KotisivulleThai-sivulleOmat reissutHua HinBigin oma sivu

Kk-albumi2013 päivät2012 päivät2011 päivät2010 päivät2009 päivät

 

 

 
   
 

 

 

 

Thaimaa blogi - matkakertomuksia

Hua Hinissä  28.12.13 - 28.2.2014

 

1.3.2014

Nyt olisi ollut helppoa ansaita rahaa, kun Finnairin lento oli ylibuukattu ja yhtiö olisi maksanut 600 euroa per lärvi, jos olisi ollut halukas odottelemaan kentällä 6 tuntia ja lentänyt sitten 3 tuntia Bangkokista Hong Kongiin ja odottanut siellä ties kuinka kauan seuraavaa 11 tunnin lentoa Helsinkiin. Eihän se olisi vaatinut kuin vahvoja kankkulihaksia ja hyvää fyysistä kuntoa, mutta kun tuossa Bangkok - Helsinki välisessäkin lennossa on ihan tarpeeksi kestämistä, ei edes harkittu mitään rengasmatkaa.

 

Kun kelloja jouduttiin siirtämään kotiin palatessa viisi tuntia taaksepäin, oli nukkumaanmenoajan odottelemisessa sinnittelemistä. Kun illalla kello kymmenen painettiin poski tyynyyn, väitti elimistö, että eletään jo aamuyötä kello kolmea. No ei se sinnittely sinänsä mitään auttanut, kun oltiin ihan virkeinä pystyssä jo viiden tunnin nukkumisen jälkeen, niin että meillä aloitettiinkin sitten uusi päivä aamuyöllä jo kello kolmelta. Milloinkahan elimistö löytää tämän kotimaisen ajanlaskun?

 

Sielu iloitsee - parasta maailmassa pienten vesseleiden riemu ja moninkertaiset halit mummille ja papalle. Jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolista!

 

 

28.2.2014

Voi näitä thaimaalaisia! Aina ne osaa yllättää kaikella ystävällisyydellään - oli sovittu, että toimiston tyttö tulee aamulla tarkastamaan sähkömittarin ja hakee meiltä pois avaimet.  No sieltäpä tulikin varsinainen delegaatio ruusuineen ja kukkaseppeleineen meitä hyvästelemään. Valokuvassa poseerattiin vielä viime metreillä meitä lomalla palvelleiden siivoojien ja toimistoväen kanssa. Eipä olla vielä moista kohtelua aikaisemmilla matkoillamme koskaan kohdattu!

 

Huomenna edessä kahdentoista tunnin lento Suomeen - esiin kaivetut talvivaatteet tuntuvat tässä helteessä ihan tosi kauheilta!

 

Päivän kuvat

 

27.2.2014

Pitkän Hua Hin-loman viimeinen päivä! Hiukan haikein mielin pakkaillaan laukkuja, kun paratiisi on taas kerran jätettävä taakseen, mutta ratkiriemukkaina, kun pian päästään kotimaahan tapaamaan omia rakkaitaan, joita on pitkällä reissulla jo ehtinyt tulla valtavan ikävä.

 

Aamulla käytiin halaamassa ystävät, jotka lähtivät kotimatkalle päivää ennen meitä. Täällä alkaakin tuo päivälämpötila nousemaan sellaisiin lukemiin, ettei pohjoismainen vaalean viileä ihminen enää ole oikein kotonaan - takatukka märkänä ja vaatteet liimautuneina kiinni ihoon. Eipä taatusti tunnu olo niin tukalalta Suomen raikkaassa kevätsäässä!

 

Aamulla taksi noutaa meidät ja vie linja-autoasemalle, josta jatketaan matkaa Bangkokiin mukavassa ilmastoidussa bussissa. Bangkokin Suvarnabumissa yövytään tutuksi tulleessa Arranta hotellissa, joka tuntuu ihan mukavan piristävältä kokemukselta näin loman loppuessa.

Päivän kuvat

 

26.2.2014

Lähtölaskenta alkanut! Hissuksiin käydään hyvästelemässä tuttuja paikkoja ja tutuiksi tulleita ihmisiä. Takiabin rannan henkilökunnalle luvattiin palata ensi vuonna - luoja tietänee, millainen poliittinen tilanne täällä silloin vallinnee ja onko tänne siten paluuta.

 

San Paulon iltatorin kuppilassa käytiin sanomassa heipat ja syömässä muhkeat pihvit. Siellä bongattiin Marimekon essuun pukeutunut mukava tarjoilija, joka ylpeänä esitteli meille "sinistä unikkoaan" - kertoi, että oli saanut myös "punaisen unikon" mieheltään, kun olivat käymässä Suomessa.

Päivän kuvat

 

25.2.2014

No nyt on kaksi kynittyä kanaa liikenteessä!!!!  Päivän piristeeksi pistäydyttiin parturiliikkeeseen ja istahdettiin kynittäviksi vierekkäisiin tuoleihin. Kerrankin olin rohkealla päällä ja annoin kampaajan leikata tukkani lyhyeksi. Tämä homma olisi pitänyt suorittaa jo heti loman alussa, että niskakin olisi ehtinyt ruskettua. Nyt minulla on kauniin rusketuksen rinnalla valkoinen niska, joka ei ehdi enää näinä muutamana jäljellä olevana päivänä millään saada suklaakuorrutustaan - saa luvan kelvata sellaisenaan!

 

Päivän kuvat

 

24.2.2014

Joskus ei vaan millään jaksa olla aktiivinen ja utelias uusille kokemuksille - pakko on välillä vetää henkeä. Kirjan lukeminen ja torkkuminen läheisen rannan aurinkopunkassa, koti-ilta ja torkkuminen olkkarin sohvalla, piiiiitkät yöunet - niillä luulisi olon korjautuvan näiksi muutamiksi loppuloman päiviksi.

 

 

23.2.2014

Kovin on sitkeässä tuo pari viikkoa sitten hankittu flunssa. Vieläkin hengitystiet tuntuu tukkoisilta ja lienee heikon hapenottokyvyn syytä, että jalat väsähtävät hyvin helposti tuolla katujen kuumuudessa. Aamulenkitkin on jätetty suosiolla parempaa kuntoa odottelemaan. Aamupäivällä reippailtiin sen verran, että tallailtiin puolisen tuntia ostoksia tekemään Market Willageen. Illan rientoihin kaupungille ajeltiin nelipyöräisellä. Iltatorikadulta pujahdettiin ostoskortteliin, joka on ilmestynyt sinne edellisen Hua Hin-visiittimme jälkeen. Täältähän olisi löytynyt kaunista kassiin pistettävää - paha vaan, kun lentoyhtiö rajoittaa liiallista ostointoa!

 

Päivän kuvat

 

22.2.2014

Viimeinen viikko täällä Hua Hinissa tällä erää alkoi. Nyt pitäisi osata nauttia vielä tästä kesäisestä ihanuudesta ja unohtaa kaapissa lymyävät talvisaappaat. Jännittää sekin, miten paljon talvivaatteet ovat komeron perällä kutistuneet, kun elopainoa on täällä olon aikana päässyt varmaan lanteille kertymään runsaasti.

 

Kun edellisen illan suunnitelma Cicada-markkinoista meni sateen vuoksi mönkään, oli viimeiset hetket toteuttaa tuliaisostosten hoitaminen siellä - tori on auki vain viikonloppuisin. Eksoottista ruokaa on tarjolla jokaiseen makuun ruokakärryissä ja kojuissa. Paikka näyttää olevan erittäin suosittu paikallisten illallismesta. Illallista varten oli ostettava kupongit, joilla sitten voi maksaa kojuista keräämänsä eväät. Edullista ja herkullista!

Päivän kuvat

21.2.2014

Kerrassaan omituinen päivä. Aamulla taivas paksujen pilvien peitossa ja niinpä aamupäivällä sade piiskasi tienoota ja lämpötila laski 24 asteeseen. Eipä huvittanut poistua koko päivänä omista nurkista minnekään haahuilemaan. Tuntui jopa kodikkaalta istuskella lounaalla omalla patiolla - ihan kuin suomalaisella kesämökillä, tietysti sillä erotuksella, ettei Suomessa ole ihan näin lämmin vesisateella.

 

Onneksi sade taukosi illaksi, niin ettei tarvinnut mennä tyhjin vatsoin nukkumaan - tuk-tukilla hurautettiin ystävien kanssa Market Willageen tuliaisostoksille ja rumiin ravintoa nauttimaan.

Päivän kuvat

 

20.2.2014

Pilvinen päivä, uskomatonta!!!  Sinänsä oltiin jopa iloisia, että aurinko ei paahtanut täydeltä terältä, kun päätettiin lähteä aamupäivällä asioidenhoitokierrokselle. Kotiinlähtökin alkaa kummitella mielessä ja bussiliput Bangkokiin seuraavan viikon perjantaiksi on nyt hankittu. Toivottavasti levottomuudet Bangkokissa eivät leviä lentokentälle ja päästään lähtemään suunnitelman mukaiselle lennolle.

 

Illansuussa, kun oltiin valmistautumassa illalliselle lähtöön, meni huoneistosta sähköt - ilmeisesti pienen ukkoskuuron takia. Kivaa, että ehdin tuhertaa silmiin maskaraa juuri ennen pimennystä. Kyllä olo käy tukalaksi ilman sähköä, kun ilmastointilaitteet eivät toimi. Täysin uusi kokemus oli ajaa huristella trooppisen lämpimässä sateessa muoviseinillä suojatussa tuk-tukissa ystävien kanssa illalliselle "All in Hua Hin"-ravintolaan, jonne meillä oli pöytävaraus. Mekko ja kampaus ehtivät kastua, kun sitä ajoneuvoa jouduttiin sateessa kadulta pyydystämään. Kenellekään ei ole tullut mieleen hankkia sontikkaa, kun Hua Hinissahan paistaa aina aurinko!!!!!!!!

 

 

19.2.2014

Joskus nämäkin paikalliset voivat yllättää nopeudellaan! Kun mies kävi aamulla toimistolla valittamassa, ettei netti toimi ollenkaan, tultiin sieltä saman tien korjaamaan tilannetta ja homma oli hoidettu puolessa tunnissa.

 

Ehdin jo säikähtää, että saan ongelmia vasemmasta kantapäästä, joka tuntui todella kipeältä aamulenkin jälkeen. Olin jo kokonaan unohtanut, että edellisenä päivänä astuin Takiabin rannalla terävän simpukankuoren päälle ja sain kantapäähäni pienen haavan. Niitä simpukankuoria ja kotiloita on siellä rannalla uskomattomia määriä ja rannalla paljain jaloin kulkiessa joutuu katsomaan mihin jalkansa laittaa. Tässä "omalla rannalla" on paljon helpompaa kulkea, kun simpukat eivät ole ajautuneet rantaan ja rantavedessä kahlaaminen on kuin sametilla tanssia.

Päivän kuvat

 

18.2.2014

Nyt meni hermot!!!!!!  Hemmetin nettiverkko ryppyilee, eikä jaksa avata edes postilaatikkoa. Yhteys on todella heikko, vaikka on pelannut ihan mallikkaasti tähän asti. Arvailinkin jo, mikä mahtaa olla seuraava pirullinen projekti, kun flunssasta aletaan olla selvillä vesillä. Niinpä - tulihan se selviteltävä uusi homma sieltä ihan pikavauhtia elämäämme sulostuttamaan! Huomenna mennään toimistoon asiasta ruikuttamaan - lieneekö sillä sitten mitään merkitystä! Eihän täällä päivisin mitään samperin nettiä kaipailla, mutta kun kotiinlähtö lähestyy ja Bangkokissa on levottomuudet lisääntymässä, olisi tiedonsaanti netistä meille kullanarvoista.

 

No elämä on kuitenkin laiffiii ja päivää vietettiin sen kummempia murehtimatta Takiabin rannalla. Enkä edes hirveän paljon tuhlannut - kassiin sujahti vain yhdet vaivaiset uudet bikinit, joiden lumoa en pystynyt vastustamaan. Mielestäni tein ihan hyvän hankinnan, eihän kotimassa saa kunnollisia vetimiä mistään yhdellätoista eurolla, eihän?

 

Päivän kuvat  kertokoon tunnelmasta rannalla!

 

17.2.2014

Ensimmäistä kertaa viikkoon uskaltauduttiin tänään rannalle, jossa oli helpompi viettää päivää, kun leppeä tuulonen puhalteli hiet iholta. Ostoksillekaan ei  välttämättä tarvitse lähteä, kun rantakauppiaat kantavat siihen rantalavitsalle sopivan kokoista vaatetta, jos alat kauppoja hieromaan. Lounaspöydässä istuen tartuttiin miestenpaitatarjoukseen ja myyjäpoika kantoi sitten meidän tuolipaikoille pinon erilaisia kauluspaitoja, joista valittiin kolme. Hinnaksi neuvoteltiin 1.000 batia (alle 23 €). Eiköhän nyt riitä puhtaita paitoja loppuloman ajaksi?

Päivän kuvat

 

16.2.2014

ELÄMÄ  VOITTAA!  Kummankin olo huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Vielä on kuitenkin keskityttävä pakoilemaan aurinkoa, ettei kehnokuntoiselle keholle aiheudu nestehukkaa. Sen mitä jouduttiin liikkumaan helteisillä kaduilla, valittiin reitti kadun varjoisalta puolelta - minäkin, joka aina kuljen aurinkoisella puolella. Ilmastoidussa ostosparatiisissa oli ihan miellyttävää viettää keskipäivän paahteiset hetket.

 

Paranemisesta kertoo jotain sekin, että illalla iski supernälkä. Iltatorin ravintolassa luettiin ahnaasti ruokalistaa ja päädyttiin tilaamaan kokonainen grillattu broileri, valkosipuliriisiä ja vielä annos garbonaarapastaa. Arvata saattaa, että osa runsaista pöydän antimista jäi syömättä sudennälästä huolimatta. Ja kun vähiten on mitään etsivinään, törmää sattumalta siihen omimpaan vaatteeseen, joka huutelee sinulle torin myyntikojusta "Hei ota minut".

 

15.2.2014

Nyt rupesi jo todella huolestuttamaan! Miehen hengitys oli pelkkää rohinaa ja pihinää, eikä viikon alussa saaduista antibiooteistakaan näyttänyt olevan mitään apua. Yskiminen oli kipeyttänyt vatsalihakset, niin että uudet yskänkohtaukset tuottivat sairastamiseen omat "haasteensa". Itsellä vaikuttaisi olevan lähinnä normaalia flunssaa nuhineen ja yskineen. Tästä on lysti todella kaukana.

 

Kun on Bangkok Hospitaaliin kanta-asiakaskortti ja paikka alkaa olla muutenkin tuttu, sinnepä suunnistettiin tuk-tukilla keskipäivää viettämään. Ilmastoidussa viihtyisässä aulassa lueskelin kirjaa ja katselin muita sairastavia "omaishoitajineen" sillä aikaa, kun mies oli hengittämässä letkulla lääkärin määräämää lääkehappea. Saaliina säkillinen uusia rohtoja palattiin kotiin sairastamaan. Jokohan näistä olisi taudin tappajiksi?

 

14.2.2014

Kun viihdytään Hua Hinissä ja koetaan paikka meille sopivaksi talviseksi oleskelupaikaksi, liityttiin "Hua Hinin seudun suomalaiset"-yhdistyksen jäseniksi  uusien ystäviemme kerrottua meille sen toiminnasta. Ensi kosketus tähän saatiinkin ystävänpäivänä, kun oltiin iltapäivällä herkuttelemassa hernesopalla, karjalanpiirakoilla ja letuilla Qvistien kotona.

 

Helteestä ja flunssasta huolimatta jaksettiin illalla kierrellä ja katsella ystävien kanssa elämänmenoa suurella Cicada Market- torilla. Ja kyllähän sieltä jotain pientä kertyi kotiin kannettavaksikin! Iltajuomapaikan hakemisessa jouduttiin luovuttamaan, kun meille valkeni, ettei juomia tarjoilla tai myydä buddhalaisten juhlapäivän Makha Buchan (täyden kuun päivä) iltana. Eipä hätää - istahdettiin istumaan iltaa oman jääkaapin antimia nautiskellen.

Päivän kuvat

 

13.2.2014

Makaan horteessa olohuoneen sohvalla ja katselen pation taustalla tummuvaan iltaan piirtyviä palmujen latvoja. Kuumetta 37,4 astetta - sepä riittääkin tekemään olon veltoksi ja vie tajunnan vähän väliä unten valtakuntaan.

 

Vielä päivällä kuviteltiin olevamme sen verran iskussa, että lähdettiin ibuprofeiinin voimalla kaupungille hurvittelemaan. Virhe - helteessä kävelyn puolikuntoisena ei pitäisi olla mikään flunssaisen huvitus! Willage Markettiin asti jaksettiin hoippua (mies ei ruikuttanut) yskänlääkettä hankkimaan. Tuk-tuk-kyytiin turvautuen jatkettiin matkaa Hiltonin lähelle "kukkulan kuppilaan"  merituulia haistelemaan. Reissulta kotisohvalle palaaminen oli ehdottomasti päivän kohokohta!

 

Päivän kuvat

 

12.2.2014

Tropiikin ilma - lämpötila kolmenkymmenen tietämissä ja pienen sadekuuron jälkeinen kosteus! Ei liene vaikeaa kuvitella, että siihen kun lisätään flunssa ja pieni kuume, onkin jalat pelkkää hyytelöä. Mökkihöperyyden estämiseksi pakko oli kuitenkin lähteä katselemaan, miten maailma makaa. Nopeastipa sairastaminen vie voimat - kauppakeskuksesta kotiin kävellessä ennen kokematon hiki iski pintaan ja aurinkolaseihinkin olisi tarvinnut pyyhkijät höyrystymistä poistamaan.

 

Onneksi kuume laski illaksi kummaltakin normaalilukemiin, niin että jaksettiin lähteä ystävien kanssa pienen kävelymatkan päähän illalliselle Hotelli Sailomiin. Viihtyisä ympäristö meren äärellä ja mukava seura saivat flunssan melkein jo unohtumaan.

 

 

11.2.2014

Olen solidaarinen ihminen - niin solidaarinen, että miehen saatua keuhkoputkentulehduksen, kehitän itselleni astetta lievemmän taudin. Yritän siten kantaa korteni kekoon kurjan olon kantamisessa. Ja onhan se paljon rattoisampaa viettää päivää yhdessä makkarin sängyllä kilpaa yskien ja rohtoja nauttien. Onneksi tuota aurinkoa on jo saanut tarpeekseen, niin ettei rannalle kuumaan auringonpaahteeseen ole kuumeisena mitään hinkua.

 

Pakastimeen ehdittiin hankkia vararavintoa, niin ettei tarvinnut lähteä illallista sairaana etsimään. Sen verran poistuttiin asunnosta, että käytiin nappaamassa juomavesipullot lähikaupan hyllyltä. Ruokahalukin on kadoksissa, jospa se nyt sulattaisi muutaman vararavintopahkuran lanteilta. Kuumuudessa turvonneet elefantti-nilkat sain sulateltua normaaleiksi, kun löysin lääkepussukastani edellisen thaimaareissun jäljiltä hyviä nesteenpoistopillereitä. Kyllä toimi - vessassa juostessa hupeni kehosta erinäisiä kiloja!

 

 

10.2.2014

Mies todella sairaana, kuume kolmenkymmenenyhdeksän tuntumassa - suunnittelee lähtevänsä apteekkiin yskänlääkettä hankkimaan. EIKÄ - röhinä keuhkoputkissa sen kaltainen, että siihen on saatava joku vahvempi hevoskuuri! Onnistun suostuttelemaan  lääkärin pakeille. Onneksi Bangkok Hospital on kiven heiton päässä ja sinne pääsee ilman ajanvarausta. Vastaanotosta saa omilla henkilötiedoilla varustetun (pankkikortin näköisen) asiakaskortin, jolla on helppo kirjautua sisään seuraavalla kerralla taudin iskiessä.

 

Pari tuntia tuhertuu sairaalan odotussalissa kirjaa lueskellen ja sekalaisen värikästä väkeä seuraillen. Mies pelailee iPadilla ja hyppää välillä lääkärin puheilla ja röntgenissä. Kassalla maksaessa antavat kassillisen lääkkeitä mukaan - antibiootteja ja kipulääkkeitä. Koko lysti maksoi lääkkeineen n. 55 euroa. Ei todellakaan kannata jäädä kärvistelemään taudin kourissa - ja matkavakuutuksestahan saa kotimaassa rahat takaisin.

 

 

9.2.2014

Oikein mukavan kotoisa sunnuntaipäivä, jos ei oteta huomioon huteraa oloa, jota kumpikin on tänään potenut. Eikä se johdu eilisillan illallisjuomista ja ystävien kanssa nautituista yömyssyistä, vaan pienestä kuumeesta, jonka on tämä ihana ilmastointikone saanut aikaan. Pakko on pitää yöllä ilmastointi päällä, muuten pyöritään unettomina kosteissa lakanoissa. Aamulla oltiin vielä reippaita ja tehtiin normaali tunnin aamulenkki mitään pahaa aavistamatta, mutta iltaa on pakko viettää kotinurkissa, kun ei jakseta lähteä kaupungille riekkumaan. Kotikeittiö tarjoilee illalliseksi nakkimunakasta, jonka raaka-aineet hankittiin läheisestä Family Marketista - pahaksi onneksi pahan päivän varalle ostetut pakaste-eväät oli ehditty jo aiemmin pistellä parempiin suihin. Eikä se pieni dieettikään nyt pahaa tekisi!

 

 

8.2.2014

Joskus on hauskaa testata omaa (olematonta) thai-kielentaitoaan. Paljon en ole tohtinut thai-sanoja suustani päästellä, etten siinä samalla tule ainakaan mitään hävyttömyyksiä vahingossa huudelleeksi. Uusien ystävien kanssa illallisella "All in Hua Hin"-ravintolassa rohkaistuin kuitenkin tilaamaan punkkuni thaiksi. Tarjoilijatyttö oletti tietenkin, että tilaus tulee englanniksi ja siksipä kesti tovin, ennen kuin hän tajusi minun haluavan "vaidääng" eli punaviiniä. Ehkä en tällä reissulla riehaannu puhumaan normaalien kiitosten ja tervehdysten lisäksi montakaan uutta sanaa, pitemmistä lauseista puhumattakaan.

Päivän kuvat

 

7.2.2014

Kun Samsungilta ei ollut kuulunut mitään viestiä, vaikka laturin tilauksesta oli kulunut jo neljä päivää, päätettiin lähteä heti aamusta tarkistamaan asiaa. Ennen yhdeksää bussikaan ei ollut täyteen ahdettu; vain paikallisväestöä oli kyydissä hedelmä- ja vihanneskasseineen.

 

Kauppahallin kadulla oli mahtava ruuhka thaimaalaisia rientämässä arkisiin kuvioihinsa. Uskomaton määrä mopoja puikkelehtimassa muun liikenteen seassa. Tulipa siten koettua ne aasialaisen kaupungin tunnelmat, joita on nähnyt kotona kuvissa ja matkailudokumentti ohjelmissa.

 

Fläppärin piuhakin latureineen löytyi Samsungin hyllystä - olisi varmaan ollut turhaa odotella sieltä yhteydenottoa, vaikka siitä erikseen sovittiin. Omatoimisuus ei ole pahaksi täälläkään, tai pikemminkin se on täällä ihan välttämättömyys!

 

 

6.2.2014

On päiviä, jolloin "suojelus-buddha" on suopealla päällä ja kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen. Päätettiin vaihtaa aamulenkki patikointiin Market Willageen ostoksille. Ja eikös vaan jalat vieneet juuri sen putiikin luokse, josta löysin kauan etsimäni pikkulaukun. Viereisestä putiikista nappasin uudet aurinkolasit entisten kulahtaneiden kakkuloiden tilalle. Kun kauan palvellut rannekelloni halusi vetäytyä eläkkeelle, oli tilalle löydettävä uusi ajanmittari. Olin nähnyt jossain naisen ranteessa valkoisen suuren aikaraudan, jollaista olin sitten tuloksettomasti etsiskellyt. Nytpä sekin tärppäsi.

 

Kun siinä istuskelin odottamassa rannekkeen lyhentämistä, bongattiin vieressä suuri eläinkauppa. Tarjolla oli jos jotakin: akvaariokaloja, kaneja, kilpikonnia, papukaijoja, pitkä keltainen käärme häkissään, koiranpentuja, pari ponia.....  Ainakaan niitä koiranpentuja ei meidän eläinkaupoissa olisi tarjolla. Vähän kävi niitä sääliksi, kun joutuvat pienissä häkeissään päiväänsä viettämään.

 

Ilmainen jalkahoito saatiin siinä sivussa, kun patikoitiin puolentoista tunnin lenkki rantahietikossa.

Päivän kuvat

 

5.2.2014

No nyt alkaa Thaimaan ilmanala olla tutun helteinen. Aamulenkille on parasta suunnistaa kukonlaulun aikaan, jolloin aurinko ei vielä ole kiivennyt taivaan laelle porottamaan katuja ja kujia. Nyhryä (froteinen pikkupyyhe), jolla otsalle kihonneita hikipisaroita voi kuivatella, on silti parasta kuljettaa mukanaan.

 

Keskipäivän paahdetta paettiin rannalle, jossa oli miellyttävää uppoutua Riikka Pulkkisen "Totta"-kirjaan, kun tuuli pääsi vilvoittamaan aurinkotuolissa makoilijaa. Työstä se käy tämäkin - iltapäivällä rannalta palatessa on ihan naatti - jaksaa juuri ja juuri syöksyä viileään suihkuun hiekkapölyä ja hikeä pois pesemään.

 

Illalliselle ei edes kuviteltu lähdettävän kävellen, vaan ahtauduttiin ystävien kanssa tuk-tukiin ja ajettiin keskikaupungin rantaravintolaan merenantimia nauttimaan.

 

4.2.2014

Ihan liian helpolla täällä arjesta selviytyy, kun siivoojat käyvät  joka kolmas päivä kuuraamassa nurkat ja vaihtavat jopa tuoreet kukat maljakkoon. Eilen vietiin pyykkisäkki lähellä olevaan pesulaan, eikä paljoa maksanut - 50 bathia kilolta, eli kolmen kilon pyykki silitettynä maksoi n. 3,5 euroa. Niinpä on ihan virkistävää laittaa itse aamiaista ja mies keittiövastaavana on hoitanut astioiden tiskaamisen. "Kotikokki" on muutaman kerran loihtinut illallisen omassa kotikeittiössä, kun aina ei huvita lähteä ravintolaa etsimään.

 

Eilisiltana käytiin syömässä grillatut porsaan grippsit suomalaisen Sipin ja thaimaalaisen vaimonsa isännöimässä ravintola Happy Pig´sissä. Jo kotimaassa olin bongannut ravintolan, joka toimi aiemmin nimellä Restaurant Susanna, mutta on nyt vaihtanut nimen (Happy Pig) ja paikkaa (sijaitsee nykyisin kadulla Soi 94,  Baan Finlandin lähellä). Saatiin turista hetki myös Sipin kanssa, joka tiesi kertoa, että on äärimmäisen harvinaista päästä läpi tullitarkastuksesta maksamatta ylitetyistä maassaolopäivistä. Meitä siis kohtasi harvinainen onni viime viikolla, kun päästiin kuin koira veräjästä luiskahtamaan Malesiaan maksamatta sakkoja.
 

 

3.2.2014

Fläppärin hajonneen laturinpään uusiminen oli tämän päivän ohjelmassa. Onneksi Hua Hinissä on Samsungin huoltopalvelu, jonne aamupäivällä lähdettiin tuskaamme valittamaan. Pitkä matka kaupungin toiselle laidalle taitettiin mennen tullen paikallisbussilla, kerran bussia vaihtaen kumpaankin suuntaan. Oliko koko kaupungin väki liikkeellä viikon alkajaisiksi - bussi ainakin oli enemmän kuin täyteen tungettu?

 

Seisoin matalan bussin keskikäytävällä niskat ja polvet koukussa liiskautuneena pienten thai-ihmisten väliin. Mies jäi roikkumaan bussin peräsillalle; 150 x 50 cm:n kokoislla takasillalla bussimatkasta oli nauttimassa kahdeksan isoa äijää. Suurin ihmetykseni oli, etteivät bussin etupyörät nousseet kohti taivasta! Voi hyvänen hyssy - kotimaassa meidät hirtetään turvavöihin..... täällä turvavöitä ei löydy muualta kuin taksiautoista ja hienommista busseista - kansa matkustaa miten taitaa irtokappaleina keikkuen.

 

Meille luvattiin, että saamme uuden laturin 2-3 päivässä - mitä se sitten käytännössä tarkoittaneekaan? Ja siihen laturinnoutoreissuun otammekin sitten ihan oman tuk-tuk-kuljetuksen. Usko omaan kärsivällisyyden oppimiskykyyn meni tämän päivän reissun myötä!

 

2.2.2014

Matka Mae Pimistä hotellin tilaamalla taksilla Bangkokin lentokentälle sujui mukavasti parissa tunnissa. Kentältä oli tarkoitus jatkaa matkaa Hua Hiniin busila, mutta kun kaikki päivävuorojen paikat oli jo varattu ja olisime joutuneet notkumaan kentällä seitsämän tuntia, päätimme ottaa "tolpalta" taksin.

Kuljettajaksi osui "ikäloppu" poninhäntäpäinen papparainen ( varmaan meidän ikäluokkaa ) mutta yllätys yllätys - hänpä puhuikin ymmärrettävää englantia! Todella hyvä, että saatiin rattiin kokenut mies, sillä heti kentältä lähdettäessä kuski kertoi, että näin vaalipäivänä hän joutuu ajamaan poikkeusreittiä. Niinpä päästiin ihailemaan Bangkokin pilvenpiirtäjiä lähempää, kun ajeltiin "keskustan" läpi kulkevaa moottoritietä. Tunti siitä riemusta ehdittiin nauttimaan, kun tultiin kaupungin laidalle Hua Hiniin lähtevälle tielle.

Siitä matkaa jatkettiin Petchapuriin johtavaa pikkutietä, kun riisinviljelijät olivat tehneet tiesulut Bangkokin ulosmenoteille. Kuskimme kertoi, että riisinviljelijät eivät ole saaneet palkkioitaan puoleen vuoteen ja ovat nyt todella kärmeissään hallitukselle, joka on jättänyt heidät pulaan. Niinpä käsityksemme, ettei vaaleilla olisi mitään vaikutusta turistin elämään, osoittautui täysin vääräksi.

 

 

1.2.2014

Kummallinen paikka tämä Mae Pim. Etsiskeltiin aamupäivällä taksia pääkadun (rantakadun) varrelta. Ainuttakaan edes hiukan miltään pirssiltä vaikuttavaa ajoneuvoa ei onnistuttu bongaamaan. Niinpä palattiin oman hotellin respaan taksia kyselemään. Voi voi - jos taksi tilataan nyt, niin tulee sitten vasta noin tunnin päästä. Onneksi nuori omistajapariskunta tarjoutui viemään meidät Bali Resortiin pientä maksua vastaan. Ja niin kuin täällä Thaimaassa sattuu tuon tuostakin, ei kuskilla ole hajuakaan osoitteesta. Kymmenen minuutin matka venyi melkein tunniksi, kun paikkaa haeskeltiin ja tietä kyseltiin. Kyllä näiden elämä olisi helppoa, kun olisi kunnolliset osoitteet ja navigaattorit!

 

Leppoisaa päivää vietettiin ystävien kanssa siellä syrjäisessä "reservaatissa" villan terassilla istuskellen, lounasta nauttien ja uima-altaalla polskien. Bali resortin taksilla päästiin takaisin kylälle, jossa syötiin ystävien kanssa yhdessä illallista meren rannan kuppilassa.

 

Huomenna matka jatkuu Bangkokin kautta "kotiin" Hua Hiniin.

Päivän kuvat

31.1.2014

Kun Kuala Lumpuriin saavuttiin pari päivää sitten, ehdin jo haukkua lentokentän maailman tylsimmäksi paikaksi, jota se "kotimaan puoli" itse asiassa olikin. Sieltä Bangkokiin lähtiessä valkeni, että kenttä onkin valtava. Siitä tylsästä terminaalista piti matkustaa junalla ulkomaanterminaaliin, jossa olikin sitten kaikkea maallista hyvää.

 

Ystävä kirjoitti viestissään, että "Mihin ihmeeseen te ootte joutunu, kun google sanoo, että Langawi on verovapaa alue. Siihen kuuluu esim. alkoholi, tupakka jne. ja vielä mainostetaan, että olut on hyvää". Niinpä - Langkawin lentokentällä huomattiin pois lähtiessä alkoholimyymälä, mutta ei niitä siellä kaupungilla näkynyt, puhumattakaan mistään malesialaisesta oluesta. Harvapa sitä lentokentälle laskeutuessa väsyksissään alkaa ensimmäiseksi mitään viinakauppaa etsiskelemään, kun  mielessä on vaan ajatus majapaikkaan pääsemisestä.

Bangkokin kentältä napattiin taksi, joka kiidätti meidät kahdessa ja puolessa tunnissa Mae Pimiin (matkaa n. 200 km) noin viidelläkymmenellä eurolla. Hotellin löytämisessä oli pieniä ongelmia ja kun matkaa oli tehty yksitoista tuntia, väsykin alkoi painaa käpälää. Hotellin taso on ehkä matkustajakodin luokkaa, mutta eihän siihen paljon kiinnitä huomiota nukkuessaan. Pakkohan se on hyväksyä, kun ei parempaakaan ole tarjolla!

 

Sovittiin ystävien kanssa, että tavataankin vasta seuraavana päivänä, kun on ensin nukuttu pois matkustamisen rasitukset.

 

klikkaa

30.1.2014

Taksiretki saaren lounaisosan hiekkarannoille osoitti, että hotellin valinta pääkaupunki Kuasta kaikesta huolimatta osui oikeaan. Puuterirannat ovat tietysti ihania, mutta kun hotellit niiden äärellä sijoittuvat "hevonkuuseen", josta normaali paikalliselämä on kaukana, ei sinne majoittuminen oikein tahdo kiinnostaa. Kaipa sitä sitten on niiiiiiin kaupunki-ihminen.

 

Eilisiltana eksyttiin vahingossa paikalliselle suurelle iltatorille, jossa saatiin katsella normaalia malesialaista elämää. Illallispaikkakin merenrantaterassilla tähtitaivaan alla oli sykähdyttävä (vaikka lasissa olikin viinin asemasta vettä). Sen verran tehtiin tänään myönnytys länsimaiselle hapatukselle, että nälän hyökätessä lounasaikaan käytiin läheisen ostoskeskuksen Mäkkärissä syömässä hampurilaisateria.

 

Iltayöstä heräsin refluksikohtaukseen (polttavat mahanesteet nousi ruokatorveen ja nieluun) ja ryntäsin laukulle hakemaan lääkkeitä. Pahaksi onneksi nielaisin pari pilleriä miehen lääepaketista, joka oli samannäköinen kuin omani. Kun hoksasin möhläykseni, ryntäsin vessaan oksentamaan ne pois kehostani. Ei, eipä ne olleet mitään sinisiä pillereitä, vaan miehen verenpainelääkkeitä. Olisiko kohtaus johtunut hotellin runsaasta illallisesta tai illallisjuomana nautitusta hyvänmakuisesta hedelmämehusta?

 

Huomenna sitten palataankin vapaampiin tunnelmiin takaisin Thaimaahan!

 

29.1.2014

Sitä saa mitä tilaa! Kun aina olen ollut hinkumassa, että haluan matkaltani aitoutta ja paikallista elämänmenoa turistirysien sijaan, sain myös tällä reissullani tilaamani. Ei, ei se aina tarkoita, että olisin jakamattoman ihastunut valintaani.

 

Kun on tehnyt matkaa koko pitkän päivän ja saapuu illalla hotelliin väsyneenä ja nälkäisenä, ei tule mieleenkään lähteä hakemaan sitä seudun ihaninta ruokapaikkaa, vaan raahautuu oman hotellin lihapatojen ääreen. Eilisillan synttäri-illallinen oli täydellinen floppi - hotellin buffet-pöydästä yritettiin löytää jotain sopivaa syötävää, kun illalliskattaus alkoi olla lopuillaan. Lautasille kasattiin kuivunutta, jäähtynyttä riisiklönttiä ja yhtä kuivaa, haaleaa paistettua kalaa. Padoista kauhottiin jotain epämääräisiä aasialaisia herkkuja, joista ei osannut sanoa olivatko rottaa vai lammasta - samapa tuo; ainakaan tulisia mausteita ei eväistä puuttunut. Länsimaisen hapatuksen pilaama sieluni olisi kaivannut punaviiniä palan painikkeeksi (mies haaveili kylmästä oluesta), mutta pakko oli tyytyä johonkin marjamehuun.

 

Aamupäivän retki kaupunkiin ja iltapäivän patikointi satama-alueelle todisti samaa - kaikki kuppilat ovat muslimimaassa kuivia; vettä ja limua joutuu litkimään. Lieneekö tilanne joka puolella saarta samanlainen, vai onnistuttiinko valitsemaan tällä "äkkilähdöllä" todellinen aito ympäristö, joihin olen aina ollut niin ihastunut?

 

klikkaa

 

28.1.2014

Mieleenpainuvin syntymäpäivä! Onhan se hienoa, että mieheni joutui puolipakosta järjestämään minulle hienon syntymäpäivälahjan - matkan Malesiaan. Siihen se tunne hienoudesta sitten taisi jäädäkin!

Kaikki sujui Bangkokin kentällä mallikkaasti, eikä tullimies edes urputtanut parista ylitetystä maassaolopäivästä, puhumattakaan, että meiltä olisi peritty ne kahdentuhannen bathin sakot, joista lentoyhtiön mieskin meitä varoitti.

Parin tunnin lento Bangkokista Kuala Lumpuriin ei sekään paljon rasittanut, mutta voi!!! - kolmen tunnin odotus Kuala Lumpurin kentällä oli täyttä piinaa. Ilmastoinnin takia palelin, vaikka olinkin varautunut tilanteeseen ja jättänyt käsimatkatavaraan pareon, jonka suojissa kyyhöttää.

Kentältä löytyi kyllä jos jonkinmoista hienoa myymälää - parfyymejä, kosmetiikkaa, Rolexeja, laukkuja - mutta rahanvaihtopistettä ei onnistuttu löytämään. Pitkän hakemisen jälkeen jostain nurkasta löytyi pankkiautomaatti, josta onnistuttiin saamaan paikallista valuuttaa, että voitiin käydä ostamassa myymälästä vettä. Siis VETTÄ - kun ajatuksena oli ollut käydä juomassa ravintolassa syntymäpäivän kunniaksi skumpat! Olihan siellä kansainvälisellä kentällä yksi "mäkkäri" ja yksi aasialainen kuppila, mutta muslimimaassa kun ollaan, on mistään alkoholipitoisesta juomasta turha haaveilla. Niinpä kilisteltiin synttärimaljat ensimmäistä kertaa elämässäni vesipullolla!

 

klikkaa

 

 

27.1.2014

Toivioretki linnareissun välttämiseksi alkaa. Ajeltiin mukavassa, ilmastoidussa bussissa Bangkokin lentokentälle, josta napattiin taksi viemään meidät kentän liepeillä olevaan hotelli Arantaan. Napakymppi!!!!  Huoneesta pääsi suoraan uima-altaaseen omalta pieneltä patiolta. Hotelli kauniisti sisustettu ja uuden oloinen. Hotelli on jokivarressa ja toisella rannalla on paikallista asusta, jonka touhuamista on mukavaa seurata joenrannan kuppilasta - nainen pesi rantalaiturilla pyykkiä, mies lähti rannasta ruuhellaan kokemaan kalapyydyksiään, lapset palailivat reput selässään koulusta ja pienimmät telmivät pihamaalla, valkoinen katti kiipeili pitkin talojen kattoja. Kalat molskivat siinä ihan "jalkojen juuressa" ja kukot kiekuivat kylän raitilla. Vastapäisen asumuksen mies kävi moneen otteeseen huiskuttamassa meille iloisesti käsillään - hullu tai humalassa käväisi ajatus mielessä, mutta tuskinpa vaan; nämä ihmiset kun nyt sattuu olemaan vaan niin ystävällisiä ja välittömiä, että meidän mörököllien on sitä vaikeaa ymmärtää.

 

Ehdottomasti tämän reissun aidoimpia thaimaalais kokemuksia meidän kummankin reissaajan mielestä - ja kuitenkin niin lähellä Bangkokin kansainvälistä lentokenttää. Ihmeellistä!!!!!

Päivän kuvat

 

26.1.2014

Eilen päätin antaa periksi ja hankkia liinan viileiksi illoiksi hartioita lämmittämään. Kun illallistreffit Astan ja Markun kanssa siirtyivät tälle illalle, lähdettiin liinaa metsästämään ostarille - siellähän niitä on ollut pilvin pimein. Ja pah - liinan liinaa ei löydetty, mutta yllätys, yllätys - xl-frouvapa löysi itselleen sopivan tunikamekon pienestä putiikkimyymälästä.  Pieniä ihmeitä voi näköjään täälläkin sattua!

Sarjassamme "matkan kohellukset" ei tunnu loppua tulevan. Juuri kun olin päässyt riemuitsemaan uuden koneeni hienouksista,  tuli piru sotkemaan kuvioita. Mies potkaisi vahingossa sohvalta noustessaan fläppärin laturin piuhaan ja nyt on latauksen kanssa ongelmia. Tietysti erikoisliikkeet ovat pahaksi onneksi näin sunnuntaina kiinni ja aamulla meidän on lähdettävä Bangkokiin. Onneksi kätevä mieheni keksi, että asian voisi yrittää korjata pienellä folion palalla, joka johtaa sähköä. Kaupungilla kuljin sitten kuin ajokoira etsien pientä folion palaa ja tuurilla törmättiin foliolla päällystettyyn kukkaruukkuun, josta pihistettiin pieni pala. Toivoa sopii, että systeemi toimii ainakin viikon, jonka olemme "reissussa", niin että saan räpeltää omalla koneellani näitä juttuja!

 

25.1.2014

Hemsketti, sen verran pysäytti tuo "lainsuojattoman" asema, että ahkerasti istuttiin tänään tietokoneilla ja etsittiin sopivia lentoja ja majoituksia asian korjaamiseksi. Mikään rantaelämä ei sattuneesta syystä sytyttänyt. Onhan se ihan mukavaa vaihtelua tähän normaaliin arkiseen tallaamiseen, että tempaistaan turvalliselta mukavuusalueelta kokemaan jotain uutta. Naureskelin aamulla, että kun on totuttu tekemään näitä äkkilähtöjä, niin miksei niitä voisi toteuttaa täälläkin. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyttiin valitsemaan Malesian Langkawi, jonne lennetään seitsemässä tunnissa välilaskuineen - pienen vaivan arvoinen, ettei joudu tiilenpäitä lukemaan!

 

24.1.2014

Juuri kun luulee, että onni ja auvo astuu elämään, kun on saanut järjesteltyä päivittäiset rutiininsa (fläppäri) kuntoon, niin eiköhän nurkan takana vaani jo seuraava probleema ratkottavaksi. Muutaman päivän päästä meidän on poistuttava maasta, kun oleskeluluvat menee vanhaksi ja meistä tulee "lainsuojattomia".

 

Laiton oleskelu on vakava rikos. Jos Thaimaassa on oleskellut sallittua pidempään, asiasta voi selvitä maksamalla sakon, jonka suuruus on 500 baht/päivä. Tämä onnistuu kuitenkin vain ja ainoastaan lentokentällä maasta poistuessa. Jos passi syystä tai toisesta tarkastetaan ennen lentokentälle pääsyä ja yliaika käy ilmi, seuraukset ovat erittäin vakavat. Lainrikkoja siirretään odottamaan oikeudenkäyntiä maahanmuuttoviraston vankilaan, jonka oloja on kuvattu epäinhimillisiksi. Oikeudenkäynnin ja sakkojen maksun jälkeen täytyy vielä jäädä odottamaan karkotusta kotimaahan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vankilasta käsin on hankittava lentolippu ja riittävät rahavarat kotimaahan palaamiseksi. Lisäksi voi joutua mustalle listalle ja saada elinikäisen maahantulokiellon.

 

Niinpä nyt mielenkiinnolla etsitään maata, johon lennähtää synttäreitään viettämään ja passeja leimauttamaan. Thaimaahan takaisin palattua meillä on sitten taas 30 päivän oleskelulupa, jonka umpeuduttua lennähdetäänkin jo kotimaahan.

Jos kotimaassa lähtiessä olisi ottanut selvää viisumiasioista, olisi säästynyt tältäkin sydämen tykytykseltä. - No nyt sitten sooloillaan!

 

 

23.1.2014

Ilmeisesti Bangkok ei nuku koskaan! Kun vaatimaton hotellihuoneemme sattui sijaitsemaan vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, porautui liikenteen melu tajuntaan läpi yön. Kerran heräsin hirvittävään ääneen, kun koirat tappelivat kadulla. Enpä tuota tullut ajatelleeksi hotellia varatessa, vaan valinnan perusteena oli hotellin vieressä oleva ostoskeskus, jossa oli mukavampaa viettää aikaa, kuin kököttää huoneessaan tai hotellin tiloissa.

Uskomattomalta tuntui nähdä ostoskeskuksen joulusomistus (tammikuun loppupuolella!) thaimaalaisten (=buddhalaisten) kansoittamassa paikassa, jossa liikkuu vain vähän turisteja. Valomeri oli kuin Aleksin joulukadulla.

Oma lukunsa oli seikkailu Bangkokin lentokentän labyrintissä. Suuren nelikerroksisen rakennuksen liukuportaiden ja hissien logiikka jäi meille arvoitukseksi, vaikka löysimmekin muutaman piruetin jälkeen ystävät, jotka toivat tullessaan uuden fläppärini. Kotimatkasta taksilla Hua Hiniin jouduttiin pulittamaan 2.800 bathia (n. 63 €), kun ei haluttu jäädä norkoilemaan pariksi tunniksi Hua Hiniin menevää bussia.

Nytpä on edessä takkuinen opintie uuden koneeni kanssa!

 

22.1.2014

Mitenkähän yksinäiselle, onnettomalle yönhetkelle on annettu nimeksi "sudenhetki"? Kun yöllä klo 2:43 heräsin tuli mieleen tuo sana - tuuli ulvoi ikkunan takana, närästi ja kuvotti. Mies siinä vieressä tuhisi täysin tietämättömänä, että vaimo parka käänetee kylkeä unettomana ja yksinäisenä. Kyllä osaa olla pitkiä nuo yön hetket!

Pari tuntia siinä yritin hakea parempaa asentoa, juoksin jääkaapilla vettä hörppimässä ja ryyppäsin loput Fernetit pullon pohjasta närästystä helpottamaan. Aamulla olo oli väsynyt - kivaa - kun joudutaan istumaan kolme tuntia bussissa matkalla Bangkokin lentokentälle! Seuraava yö yövytään lentokenttähotelli Ivoryssä ja aamulla käydään hakemassa ystävien mukanaan tuoma uusi fläppärini.
Kyllä matkailu avartaa!

 

21.1.2014

Kylmä aamu - ennen auringonnousua lämpömittari patiolla näytti vain 18 astetta. Eihän se meille mikään kylmä aamu ollut, vaikka tuulikin puhalteli aamulenkillä melko navakasti. Paikalliset kyllä ihmettelevät tätä Thaimaan oloissa kylmältä tuntuvaa ilmastoa - sitä valitteli kovasti eilisaamuna myös parturi, jonka tuolissa mies uuden lookin.  Tännehän kannattaisi lennähtää parturoitavaksi, kun on niin edullistakin (6 € tippeinen). Omakin kuontaloni alkaa olla huollon tarpeessa, mutta vielä en ole uskaltautunut käsittelyyn.
 

 

20.1.2014

Kova tuuli siivitti sunnuntaipäivää - jo varhain aamulla heräsin siihen, että tuuli humisi nurkissa. Sellaisella tuulella on parasta suunnistaa viettämään päivää Takiabin rannalle, jota tuulet eivät yleensä riepottele. Rannan kuppilassa lounastaessa törmättiin pariinkin täällä tutuksi tulleeseen pariskuntaan; toinen pari oli juuri saapunut Hua Hiniin (olivat täällä viime talvenakin). Toinen oli ensimmäistä kertaa Hua Hinissä ja loma oli nyt loppumassa- lupasivat palata seuraavana talvena ja viipyä sitten pitempään. - Näin se Hua-fanien joukko kasvaa ja tutuja alkaa tulla lisää!

Kurja aamu - yhdeksältä on mentävä hammaslääkäriin ; ja taas ne hemmetin painonmittaukset! Onneksi tämä on viimeinen istunto ja päästään jatkamaan mukavia aamuja varhaisaamun lenkkeilyineen!

 

19.1.2014

Menneen ajan lauantaitunnelma! Hassua, miten nuoruusajan lauantaisen tunnelman pystyy tavoittamaan täällä maailman toisella puolella, jossa kulttuuri on kaukana omista menneen ajan kokemuksista! Jotenkin tuo tunnelma kuitenkin tunki mieleen, kun istuskeltiin lauantai-iltapäivää Takiabin kalasataman kuppilassa katselemassa verkkaista kalakauppojen elämänmenoa. Olisiko keittokattilat ja grillihiilien tuoksu tuoneet mieleen kotoisen saunan sauhut?

Paluumatkalla hämmästeltiin muiden bussimatkustajien kanssa kahta kymmenvuotiasta venäläistä pikkutyttöä, jotka olivat bussissa matkalla ostoskeskukseen ilman vanhempiaan. Lähtöasemalla turistipoliisi hämmästeli samaa asiaa, mutta päästi kuitenkin lapset jatkamaan matkaansa. Millaiset vanhemmat uskaltavat jättää lapsensa ilman valvontaa vieraassa maassa? HUH  HUH!!

 

18.1.2014

Kun on luonut itselleen mielikuvan Thaimaasta ikuisen paahatvan helteen paikkana, ei kuluneet kolme viikkoa ole ihan vastanneet tuota mielikuvaa - onneksi! Täällähän on olleet loistavat lomakelit meille pohjoisen asukkaille.

Paikallisilla asukkailla on kylmä. Osa kulkee huppareissa ja villatakeissa, toiset sonnustautuneina jopa kaulaliinaan, hansikkaisiin ja villapipoon. Turistit on helppoa erottaa pienine, kevyine vaatetuksineen.

Aamuisin lämpötila on pysytellyt kahdenkymmenen asten paikkeilla, eikä aamulenkillä ole hikiliinoja kaivattu. Päivälläkin helle on ollut siedettävä, kun kolmenkymmenen asteen alapuolella pysyttelevää hellettä vilvoittaa kova tuuli. Illallakaan en ole vielä turvautunut edes hartialiinaan, vaikka eilen illalliselta tuk-tukin kyydissä palatessa mielessä käväisi, että sitäkin voisi kuljettaa mukana pienen horkan varalta.

Eipä tällaista ilmiötä olla vielä aikaisemmilla Thaimaan matkoilla koettu!

 

17.1.2014

Joskus ei itsekään ihan ymmärrä tekosiaan, joihin ryhtyy tai mikä on motiivi niiden takana. Yksi sellainen koettiin eilen, kun vaellettiin korkealle kukkulalle Hua Hinin ulkopuolella. Liekö kyseessä ollut omien rajojen kokeileminen - sen verran rankalta yli kahden tunnin patikointi todella jyrkässä ja pitkässä mäessä tuntui.

Kun matkalla yllätti hätä, haettiin helpotusta tilanteeseen temppelialueen vessasta. Temppelin koiralauma ei ilahtunut tunkeilijoista, jotka haukunnasta piittaamatta tunkeutuivat heidän reviirilleen. Yksi hirvitys, jonka pennut leikkivät vähän matkan päässä, oli niin röyhkeä, että näykkäisi takaapäin pohkeeseeni. No onneksi mitään avohaavaa ei syntynyt; pieni hampaanjälkimustelma paranee kyllä pian.

Samalla reissulla käytiin täydentämässä kinkku- ja makkaravarastoja "All in Hua Hin"-ravintolassa ja varaamassa pöytä neljän hengen illalliselle. Ravintolasta on tullut niin suosittu, että ilman varausta sinne lienee turhaa yrittää, varsinkaan illallisaikaan. Jälkiruoka nautiskeltiin "torrstai-jazzeissa".

 

16.1.2014

Illansuussa lepäilimme kotona katsellen iPadista dokumenttia Grönlannista, kun outo hälytysääni havahdutti meidät. PUHELIN. Eipä moista ole kuultu moneen viikkoon, kun kaikki tietävät meidän olevan täällä Thaimaassa ja puhelimessa rupattelu tulee kohtuuttoman kalliiksi - melkein 2 € minuutilta.

No puhelu katkeaa, ennen kuin mies ehtii kaivaa kännykkänsä esiin. Totean, että joku kaupustelija siellä vaan yrittää tarjota palveluksiaan, mutta miehestä puhelinnumero vaikuttaa jotenkin tutulta ja hänpä päättää soittaa takaisin. Voi luoja, mikä yllätys!!

Vanhat ystävämme Asta ja Markku ovat täällä Hua Hinissä - olivat käyneet aamupäivällä meitä täältä hotellista etsimässä, mutta pahaksi onneksi oltiin viettämässä päivää Takiabin rannalla. Sinä hetkenä sovittiin tapaaminen puolen tunnin päähän Hiltonin aulaan. Tosi mukavaa saada ystävät illallisseuraksi - ja puheen pulputusta riitti myöhäiseen iltaan.

Kyllä maailma on pieni - lisää tällaisia mukavia yllätyksiä!!!!

 

15.1.2014

Yksi Thaimaan matkan projekteista alkaa olla hoidettu, kun sain eilen sen toivomani tasaisen hammasrivin. Pahinta hommassa ei suinkaan ole se, että hammaslääkärin tuolissa joutuu istumaan suu ammollaan kaksi tuntia - kamalinta on joutua punnituksi jokaisella käyntikerralla ja huomata pulskituvansa tasaiseen tahtiin.

Vaikka liikuntaa on harrastettu joka aamu tunnin reippaalla lenkillä, ei se ilmeisesti riitä kuluttamaan runsasta aamiaista, lounaalla usein nautittuja ranskalaisia perunoita (jotka ovat kotona olleet ehdottoman kiellettyjä) ja illallispihvejä. Jostain syystä thai-ruokaa on tullut syötyä vähänlaisesti ja illallisella on maistunut länsimainen ruoka.

Paljonkohan saan kasvatettua elopainoa maanantaihin mennessä, jolloin joudun taas astumaan vaakalle, kun menen viimeisen kerran hammaslääkärin käsittelyyn kiillotuttamaan uuden hammasrivini?

 

14.1.2014

Kova tuuli ja paahtava aurinko - siinäpä yhdistelmä, joka imaisee mehut isommastakin ihmisestä, jos rannalla ollessaan ei muista tankata vettä kuin kameli.

Jo lounasaikaan olo oli jotenkin kummallinen ja siinä siirtelin kaikenlaisia mereneläviä lautasellani ilman minkäänlaista ruokahalua. Jo thai-mausteiden hajukin alkoi tehdä pahaa. Kotona yritin parannella oloa kokiksella ja jäätelöllä, mutta ei niistä paljon apua herunut. Lienee ollut jonkinasteinen auringonpistos, kun torkuin koko illan omassa sängyssäni ja mies kokkasi ruokaa itselleen - mitään syötävää en voinut kuvitellakaan suuhuni pistäväni.

Suolarakeet, kivennäisvesi ja melkein kellon ympäri nukutut unet pistivät eukon taas normaalikuntoon. Otinkohan tästä jotain opikseni? 

 

13.1.2014

Taisipa tulla jännitystä meidänkin elämään, kun mielenosoittajat ovat uhanneet sulkea kaikki Bangkokiin johtavat sisääntulotiet kahdeksi viikoksi. Eihän ne kärhämät tänne Hua Hiniin mitään vaikuttane, mutta kun meillä oli suunnitelmissa mennä ensi viikon keskiviikkona bussilla Bangkokiin ja yöpyä hotellissa ihan kaupungin keskustassa, jonne on nyt juuri varoitettu menemästä.

Toivottavasti Bangkokin lentokentälle pystyy liikennöimään, niin että voitaisiin mennä ystäviä vastaan 23.1. Ja hakea heidän mukanan tuoma uusi fläppäri. Koneeni on ollut kyllä jo valmiina, mutta sen tänne Thaimaahan saamisessa on ollut ongelmia. Kuriiripalvelujen kautta sen olisi tietysti saanut pika-pikaa, mutta 587 € on mielestäni liian rasvainen hinta kuljetuksesta ja lisäksi minun olisi pitänyt tehdä tulli-ilmoitus Thaimaan viranomaisille. Nyt sitten jännitetään, onnistuuko tämäkään "ystävänpalvelus"-projekti.

 

12.1.2014

Kun on reippaillut paahtavassa helteessä keskellä päivää kaupungilla yli kuusi kilometriä, ei illalla ole enää haluja lähteä hakemaan ruokapaikkaa. Niinpä napattiin paikallisen "Anttilan" (keskustan tavaratalo) pakastinaltaasta valmiiksi maustetut jauhelihapihvit ja hyllystä Cambellsin herkkusienikeittopurkki, joista pappa-Ahokas loihti omassa keittiössä maukkaan illallisen.

Koti-illasta nautittiin väsyneitä jalkojaan lepuutellen ilmastoidun makkarin sängyllä katsellen iPadista "Hyviä ja huonoja uutisia", PS:sää ja vanhaa Mattlockia. Mitäpä muuta sitä vanhat ihmiset elämältään kaipaisivat!

 

11.1.2014

Voi miten paljosta meidän tulisi olla kiitollisia, kun eloa ja oloa vertaa täkäläisten vähävaraisempien ihmisten arkeen. Aamulenkillä suunnistettiin pois pääkadun varrelta kanavan penkalle, jota kulkien saatiin katsella paikallisten asumuksia ja aamutoimia. Eipä siellä peltihökkeleissä taida olla ilmastointia ja hyttysetkin varmaan niihin kokoontuvat sankoin joukoin illan hämärtyessä. Ja kuitenkin kaikesta huolimatta asukkaat näyttivät iloisilta ja huutelivat meille "hyvät huomenensa".

On siinä suuri ero siihenkin pohjoisen ärripurriin, jonka uutisoitiin perustuslain nojalla kieltävän naapureitaan tervehtimästä häntä - hui, onhan se ihan kamalaa kotirauhan rikkomista! Taitaisipa se ihminen täälä Thaimaassa saada "kakkahalvauksen" näiden ihmisten ylenpalttisen ystävällisyyden keskelä. HUH - nehän tulee ihan lähelle, taputtelee ja huomioi sinut joka kääntessä!

 

10.1.2014

Reippain ja avoimin mielin kun kulkee, voi päivästään tehdä mukavan seikkailun. Mies oli aiemmin huomannut paikallis-lava-autobussissa, että hintalapussa mainittiin hinta (20 batia) Hua Hinin lentoasemalle saakka - matkaa meiltä n. 16 km. Sehän piti kokeilla!

Yhdellä eurolla me kaksi siis huristeltiin läpi kaupungin, ohi kuninkaallisen palatsin lentoasemalle saakka, jossa hypättiin pois kyydistä. Kun vesipullo oli hankittava matkaevääksi, poikettiin paikalliseen kuppilaan, jossa koulupoika toimitti meille tulkin virkaa.

Siihen tien varteen jäätiin odottelemaan jotain bussia, joka veisi meidät Cha Amiin. Peltimajasta tuli heti ukkeli, joka lupasi viedä meidät perille 300 batilla - n. 7 eurolla. No hypättiinpä kyytiin siihen vanhaan taksiin. Kun paikkaa ei tunneta kovin hyvin (eikä tainnut tuntea kuskimmekaan) jäätiin pois kyydistä jossain pienessä keskustassa???!!!! Siitä sitten talsimaan kohti oletettua rannan suuntaa. Huh huh - hiki lensi ja tietä riitti, muttei rantaa vaan näkynyt.

Onneksi yksi taksi pysähtyi kohdalle ja pelasti meidät kyytiinsä. Sinne varsinaiseen Cha Amin keskustaan oli matkaa vielä 10 km!! Olisi siinä muutama hikipisara puserrettu, jos olisi tallattuja matka jalkaisin!!!

No kaikella on tarkoituksensa - taksikuski puhui hyvin englantia ja osasi opastaa meitä, miten meidän tulee toimia siten, kun ollaan lähdössä bussimatkalle Rayongiin.

 

9.1.2014

Harva turisti keksii viihdykkeekseen hammaslääkärin tuolissa viruminen. Nautiskelun eilen suu ammollaan tuosta huvituksista yli kaksi tuntia. Mitäpä sitä ei nainen (vanhakaan) tekisi ulkonäkönsä hyväksi?

Nyt on rouvalla suussan kaksi "uutta" hammasta.  Leukaluut siinä hommassa väsyi niin, että en halunnut samaa hommaa tälle päivälle, vaan tapaan tohtorin ensi tiistaina, jolloin laitetaan kaksi hammasta lisää. Tiedossa on siis taas kahden tunnin mukava istunto.

Tästä lystistä joudun pulittamaan n. 400€. Summa on mielestäni kohtuullinen, kun kotona vastaavasta hoidosta olisin joutunut maksamaan ainakin tuplasti.

 

7.1.2014

Tämä on vastaus ystävän viestiin, jonka hänelle tänään lähetin (ovat tulossa Thaimaahan kolmen viikon päästä). Mielestäni tämä on yleispätevää juttua kaikille matkatavaroiden kanssa tuskaileville.

Siellä kotona matkatavaroita paikatessa on vaikeaa kuvitella, miten vähillä asuilla täällä pärjää. Oman haasteensa pakkaamisen tekee lentoyhtiöiden matkalaukun painorajaa. Meillekin tuli yllätyksenä, kun Finair oli muuttanut painorajojaan siten, että yksi laukku saa painaa 23 kg (entisen 32 kg:n sijaan). Siinäpä me lähtöselvityksessä sitten vekslattiin tavaroita laukusta toiseen, ettei jouduttu maksamaan kallista lisämaksua.

Vaikka olisi miten paljon kokemusta reissaamisesta, aina sinne matkalaukkuun kertyy vaatteita, joita ei sitten täällä helteessä haluakaan käyttää. Ja naisellisesti sitä retkahtaa kuitenkin ostamaan rantakauppiailta bikineitä ja mekkoja, kun eivät maksakaan juuri mitään! Vielä en ole sortunut houkutuksiin, vaikka silmät ovat bongannetkin muutaman kivannäköinen hellemekon. Uudet bikinitkin aion hankia, kun ärhäkkä aurinko on haalistunut nykyiset haljun väriseksi.

 

6.1.2014

Olen luvannut itselleni, etten vaivaudu enää rääppimään itänaapurin toilailuja, mutta raapaisemaan nyt kuitenkin.

Hotelli sailomin puutarhassa on suuri kaunis ravintola, joka rajoittuu ranta-alueeseen. Suosittuja ovat tietenkin reunimmaiset rannan puolella olevat pöydät, joihin päästäkseen on tehtävä varaus etukäteen. Niinpä istuttiin kiltisti keskellä ravintolaa ja seurattiin näytelmää, jonka venäläinen seurue meille tarjoili.

Kolmen miehen ja kahden naisen ryhmä huomasi tuon halutun istumapaikan, jonka pöydällä seisoi varattu-lappu. Pitkään heille sai tolkuttaa, ettei paikka ollut heitä varten. Niinpä he poistuivat paikalta, kun muut paikat eivät kelvanneet. Vähän ajan päästä he palasivat kuitenkin inttämään samasta asiasta. Kun henkilökunta oli kuitenkin tiukkana, ei siinä auttanut muu kuin hyväksyä pöytä pihan perältä. Ihan riittävän "hieno" sijoittaminen seuralle, jonka äijät kävivät ostamassa juomat lähikaupasta ja kantoivat ne muovikassissa pöytäänsä!

 

5.1.2014

Aamuhetki - se on mielestäni paras vuorokaudenaikaan täälläkin. Kello ei ollut vielä seitsämääkään ja lämpömittari näytti vain kahtakymmentä astetta, kun pujahdettiin pikkupaidoissaan ja shortseissaan meren rantaan aamulenkille. Mitä siellä rannalla nähtiin?
.... Meren ylä punainen pallo, joka vähitellen muuttui kullan hohtoiseksi tulipaloriski - aurinko siellä oli aloittelemassa päivä töitään
.... Muutama munkki vaeltamassa oranssin värisessä kasvustaan paljain jaloin; muuan munki pitämässä aamurukoushetkeä pienelle ihmisryhmälle. Onkohan meille tulossa siunauksellinen päivä, kun sujautettiin pieni almu vastaantulleen munkin almupatan
.... Pienen thaimaalaismummon istumassa alkeellisen rantakuppilansa teltan edessä ja huiskuttamassa iloisesti meille käsillään
.... Koiran ulkoiluttajia heittelemässä mereen kepakoita, joita heidän lemmikkinsä innokkaina hyökkäsivät hakemaan lämpimästä aallokossa
.... Miljardeja pieniä hiekkapalloja, jotka saivat rantahietikon näyttämään nyplätyltä pitkiltä, kun pienet ravut ovat yöllä ahkerasti niitä pyöritelleet rannalla liikkuvien iloksi
.... Rannan yrittäjiä availemassa kojujan ja järjestelemässä rantatuolejaan ja päivänvarjojaan
.... Kookospalmuja mahtavan kokoisina hedelmäinen, joiden sisällä on valmistumassa tuota ihanaa nestettä - kookosmaitoa.

Voisiko päivänsä paremmin aloittaa?

 

4.1.2014 

Pitihän se tuo thaimaalainen hammashoitolan kokeilla. Ei, en minä millekkään konitohtorille aikaa varannut, vaan mies bongasi netistä tässä lähellä olevan turvallisen näköisen hoitolan. Taitaa olla ennemminkin turistien tarpeisiin suunnattu hoitola Bangkok Hospitalin tiloissa - avarat, viihtyisät, supertiistaita aulat, käytävät ja huoneet.

Aluksi epäröin homman onnistumista, kun en saanut kunnolla selvää vastaanottoapulaisen englannin ääntämyksessä (mittasi verenpaineen, lämmön ja painon), mutta tohtori itse puhuikin englantia hyvin ja hoitotoimenpiteistä pystyttiin keskustelemaan ilman ongelmia. Viimeisen päälle ajanmukaisilla välineillä tohtori teki hoitajan avustamana hammaskiven poiston, kalustosta otettiin röntgenkuvat ja kipsimuotit. Koko henkilökunta oli huomaavaista ja ystävällistä ja vähän väliä tohtori kysyi operoidessaan "are you ok?".

Neljän päivän päästä menen katsomaan millaista lopputulosta tohtori ehdottaa, kun lupasi tehdä minulle tasaisen kauniin rivin alahampaita. Kyllä täällä uskaltaisi teettää myös implantit, mutta aikaa ei tällä kertaa ole riittävästi toimenpiteen suorittamiseen kokonaan.

 

3.1.2014 

Voi elämän kevät! Fläppäri tilttasi eilisiltana kesken Skype-puhelun, eikä se enää käynnisty. Siinäpä sitä onkin miettimistä tälle päivälle, miten ongelma ratkaistaan. Ehkäpä sitä tulisi toimeen ilman koneitakin tämän miehen iPadin kanssa, mutta kun siellä läppärissä on tallennettuna kaikki tunnukset ja salasanat. Kahden kuukauden reissulla tulee taatusti eteen tilanteita, jolloin niitä tunnuksia tarvitaan, eikä tällaisella lahopäällä ole toiveitakaan muistaa niitä kaikkia ulkoa!
Ja että kaikki olisi mahdollisimman "mukavaa", täytyy tänään mennä hammaslääkäriin sönkkäämään hoitotoimenpiteistä. Elämä on laiffii!!!!

 

2.1.2014  klo 9:00 thai

Eilen oli jo ihan pakko saada länsimaista ruokaa. Mielessä pyöri takuuvarma saksalainen paikka "All in Hua Hin", josta saa  kunnon evästä kohtuu hinnalla. Gordon bleu ja bratkartoffeln (saksalaiset maalaisperunat) AAAAHHHH... Viereisestä pöydästä papparainen kyseli, mitä meidän lautasella on, kun yritti tuoksun perusteella etsiä samaa ruokaa ruokalistalta.  Hämmästelin itsekseni, etteikö saksalainen nyt noita perunoita tunnista, mutta pariskuntapa olikin USA:n San Diegosta. Niinpä saatiin eksoottista pöytäseuraa, joka oli perin kiinnostunut meidän pohjoismaisten tavasta lenkkeillä sauvat kädessä (ei meillä niitä sauvoja ole täällä mukana).

Ravintolan yhteydessä on puoti, josta ostettiin mukaan juustoa, meetwurstia ja kinkkua. Nyt on aamiaisherkkuja moneksi päiväksi.

 

 

1.1.2014  klo 11:10 thai

Vuosi vaihtui hillitysti juhlien. Kun kansaa on runsaasti liikkeellä, saattaa taksin/ tuk-tukin saaminen olla mahdotonta, joten eipä uskaltauduttu lähtemään kaupungin keskustaan pörräämään, kun sieltä olisi sipsutettava korkokengillä neljän kilometrin matka takaisin kotiin. Kadulla törmättiin tuttuihin, joiden kanssa illastettiin japanilaisessa Sakura-ravintolassa. Oltiinpa niin virkeitä, että jaksettiin olla valveilla vielä puolen yön aikaan ja nähtiin rannalla oman residensin edustalla mahtavan hieno ilotulitus.

 

31.12.2013  klo 7:10 thai

Joskus kaikki ei mene ihan niin kuin on etukäteen suunnitellut juttuja järjestävänsä. Suutari, jolta ajattelin tilaavani uudet sandaalit, olikin muuttanut pois vanhasta paikastaan osoitettaan jättämättä. Niinpä muistelin nähneeni jonkun suutarin liikkeen radanvarren thai-kortteleissa - siispä sinne etsiskelemän. Eipä ollut sielläkään suutari kotonaan. Tietäisiköhän Sipi mistä löytyy suutari? Mennäänpä kysymään Susannan baarista. Mitä kummaa - eihän täällä ollut enää Susannan baariakaan! No nyt saa koko kenkäprojekti jäädä sikseen, mutta mutta... Market Villagessa kenkäkaupan tytöt huuteli kokeilemaan kenkiä ja kehui, että heillä on jopa kokoa 43! No eihän tuollaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä, kun kahdet käsin tehdyt kengät maksoivat vain parikymppiä!

 

30.12.2013  klo 8:38 thai

Ihmeellinen on maailma ja ainakin uusavuttomien maailma! Kun kauppakeskuksen hyllyt olivat ehtineet tyhjentyä liioista eväistä juhlaviikonlopun takia, oli meidän tyydyttävä ottamaan hyllystä valmiiksi keitettyjä ja suolattuja munia. Hyi, haukkasin kerran aamiasmunastani ja jätin sikseen - olipa suolaista. Enää ei näitä uusavuttomien munia tähän huusholliin hankita!

Kun aiotaan viipyä täällä kaksi kuukautta, päätettiin ottaa käyttöön tallelokero, josta maksettiin vuokra jo varauksen yhteydessä. On, onhan se ihan hieno peli, mutta kun se seisoa jököttää irrallaan makkarin kaapin päällä ja sen voi varkaat siitä ottaa kainaloonsa ja viedä mennessän ihan helposti. Ei auta muu, kuin yrittää piilottaa se fiksusti johonkin.

 

29.12.2013  klo 10:05

Huh heijaa... vihdoin pääsimme perille Hua Hiniin kaiken juhlahumun keskeltä. Jo Bangkokin kentällä alkoi tökkimään, kun kuljettiin jonossa passintarkastukseen puolitoista tuntia. Voi mikä määrä kaikenkokoista ja kaikennäköistä ihmistä - johan meitä takametsien menninkäisiä alkoi melkein ahdistamaan se väen paljous! Ja sama meno jatkui, kun lähdettiin ajelemaan Bangkokista kohti Hua Hiniä - ruuhkaa, ruuhkaa, ruuhkaa! Matkaan, joka normaalisti kestää noin kaksi ja puoli tuntia tuhertuikin nyt viisi tuntia. Kun koneessa oli nukuttu vain muutama tunti, ei maisemien katselemisesta tahtonut tulla mitään jatkuvan nukahtelemisen vuoksi. Lieneekö tähän kansan liikekannallepanoon täälläkin syynä nämä joulunseudun juhlapyhät?