EtusivulleHua Hin-sivulleMatkailun valikkoonOmat reissut-sivuBlogi-sivulle

 
 
 
 
 
 

Tammikuu2017

Tammikuu 2016

Tammikuu 2015

Tammikuu 2014

Tammikuu 2013

Marraskuu 2011

Marraskuu 2007

Kaikki Thaimaan matkani

 
 
 

Matkakokemuksia Hua Hinistä

 

 

Thaimaa - Hua Hin

Joulukuu 2017 - helmikuu 2018

 

Bigin sivulle

 
 

19.1.2018

Ja vanhakin nyt nuortuu... Ihan totta! Innostuttiinpa eilisiltana Ray'n paikassa jäämään jazzin lumoihin ihan illan loppuun saakka. Menohan siellä vaan paranee illan tuntien soljuessa yötä kohti. Enkä yhtään muistanutkaan kantapääni kipuilua, kun tanssilattia kutsui hytkymään. Rayn itsensä esittämä Frank Sinatran kappale "My way", taivaallisiin joukkoihin muuttaneen ystävämme Hannun muistoksi, sai ainakin meidän naisten silmät kostumaan. On se vaan ihan ehdoton torstai-illan viettopaikka hyvine ruokineen ja tasokkaine esiintyjineen.

 

Aamuksi sovittiin treffit Sinikan kanssa ja päräytettiin pirssillä "cityyn" Hotelli Wannaraan aamiaiselle. Kylläpä ehtivät mekko ja kalsarit kastua, kun sieltä aamupäivän helteessä tallusteltiin "varikolle" hoitamaan kansalaisvelvollisuutemme ja piirtämään kahdeksikkoa äänestyslippuun.

 

Päivän kuvat

 

 

18.1.2018

Voi voi - päivät livahtavat ihan varkain omiin rutiineihinsa solahtaneina. Tänään ei ehditty edes rannalle, kun tunnin aamulenkin jälkeen piti lepuuttaa jalkojaan puoleen päivään. Pakko oli lähteä vielä ruokaostoksille Market Villageen ja käydä samalla reissulla noutamassa kultaliikkeestä tilattu koru. Vanha reppukin näytti jo niin räjähtäneeltä, että napattiin yhden liikkeen tiskiltä sopivan näköinen "rinkka" siitä ohi kulkiessaan. Eipä tullut edes kalliiksi repunvaihto - vähän yli parinkympin hinta on mielestäni todella kohtuullinen.

 

Eilinen aiottu illallispaikkakin oli vapaapäivällä, joten syötiin Sinikan seurassa "asemaravintolassa" todella hyvää ruokaa. Paikka oli täynnä asiakkaita ja ruokaa joutui odottamaan puoli tuntia. Edullinen illallispaikka vetää tietysti ruokailijoita. Edellisten vuosien nostalgiaa hamutessa poikettiin "We-baariin" jälkkäridrinkeille.

 

Päivän kuvat

 

 

17.1.2018

Onkohan muuttolinnuillakin (tarkoitan tässä nyt ihan aitoja lintuja) yhtä mukavaa kuin meillä, asettua pitkän lentomatkan jälkeen tutuille talvehtimispaikoilleen? Tunnistavatko nekin monen vuoden ajalta tutuiksi tulleita naamoja, jotka huikkaavat tervehdyksensä, kun kuljet omalla "kotikadullasi" ohi hieromoiden tyttöjen, hedelmäkauppiaiden, tuk-tuk- ja taksiyrittäjien, leipomoiden, pesuloiden, parturien, kahviloiden ja kuppiloiden. Kaikki niin tuttua ja kodikasta.

 

Hienosti pääsi tänne perille ystävämme Sinikka, joka asustaa nyt 400 metrin päässä meistä, juuri tuolla äsken kuvailemallani mukavalla Soi94-kadulla. Tuliaiskupposet käytiin juomassa aamupäivällä Mix & Matchin terassilla. Illallista syötiin yhdessä Joe'n baarissa ja jälkiruokajuomalla istuttiin vielä hetkinen Laya-baarissa.

 

Päivän kuvat

 

 

16.1.2018

No nyt, kun tultiin tammikuun puoleen väliin, tuntuu kuin kaupunki olisi herännyt uuteen elämään. Selvästi näkyy rannoillakin, että talven sesonki on alkanut. Ehkä tilannetta korjaa sekin, että tuuletkin muuttuivat tänään lempeämmiksi ja rannoilla on miellyttävää vaeltaa. Mekin istahdettiin virvokkeelle rannan vakiokuppilaamme lepuuttamaan jalkojamme päivälenkin lomassa. Heti oli paikan emäntä taputtelemassa selkään ja kyselemässä, missä kateissa olemme olleet niin monta päivää. Kyllä ne vakioasiakkaistaan yrittää todella pitää kiinni.

 

Muutenkin täällä tulee vaalea ihminen hypistellyksi, kun täkäläisillä on vanhan uskomuksen mukaan käsitys, että vaaleaa ihoa koskettamalla voi saada itsellensä "onnen-pläjäyksen". Kävipä rannalla huivinmyyjätyttö tänään taputtelemassa olkavarteen; toivottavasti toin hänelle hyvää myyntionnea! On todella hassua, miten nämä ihmiset haluaisivat olla valkonaamoja. Yhä lisääntyvässä määrin näkee "vaaleita naamiokasvoja", kun naamataulua on yritetty valkaista valkaisevalla ihovoiteella ja saippualla. Tarkkana saa olla voidepurkkia tai saippuaa ostaessaan, ettei vahingossa ostoskoriin sujahda purkki, jonka kyljessä lukee "whitening cream"!

 

 

15.1.2018

Kaikkeen sitä ihminen tottuu niin nopeasti. Kun meillä kotomaan suvessa aamun lämpötila kapuaa 18 asteen lukemiin, niin ollaan iloisia hyvästä kesäsäästä. Tänä aamuna parvekkeelle astuessani , tuntui ilma viileältä ja lämpömittariin katsahtaessani totesin, että "pakkasaamuhan" se siinä oli valkenemassa - lämmintä vaivaiset 20 astetta. No olihan se sentään hyvä juttu - eipähän hiki noussut pintaan aamulenkillä. Kovan tuulen vuoksi ei olla oltu kolmeen päivään rannalla. Tänään siellä lueskeltiin muutama tunti tuulesta huolimatta.

 

Vaikka parvekkeemme kaiteelle on viritetty "piikkimatto" ja osa parvekkeesta on varustettu suojaverkolla, ei se ole estänyt "alivuokralaisten" muuttoa meidän parvekkeellemme. Kyyhkyspariskunta kantaa ahkerasti risuja parvekkeella olevan ilmastointilaitteen kompressorin alle. Veikkaan, että pian on iloinen perhetapahtuma tulossa ja naaras alkaa viimevuotiseen tapaan viihtymään hautomispuuhissa. Miten ihmeessä ne on valinneet juuri meidän parvekkeen pesäpaikakseen, kun muilla parvekkeilla en ole nähnyt liikkuvan ketään, joten ne olisivat kaiken järjen mukaan rauhallisempia kotikoloja. Kun en aina muista parvekkeelle astuessani varoa, saan melkein slaagin, jonka aiheuttaa iso lintu lentoon pyrähtäessään siivet olemustani hipoen.

 

Päivänkuvat

 

 

14.1.2018

Onneksi viikonloppu vetelee viimeisiään! Eipä luulisi  viikonpäivällä olevan merkitystä meille täällä asustaville, kun kaikki palvelut pelaavat, oli sitten arki tai pyhä! No ainakin melkein - se viikonlopun ainainen riesa on tässä meidän nurkilla olevat liikennevalot, jotka ovat viikonloppuisin "vilkulla". Muutenkin liikenteen pysäytysnappi toimii vaan kadun yhdellä puolella ja se toisella puolella oleva nappi on ollut nyt yli viikon rikki. Autojen ja mopojen jatkuva virta pistää liikettä kinttuihin, kun kuuden kaistan yli on juostava tukka putkena. On onni, että meidän kondon vartiokopilla päivystää poika, joka syöksähtää pysäytyskeppeineen pelastamaan tilanteen, kun huomaa meidän onnettomina odottavan kadunylitystä. Ehkä asiaa on auttanut muuan pieni tippinä annettu seteli.

 

IIIIKK! Nyt iski ikävä lapsenlapsia! Käytiin kauppareissulla kahvilla ja omeletilla  saksalaisessa leipomokahvilassa, jossa thaimaalaisen näköinen pikkujässikkä toimi apupoikana ja toi meille (mummunsa pyynnöstä) laskun. Välttämättä hän halusi kertoa laskun loppusumman englannin kielellä. Olipa suloinen, vilkas pikkupoika. Kiitteli englanniksi wai-tervehdyksineen. Oli varmaan meidän kaksos-lapsenlasten ikäinen. Ikävähän siinä iski heti pintaan!

 

 

13.1.2018

"Pakkasaamu" - - kello kahdeksan aikaan lämpömittari parvekkeella näyttää vain 20 astetta!  No onneksi sentään on plussan puolella. Tuulesta huolimatta aamiaista nautitaan parvekkeella, tosin pareon sijasta puin päälleni pikkumekon. Eipä tullut tästäkään päivästä rantapäivää!

 

Nyt sitten viimein keksittiin, että "cityssä" olevasta tavaratalosta löytyy varmasti ne edulliset tyynyliinat. Eipä hypättykään mihinkään ajopeliin, vaan kävellä lampsuteltiin kaupunkiin, kun älykelloni motkotti, etten ole vielä hoitanut liikuntaleiviskääni (että pitikin hankkia itselleen moinen riesa, joka muistuttaa ahkerasti, jos vähänkin yritän löysäillä - selitäpä sille nyt, että tänään on pottumainen päivä ja koipi kipeänä).

 

Ihan mukava päivä siitä sitten kuitenkin kehitettiin. Käytiin tutussa kuppilassa nauttimassa lounaaksi pientä purtavaa. Paluumatkalla käveltiin rautatieaseman kautta ja sieltä paikallisten kansoittamaa katua Market Villageen.

 

Illalla jalat niin väsyneet, että päätettiin jäädä kotiin ja kaivaa pakastimesta jauhelihapihvit illalliseksi. Herkkusienikastike ja pasta parmesana kruunaavat kokonaisuuden.

 

Päivän kuvat

 

 

 

12.1.2018

Päräytettiinpä tukka hulmuten illalliselle cityyn - oikein yötorille haluttiin hirvittävään ihmisvilinään. Suussa maistui jo mennessä herkulliset rapukakut, joita on vuosien mittaan käyty syömässä ihan siellä kadun loppupäässä olevassa kuppilassa. Turha luulo - ravintolan paikan kansoittivat nyt hierojatytöt ja meidän oli keksittävä uusi illallispaikka.

 

No nyt se sitten tapahtui - runsaan liikunnan ansiosta vasen kantapää oireilee todella pirullisesti vanhaa vaivaansa, kantapään limapussin tulehdusta. Tänä aamuna katsoin parhaaksi jättää aamulenkin väliin. Rannallekaan ei haluttu lähteä, kun voimakas tuuli puhalteli  niin, ettei lueskelusta siellä olisi tullut mitään.

 

Kun ei haluttu alkaa vääntämään välittäjän kanssa puuttuvista tyynyliinoista, lähdettiin hankkimaan vaihtotyynyliinoja Market Villageen. Ei ihan helppo homma! Viimein "Home Prosta" sellaiset löydettiin. Huh - olivatpa kalliita täkäläisittäin, parikymppiä (€) kahdesta tyynyliinasta on mielestäni melkoinen hinta. No olivathan ne sellaiset satiiniset. Niitä ei kyllä yhteiseen pesulapussiin pistetä! Irtirempsuneen WC-istuinrenkaan tilalle ostettiin uusi, kun huomattiin kaupassa, että sen saa alle kympillä. Asiasta on huomautettu jo useaan kertaan, mutta korjausta asiaan ei näytä tulevan, joten kätevä mieheni hoiteli asian itse.

 

Ja siinähän se komeili entisellä paikallaan Market Villagen käytävällä se vaateputiikki, jonka ohi on niiiin vaikeaa pujahtaa edes vähän hypistelemättä jonkun hamosen helmaa. Mallinukella oli päällään just se haalari, jonka halusin saada. On minulla mies! - patisti minut kauppoja tekemään - sanoi, että "huomenna kuitenkin kadut, jos se on ehditty myydä jollekin toiselle".

 

KUVA

 

 

11.1.2018

Hupsista! Niin se vaan mennä hurahti eilinen  sadepäivä, niin ettei tänne mitään postauksia ehtinyt kirjoittelemaan. Ahkerasti tein töitä aamupäivän noiden "ystävänpäivän sivujeni" kimpussa. Ja se sadekin kesti vain muutaman tunnin aamupäivällä, turhaan raahattiin iltapäivällä sontikoita mukanamme, kun tallusteltiin Bluporttiin ostoksille.

 

Ensimmäistä kertaa tänä "talvena" kuljettiin aamulenkki meren rannassa. Jo silloin taivas näytti tummalta ja sateen tiedettiin olevan tulossa. Eipä tuo sade täällä  paljon haittaa - ihanan virkistävää vaihtelua paahtavan helteen lomassa!

 

Se oli sitten keskiviikko ja siivouspäivä. Täällä rantatuoli-yrittäjät eivät saa levitellä keskiviikkoisin tuolejaan rannalle, kun se on siivouspäivä. Mitään rannan siivousta en ole vielä koskaan nähnyt tuolloin tapahtuvan. Meillekin siivoojat tulee keskiviikkoisin. Edellisestä vuodesta poiketen, otettiin siivousajaksi iltapäivä, kun koettiin aamusiivouksen olevan niin hankala. Täällä siivoojilla ei ole huoneiston avaimia, joten jätetään omat avaimet respaan, josta ne käydään sitten myös hakemassa. Eilen avaimet olivat sitten hukassa, kun niitä mentiin noutamaan. Pitkään saivat niitä etsiä - ehdin jo ajatella, että seuraava yö vietetäänkin palmun alla. Hyvin oli siivous hoidettu, pyyhkeet ja lakanat vaihdettu, mutta tyynyliinat jäivät vaihtamatta, kun vaihtokappaleita ei huushollista ollut löytynyt. En tiedä, pitäisikö asiasta valittaa respaan vai välittäjälle. No eihän nuo tietysti paljoa maksakaan, jos käyn kipaisemassa halpahallissa!

 

Päivän kuvat

 

9.1.2018

Päätettiin eilen, että illalla hurautetaan tuk-tukilla cityyn ja mennään syömään thai-ruokaa suositulle ravintolakadulle. HITTO - siinäpä seisottiin H-moilasina kadunpäässä ja ihmeteltiin pelkkiä lattialaattoja, jotka olivat jääneet muistoksi kukoistaneesta ravintolabisneksestä. Surku, sehän oli niin mukava thai-tyylinen kansojen kohtaamispaikka, jota eivät mitenkään korvaa kadun toisella reunalla kilpailevat "fiinimmät" ravintolat. Onneksi sitä thai-ruokaa saatiin vähän matkan päässä olevasta "Moon Smile"-ravintolasta. Glass-nuudeli oli  tosi maukasta ja palvelu erinomaista. Sinnepä palataan vielä uudelleen!

 

Torilla kävin tinkimässä itselleni uuden pareon ja kun satuttiin löytämään ohuita puuvillapaitoja, osti mies kerralla kolme paitaa - riittänee koko loman ajaksi.  Eikä lompakkoon tullut noista ostoksista kuin noin kahdenkympin lovi.

 

MaiTaissa piti tietysti käydä tervehtimässä tuttua tarjoilijatyttöä jo monien vuosien takaa. Eipä tarjoile meille enää siinä ravintolassa; toinen tarjoilijakaveri tuli moikkaamaan ja kertoi, että hän on lähtenyt pois. Mikäänhän ei ole pysyvää, vaikka joidenkin asioiden toivoisi pysyvän muuttumattomina hamaan maailman tappiin saakka!

 

Päivän kuvat

 

 

8.1.2018

Huh hellettä! Kuuma päivä heti aamusta, kun aurinko helottaa täysin kirkkaalta taivaalta. Jos on meillä pohjolassa kovat olosuhteet talvella ulkotyöläisillä, niin helppoa ei ole työskennellä paahtavan auringon alla täällä etelän helteessäkään. Katseltiin parvekkeella aamiaisella istuessa, kun työmiehet puhdistivat viereisen hotellin remontissa olevaa uima-allasta (eri allas, kuin viime talvena remontoitu). Varmaan on rankkaa touhua huhkia siellä montussa täyskirkkaassa auringossa, kun lämpötila huitelee kolmessakympissä. Outoa minusta on se, että heillä on päällänsä musta suojavarustus, itse pukeutuisin mieluummin valkoiseen, jonka luulisi olevan edes hiukan parempi väri näissä olosuhteissa.

 

Päivän kuvat

 

 

7.1.2018

Kyllä ottaa voimille ostoksilla käynti tässä helteessä! Vaikka matka Market Villageen ei olekaan kuin alle puoli kilometriä, ehtii siinä muuankin hikipisara kihahtaa otsalle. Pakko sinne on kuitenkin silloin tällöin lähteä aamiaistarvikkeita hankkimaan. Viikko on oltu jo maassa, eikä yhtään uutta vaatekappaletta ole vielä ilmestynyt vaatekaappiin! Jotenkin ei ole huvittanut ruokaostoksilla käydessä jäädä "tavarataivaaseen" pyörimään.

 

Tänään tehtiin poikkeus, kun käytiin etsimässä uutta ranneketta älykellooni. Taitaapa olla vielä aika uusi asia näillä main, kun tarjolla ei ollut sitä mallia, mitä olin hakemassa. Pienen kaulassa kannettavan kännykkäpussukan löysin aulan kojumyymälästä. Jotain täällä on sentään todella hienosti - menin koruliikkeeseen, josta ostin edellisvuonna sormuksen ja kysyin, voisivatko he tehdä tilaustyönä minulle kaulaketjuuni "kultaisen B:n". Sellaista olen turhaan etsiskellyt pitkin maailmaa. HELPPO  NAKKI!  Myyjä räpelsi hetken kännykkäänsä ja näytti juuri sopivan näköisen mallin, jota olen käyttänyt sivustoni logona. Tilaus tehtiin ja saan haluamani korun 18. päivänä tätä kuuta.

 

 

6.1.2018

Aika aikaansa kutakin - jokohan joulu nyt sitten loppuu tähän loppiaiseen näilläkin selkosilla? Vielä muutama päivä sitten soi meidänkin ruokakaupassa "singel bells kulkuslaulu" ja joulukrääsää on yhä esillä. Mielestäni tämän yli kahden kuukauden jouluajan voisi jättää jo tältä vuodelta. Eihän näiden paikallisten buddhalaisina edes kuuluisi viettää joulua. No olihan joulukoristelu viime vuonna esillä Bangkokissa Krabangin ostarissa vielä helmikuun lopussa! Toivottavasti joulu loppuu viimeistään kiinalaiseen uuteen vuoteen, jota vietetään 16. helmikuuta.

 

Joulun jälkeen ei possun syöminen ole houkutellut; kinkkusiivuja on kyllä aamiaispöydässä ollut, mutta muutoin illan ruokalistalla on ollut broileria ja kalaa. Niillä mennään varmaan myös koko loppuaika (miehelle annan erivapauden possun syömiseen).

 

Päivän kuvat

 

5.1.2018

Mistäpä lienee mies saanut eilen vatsapöpön? Illallisaikaan olo oli jo kummallisen tuntuinen. Siitä huolimatta päräytettiin pirssillä cityyn "All in Hua Hin"-ravintolaan nauttimaan kunnollinen illallinen. Mies siirteli haarukalla lautasellaan "pasta carbonaaraansa", eikä näyttänyt ollenkaan nälkäiseltä. Minulle paistettu kalafilee ja saksalainen perunasalaatti maistuivat erinomaisesti. Syömästä palattiin kotiin tuk-tukilla samantien, eikä jääty kaupungin riemuista nauttimaan. Sitten se alkoi - täydellinen vatsantyhjennys! Mies ravasi vessassa yökkimässä puoleen yöhön. Onneksi tauti oli aamuun mennessä tiessään, mutta heikon olon vuoksi aamulenkki jäi tekemättä.

 

 

4.1.2018

Aiemmista kokemuksista viisastuneina olemme yrittäneet käyttää ilmastointilaitetta mahdollisimman vähän. Räkätautiin sairastuminen on taattu, jos istuu hiestä litimärkänä kylmää ilmaa puhaltavan rakkineen edessä. Nytpä sitten keksittiin hankkia tuuletin, jolla leyhytellä ilmaa huoneistossa. Tuulettimen hintakin oli lompakolle ystävällinen (319 batia eli n. 8€). Olin kuvitellut sen maksavan ainakin nelinkertaisen määrän.

 

 

Kyllä tuo Facebookin chatti on sitten mainio yhteydenpitoväline. Ystävämme Sinikan kanssa chattailtiin eilen ahkerasti kun järjesteltiin hänelle asumusta pariksi viikoksi tänne meidän kulmille. Illalla syöntireissulla käytiin sitten Soi94-kadulla sijaitsevassa hotellissa katsastamassa huone ja tekemässä varaus. Kovin oli ystävällinen henkilökunta, eikä mitään varausmaksuakaan vaatineet. Nyt vaan jäädään odottamaan tuloasi Sinikka!

 

 

 

3.1.2018

Kun nukuttiin tänä aamuna puoli yhdeksään saakka (MINÄKIN!!!!!!), meni aamupäivän ohjelma uusiksi. Ihan rauhassa, aamiaisen jälkeen, lueskeltiin netistä uutiset ja postit, vähän tein töitäkin siinä samalla. Kun aamulenkki jäi tekemättä, käveltiin puolilta päivin kauppakeskukseen pitempää reittiä. Helpompaa olisi hoitaa liikuntasuorituksensa aamun koitteessa, kuin keskipäivän helteessä, mutta kun nukkuminen on muodostunut minulle suorastaan pyhäksi asiaksi, en aio siitä tehdä minkään liikunnan kustannuksella itselleni stressiä. Tosin älykelloni yrittää muistuttaa, etten ole vielä hoitanut päivän liikuntaleiviskääni, joten HOPI-HOPI.... jaloille siitä ja tossua toisen eteen!

 

 

 

2.1.2018

Välittäjä kävi aamulla hakemassa vuokrarahat ja kyseli, miten netti on nyt toiminut. Eipä ollut valittamista, vaikka uuden vuoden aika tavallisesti rasittaa nettiyhteyksiä kestämättömyyksiin saakka. Ovat kuulemma uusineet vuoden aikana koko talon nettisysteemit - hyvä niin, säästyypähän hermoja ainakin sen osalta!

 

USKOMATONTA - täällähän osaa nukkua kuin pikkuvauva! Täällä minäkin vetelen kymmenen tunnin yöunia, kun kotona pääsen hätäisesti neljään tuntiin. Tänään yritin syventyä lukemaan rantapatiolla ihan mielenkiintoista kirjaa, mutta jostain ihan ihmeellisestä syystä oli pakko ottaa pienet (tunnin) tirsat. Ehkä se onkin niin, että nyt olen antanut itselleni luvan hellittää, eikä mikään ole ihan metrilleen. Tekee todella hyvää tällaiselle pilkunviilaajalle jättää aivot joskus narikkaan!

 

 

1.1.2018

Jahas - se onkin sitten se aika vuodesta, kun kadun yli on selvittävä mitenkuten ilman liikennevaloja. Fiksusti ajateltiin, että päästään helposti Bluport-kauppakeskukseen, kun siinä on tavallisesti liikenteenohjaaja, joka pysäyttää liikenteen ja päästää jalankulkijat kadun yli. Juu - olihan se siellä paikallaan, mutta ohjasi meidät kulkemaan ylikulkusillan kautta! No tätä riemua jatkuu ainakin vielä pari päivää ja kadunylitys stressaa illalliselle lähdettäessä.

 

Vuosi vaihtui tyynen tyylikkäästi, niin kuin tällaiselta vanhalta, vakavamieliseltä pariskunnalta sopii odottaakin. Aikaisempien vuosien kokemuksen perusteella ei cityyn tehnyt mieli lähteä, siellähän on varsinainen kansainvaellus käynnissä Uuden Vuoden aattona. Illalliselle lähdettiin kotikulmille, Joe´n baariin, jossa törmättiin Leaan ja Ekiin, jotka tekivät meille illallisseuraa. Vielä jaksettiin istahtaa lasilliselle tuttuun kuppilaan, jossa höpöteltiin samassa pöydässä istuvan pariskunnan kanssa (norjalainen mies, thainainen). Oltiinpa valveilla vielä puolenyön aikaan ja käytiin rannalla katsomassa komea ilotulitus.

 

Päivän kuvat

 

 

31.12.2017

Eipä paljon mikään ole muuttunut edellisestä vuodesta, ei ainakaan asumuksen suhteen. Luvattua uutta sohvaa ja omaa nettiyhteyttä ei asunnosta löytynyt. Niinpä mies kävi ostamassa ensitöikseen respasta nettikortit, joilla homma on pelannut toistaiseksi siedettävästi. Pahaa pelkään, että riemu verkon toimivuudesta on suorastaan liioiteltua, kun edessä on Uuden Vuoden juhlakausi ja thaimaalaiset juhlivat sitä monta monta päivää. Edellisvuonna oltiin samasta syystä melkein viikko ilman nettiyhteyttä.

 

Kymmenessä kuukaudessa ehtii aina unohtaa nämä thaimaan kuviot ja elämän aloittaminen näissä oloissa tökkii joidenkin juttujen osalta pahemman kerran. Ehdinkin  olla tyytyväinen siihen, ettei yöksi tarvinnut laittaa ilmastointia päälle, kun säätila ei ollut helteinen. MUTTA sittenpä olin unohtanut laittaa hyttyskarkottimen makkariin, sillä seurauksella, että heräsin aamuyöllä siihen, että poskessa ja käsivarressa tuntui ikävää kirvelyä. Nyt sitten lähdetään ostoksille ja hankitaan kaiken maailman karkottimet - ensi yönä jäävät nuo verenimijät ilman ateriaa - ainakin meidän huushollissa!

 

 

30.12.2017

Taas ollaan muuttamassa majoitusta vähemmän liukkaille kaduille. Finnairin kyydillä hurautettiin alle kymmenessä tunnissa Bangkokiin ja sieltä taksilla liki neljän tunnin matka Hua Hiniin. Kyllä yhdeksäntoista tunnin matkanteko kotiovelta "kesämökin" ovelle ottaa jo voimille, kun lentokoneessa nukkuminen ei oikein tahdo onnistua.

 

Todella ihmeellistä on, että minut valitaan satunnaisotannalla Helsinki-Vantaan lentokentällä johonkin huumetestiin. Jo edellisen kerran Teneriffalle mennessä arpa suosi minua ja jouduin noihin testeihin. Ja eiköhän vaan taas kohdallani kello kilahtanut, kun turvatarkastuksen portista astuin. Kyllähän tällainen mummu on ihan ehdottomasti potentiaalinen huumetestin kohde!

Thaimaa-sivut

 

Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia, tietoa paikkakunnittain....

 

 

Mitä matkalle mukaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tunnisteet: matkakertomus Thaimaa, Thaimaan matkakertomuksia, Thaimaa blogi, Thaimaan matka, Thaimaa kuvia, kokemuksia Thaimaasta, Hua Hin matkakertomus, Hua Hin blogi, Hua Hin kuvia, matkakohde Hua Hin,