Jouluruno lapsuudesta

 Bertta Bergroth

 

Kynttilät ikkunoista loistaa,
jokavuotista tarinaa toistaa.
Joulun aikaa ennustavat,
valon juhlaa odottavat.
Mieli palaa jouluun moneen,
lapsosena niin koettuun somaan.

Pieni tupa keskellä lumen,
aivan kuin olisin nähnyt unen.
Totta kaikki ollut vainen,
ei nykyaika ole samanlainen.
Kiire ja stressi mielet täyttää,
kaikki tahtovat toisilleen näyttää.
Mitä kaikkea rahalla saa,
voi sitä krääsää ja mammonaa.

Ennen ilo suuri tuli,
ja sydän siihen paikkaan suli.
Kun paketista löytyi karamelli
ja pieni nukke nimeltään Elli.
Sitä silmien loistetta ei mikään voita,
kun näkee vielä kuvista noita:
miten lapsen mieli oli riemukas silloin,
kun pukki saapui aattoilloin.
Lapset lauloivat joulupuusta,
ja pukki löi tahtia ovensuusta.

Ei riemua silloin tuvasta puuttunut,
eikä pukkikaan siitä suuttunut,
kun pikkuveli tarttui partaan somaan,
ei niinkään pukin ikiomaan.
Vaan parta lähti ,kun pukki oli hies,
ja sieltähän löytyikin naapurin mies.
Nuo ajat ovat lapsuuden kultaista aikaa,
on niissä sitä joulun suurta taikaa.

 
 
 

 

Joulurunot    Joulusivulle

 

 

=> Hymyilevä Apollo ~ Eino Leino

=> Johanneksen joululaulu ~ Heli Laaksonen

=> Pyhä yö ~ Yrjö Jylhä

=>  Lapsuuden Joulu  ~ Kaarlo Sarkia