24.5.2018

Ihan uskomatonta!!  Kyllä alkukesä hellii meitä nyt herkuillaan - eihän tällaisia kelejä ole osannut edes odottaa. Ahkerasti on käytetty nämä suloiset suven aamut aamulenkkeilyyn. Ihan eri mielellä tuonne luontoon lähtee kesän tuoksuja haistelemaan, kuin talvella aamupimeällä kuntosalille. Lounaseväitä syötiin tiistaina Myllylammen laiturilla ja eilen nautittiin luonnonrauhasta Halkolammen rannalla.

 

 

 

22.5.2018

Mielestäni helle tarkoittaa sitä, että hiki lentää, kun vähääkään eväänsä liikauttaa. Virallinen tulkinta lienee se, että kun lämpömittarin lukemat nousee 25 asteeseen, niin silloin on helle. Eilen oltiin Kaitalammella eväsretkellä ja kotoa lähtiessä säämittari näytti kesäisiä lukemia - vaatetus oli sen mukainen. Mutta VOI - kylläpä palelin, kun tuuli puhalteli viileänä. Hämmästyttävää; tuulen suunta oli etelästä ja luulisi sen olevan mielyttävän lämmintä. No ehkä siellä etelässä onkin kylmää, kun kaikki lämpö on karannut tänne pohjolaan!

 

 

 

21.5.2018

Kukapa nyt kotinurkissa nyhjäisi, kun kesä on parhaimmillaan? Lauantaina ajeltiin Inkooseen ja käytiin ostamassa matkalla Hangontien varressa olevasta "Four Seasons Fish" kalakaupasta savustettuja muikkuja. Aivan mahtava fisu-kauppa - tänne tullaan vielä uudelleenkin. Inkoon sataman kuppilassa katseltiin mereltä palaavia ja sinne lähteviä paatteja ja mussutettiin panniineja. Ja Fagervikissa on käytävä ainakin kerran kesässä, joten samalla reissulla hoidettiin sekin tavoite.

 

Sunnuntaipäivää vietettiin Lammilla Sirkan ja Aukin seurassa. Kiitos Sirkka taas kerran maukkaista herkuista, joita kaffeepöytään ja lounaspöytään kannettiin.

 

viikonlopun kuvat

 

 

19.5.2018

Eerikin vilut - niitä väristiin eilen. No ei se sentään nyt ihan niin kauhean kylmää kuitenkaan ollut. Vanhan kansan mukaan Erkin päivänä pitääkin olla kylmää, että kesästä tulisi lämmin. En noihin vanhoihin horinoihin ihan usko - vaikeaa on yhden päivän perusteella koko kesän ennusteita mennä tekemään!

 

Säästä huolimatta lähdettiin eväinemme ulos luontoon lounaalle. Kuviteltiin, että kun nyt on viileää, niin saadan autolle parkkipaikka Seurasaaren rannasta. Moni muukin oli ajatellut samoin ja niin jäi sekin  päähänpisto haaveeksi. Niinpä ajeltiin kaunista Munkkiniemen rantaa Tarvonrannalle, jossa olikin ihan mukavaa katsella tiirojen ja lokkien touhuilua eväitään mussutellen. Eikä palellut yhtään!

 

 
 
 

 

 

18.5.2018

Väliaikainen säätilan muutos ilmatieteenlaitoksen mukaan. No ei se nyt kehnolta keliltä tuntunut tänäkään aamuna taivaltaa aamuista lenkkiään. Pusakan nyt sentään vetäisin niskaan, kun tuuli näytti leyhyttelevän puita ikkunani takana.

 

Eilen lounaskahvihetki Nukarinkoskella tuomien tuoksussa. Suomen luonto alkaa olla parhaimmillaan - kaikki kukkii ja rehottaa. Ensimmäiset hyttysetkin reissulla bongattiin. Ei, ei, en tuntunut enää kelpaavan niiden evääksi - hyvä niin!

 

 

 

 

17.5.2018

KESÄAAMU! Lenkille on lähdettävä jo seitsämän aikaan, jolloin ei ole vielä liian kuumaa. Jalat lennättävät ihan itsestään, niin kevyt on askel kesäihmisellä!

 

Eilen evästeltiin Pirttimäen ulkoilualueella ja ihmeteltiin sitä, että saatiin taas pitää kahdestaan koko isoa aluetta hallussaan; ketään muita retkeilijöitä ei alueella näkynyt. Sepä onkin suuri ihme, kun ajattelee, että tässä pääkaupunkiseudulla asustaa noin miljoona ihmistä. Missä sisätiloissa ne kaikki piileskelee, vaikka kesä on kauneimmillaan?

 

 

 

16.5.2018

Päivä paistaa - hymyy suu. Supisuomalaisena mieleen hiipii kuitenkin ajatus "mitenkähän kauan tästä saadaan nauttia". Monesti on käynyt niin, että kun ne kesän helteet osuu toukokuulle, niin juhannuksena värjötellään toppatakissa. No onhan se ihan järkeenkäypää, kun ei niitä 30-asteen hellepäiviä riitä kovin monta tänne pohjolan perukoille!

 

Eilen käytiin Salmin ulkoilualueella lounaseväitään syömässä. Mahtava paikka - koko alueella ei muita kuin me kaksistaan. No olihan siellä tietysti paljon lintuja - laulukonsertista päätellen!

 

 

 

15.5.2018

No nyt on kelit kohdallaan. Onneksi ei ehditty tilata matkaa etelänmaille, kun kotimaassakin saadaan nauttia helteestä. Päätettiin, että lähdetään lounaalle luontoon joka päivä, kun aurinko paistaa. Tänään käytiin syömässä eväsleivät Pääkslahden rannalla. Luonto alkaa olla parhaimmillaan, kun tuomi, omenapuut ja kirsikkapuut avaavat nuppujaan.

 

Sen verran ajateltiin syksyn pimeitä, harmaita päiviä, että tilattiin jo lennot ja majoitus marraskuuksi Teneriffalta. Kesäkuun autoreissuakin on jo hahmoteltu pitkälle ja varattau majoituspaikkoja alkumatkaksi. Minkäänlaista suoranaista hinkua ei maailmalle ole, kun tännekin on levinnyt suloinen suvi.

 

 

 

13.5.2018

Olisiko voinut edes toivoakaan niin mahtavan hienoja kesäisiä päiviä äitienpäivän viikonlopuksi!  Meillä juhlinta aloitettiin jo lauantaina, kun saatiin vieraita Ruotsin maalta. Anna, Henry, Marja-Leena ja Lasse olivat meillä lounaalla tultuaan risteilylle Tukholmasta Helsinkiin. Pationkin olin saanut juuri häthätää siivottua, jossa oli mukavaa viettää kesäistä iltapäivää.

 

Lauantain syötiin myöskin äitienpäiväillallista tyttären luona. Kyllä grilliruoka maistuu taivaallisen hyvältä näin alkukesästä. Vävy Teemu osaa nämä hommat!

 

Nyt sunnuntaina ajeltiin Porkkalanniemeen lounaskaffeelle. Koskaan aiemmin ei olla koettu niin valtavaa ruuhkaa alueella. Taisi tämä helle ajaa ihmiset koloistaan meren äärelle!

 

Päivän kuvat

 

10.5.2018

Joskus käy mäihän tuuri säiden suhteen, niiden säätämistä kun ei vielä pysty mitenkään netistä tilaamaan. Niinpä oli loistavan aurinkoinen ja kesäisen oloinen päivä eilenkin, kun Harrin synttäreitä vietettiin. Kyllä saisi olla näitä kekkereitä enemmänkin - niin mukavaa oli tavata ystäviä ja viettää iltaa pitkän kaavan mukaan runsaista herkuista ja juomista nauttien.

 

Tänään käytiin hakemassa juhlatalon pihaan "unohtunut" auto ja saatiin rääppiäisinä voileipäkakkua ja peppukakkua auringonpaisteessa pihanurmella.

Kuvat puhukon puolestaan:

Päivän kuvat

 

 

7.5.2018

JA NYT SE KESÄ SITTEN TULI! Kun istun työhuoneeni ikkunan ääressä, voin miltei nähdä, miten koivujen lehdet aukenee ja ruoho puskee naapurin pihamaan vihreäksi. Aina se tämä vaihe vuoden kiertokulussa on niin sielua sykähdyttävä!

 

Kiitos Erja ja Risto mukavasta seurasta ja serveerauksesta, kun lauantai-iltaa teillä istuttiin. Kiva, että "vanhat" ystävyyssuhteet kantaa seniori-ikään saakka.

 

Kesästä riemastuneena lähdettiin ensimmäistä kertaa tänä suvena sunnuntain eväsretkelle Myllykosken rantaan. Uusi termospullo jouduttiin hankkimaan, kun edellistä ei löytynyt mistään. Se on varmaan unohtunut Hua Hiniin - onpahan se sitten siellä meitä odottamassa!

 

Päivän kuvat

 

 

5.5.2018

Kesä tule, tule jo! Niinhän siinä sitten kävi, niin kuin osasin itseni tuntien arvatakin. Liikuntaharrastus pysähtyi kuin seinään, kun kuntosalin avaimet luovutettiin pois tämän kuukauden alkaessa. Omaatuntoa kolkuttaa, kun en ole saanut itsestäni irti sen vertaa, että olisin ottanut sauvat käteen ja lähtenyt keväistä luontoa haistelemaan. Itselleni yritän selittää, ettei vielä ole tarpeeksi lämmintä ulkoliikunnan aloittamiseksi. Aamulenkille olisi puettava käsineetkin - hyi!!!

 

Tiukkka työviikko takana - tänään mennään illalliselle ystävien luo Jollakseen.

 

1.5.2018

VAPPUAATTO - mikä se on? Joskus kauan sitten vappuaattona koti koristeltiin ilmapalloilla ja serpentiineillä. Eipä ollut yhtään palloa eilen meidän nurkissa. Tuskinpa niistä olisi ollut kovin paljon iloa revittävissä, kun pitkän ja rankan puusavottapäivän jälkeen sisätiloihin asetuttiin.

 

Kyllä ruumiillinen työ ulkoilmassa tekee terää - harvinainen kahdeksan tunnin yöuni tuli vedetyksi ihan kevyesti. Onneksi kuntosalilla kroppaa on tullut treenattua, muuten homma olisi hyytynyt heti alkumetreillä.

 

Päivän kuvat

 

29.4.2018

Kevät keikkuen tulevi - mutta ihan liian hitaasti, jos minulta kysytään. Eihän me tässä vapun tienoossa olla kotimaassa paleltu herran aikoihin, mutta nyt ei päästä karkaamaan mihinkään. Hommia on kertynyt niin paljon, että ne on hoidettava alta pois, ennen kuin lähdetään taas maailmalle.

 

Huomenna aloitetaan vapun vietto terhakasti puusavotan merkeissä. Pihasta kaadetaan kolme komeaa koivuvanhusta, joten liikuntaa on tiedossa, eikä aamulla tarvitse siten lähteä salille riekkumaan.

 

26.4.2018

Aamulla sängystä kömpiessään ei voi olla varma, mistä sitä itsensä illalla löytää. Viime viikonloppuna tuli vastaan taas äkkilähtö, kun ystävämme Sinikka soitti Siilijärveltä. Hänpä oli saanut loistoajatuksen pyytää meitä yökylään, vaikka alunperin oli tarkoitus tavata maanantaina pikaisesti kahvikupposen ääressä meidän matkatessa Outokumpua kohti. Hauskaa oli pyöriä yhdessä lieden ääressä "kokkikerhona" yhteistä ateriaa valmistamassa.

 

Outokumpuun koukattiin Lieksan kautta ja käytiin ihmettelemässä lumitilannetta meidän kesämaisemissa. Talven aikana taivas on muistanut tiputella ahkerasti tuota valkoista jauhetta itärajan tuntumaan. Enpä muista koskaan moisia nietoksia olleen siellä näin lähellä vapun aikaa. Ihan täysi talvi vielä!

 

Ystävien, Leenan ja Eskon, luona Outokummussa vietettiin kaksi päivää notkuvien herkkupöytien ääressä. Vaikka sää tiistaina oli kolea ja lunta heitteli hienoisesti, käytiin reippaina lounasretkellä luonnossa. Kodassa tulen äärellä tarkeni hyvin syödä hiillosmakkaraa ja kahvitella, laavulle ei lähdetty palelemaan.

 

Päivän kuvat

 

22.4.2018

No nyt se sitten varmaan tapahtui se pelätty ja aavisteltu fläppärin hajoaminen. Onneksi olin osannut siihen jo varautua ja hankkia uuden koneen. Eihän niitä tiedostoja ole tietenkään kaikkia varmuuskopioitu ihan viimeisiltä päiviltä, joten tiedossa on mukavaa hommaa niiden ajantasalle saattamisessa! Ja taas käydään uutta OPISKELEMAAN!

 

Onneksi menin sammuttamaan masinan tänään. Jos olisin sen tehnyt huomisaamuna, olisi potutus ollut sitäkin suurempi. Huomisaamuna käännetään auton nokka kohti pohjoista ja ajellaan muutaman päivän visiitille Outokumpuun. Siellä reissussa olisin sitten huomannut, että kanniskelen mukanani toimimatonta fläppäriä. Elämä on täynnä pieniä yllätyksiä!

 

19.4.2018

Kivaa oli käydä haistelemassa kevättä eteläisessä naapurissamme. Voisi todella sanoa, että ovat meitä paljon etelämpänä, kun kevätkin oli pitemmällä, kuin täällä meidän kulmilla. Nurmikot alkoivat jo vihertää ja muutama valkovuokkokin bongattiin tien varressa. Haikaratkin olivat saapuneet kotipesilleen asutusten liepeille.

 

Kyllä Pärnu on selkeästi kesäkaupunki - kovin olivat kadut vielä hiljaisia tähän aikaan vuodesta. No se ei meitä mitenkään haitannut. Hyvin viihdyttiin hiljaisessa kaupungissa.

 

Päivän kuvat

 

16.4.2018

Huomenna karistetaan jaloistaan hetkeksi nämä Klaukkalan teiden pölyt ja päräytetään kevätretkelle Pärnuun. Eihän siellä vielä puistot viheriöi, mutta ihan kivaa on ottaa irti arjesta ja käydä syömässä Edelvisessä. Taidetaanpa samalla pistäytyä Ainatsissa, kun kerran niin lähellä rajaa ollaan. Koukataan aamulla Järvenpään kautta ja otetaan systeri takapenkkiläiseksi. Yöksi majoitutaan meidän suosikkipaikkaan Alexmajaan. Kyllähän tuo pienikin lomanen tekee hyvää!

 

 

14.4.2018

Kun katselee ikkunasta tässä oman työpöytänsä ääressä, voisi helposti luulla, että kesä on juuri koittamassa. Kaikki lumet ovat sulaneet ja maisema on jokseenkin karun näköinen talven jäljeltä. Kyllä mieli kovasti halajaa tuonne aurinkoiselle patiolle keinuttelemaan, kun aurinko paistelee kirkkaalta taivaalta. No en minä nyt vielä eilen  kuitenkaan sinne saunomisen lomassa uskaltautunut viiniäni lipittelemään, kun ei tuo lämpötila ollut ihan kesän lukemissa. Mies ei malttanut olla levittelemättä kesäkalusteita lumiselle patiolle - sitäpä minä sitten hänelle naureskelin.

 

 

11.4.2018

Sainpa kaiken potutuksen keskellä raapustettua vakuutusyhtiölle vastineen. Onhan se ihan p:stä, että niin selkeässä asiassa yrittävät päästä vastuustaan. Kammottava ajatus, että jos matkalla sattuu jotain vakavampaa, niin alkavat pyytämään hoitohistoriaa ammoisilta ajoilta.

 

Tällaista heille kirjoittelin:

No huh huh!! Pyysitte toimittamaan koko hammashoidon historiani 7 vuoden ajalta. Kysehän on yhdestä etuhampaasta, joka todistettavasti irtosi kaatumisen yhteydessä. Miten se yksi hammas voi liittyä koko hammashoitoni historiaan?

Kaikesta tästä tulee mielikuva, että vakuutusyhtiö epäilee, että yritän maksattaa hammashoitoni yhtiöllänne. Koko liki seitsenkymmppisen elämäni olen maksanut vakuutusmaksuja siinä uskossa, että vahingon sattuessa saan siitä korvauksen. Koskaan aiemmin minun ei ole onneksi tarvinnut hakea korvauksia. On pelottava ajatus, että nykyiset teillä olevat vakuutukseni eivät olekaan ihan sitä, mitä markkinoinnissa annetaan ymmärtää.

Mihin noita pyytämiänne 7 vuoden hoitokopioita tarvitaan?
Jään odottamaan vastaustanne ja päätän jatkotoimenpiteistä sen jälkeen.

 

 

10.4.2018

No HUH HUH!!!  Ihan rauhallisesti olen odotellut kolme viikkoa vakuutusyhtiön reaktiota digitaalisena lähettämiini röngenkuviin, joita he keksivät minulta pyytää. No nyt sain heiltä viimein postia vakuutuskansiooni. Lisäselvityspyynnössä lukee "Korvauskäsittelyä varten pyydämme toimittamaan:

- Hoitokopiot 7 vuoden ajalta (koko hammashoidon historia pyydetyltä ajalta kaikista hoitopaikoista). Lisäksi selvitys miksi d21 on poistettava, eli poiston syy.

Mitähän ne keksii siellä seuraavaksi pyytää. Kysehän on yhdestä etuhampaasta, joka todistettavasti irtosi kaatumisen yhteydessä. Miten se yksi hammas voi liittyä koko hammashoitoni historiaan? Varmaa on, etten sitä historiikkia ala heille maailmalta haalimaan! Nyt aion keskittyä tulikivenkatkuisen vastineen antamiseen.

 

 

8.4.2018

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö - no EI nyt sentään ihan vielä!!!!  Kevättä on kuitenkin jo rinnassa, kun lumet sulaa kohisten ja tienpenkat paljastavat hangen alla uinuneet kasvonsa. Pakko oli eilen vääntää itsensä ulos kevättä katselemaan, kun aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Autoillen käytiin katsomassa Lepsämän pelloille keväisin ilmestyviä "järviä", joihin muuttolinnut laskeutuvat lepäämään matkallaan pohjoiseen. Eipä ole muutto päässyt ihan täyteen vauhtiinsa - yksi joutsenpariskunta sentään bongattiin. Illansuussa ajeltiin vielä "isolle kirkolle" - vaikka asutaan lähellä Helsinkiä, niin harvoinpa siellä tulee silti käytyä. Ihan oli keväisen tuntuinen meno Kaivarin rannassa!

 

 

6.4.2018

Ei kulta, ei timantit, ei kunnia, ei maallinen rihkama - ei niillä ole mitään merkitystä sen rinnalla, että on saanut ilokseen lapsenlapset! IHAN  TOTTA! Monella isovanhemmalla ei ole mahdollisuutta tavata lapsenlapsiaan kovin usein pitkien välimatkojen vuoksi. Meilläkin vanhin lapsenlapsista opiskelee Riikassa ja häntä tavataan lomien aikana, mutta kolme muuta asustelee muutaman sadan metrin päässä "alamäessä", jonne on miltei näköyhteys. Nuorimmaiset tulevat koulusta mummilaan välipalalle, joten heitä tavataan päivittäin. Tänä aamuna veijarit ilmestyivät koulumatkallaan meidän ovelle  ihan vaan moikkaamaan ja mummia halimaan - nyt riittää mummilla hyvää mieltä koko päiväksi!

 

3.4.2018

Oma koti kullan kallis ja muu maa mustikka, vai miten on käsitettävissä se, että näillä nurkilla yhä viihdytään - säästä huolimatta? No hyvällä omalla tunnolla tässä saa kölliä neljän seinän sisällä ja iloita siitä, että säätimiä vääntämällä saa tupaan lämmintä. Siinä ne pääsiäispyhät kuluivat ihan mukavasti sisätiloissa telkkarin ääressä. Mihinkään etelän aurinkoon karkaamisesta ei olla edes keskusteltu. Vaikka ulkona on pääkallokeli, voidaan sentään  kuntoa pitää yllä polkemalla pyörää kuntosalilla. Niin hullu en ole, että enää itseäni rääkkäisin siellä joka päivä - eilen kävin riekkumassa paitani märäksi ja huomenna taas hiki lentää!

 

31.3.2018

Perinteinen pitkäperjantain yhteinen ateria ei ollutkaan tänä vuonna kovin perinteinen. Tyttären perhe ja me molemmat appivanhemmat kokoonnuttiin syömään nepalilaiseen ravintolaan täällä meidän kotikulmilla. Lammasta oli lautasella - tosin hiukan eksoottisemmassa muodossa. Kuvat puhukoot puolestaan.

 

Päivän kuvat

28.3.2018

Voi pöljän pöljä! Älytön älykelloni loihe lausumahan tänä aamuna, että en ole antanut eilen rakkautta  liikuntaympyröilleni. Hyvä tavaton - mistä sitä rakkautta riittäisi jaettavaksi jopa älykellon valvomille käppyröilleni? Nyt kun satun olemaan kotikunnailla, yritän jakaa sitä rakkauttani mahdollisimman paljon lapsenlapsilleni. Siinä jäävät kyllä tappiolle tekoälyllä varustetut vempaimet ja robotit. Onko nyt tulevaisuuden maailmassa jaettava niillekin jotain hellempiä tunteitaan?

 

Totta on, että liikunnan harrastaminen jäi kahtena päivänä vähäiseksi, kun kuntosalille en tohtinut lähteä lyhyeksi jääneiden yöunien takia. Tänä aamuna olin sitten sikeiden yöunien jälkeen niin tokkurainen, että läksin liikuntaharrastuksiini ilman kännykkää. Eihän se ranneke silloin mitään liikuntaa laskeskele - ja huomenaamuna se taas narisee, etten ole antanut sille tarpeeksi rakkauttani. Nariskoon vaan - tämä tyttö ei elottomia robotteja kumartele!

 

 

26.3.2018

Pääsiäistähän se jo pukkaa! Niinpä on ollut sitten kiireitä sivuston päivityksen kanssa, eikä muille harrastuksille ole jäänyt paljon aikaa. Nyt pääsiäis-sivuston pitäisi olla ajan tasalla ja uudet pääsiäistervehdykset kaikkien saatavilla.

 

Palmusunnuntaihin olin varautunut isolla pussillisella suklaamunia. Kovinpa vähän pieniä noitia enää liikkuu meidän kulmilla ja suurin osa munista jäi omien lapsenlasten herkuteltaviksi. Taitaa olla ympäristön lapsukaiset kasvaneet ulos noitakaavuistaan, kun oven taakse ilmestyi vain kolme ryhmää virpomaan. Hauskin oli neljän hyvin pienten pienokaisten ryhmä, jolta unohtui välillä lorun sanatkin. Antakaa lasten tulla minun tyköni........

 

23.3.2018

HÖH - pitkäääää piinaa on tämä viikko ollut, vaikka varsinaisesti piinaviikon pitäisi alkaa vasta ensi sunnuntaina! Miten muutama puuttuva hammas voikaan haitata elämää, no jos ei nyt ihan koko elämää, niin ainakin syömistä. On sillä tosin ollut positiivinenkin vaikutus, kehosta on poistunut yksi ylimääräinen kilo, vaikka liikunta on jäänyt vähäiseksi - kuntosalille rehkimään pääsin vasta eilen. Nyt olen taas samoissa mitoissa, kuin Hua Hiniin lähtiessäni noin kolme kuukautta sitten!

 

Lapsenlapsemme Inka tuli pääsiäislomalle Riikasta tiistai-iltana. Keskiviikkona ajeltiin Oittaalle lounaskaffeille. Kun toiset söivät muhkeita sämpylöitään, nyhersin minä korvapuustin kimpussa, puolet siitä toin mukanani kotiin - niin hidasta oli leukojen liikuttelu!

 

 

20.3.2018

Vaikka en mikään hammaslääkärikammoinen olekaan, niin ei se hammaslääkärin tuolissa istuminen todellakaan ole niitä maailman mukavimpia hommia. No sitä riemua sain kuitenkin eilen nauttia yli tunnin. Helppoahan tuon nyt luulisi minulle olevan, kun huolekseni jäi vain suun ammollaan pitäminen ja rauhallinen hengittely - lääkäri sen sijaan sai tehdä lujasti töitä kiskoessaan pois luussa kiinni jököttävää isoa hammasta.

 

Että onneni olisi ollut täydellinen, kiskottiin pois se Thaimaassa vaurioituneen hampaan juurikin ja tilalle laitettiin keinojuurta luutumaan. Päätin, että samalla laitetaan implantti myös puuttuvan, takana olevan alahampaan paikalle purentaa korjaamaan. Siitäkin piti viiltää ientä ja porata syvälle, että implantti saatiin ruuvattua kunnolla kiinni. Siinä minä istuin kirurgin viitta silmillä ikenet hyvin puudutettuina - ja suuvärkki ei tuntunut yhtään omalta!

 

Nyt en saa harrastaa mitään raskasta liikuntaa kolmeen päivään, enkä purra mitään kovaa, ettei hampaiden ompeleet ratkea, joten puuro- ja keittolinjalla tässä mennään viikon verran. Tämän viikon popsin antibiootteja ja buranaa. Luulisi noilla eväillä painonkin hiukan laskevan!

 

18.3.2018

Toiminnallinen viikonloppu! Kun tytär ja vävy poistuivat ansaitulle viikonloppulomaselle, kärrättiin me täkkimme ja tyynymme "alamäkeen" ja asetuttiin taloksi kaitsemaan lapsenlapsia ja talonvahtikoiraa. Eihän noissa ole enää mitään varsinaista kaitsemista, kun muistetaan ruokkia ja ollaan läsnä.

 

Niin ja tietysti hoidettiin autokuskin hommia, kun pojilla oli kumpanakin päivänä sählyhommia - lauantaina Rajamäessä sählytreenit ja sunnuntaina Kauniaisissa turnaus. Tarpeeseen on mummin kuntosalitreenaus - sitä kuntoa tänään todella tarvittiin, kun vein poikia pallohalliin, joka on syvällä maan alla, jonne mentiin portaita pitkin. Helpostihan sinne alas menee, mutta takaisin kiipeäminen otti hengen päälle.

 

Luulen, että ainakin Rudi-koira nautti meidän läsnäolosta - taidanpa olla se heikoin lenkki, kun karvakaveri katsoo silmiin ja odottaa herkkupalaa; jotain sieltä kädestä helposti lipsahtaa ihan vahingossa uskolliselle anojalle.

 

16.3.2018

"Kaikki on tässä ja nyt" suurikokoinen teksti koristaa vessani seinää muistuttamassa elämän rajallisuudesta ja siitä, että pitäisi muistaa elää tässä hetkessä. Edellinen buduaarin omistajafrouva sen on sinne kiinnittänyt. Niinpä - sepä olisikin hyvä lukaista jokaikinen aamu ja elää myös sen mukaan.

 

Väkisinkin kituuttelen tällä hetkellä "sit kun elämää" ja tähtäin on siinä hetkessä, kun suussa on pysyvä etuhammas ja hammaskalusto taas kunnossa. Millään en tahdo tottua tähän yhden hampaan proteesiin, syöminen tuntuu todella hankalalta, eikä puhuminenkaan ole ihan entisellään. Pienestä se on tuo ihmisen onni riippuvainen!

 

Hokema - odottavan aika on pitkä, on nyt kohdallani niiiiin totta!

 

13.3.2018

Kaksi viikkoa on nyt ehditty harjoitella tätä kotielämää Thaimaan reissun jälkeen. Tutut on tunnelmat - luita kolottaa ja kahtena iltana olo on ollut kanttuvei, kun ruumiinlämpö on kavunnut yli 37 asteen. Kaiholla ajattelen Hua Hinin kivuttomia päiviä - en niitä, jolloin seikkailin nenä ruvella, ilman etuhammasta. No sinne palataan vähän yli yhdeksän kuukauden päästä. Eilen onnistuttiin tilaamaan lennotkin Bangkokiin Finnairilta ja huoneistohan me varattiin jo sieltä lähtiessämme.

 

Aamu on juuri sarastanut ja istun työhuoneessani ikkunan ääressä kirjoittelemassa - että osaakin olla suttuisen näköinen keli, niin paksun harmaa maisema! Enpä taida pistää tänään nokkaani tuohon rokkaan!

 

 

12.3.2018

Voi kääk!!!!  Jokohan frouva alkaa löysäilemään liikuntasuoristustensa kanssa? Kolmena päivänä peräkkäin jätin kuntosalitreenit väliin, kun torstai-iltana olin salilla riekkumisesta niin poikki, että iltajogurtinkin jouduin tekemään pöydän ääressä istuen, kun en jaksanut enää seisoa tolpillani. Älykellokin ranteessani kehotti hengittelemään rauhallisesti, eikä lopettanut huomautustaan, ennen kuin olin levännyt sängyssäni varttitunnin.  Vaadinkohan tiukkapipona itseltäni hiukan liikaa?

 

Viikonloppu meni siis lepäillen ja uusia voimia keräten. Lauantai-iltana kokoonnuttiin (me isovanhemmat) tyttären luo yhteiselle aterialle. Vävyni - tuo mainio kokki - rakensi porukalle mahtavat hampurilaiset - aidot itse tehdyt pihvit, teryaki-kastike, paprikamajoneesi.

 

Päivän kuvat

 

10.3.2018

No nyt se sitten on alkanut - vakuutusyhtiön venkoilu vakuutuskorvausasiassa. Pentele että ottaa päähän - ihan selvästi yrittävät päästä vastuustaan. Sain tehdä eilen puoli päivää töitä tämän asian tiimoilta, eikä varmasti loppua näy! Kun lähetin korvaushakemuksen netissä vakuutusyhtiön oma-sivuni osiossa hammaslääkärin konsultaatiosta, pyysivät lisäselvitystä liitteenä olevasta asiasta. Höh - unohtivatpa laittaa mukaan sen  liitteen, joten jouduin soittamaan asiakaspalveluun.

 

Sieltä sain kuulla, että röntgenkuvat pitää toimittaa heille digitaalisessa muodossa (hammaslääkäri on lähettänyt kuvat paperiversiona). Lisäksi minun pitää toimittaa röntgenkuvat onnettomuutta edeltäneeltä ajalta!!!!!  Kuinkahan moni meistä otattaa hammaskalustostaan ihan vaan varmuuden vuoksi röntgenkuvia, jos niitä sattuisi tarvitsemaan tällaisessa onnettomuustapauksessa?

 

Tässä heille tekemäni selvitys:

Soitin teille asiakaspalveluun, kun en löytänyt tämän lisäselvityspyynnön liitteenä olevaa tietoa siitä, mitä tietoja minulta halutaan saada. Sain kuulla, että minun pitäisi toimittaa teille röntgenkuvia, jotka on otettu ennen onnettomuutta. Harvapa käynee otattamassa hammaskalustostaan ajantasalla olevat röntgenkuvat varmuuden vuoksi, jos niitä ei mihinkään hoitotoimenpiteisiin tarvita.
 
Minulle on laitettu ko. hammaskruunu Kaarlin Hammasklinikalla Tallinnassa 25.7.2007. Lähetin heille sähköpostia ja kysyin, onko heillä vielä tallella siinä yhteydessä otetut röntgenkuvat. Sain kuvat sähköpostina kolmena eri tiedostona, jotka ovat liian suuria kooltaan tämän viestin mukana lähetettäviksi. Voinko saada jonkin e-postiosoitteen, jonne voisin kuvat toimittaa? Hammaskruunua ei ole tarvinnut mitenkään tänä aikana korjailla ja se on ollut tiukasti paikallaan onnettomuuteen saakka.
 
Olen käynyt hammashoidossa ennen tätä onnettomuutta Bangkok Hospitalissa, Hua Hinissä 3.1.2014, jolloin hammaskalustosta on otettu röntgenkuva. Lähetin myös minua Hua Hinissä hoitaneelle tohtorille kyselyn. Bangkok Hospitaalista vastattiin, että yrittävät saada selvitettyä asian maanantaina, kun tohtori palaa viikonloppulomaltaan.

 

Nyt sain vakuutusyhtiöltä vastauksen, ettei noita tiedostoja voi heille lähettää sähköpostina ja sain  postiosoitteen, johon ne pitää toimittaa. Nyt kun saan ne kuvat tulostettua ja heille lähetettyä, tiedän jo nyt, että sieltä tulee vastaus, etteivät he hyväksy paperiversioita. Mikäs tässä sitten nyt auttaa, kun yli kymmenen vuotta sitten tuskin röntgenkuvia laitettiin digi-muotoon!

 

Mielenkiintoista nähdä, miten he venkoilevat muotoseikkojen kanssa välttyäkseen maksamasta täysin päivänselvässä korvausasiassa.

 

 

 

9.3.2018

 

Kenenkään naisen ei pitäisi sanoa:
"Minä olen vain nainen." Vain nainen!
Mitä enempää voisi toivoa olevansa?
Maria Mitchell

 

NAISTENPÄIVÄÄ vietettiin eilen ympäri maailmaa. Itse koen tuon päivän kuitenkin pikemminkin tasa-arvon päivänä, kun minulle naiseus ja tasa-arvo ovat itsestään selviä asioita. Meillä on onnistuttu päättämään yhdessä asioista jo liki 50 vuoden ajan, joten koen, että olen saanut viettää Bigi-naisenpäivää ympäri vuosien.

Eilen vietettiin naistenpäivää rattoisasti Sirkan ja Aukin luona Hyvinkäällä - pöydässä kylmää kuoharia ja torstai kun sattui olemaan - hernerokkaa ja lettuja.

Päivän kuvat

6.3.2018

Vanha kamuni, "iso tietokone" sanoi sopimuksen irti, eikä suostunut tuomaan näytölle enää mitään (näytönohjain lopahti vanhuuttaan). Enpä hankkinutkaan tilalle enää vastaavaa rotiskoa, vaan näppäränkokoisen fläppärin. Voisihan sitä luulla, että olen tietsikka-friikki, kun muka tarvitsen kolme eri konetta iPadin ja iPhonen lisäksi - no ehkä niinkin. Syy uuden koneen hankkimiseen on siinä, että pelkään neljä vuotta vanhan, paljon käytetyn fläppärini pimahtavan hetkenä minä hyvänsä, eikä töiden tekeminen olisi helppoa tuolla varakoneellani.

 

Mieskin innostui siivoamaan kaappeja, kun sinne on kertynyt vuosien varrella kaikenlaista laitetta, joilla ei enää ole mitään käyttöä. Niinpä sieltä löytyi vanha videonauhuri! Olen säästänyt kallisarvoiset videonauhat, joille olen kuvannut meidän perheen perhejuhlia (ristiäiset, lakkiaiset, joulut...). JA  IHME - kun laitetta testattiin, se pelasi ihan moitteettomasti. Tippa linssissä katselin filmiä vuodelta 1999, jossa touhuttiin kolmivuotiaan Inka-tyttärentyttären kanssa. Eipä tule ainakaan vapaa-ajan ongelmia, kun omaa historiaansa pääsee vielä kelaamaan - niitä nauhoituksia on sentään runsaasti!

 

5.3.2018

Ei tykkää kroppa talvesta! Elimistö taitaa kaivata etelän lämpöä, ei tosin ihan Thaimaan helteitä. Johan tässä ehdittiinkin nauttia kauniista talvisesta luonnosta muutama päivä, ennen kuin sama vanha vamma iski jälleen.

 

Eilisiltana olin juuri päässyt uneen ja koisannut puolisen tuntia, kun heräsin siihen, että jalkapöytiä särki niin maan penteleesti. Sanoisin sitä suonenvedoksi, jos niissä jalkapöydissä on sellaisia suonia, joissa voi tuntua kiristystä. Pakko oli kömpiä kylppäriin tiikeribalsamipurkille. Se on ihme aine, joka tepsii tuohon vaivaan. Villasukat jalkaan ja unta uudelleen yrittämään. Taas mentiin neljän tunnin yöunilla!

 

3.3.2018

Yllätys, yllätys - eipä lähtenytkään tämä neekeri-lookki vielä eilen nahkasta, vaikka kotoisen saunan löylyssä itseäni lämmittelin piiiiitkään. Hyvin tarkeni kovasta pakkasesta huolimatta iltaa istuskella, kun takassa loimotti kotoisasti lämmittävä liekki.

 

Kyllä silmä lepää täällä talvisessakin luonnossa - valkoinen hanki ja kirkkaan sininen taivas. Kun rikoin kaatuessani Rampurissa kunnolliset aurinkolasini, niin hankin tilalle tilapäisesti sellaiset halpaversiot. Kyllä sillä on väliä, millaiset lasit hankkii. Tänään käytiin optikkoliikkeessä ostamassa meille kummallekin kunnolliset kakkulat. Nyt kelpaa katsella tätä häikäisevää maisemaa, kun yhtään ei häikäise!

 

 

2.3.2018

Tahtoo takaisin Hua Hiniin!!!!  Sinne se on unohtunut elimistön kellokin. Onko tässä enää mitään järkeä, kun illalla on niin uupunut, että pakko on sulkea silmäluukut jo kello yhdeksältä ja sitten herää haahuilemaan aamuyöllä kahden aikaan. Olo alkaa olla nyt melkoisen zombimainen - univajetta on ehtinyt kertyä tälle viikolle melkoisesti.

 

Masokistinen arki on nyt pistetty taas alulle - pois viini ruokapöydästä, kuntosalille tälläydytään aamuvarhaisella, syömisiäkin pitäisi alkaa tarkkailla. Hua Hinin huolettomina päivinä vyötärölle on kertynyt yhdeksässä viikossa kolme ylimääräistä kiloa, jonka huomaa vaatteiden kiristymisenä.

 

Ylimääräiseksi muistoksi jäi tämän vuoden thaikku-reissulta katkennut etuhammas. Sitä nyt sitten alettiin eilen saattamaan kuntoon. Hammaslääkärissä tehtiin täystarkastus röntgenkuvineen, joista tehtiin selvitys vakuutusyhtiöön. Veikkaampa, että tästä hammasremontista riittää riemua koko kevääksi.

 

 

 

 

Omat reissut

KATSO 

Thaimaa - Hua Hin

30.12.2017 - 27.2.2018

 

Bigin sivulle