EtusivulleHua Hin-sivulleMatkailun valikkoonOmat reissut-sivuBlogi-sivulle

 
 
 
 
 
 

Tammikuu2017

Tammikuu 2016

Tammikuu 2015

Tammikuu 2014

Tammikuu 2013

Marraskuu 2011

Marraskuu 2007

Kaikki Thaimaan matkani

 
 
 

Matkakokemuksia Hua Hinistä

 

 

Thaimaa - Hua Hin

Joulukuu 2017 - helmikuu 2018

 

Bigin sivulle

 
 

28.2.2018

Kun tupsahtaa taivaalta paikkaan, jossa lämpötila on reilut viisikymmentä astetta alhaisempi, kuin lähtöpisteessä, niin kyllä sen kropassaan havaitsee! No eipä nyt tarvita hyttysmyrkkyjä, eikä hikiliinoja - nenäliinoja saatan alkaa tarvitsemaan, sen merkkejä on jo havaittavissa aivastelusta päätellen. Kahteen kuukauteen ei villasukat edes vilahtaneet mielen sopukoihin - eilisiltana sellaiset oli kaivettava kaapista unikaveriksi.

 

Ei se kelloajan viiden tunnin siirto oman nupin sisällä mitään helppoa ole. Taitaa elimistö elää yhä Thaimaan aikataulussa, kun kumpikin kömmittiin aamukolmelta sängystä, vaikka hirsiä oli ehditty vedellä vasta neljä tuntia.

 

 

 

27.2.2018

ARANTA-hotel, lentokenttähotelli lähellä Bangkokin Suvarnabumin lentokenttää. Me ollaan vaan niin tykästytty tähän loman viimeiseen etappiin. Eipä tuottanut pettymystä tälläkään kertaa - kuvat puhukoon puolestaan. (Lisään videon myöhemmin, kun saan tehokkaamman nettiyhteyden).

 

Päivän kuvat

 

 

26.2.2018

Nyt saa tää jo riittää ...... Helteiseksi heittäytyi kelit - tuulikin on kuin lehmän henkäys! Toisaalta tykkään kyllä huomattavasti enemmän tällaisista ilmoista, kuin tulipalopakkasesta, jonne ollaan nyt siirtymässä. Kunhan nyt koettaa tässä jotain kehnoa tästä paikasta keksiä, että olisi helpompaa jättää hyvästit tälle lomalle.

 

Eilen käytiin vielä Bluportissa tekemässä viimeiset tuliaisostokset ja muutoin yritettiin elää vielä normaalissa päiväjärjestyksessä. Naa:n baarissa rannalla käytiin sanomassa heipat ja illallisella halattiin Joe'n baarin tytöt.

 

Lähemmäksi kotia siirrytään tänään, kun taksi tulee hakemaan meitä ennen puoltapäivää ja vie meidät lentokentälle, josta kotiudutaan meille tuttuun Aranta-hotelliin yhdeksi yöksi. Onhan se mukavaa vaihtelua tälle päivälle!

 

Päivän kuvat

 

 

25.2.2018

Jos joku kuvittelee, että kaikki nuoret naiset täällä toimivat seuraneiteinä (saattohoitajina), niin on täysin väärässä. Täälläkin nuoret avioituvat ja saavat lapsia. Eilen katselin patiolla yhden parin hääkuvausta rantahietikolla. Tarkkaa touhua oli, kun neljä miestä hääri parin ympärillä asetellen parin asentoja ja rouvan tulipunaista laahusta oikeaan asentoon.

 

Illalla käytiin herkuttelemassa paisetuilla kalafileillä ja pottumuusilla Joe'n kuppilassa. Jälkkärit juotiin Lean ja Ekin seurassa, jotka tupsahtivat sattumalta paikalle. Kotiin palaillessa saatiin vielä seurata mahtavaa ilotulitusta (n. 15 min) jostain lähistön ravintolasta, jossa ilmeisesti vietettiin sen rannalla  kuvatun parin häitä.

 

Hiukan haikein mielin aloin jo eilen pistämään muutamia rantamekkoja ja bikinejä matkalaukkuun, että sain vaatekaappiin villavaatteet oikenemaan. Ja kätköstä löytyivät mustat sukkahousutkin - voi kammotuksen kammotus; pakkohan nekin on sitten ennen koneeseen nousemista päällensä pukea.

 

Päivän kuvat

 

 

24.2.2018

Kun torstai-iltana palattiin illalliselta, huomasin että olin saanut s-postiini viestin asunnonvälittäjältä, että hän tulee seuraavana aamuna klo 8:00 tekemään lähtöselvityksen, vaikka aiemmin oli sovittu tapaaminen maanantaiaamuksi. Vastasin hänelle, että sopii tulla, jos hän hyväksyy seuraavan vuoden varausmaksun (puolet tammikuun vuokrasta) euroina, muutoin meidän täytyy käydä vaihtamassa rahaa aamulla ja tapaaminen onnistuu vasta myöhemmin. Ihmeteltiin, kun mitään vastausta ei kuulunut ja varauduttiin aamukahdeksaksi tapaamiseen. Niinpä hän tulikin vasta hiukan ennen kello kymmentä - ei saanut lähetettyä viestiä meille, kun hänellä oli nettiyhteys poikki. No nyt on sitten paperit kunnossa ja tämä sama huoneisto varattu seuraavan vuoden tammi-helmikuuksi.

 

Eilinen päivä meni sitten sisätiloissa, kun puolilta päivin taivas oli pilvessä ja kovin tuuliselta rantakin näytti parvekkeelta merelle tähyillessä. Lounasta syötiin omalla parvekkeella ja vasta illalla köpöteltiin Market Villageen ostoksille. Samalla reissulla käytiin syömässä pizzat U2-Bier Garttenissa.

 

Päivän kuvat

 

22.2.2018

Voihan ryökäle minkä siivooja oli eilen mennyt tekemään! Aamulla parvekkeella aamiaista aloittaessani huomasin, että meidän alivuokralaisten pesä oli poissa. Suurella vaivalla kyhätty risukasa, jossa jo oli yksi muna, oli huuhdottu vesiletkulla taivaan tuuliin. - Ja niin kuin me oltaisiin haluttu seurata niiden pesimispuuhia rauhallisesti rinnakkain eläen. Saa nähdä aloittaako ne pesän rakentamisen alusta. Uusia tulokkaitahan ne ei ehdi meille enää esitellä, kun nämä tiput lentää pohjoiseen muutaman päivän päästä.

 

On se kiireistä tämä eläkeläisen elämä; liki kaksi kuukautta on jo näillä rannoilla kuljettu ja vasta eilen saatiin soviteltua yhteistä aikaa Annukan ja Markun kanssa. Iltaa vietettiin sipulikeiton ja ankanrinnan ääressä Grand-hotellin beer-gardenissa. Illan päätteeksi käppäiltiin vielä uudistuneella San Paulon iltatorilla.

 

Päivän kuvat

 

 

21.2.2018

Liikunta on lääkettä - ja kattia kanssa, jos minulta nyt tällä hetkellä kysytään! Aamulla kantapää äreili eilispäivän katurodeosta niin, etten ollut tolpillani pysyä. Järkevänä ihmisenä jätin aamulenkkeilyn väliin ja keskityin hommiini fläppärin ääressä, kun onnistuin viimein saamaan nettiyhteyden muiden vielä nukkuessa. Talo tuntuu olevan täynnä väkeä, niinpä en päässyt nettiin eilisen aamupäivän jälkeen. Sama toistui tänäänkin. Sähkötkin katkesi illansuussa 15 minuutiksi, joten ongelmia riittää!

 

Naapuriinkin on muuttanut uudet asukkaat - kaksi kiinalaispariskuntaa, jotka tulivat yhtä aikaa hissiin illalliselle mennessämme. Toinen rouvista puhui melko hyvin englantia ja kyseli hyviä ruokapaikkoja, kun olivat tänne juuri kotiutuneita. No Soi94-kadulle heidät opastettiin. Itse hypättiin lavataksiin ja otettiin kyytiin siitä tolpalta myös hollantilaismies, joka vietiin hienoon Centara-hotelliin. Illallisella oltiin tutussa "Moon Shine"-ravintolassa.

 

 

20.2.2018

Kylläpä frouva nyt taisi horista ihan omituisia, kun ihmetteli edellisessä kirjoituksessaan kotikadun hiljaisuutta. Mistä lieneekin eilisiltana kaikki väki sinne ilmestynyt - ihan käsittämätön vilinä ja vilske! Meillä oli aikomus mennä "Moomin"-paikkaan syömään nuudelit, mutta paikka oli ihan täynnä. Siitä sitten jatkettiin "Sipille - Happy Pig"-ravintolaan, sielläkin sama juttu. Vietnamilaisessa Mekong-ravintolassa sattui olemaan vielä muutama jakkara vapaana, joten siihen sitten tyydyttiin.

 

Ajatuksena oli, että mennään loppuillaksi Ray'lle jazzia kuuntelemaan, mutta jotenkin ei sitten huvittanutkaan mennä kaksistaan istua nököttämään sinne. Siispä tultiinkin kotiin ja vietettiin TV-iPad-iltaa  vanhojen ukkojen, Antti Litjan ja Rolf Lassanderin seurassa. Olipa piristävät aiheetkin, toinen kipuili elämäntapamuutoksen kourissa ja toinen teki kuolemaa kieltämällä hoitotapatestamentissaan kaikki hoitotoimenpiteet.

 

 

19.2.2018

Kiinalainen Uusivuosi vihdoin takana ja arkirutiineihin palaillaan, kun aasialaiset ovat poistuneet omiin askareihinsa. Kovin hiljaiselta vaikutti kotikatukin eilisiltana, kun käytiin pikaisesti syömässä Joe'lla.

 

Meilläkin alkoi viimeinen lomaviikko näillä kulmilla, viikon kuluttua lähdetään Bangkokiin ja yövytään tutussa Aranta-hotellissa ennen kotiin lennähtämistä. Kuten aina aiemminkin, mieli on toisaalta hieman haikea näiltä rannoilta poistumisesta, toisaalta iloitsee jo kotiinpaluusta. Hyvä niin - kotiin on aina mukava palata reissuiltansa!

 

Päivän kuvat

 

 

18.2.2018

Edellisen illan tunnelmaa olen tässä purkamassa. Kyllä nyt kypärässä kihisi ja kiehui!!! Nettiyhteyttä en saanut eilisen aamupäivän jälkeen. Varmasti tämä talo pullistelee kiinalaisen uuden vuoden viettoon tulleita kiinalaisia, joilla on tietysti kaikilla älypuhelin. Vasta varhain tänä aamuna yhteys palasi, kun muut vielä katselivat unia eikä kännyköitään.  Sama juttu joka ikinen vuosi!

 

Jotain aivan ihmeellistä tapahtui kuitenkin eilisiltana - seitsemän viikon odottelun jälkeen tulivat pojat korjaamaan Bangkok Hospitalin liikennevaloa. Kyllä meidän nyt kelpaa, kun ei tarvitse ihan niin hirveästi jännittää kadun ylitystä ja henkiin jäämistä!

 

Lauantaiaamuna jätettiin lenkkeily väliin ja hurautettiin "cityyn" tuk-tukilla iltistä ostamaan. Huh-huh, paluumatka tallusteltiin paahtavassa helteessä radanvarren katua pitkin Soi94-kadun päähän suomalaiseen leipomokahvilaan, jossa syötiin lohileivät. Karjalanpiirakoita ei sentään onnistuttu saamaan, vaikka nekin olisivat maistuneet näin monen viikon paaston jälkeen!

 

Pisteenä  i: n päälle käytiin illalla syömässä kotikadulla tanskalaisessa "merenneito"-ravintolassa suussa sulava kala-ateria. Niinpä matkamittari näyttääkin helteisen päivän saldoksi 9 km. Hyvä me!

 

Päivän kuvat

 

 

17.2.2018

Eipä näy ihmeemmin kiinalainen uusivuosi täällä meidän nurkilla! Rannalla näkee tietysti vapaa-aikaa viettäviä idänihmisiä runsaammin kuin muulloin. Hississä on parina iltana tultu tähän meidän kerrokseen (3 krs) taivanilaisten naapuriemme kanssa, jotka jopa vaihtoivat muutaman sanan meidän kanssamme. Käytävässähän erottaa heti, missä huoneistossa asuu itämaisia naapureita, kun heidän varvastossunsa on jätetty oven eteen käytävään.

 

Edellisvuosista viisastuneina pysytellään kaukana "citystä" näinä neljänä kiinalaisen uudenvuoden viettoon hurahtaneina iltoina. Tungos siellä oli ihan käsittämätön - ei sinne tee mieli mennä sekoilemaan. Kun kuppilat ovat muutenkin kansoitettuja meidänkin nurkilla tänä viikonloppuna, päätettiin jäädä eilisiltana kotiin ja kaivaa pakastimesta jauhelihapihvit ateriaksi. Ihan tervetullutta vaihtelua tämä koti-ilta "telkkari - iPadin" katseluineen.

Päivän kuvat

 

 

16.2.2018

Jokohan tätä vanhusta alkaa helle kypsyttää? Millään en halunnut lähteä aamulenkille, vaikka älykelloni niin yritti sinne houkutella kehumalla aiempia saavutuksiani. No olihan sille laiskuudelle ihan perusteltu syykin, enkä nyt tässä kohtaa yritä keksiä mitään huu-haa-perustelua. Aamulla sängystä noustessa oli kantapää niin pahuksen kipeä edellisen päivän kadulla liikkumisesta. Melkoista rodeota on tuo pääkadun jalkakäytävillä kulkeminen ja mielessäni annan siitä itselleni ylimääräisiä pisteitä (kun ranteessa oleva mittari ei niitä tajua jaella).

 

Illansuussa käveltiin rantahietikossa, kun käytiin Naa'lla katsomassa, olisiko ketään tuttuja paikalla. Eipä ollut enää "pikaparlamentista" jäljellä ketään - melkein kaikki ovat jo lentäneet pois pohjoisen hangille. Eipä ihmekään, että Eurooppalaiset alkaa tehdä lähtöä, kun päivälämpötilat huitelevat yli 30 asteen. Ei siinä voi kuvitellakaan kulkevansa muualla kuin rannalla tai istuvansa ilmastoidussa huoneistossaan!

 

 

15.2.2018

Maailmassa vietetään jos jonkinmoisia kissanristiäisiä, joilla yritetään edistää kaupankäyntiä. Ehkä ystävänpäiväkin on alunperin syntynyt niissä puitteissa. Romanttisella Valentinin päivällä lienee maailmalla hiukan eri merkitys, kuin meidän ystävänpäivällä. Kun joulun jälkeistä arkea on eletty jo monta viikkoa, niin onhan se mukavaa tehdä pieni irtiotto ja muistaa tärkeitä ystäviään jonkinmoisella huomionosoituksella.

 

Täällä Thaimaassakin vietetään Valentinin päivää, joka näkyy kauppojen sydänaiheisena makeistarjontana, kadun varsille ilmestyneinä ruusunmyyjinä ja kukkakaupan suurina kukkapuskina. Mekin aloitettiin ystävänpäivä aamulenkille lähtiessämme jakelemalla edellisiltana hankittuja suklaalevyjä meidän talon henkilökunnalle. Sen he ovat todella ansainneet, niin mukavia ja ystävällisiä kun ovat!

 

Hiukan (???!!!!) synkisti olomuotoa, kun iltapäivällä altaalta palattua nettiyhteys oli poikki. No sehän nyt ei ole mitään uutta, niinhän täällä käy aina, kun miljoonat ihmiset päivittävät naamakirjaansa ja roikkuvat netissä. Yhteys palasi vasta muutamaa tuntia myöhemmin.

 

Päivän kuvat

 

 

14.2.2018

Eilen aamulenkillä koettiin kummallinen ilmiö, kun koko kadun pituudelta tuprusi viemärikansista paksua savua. Savun hajusta pääteltiin, että hyttysille siinä annettiin lähtöpassit. Hyvä niin, koska kyllähän niitä pieniä pistiäisiä tällaisessa ilmastossa sikiää. Kotona on onnistuttu melko hyvin pitämään tilanne hallinnassa parin "spiiran" avulla,  joihin täältä saa vielä niitä vanhanaikaisia kapseleita. Niitä olen kahminut mukaani  Tescossa  ostoksilla käydessäni kotiin vietäväksi, ne kun tehoavat meidän kotimaisiin inisköihinkin.

 

Ehkä pahin hyttyskausi ei ole vielä alkanutkaan, kun illalla ravintoloissa on  saatu ruokailla ilman kummempaa huitomista. Edellisistä vuosista muistan, että kuppiloiden pöydissä oli tarjolla iholle sumutettavia hyttyskarkotteita - tänä vuonna niitä ei ole pöydässä näkynyt. Eilenkin unohdin laittaa kotona iholle tuota kitkerän hajuista "parfyymiä", mutta ihan rauhassa sain istua illastamassa Joe'lla, jossa meidän seuraksi tupsahtivat sattumalta Lea ja Eki.

 

 

13.2.2018

Kun aurinkoa ja hellettä pitää ihan itsestäänselvyytenä, on sadekuuro jo melkoinen yllätys. Eilisaamu valkeni oudon pilvisenä; paksut pilvet roikkuivat synkkinä meren yllä. Aamulenkki jätettiin väliin, mutta puolenpäivän aikaan lähdettiin tallustamaan Market Villageen - ilman sontikoita. Juuri kun päästiin kauppakeskuksen räystään alle, kaatoi taivas vesisaavinsa turistien niskaan. Ihmismeri vaelteli kauppakeskuksen käytävillä ja kuppiloissa, kun rantaelämä ei tuntunut houkuttelevan. "Kalliiksi" käy nämä sadepäivät, kun joutessaan pläräilee mekkokauppojen vaatetankoja - no vain yksi pitkä mekko pujahti ostoskassiin tällä kertaa.

 

Kastuneella Mix & Matchin terassilla oli taas tungosta. Siitä huolimatta jäätiin istumaan vapaaseen pöytään. Olisi pitänyt muistaa edelliskerrasta, että tällaisena päivänä joutuu lounastaan odottelemaan kauan.

 

Sadekuuro puhdisti jo raskaaksi käynyttä ilmaa ja meni menojaan - iltapäivällä paisteli aurinko niin, että päästiin lenkkeilemään meren rantaan. Se täällä onkin parasta, että sateen jälkeenkin tarkenee lähteä illalla syömään pikkumekossaan. Reippaina käveltiin Soi88 varrella olevaan "Skandinaavien" kuppilaan, kun ei olla siellä vielä koskaan oltu. Eipä tarvitse mennä enää uudelleen, vaikka ruoka sinänsä oli ihan hyvää. Joskus pitkän loman aikana on houkuttelevaa syödä kodikasta evästä - miehellä pyttipannua ja minulla lihapullia ja perunamuusia!

 

Päivän kuvat

 

 

12.2.2018

Kun bikineillä on tässä auringon paahteessa taipumus haalistua, olen hankkinut aina tilalle muutamat uudet kotiin vietäväksi. Helpointa bikinien hankinta on Takiabin rannalla, jossa kauppiaat tulevat esittelemään niitä siihen sinun aurinkopunkallesi. Ehkä homma ei sovi kaikkein ujoimmille, kun niitä bikinejä joutuu sovittamaan kaiken kansan keskellä siinä rannalla. No ei siinä tarvitse sentään ilkosilleen riisuuntua, vaan uudet puetaan entisten päälle. Tinkiminen kuuluu tietysti asiaan. En taida olla kovinkaan hyvä siinä hommassa, kun ostin kolmet bikinit 1.500 batilla (n.39 €). Varmasti maksoin ylihintaa, mutta mielestäni pulitin ihan kohtuullisen hinnan niin hyvistä kamppeista, kun sitä vertaa kotimaan hintoihin.

 

Mukavasti kului rantapäivä Takiabissa Caron ja Ekin seurassa.

 

Päivän kuvat

 

 

11.2.2018

Älykelloni on ihan älytön! Eilen se väitti, että 4,7 kilometrin matkaan kulutettiin vain 28 minuuttia. Ei tässä helteessä keskellä päivää millään jaksa tuollaista vauhtia! Oman laskuni mukaan aikaa kului lähes tunti, kun käytiin "cityssä" ostamassa viikonlopun Iltis. Siinä mekkokaupan ohi viipottaessani innostuin vielä sovittamaan yhtä kaapua - kaupat tehtiin.

 

Illalla oltiin taas kaupungilla, kun Astan ja Markun kotiin lähtiäisiä vietettiin. Aloitettiin ilta Hiltonin 17. kerroksessa Sky baarissa, josta on ihan huikeat näkymät yli kaupungin. Illallista syötiin kreikkalaisessa tavernassa ja jälkkäreille siirryttiin MaiTai-ravintolaan, jossa törmättiin sattumalta Liisaan ja PG:hen. No eipä oltu kovin varhain kotona nytkään.

 

Päivän kuvat

 

 

10.2.2018

Todella vähän on tänä "talvena" poistuttu näiltä kotikulmilta "cityyn" humputtelemaan. Eilisiltana onnistuttiin saamaan ajopeliksi vanha kunnon kolmipyöräinen tuk-tuk, jolla hurautettiin ALL  IN  HUA  HIN-ravintolaan, josta oli varattu illallispaikka etukäteen. Ravintola on niin suosittu, että vaikeaa on sieltä saada neljänhengen pöytää etukäteen tilaamatta. Paikasta saa ehdottomasti Hua Hinin parhaat "cordon bleut" ja paistetut perunat. Alkupaloja ei kannata tilata, kun annos on niin kookas ja siihen kuuluu vielä salaattikin.

 

Mies halusi esitellä Astalle ja Markulle illan päätteeksi pikkuruisen katukuppilan, jossa on vain kolme pientä pöytää keskellä jalkakäytävää. Ihan sattumalta paikalle osuivat myös Caro ja Eki. Niinpä ilta kului rattoisasti mukavassa seurassa Hua Hinin iltataivaan alla.

 

Päivän kuvat

 

 

9.2.2018

Ehdottomasti vilkkaimman tuntuinen ilta näillä meidän nurkilla on torstaina. Johtuneeko sitten Ray's Placen torstaijameista, vaikka kyllä muihinkin kuppiloihin riittää väkeä ihan kiitettävästi. Mekin käytiin ensin syömässä Joe'lla ja vasta sitten suunnistettiin Raylle. Vähän olin epäileväinen, että mahdutaanko joukkoon ollenkaan, kun en ollut tehnyt pöytävarausta ja muutenkin ilta oli jo pitkällä.

 

No sisään päästiin, kun Ray järjesteli meille jakkarat Annukan ja Markun pöytään ja kun he tekivät kotiinlähtöä, niin siirryttiin loppuillaksi Liisan ja PG:n seuraan. Menohan siellä aina vaan paranee  illan vanhetessa. Frouvakin jammaili tanssilattialla muiden "tyttöjen" houkuttelemana. Viihdyttiin mukavassa seurassa ihan ohjelman loppuun saakka.

 

Päivän kuvat

 

 

8.2.2018

Kyllä asioiden hoitaminen verkossa onnistuu mukavasti, olitpa sitten missä päin maailmaa tahansa. Niinpä päätin tehdä vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen jo täällä Thaimaassa. Parin päivän päästä sieltä tulikin vastaus, jossa kyseltiin hammashoidon jatkotoimenpiteitä ja niiden kustannusarviota. Lisäksi he pyysivät skannaamaan jo kertyneiden kustannusten kuitit ja toimittamaan ne vastaukseni liitteenä, niin että voisivat käsitellä ne jo tässä vaiheessa. Kun skanneria ei meillä ole mukana, otin tositteista kännykällä kuvat ja liitin ne vastaukseeni.

 

Pyysin oman kylän hammaslääkäriasemalta s-postilla konsultointiaikaa, jotta pääsen jatkohoitoon mahdollisimman pian kotiin palattua.

 

Hämmästyin, kun tytär oli skannannut s-postiini verottajan lähettämän selvityspyynnön mystisestä ennakkoveronmaksusta. Olin ollut siinä uskossa, että verottajakin käyttää net-postia, eikä lähettele enää paperisia kirjeitä. Mieluimmin olisin hoitanut asian sähköpostilla, mutta kun tiedossa oli vain puhelinnumero, pakko oli tarttua kännykkään palmun katveessa, meren aaltojen pauhatessa taustalla. No asia tuli hoidetuksi - olin maksulappua kirjatessani sössinyt viitenumeron pieleen. Sattuu sitä näköjään pilkunviilaajallekin! 

 

 

7.2.2018

Kyllä suomityttö nyt nauttii näistä keleistä! Lauantainen sade puhdisti ilmaa ja sen jälkeen lämpötilat ovat pysyneet siedettävissä 27 - 28 asteen lukemissa. Rannalla käy vielä lisäksi kova tuuli, joka helpottaa oloa entisestään. Mukavinta on, ettei aamulenkilläkään hikiliinoja tarvita ja illalliselle lähtiessä olen voinut jättää tuuletteluviuhkani kotiin.  Kun lämpötilat jäävät alle kolmenkympin, jaksaa paremmin liikkuakin. Toissailtana käveltiin 1,3 kilometrin päässä olevaan "Pung Plui"-ravintolaan syömään lasagnea, joka olikin todella hyvää - pieni eksoottinen säväys saatu aikaan chilillä, jota oli ruoassa juuri sopivasti.

 

Eilen tulivat Asta ja Markku visiitille ja heidän kanssaan oltiin syömässä Soi-94:n varrella olevassa saksalaisessa U2-ravintolassa. Muu porukka söi jägersnitzeliä, minä halusin pottusalaattia ja lihapullia. Että sellaisia thaimaalaisia herkkuja!

 

Päivän kuvat

 

5.2.2018

En voi olla yhä päivittelemättä tätä täkäläisten liikennekulttuuria. Kyllä jalankulkija on niin heikossa asemassa, että ihan hirvittää! Suojatien liikennevalo Bangkok Hospitalin kohdalla on yhä rikki, eikä valonvaihtajanuppi toimi - sellaisena se on ollut jo yli kuukauden. Eikä siitä ole kyse, etteikö tieto rikkoontumisesta olisi mennyt perille, kun liikennevalon tolppaan on tuotu A4-kokoinen vaaleanpunainen lappu, jossa asiasta tiedotetaan. Meidän puolelta katua saa jalankulkuvalon vaihtumaan vihreäksi nappia painamalla, mutta ei siihen vihreäänkään voi yhtään luottaa. On enemmän sääntö, kuin poikkeus, että jo kahdelle kaistalle pysähtyneiden autojen takaa pyyhkäisee kolmannelta kaistalta muutama mopo valoihin pysähtymättä. Mikä ihme tekee näistä kohteliaista kumartelijoista niin agressiivisia, kun saavat jonkun ajopelin alleen? Eipä ole siis ihme, että liikennekuolemien määrä täällä on maailman huippulukemia.

 

Eilisaamuna aamulenkillä päätietä ylittämään lähtiessämme koettiin melkein shokki. Vaikka ei oltu edes suojatien kohdalla, pysähtyi auto meitä lähimmälle kaistalle ja näytti valoilla, että voidaan ylittää katu. Myös viereiselle kaistalle ehtinyt auto pysähtyi ja antoi meille tietä. Jo on aikoihin eletty! Kovin pienestä, mitättömältä tuntuvasta asiasta se hyvä mieli joskus syntyy!

 

Päivän kuvat

 

 

 

4.2.2018

Eipä suonut eilinenkään meille päivänpaistettaan - koko päivän taivas paksun pilviverhon peitossa. No sehän tietää sitä, että kaupungilla on vilskettä ja vilinää, kun muulloin rannoilla viihtyvä kansa täyttää kuppilat ja ostoskeskukset. Iltapäivällä mekin tallusteltiin "cityyn" viikonlopun iltasanomaa ostamaan. Olikin ihan mukava lenkkeily keli, ei tullut edes hiki pintaan. Täpötäydestä kulmakuppilasta löytyi pari vapaata jakkaraa, joissa sitten nökötettiin ja syötiin juustohampurilaiset.

 

Kyllä on helppoa täällä tuo pyykin käsittely. Illalliselle mennessä haettiin pestäväksi jätetty pyykki pesulasta. Edullista on - kolme pikeepaitaa ja yhdet shortsit pestyinä ja silitettyinä maksoivat 65 batia = 1,70 €. Jos meillä kotimaassa pesulapalvelu olisi yhtä halpaa, niin en varmasti pyykkien kanssa tuskailisi.

 

 

3.2.2018

Voi aamujen aamu - netti ei toimi, kun yöllä on ollut sähköt poikki. Muutenkin ankean näköinen aamu, taivas paksussa pilvessä. Parvekkeella kosteaa öisen sateen jäljiltä, lämpömittari näyttää vain 23 asteen lukemia. Toissapäivänä keksin ruveta pesemään pikkupyykkiä, joka nyt roikkuu märkänä tuolla parvekkeella, kun eilinen sadepäivä ei sitä päästänyt kuivumaan. Onneksi vietiin miehen pikeepaitoja ja shortsit pesulaan, niitä kun olisi vaikeampi saada kuiviksi.

 

Eilisaamuna lähdettiin aamulenkille ja iloittiin sopivan viileästä aamusta, kun yöllinen sade oli raikastanut ilman. No kovin pitkälle ei päästy, kun tihkusateen takia oli käännyttävä takaisin. Sateista iltapäivää vietettiinkin sitten Market Villagessa. Maijaan, Liisaan, PG:hen ja Villeen törmättiin sattumalta Mix&Matchin terassilla, kun lounasevästä oltiin haeskelemassa. Siinä se iltapäivä mukavasti hurahti seurassa istuessa. Maijan kanssa pyörähdettiin siitä vielä huulipuna-ostoksille. Neljä puikkoa ostin ensi alkuun testattavaksi ja jos ovat sellaista kestävää sorttia, käyn ostamassa lisää (tuliaisiksi Pepelle ja Sirkalle).

 

Illalla sade sen kun kiihtyi ja kadut Hiltonin seudulla solisivat todella puroina, kun Astan ja Markun kanssa kahlattiin illalliselle kreikkalaiseen ravintolaan. Erinomainen valinta, kodikas kreikkalainen sisustus ja mousaka sopi hyvin ruoaksi tällaiselle syömään opettelevalle hammasvammaiselle.

 

Eipä pala nahka tänäkään päivänä, mutta kosteushan tekee hyvää hipiälle!

 

Päivän kuvat

 

 

2.2.2018

No nyt loppui nauruhampaiden piilottelu, kun sain eilen uuden proteesihampaan puuttuvan purukalun tilalle. Ulospäin se näyttää ihan hyvältä, mutta eihän sen käyttö ole läheskään samanlaista, kuin omalla hampaallani oli. Hiukan vaatii opettelua syöminen ja puhuminen. Tähän on vaan nyt pakko tottua, ennen kuin saan kotimaassa implantin sen tilalle - ja sehän vie aikaa ainakin puoli vuotta.

 

Kovasti yrittivät vakuuttaa "pikku parlamentin" jäsenet Ari, Liisa, PG, Maija, Ville, Terhi ja Mikko, ettei naamastani enää huomaa moisen pärställeen sukeltamisen merkkejä ollenkaan. No pikkuisen on vielä sinerrystä silmien alla, mutta senhän pystyy melko hyvin puuterilla peittämään. Niinpä on nyt palattu normaaliin päiväjärjestykseen!

 

 

1.2.2018

"Helteinen helmikuu" oli nimenä ruotsalaisten Thaimaassa tekemällä filmillä. Todella, helteiseltä on tuntunut jo tammikuun lopussakin, kun lämpötila kapuaa heti aamuvarhaisella yli hellerajan. Päivällä sitten hikoillaankin jo yli kolmenkympin saunassa! Eikä iltakaan tuo paljon helpotusta - päivän aikana kuumenneet kadut hohkaavat kuumaa auringon laskettuakin.

 

Sinne kuumille kaduille lähdettiin eilisiltanakin evästä etsimään. Market Villagen aukiolla oli väliaikainen Changin ruokatori (nyt auki vain kahtena iltana), esiintymislavalla Thaimaan Elvis. Siellä tavattiin sattumalta Caro ja Eki, joiden seurassa iltaa istuttiin ja haettiin sopivaa purtavaa ruokakojuista. Musiikillinen anti ei oikein kolahtanut!

 

 

 

31.1.2018

Pitkän pitkä piinaviikko takana ja vielä tänäänkin pitää jaksaa pitää lippua korkealla harvahampaisena suhisijana. Melkein ihmettelen itsekin, miten olen antanut piut-paut asialle ja ollut täysillä mukana riennoissa ja kekkereissä hassua hammasrivistöäni peittelemättä. Ja mitäpä sitä peittelemäänkään - kaikki tässäkin talossa tietää tapaturmastani. Isojen uutisten puutteessa tällainenkin tapahtuma kelpaa jutun juureksi uima-altaalla ja kun olen kertonut asian yhdelle, leviää sana hetkessä muidenkin tietoon.

 

Kyllä päivät mennä vilahtavat todella nopeasti ja tuntuu, ettei kaikkea aikomaansa saa millään tehdyksi ajoissa. Mukavasti meni kaksi ja puoli viikkoa, kun ystävämme Sinikka kulki seuranamme näillä kulmilla. Vielä eilen illalla istuttiin yhdessä illallisella Joe'lla ja saateltiin hänet sitten taksiin kohti Bangkokia. Kiitos Sinikka mukavasta seurasta!

 

 

 

29.1.2018

Vuodet vierii ja ikää karttuu, toivottavasti myös rutosti älyä ja elämänkokemusta. Talven lapsena olen onnistuneesti pakoillut merkkipäivänäni kotimaan kaamosta jo kymmenen kertaa täällä Thaimaassa, joista kuusi synttäripäivää täällä Hua Hinissä.

 

Eilinen synttäripäivä tuli juhlittua hillitysti, kuten tällaisen ikääntyneen frouvan kuuluukin käyttäytyä. Kuvat puhukoot puolestaan:

 

 

27.1.2018

"Liian paksu perhoseksi" - se tuli taas kerran todettua, kun eilen hikisenä sovittelin ihanaa perhosmekkoa Hua Hinin päärannalle johtavalla kujalla. Niin.... tuli siinä koeteltua muutamaa muutakin hepenettä. Kovan työn jälkeen löysin sentään yhden kelvollisen kevyen pikkumekon. Lieneekö mitään hölmömpää hommaa tässä helteessä, kuin vaatteiden sovittelu katumyymälöissä, mutta kun nyt satuttiin olemaan niillä kulmilla, niin halusin tsekata, mitä heillä oli tarjolla.

 

Kerran viikossa, lauantaisin, repäistään ja mennään aamupäivällä kaupunkiin jalkaisin ostamaan viikonlopun Iltasanomaa, kun siinä on paljon sanaristikoita ja muuta luettavaa rannalle. Edellisellä viikolla ei lehteä saatu, vaikka mies oli sen etukäteen varannut ja maksanutkin jo valmiiksi.

 

Market Villagen alakerrasta löysin sitten vielä yhden pikkumekon ja pari kirkasväristä pareota (vartalon ympärille kietaistavaa liinaa). Nyt on sitten vähäksi aikaa jotain päällepantavaa!

 

Paljon tuli käveltyä eilen (10 km) ihan huomaamatta ja se kyllä tuntuu jaloissa tänä aamuna. Päätettiin armahtaa jalkaparkoja ja jättää aamulenkki väliin tänään.

 

 

26.1.2018

Kun muut täällä etelän auringon alla asustavat kipittävät aamuisin peilin eteen tarkistamaan edellispäivänä hankitun rusketuksen syvyyttä, kurkistelen minä varovasti peilin suuntaan nähdäkseni minkä värisellä naamalla tänään liikutaan. Tämän aamun väri oli sininen, jolla olin koristellut poskipäät ja osan yläluomesta. Eipä hätää, minun lempivärinihän onkin sininen.

 

Luulen, että ihan hyvin pystyin piilottamaan eilen Rayn jazzeissa naamataulun väliaikaiset virheet (...tässä naamassa arpikin kaunistus olisi..), ainakin pöytäseurueeni niin minulle vakuutteli. Puuttuvaa hammasta on kovin vaikeaa peitellä, kun nauraessa tahtoo moinen puute unohtua.

 

Kun aurinkoon ei tässä tilanteessa ole mitään hinkua, käytin tämän aamun "paratiisissa" kuvattujen videoiden kokoamiseen, joihin pääsee täältä:

 

 

25.1.2018

Suurin toivein astelin Bangkok Hospitalin hammasklinikalle kuvitellen, että voisivat liimata irronneen hampaani takaisin, ainakin väliaikaisesti. Eihän se ihan niin mennyt. Uuden hampaan saan vasta viikon päästä, joten luonnetta kasvatetaan taas! Suhina Lempinä joudun sihisemään kokonaisen viikon!!! Miehelle tuumailin, että jospa vielä totun olemaan ilman tuota etuhammasta ja vaihdan tyyliä loppuelämäksi.

 

Tänä aamuna naama oli vielä eilistäkin komeampi, joten kylille lähtiessä keksin ottaa käyttöön yöpöydällä lojuneet kaksiteholasit, joita en ole käyttänyt kuin telkkarin katseluun. Olipa niillekin nyt käyttöä, kun ne piilottavat alleen pahimmat mustelmat.

 

Rutosti puuteria naamaan, paksut rajaukset silmiin - ja voilaa - frouva on valmis taas lähtemään torstain jazzeihin. Saattaahan olla, että meikistä ei ole tietoakaan, kun tuossa helteessä Raylle taivalletaan. Mutta mitä sitten - "mai pen rai", kuten talon ystävällinen siivooja minulle tänään sanoi (=väliäkö hällä).

 

 

24.1.2018

Lavataksilla ajettiin tukka hulmuten puolen tunnin ajomatkan päähän Pramburiin, josta oli varattu kaksi bungalovia Lawana Escape hotellista. Kovin alkoi epäilyttää minkään paratiisin löytyminen, kun loppumatkasta tie muuttui uskomattoman kehnoksi ja auto rytyytteli eteenpäin 30 senttien kuopissa pomppien. Eihän tällaisen tien päässä voi mitään neljän tähden hotellia olla. No onneksi se oli oikotie ja takaisin tultiin parempaa asfalttikatua.

 

Kovasti kummastusta herätti, että minä, mieheni Eki ja ystävämme Sinikka oltiin paikan ainoat asukkaat. Olipahan kerrankin hieno yksityinen reservaatti uima-altaineen vain meidän käytössämme. Majoittumisen jälkeen lähdettiin tutustumaan ympäristöön, kun jokivarsi näytti niin houkuttelevalta. Ja siellä se pikku piru odotteli sillan alla meille naureskellen!! Ruosteisista rautalevyistä rakennettu silta pysäytti matkanteon, kun kompastuin heiluvien levyjen saumaan ja lensin päistikkaa pärställeni keskelle siltaa. Etuhammas irtosi ja haavoitti pahoin ylähuulta, nenä sai kolhuja, otsassa hiertymä. Onneksi päässäni oli aurinkolasit, jotka suojelivat silmävammoilta. Onneksi siinä tienvarressa oli pieni kauppa, jonka emäntä lähti mopolla hakemaan apteekista hoitotarvikkeita ja sain ensiavun haavojen desinfioimiseksi. Kyllä tuli sympatiaa koko seutukunnalta, vaikka en minä ihan tämän kaltaista huomiota olisi kaivannut! Hotellille palattua tyttö kiidätti vielä minigrip-pussissa neljä särkypilleriä ihan pyytämättä ja puhdisti haavat Bepanten-litkulla.

 

Kalliit aurinkolasit on nyt käyttökelvottomat, kun kumpikin linssi on pahoilla naarmuilla. Kännykän lasi meni siinä rytäkässä niin pahoille naarmuille, että se täytyi käydä vaihtamassa. Hua Hiniin palatessa mentiin suoraan Bangkok Hospitaaliin, ettei loppulomaa tarvitse Suhina Lempinä kuljeskella. Onneksi sain huomisaamuksi ajan hammaslääkärille.

 

No - komistuneen naamataulun ei annettu pilata tunnelmaa. Uima-altaassa pulikoitiin huuli laastaroituna. Hotellin respasta saatiin tilattua jokiristeily pienellä veneellä. Uskomaton määrä kalastusaluksia! Ajeltiin jokirannan mangrovemetsiä ihastellen ja kuski esitteli meille rapuja kuhisevan rannan ja jokirannassa lymyilevät pari varaania. Tämä tunnin iltapäiväajelu oli mukava lisä tälle ikimuistoiselle paratiisiretkelle.

 

Päivän kuvat

 

 

23.1.2018

Nyt poistutaan yhdeksi yöksi paratiisiin, rentoutumaan ja lillumaan uima-altaaseen. Majassa ei ole nettiyhteyttä, joten meikäläiselle tekee oikein hyvää irrottautua koneen äärestä hetkeksi. Toivottavasti kamerassani on runsaasti kuvia työstettäviksi, kun palataan kotiin Hua Hiniin!

 

Pranburi

 

 

22.1.2018

Löysinpä ankean väristen (mustien) vaatteideni joukkoon väriläiskän! Kirkkaan turkoosi mekko luiskahti eilen kassiini heräteostoksena Market Villagen käytävältä. Tässä helteessä mahdollisimman kevyt pikkumekko on katukäyttöön paras valinta.

 

Ei sitä kotona osaa edes kuvitella, millaisia tempauksia täällä helteessä saa aikaan! Eilen oltiin visiitillä sveitsiläisen pariskunnan, Gisellan ja Georgen kodissa, jotka olivat Sinikan tuttuja jo aiemmilta vuosilta. Hassua siinä oli se, että Gisela puhuu ranskaa ja saksaa, vain muutaman sanan englantia, George osaa englantia. Kielten sekamelska oli melkoinen, kun pulputettiin neljää kieltä sekaisin. Gisela oli laittanut tarjoilun ihan viimeisen päälle, jota patiolla illan hämärtyessä nautittiin.

 

Päivän kuvat

Images

 

 

21.1.2018

Perjantai-ilta oli pakko vetää henkeä ja viettää koti-iltaa kaiken riekkumisen lomassa. Kotoa oli kuljetettu hätävararuoaksi pari pussikeittoa, jotka saivat kelvata illalliseksi, kun ei jaksettu enää yhtään rasittaa päivän aikana raskaaksi käyneitä jalkojamme.

 

Eilen, lauantai-iltana hypättiin taksiin ja ajettiin "cityyn" tapaamaan ystäviä ja yhteiselle illalliselle "Moon Smile"-ravintolaan. Seitsemän hengen ryhmänä jouduttiin hetken odottelemaan, että meille saatiin järjestettyä pöytä. Illan lopuksi hupailtiin vielä MaiTai-ravintolassa. Kello tikittelikin jo puolta yötä, kun sieltä kotia kömmittiin.

 

Päivän kuvat

 

19.1.2018

Ja vanhakin nyt nuortuu... Ihan totta! Innostuttiinpa eilisiltana Ray'n paikassa jäämään jazzin lumoihin ihan illan loppuun saakka. Menohan siellä vaan paranee illan tuntien soljuessa yötä kohti. Enkä yhtään muistanutkaan kantapääni kipuilua, kun tanssilattia kutsui hytkymään. Rayn itsensä esittämä Frank Sinatran kappale "My way", taivaallisiin joukkoihin muuttaneen ystävämme Hannun muistoksi, sai ainakin meidän naisten silmät kostumaan. On se vaan ihan ehdoton torstai-illan viettopaikka hyvine ruokineen ja tasokkaine esiintyjineen.

 

Aamuksi sovittiin treffit Sinikan kanssa ja päräytettiin pirssillä "cityyn" Hotelli Wannaraan aamiaiselle. Kylläpä ehtivät mekko ja kalsarit kastua, kun sieltä aamupäivän helteessä tallusteltiin "varikolle" hoitamaan kansalaisvelvollisuutemme ja piirtämään kahdeksikkoa äänestyslippuun.

 

Päivän kuvat

 

 

18.1.2018

Voi voi - päivät livahtavat ihan varkain omiin rutiineihinsa solahtaneina. Tänään ei ehditty edes rannalle, kun tunnin aamulenkin jälkeen piti lepuuttaa jalkojaan puoleen päivään. Pakko oli lähteä vielä ruokaostoksille Market Villageen ja käydä samalla reissulla noutamassa kultaliikkeestä tilattu koru. Vanha reppukin näytti jo niin räjähtäneeltä, että napattiin yhden liikkeen tiskiltä sopivan näköinen "rinkka" siitä ohi kulkiessaan. Eipä tullut edes kalliiksi repunvaihto - vähän yli parinkympin hinta on mielestäni todella kohtuullinen.

 

Eilinen aiottu illallispaikkakin oli vapaapäivällä, joten syötiin Sinikan seurassa "asemaravintolassa" todella hyvää ruokaa. Paikka oli täynnä asiakkaita ja ruokaa joutui odottamaan puoli tuntia. Edullinen illallispaikka vetää tietysti ruokailijoita. Edellisten vuosien nostalgiaa hamutessa poikettiin "We-baariin" jälkkäridrinkeille.

 

Päivän kuvat

 

 

17.1.2018

Onkohan muuttolinnuillakin (tarkoitan tässä nyt ihan aitoja lintuja) yhtä mukavaa kuin meillä, asettua pitkän lentomatkan jälkeen tutuille talvehtimispaikoilleen? Tunnistavatko nekin monen vuoden ajalta tutuiksi tulleita naamoja, jotka huikkaavat tervehdyksensä, kun kuljet omalla "kotikadullasi" ohi hieromoiden tyttöjen, hedelmäkauppiaiden, tuk-tuk- ja taksiyrittäjien, leipomoiden, pesuloiden, parturien, kahviloiden ja kuppiloiden. Kaikki niin tuttua ja kodikasta.

 

Hienosti pääsi tänne perille ystävämme Sinikka, joka asustaa nyt 400 metrin päässä meistä, juuri tuolla äsken kuvailemallani mukavalla Soi94-kadulla. Tuliaiskupposet käytiin juomassa aamupäivällä Mix & Matchin terassilla. Illallista syötiin yhdessä Joe'n baarissa ja jälkiruokajuomalla istuttiin vielä hetkinen Lanla-baarissa.

 

Päivän kuvat

 

 

16.1.2018

No nyt, kun tultiin tammikuun puoleen väliin, tuntuu kuin kaupunki olisi herännyt uuteen elämään. Selvästi näkyy rannoillakin, että talven sesonki on alkanut. Ehkä tilannetta korjaa sekin, että tuuletkin muuttuivat tänään lempeämmiksi ja rannoilla on miellyttävää vaeltaa. Mekin istahdettiin virvokkeelle rannan vakiokuppilaamme lepuuttamaan jalkojamme päivälenkin lomassa. Heti oli paikan emäntä taputtelemassa selkään ja kyselemässä, missä kateissa olemme olleet niin monta päivää. Kyllä ne vakioasiakkaistaan yrittää todella pitää kiinni.

 

Muutenkin täällä tulee vaalea ihminen hypistellyksi, kun täkäläisillä on vanhan uskomuksen mukaan käsitys, että vaaleaa ihoa koskettamalla voi saada itsellensä "onnen-pläjäyksen". Kävipä rannalla huivinmyyjätyttö tänään taputtelemassa olkavarteen; toivottavasti toin hänelle hyvää myyntionnea! On todella hassua, miten nämä ihmiset haluaisivat olla valkonaamoja. Yhä lisääntyvässä määrin näkee "vaaleita naamiokasvoja", kun naamataulua on yritetty valkaista valkaisevalla ihovoiteella ja saippualla. Tarkkana saa olla voidepurkkia tai saippuaa ostaessaan, ettei vahingossa ostoskoriin sujahda purkki, jonka kyljessä lukee "whitening cream"!

 

 

15.1.2018

Kaikkeen sitä ihminen tottuu niin nopeasti. Kun meillä kotomaan suvessa aamun lämpötila kapuaa 18 asteen lukemiin, niin ollaan iloisia hyvästä kesäsäästä. Tänä aamuna parvekkeelle astuessani , tuntui ilma viileältä ja lämpömittariin katsahtaessani totesin, että "pakkasaamuhan" se siinä oli valkenemassa - lämmintä vaivaiset 20 astetta. No olihan se sentään hyvä juttu - eipähän hiki noussut pintaan aamulenkillä. Kovan tuulen vuoksi ei olla oltu kolmeen päivään rannalla. Tänään siellä lueskeltiin muutama tunti tuulesta huolimatta.

 

Vaikka parvekkeemme kaiteelle on viritetty "piikkimatto" ja osa parvekkeesta on varustettu suojaverkolla, ei se ole estänyt "alivuokralaisten" muuttoa meidän parvekkeellemme. Kyyhkyspariskunta kantaa ahkerasti risuja parvekkeella olevan ilmastointilaitteen kompressorin alle. Veikkaan, että pian on iloinen perhetapahtuma tulossa ja naaras alkaa viimevuotiseen tapaan viihtymään hautomispuuhissa. Miten ihmeessä ne on valinneet juuri meidän parvekkeen pesäpaikakseen, kun muilla parvekkeilla en ole nähnyt liikkuvan ketään, joten ne olisivat kaiken järjen mukaan rauhallisempia kotikoloja. Kun en aina muista parvekkeelle astuessani varoa, saan melkein slaagin, jonka aiheuttaa iso lintu lentoon pyrähtäessään siivet olemustani hipoen.

 

Päivänkuvat

 

 

14.1.2018

Onneksi viikonloppu vetelee viimeisiään! Eipä luulisi  viikonpäivällä olevan merkitystä meille täällä asustaville, kun kaikki palvelut pelaavat, oli sitten arki tai pyhä! No ainakin melkein - se viikonlopun ainainen riesa on tässä meidän nurkilla olevat liikennevalot, jotka ovat viikonloppuisin "vilkulla". Muutenkin liikenteen pysäytysnappi toimii vaan kadun yhdellä puolella ja se toisella puolella oleva nappi on ollut nyt yli viikon rikki. Autojen ja mopojen jatkuva virta pistää liikettä kinttuihin, kun kuuden kaistan yli on juostava tukka putkena. On onni, että meidän kondon vartiokopilla päivystää poika, joka syöksähtää pysäytyskeppeineen pelastamaan tilanteen, kun huomaa meidän onnettomina odottavan kadunylitystä. Ehkä asiaa on auttanut muuan pieni tippinä annettu seteli.

 

IIIIKK! Nyt iski ikävä lapsenlapsia! Käytiin kauppareissulla kahvilla ja omeletilla  saksalaisessa leipomokahvilassa, jossa thaimaalaisen näköinen pikkujässikkä toimi apupoikana ja toi meille (mummunsa pyynnöstä) laskun. Välttämättä hän halusi kertoa laskun loppusumman englannin kielellä. Olipa suloinen, vilkas pikkupoika. Kiitteli englanniksi wai-tervehdyksineen. Oli varmaan meidän kaksos-lapsenlasten ikäinen. Ikävähän siinä iski heti pintaan!

 

 

13.1.2018

"Pakkasaamu" - - kello kahdeksan aikaan lämpömittari parvekkeella näyttää vain 20 astetta!  No onneksi sentään on plussan puolella. Tuulesta huolimatta aamiaista nautitaan parvekkeella, tosin pareon sijasta puin päälleni pikkumekon. Eipä tullut tästäkään päivästä rantapäivää!

 

Nyt sitten viimein keksittiin, että "cityssä" olevasta tavaratalosta löytyy varmasti ne edulliset tyynyliinat. Eipä hypättykään mihinkään ajopeliin, vaan kävellä lampsuteltiin kaupunkiin, kun älykelloni motkotti, etten ole vielä hoitanut liikuntaleiviskääni (että pitikin hankkia itselleen moinen riesa, joka muistuttaa ahkerasti, jos vähänkin yritän löysäillä - selitäpä sille nyt, että tänään on pottumainen päivä ja koipi kipeänä).

 

Ihan mukava päivä siitä sitten kuitenkin kehitettiin. Käytiin tutussa kuppilassa nauttimassa lounaaksi pientä purtavaa. Paluumatkalla käveltiin rautatieaseman kautta ja sieltä paikallisten kansoittamaa katua Market Villageen.

 

Illalla jalat niin väsyneet, että päätettiin jäädä kotiin ja kaivaa pakastimesta jauhelihapihvit illalliseksi. Herkkusienikastike ja pasta parmesana kruunaavat kokonaisuuden.

 

Päivän kuvat

 

 

 

12.1.2018

Päräytettiinpä tukka hulmuten illalliselle cityyn - oikein yötorille haluttiin hirvittävään ihmisvilinään. Suussa maistui jo mennessä herkulliset rapukakut, joita on vuosien mittaan käyty syömässä ihan siellä kadun loppupäässä olevassa kuppilassa. Turha luulo - ravintolan paikan kansoittivat nyt hierojatytöt ja meidän oli keksittävä uusi illallispaikka.

 

No nyt se sitten tapahtui - runsaan liikunnan ansiosta vasen kantapää oireilee todella pirullisesti vanhaa vaivaansa, kantapään limapussin tulehdusta. Tänä aamuna katsoin parhaaksi jättää aamulenkin väliin. Rannallekaan ei haluttu lähteä, kun voimakas tuuli puhalteli  niin, ettei lueskelusta siellä olisi tullut mitään.

 

Kun ei haluttu alkaa vääntämään välittäjän kanssa puuttuvista tyynyliinoista, lähdettiin hankkimaan vaihtotyynyliinoja Market Villageen. Ei ihan helppo homma! Viimein "Home Prosta" sellaiset löydettiin. Huh - olivatpa kalliita täkäläisittäin, parikymppiä (€) kahdesta tyynyliinasta on mielestäni melkoinen hinta. No olivathan ne sellaiset satiiniset. Niitä ei kyllä yhteiseen pesulapussiin pistetä! Irtirempsuneen WC-istuinrenkaan tilalle ostettiin uusi, kun huomattiin kaupassa, että sen saa alle kympillä. Asiasta on huomautettu jo useaan kertaan, mutta korjausta asiaan ei näytä tulevan, joten kätevä mieheni hoiteli asian itse.

 

Ja siinähän se komeili entisellä paikallaan Market Villagen käytävällä se vaateputiikki, jonka ohi on niiiin vaikeaa pujahtaa edes vähän hypistelemättä jonkun hamosen helmaa. Mallinukella oli päällään just se haalari, jonka halusin saada. On minulla mies! - patisti minut kauppoja tekemään - sanoi, että "huomenna kuitenkin kadut, jos se on ehditty myydä jollekin toiselle".

 

KUVA

 

 

11.1.2018

Hupsista! Niin se vaan mennä hurahti eilinen  sadepäivä, niin ettei tänne mitään postauksia ehtinyt kirjoittelemaan. Ahkerasti tein töitä aamupäivän noiden "ystävänpäivän sivujeni" kimpussa. Ja se sadekin kesti vain muutaman tunnin aamupäivällä, turhaan raahattiin iltapäivällä sontikoita mukanamme, kun tallusteltiin Bluporttiin ostoksille.

 

Ensimmäistä kertaa tänä "talvena" kuljettiin aamulenkki meren rannassa. Jo silloin taivas näytti tummalta ja sateen tiedettiin olevan tulossa. Eipä tuo sade täällä  paljon haittaa - ihanan virkistävää vaihtelua paahtavan helteen lomassa!

 

Se oli sitten keskiviikko ja siivouspäivä. Täällä rantatuoli-yrittäjät eivät saa levitellä keskiviikkoisin tuolejaan rannalle, kun se on siivouspäivä. Mitään rannan siivousta en ole vielä koskaan nähnyt tuolloin tapahtuvan. Meillekin siivoojat tulee keskiviikkoisin. Edellisestä vuodesta poiketen, otettiin siivousajaksi iltapäivä, kun koettiin aamusiivouksen olevan niin hankala. Täällä siivoojilla ei ole huoneiston avaimia, joten jätetään omat avaimet respaan, josta ne käydään sitten myös hakemassa. Eilen avaimet olivat sitten hukassa, kun niitä mentiin noutamaan. Pitkään saivat niitä etsiä - ehdin jo ajatella, että seuraava yö vietetäänkin palmun alla. Hyvin oli siivous hoidettu, pyyhkeet ja lakanat vaihdettu, mutta tyynyliinat jäivät vaihtamatta, kun vaihtokappaleita ei huushollista ollut löytynyt. En tiedä, pitäisikö asiasta valittaa respaan vai välittäjälle. No eihän nuo tietysti paljoa maksakaan, jos käyn kipaisemassa halpahallissa!

 

Päivän kuvat

 

9.1.2018

Päätettiin eilen, että illalla hurautetaan tuk-tukilla cityyn ja mennään syömään thai-ruokaa suositulle ravintolakadulle. HITTO - siinäpä seisottiin H-moilasina kadunpäässä ja ihmeteltiin pelkkiä lattialaattoja, jotka olivat jääneet muistoksi kukoistaneesta ravintolabisneksestä. Surku, sehän oli niin mukava thai-tyylinen kansojen kohtaamispaikka, jota eivät mitenkään korvaa kadun toisella reunalla kilpailevat "fiinimmät" ravintolat. Onneksi sitä thai-ruokaa saatiin vähän matkan päässä olevasta "Moon Smile"-ravintolasta. Glass-nuudeli oli  tosi maukasta ja palvelu erinomaista. Sinnepä palataan vielä uudelleen!

 

Torilla kävin tinkimässä itselleni uuden pareon ja kun satuttiin löytämään ohuita puuvillapaitoja, osti mies kerralla kolme paitaa - riittänee koko loman ajaksi.  Eikä lompakkoon tullut noista ostoksista kuin noin kahdenkympin lovi.

 

MaiTaissa piti tietysti käydä tervehtimässä tuttua tarjoilijatyttöä jo monien vuosien takaa. Eipä tarjoile meille enää siinä ravintolassa; toinen tarjoilijakaveri tuli moikkaamaan ja kertoi, että hän on lähtenyt pois. Mikäänhän ei ole pysyvää, vaikka joidenkin asioiden toivoisi pysyvän muuttumattomina hamaan maailman tappiin saakka!

 

Päivän kuvat

 

 

8.1.2018

Huh hellettä! Kuuma päivä heti aamusta, kun aurinko helottaa täysin kirkkaalta taivaalta. Jos on meillä pohjolassa kovat olosuhteet talvella ulkotyöläisillä, niin helppoa ei ole työskennellä paahtavan auringon alla täällä etelän helteessäkään. Katseltiin parvekkeella aamiaisella istuessa, kun työmiehet puhdistivat viereisen hotellin remontissa olevaa uima-allasta (eri allas, kuin viime talvena remontoitu). Varmaan on rankkaa touhua huhkia siellä montussa täyskirkkaassa auringossa, kun lämpötila huitelee kolmessakympissä. Outoa minusta on se, että heillä on päällänsä musta suojavarustus, itse pukeutuisin mieluummin valkoiseen, jonka luulisi olevan edes hiukan parempi väri näissä olosuhteissa.

 

Päivän kuvat

 

 

7.1.2018

Kyllä ottaa voimille ostoksilla käynti tässä helteessä! Vaikka matka Market Villageen ei olekaan kuin alle puoli kilometriä, ehtii siinä muuankin hikipisara kihahtaa otsalle. Pakko sinne on kuitenkin silloin tällöin lähteä aamiaistarvikkeita hankkimaan. Viikko on oltu jo maassa, eikä yhtään uutta vaatekappaletta ole vielä ilmestynyt vaatekaappiin! Jotenkin ei ole huvittanut ruokaostoksilla käydessä jäädä "tavarataivaaseen" pyörimään.

 

Tänään tehtiin poikkeus, kun käytiin etsimässä uutta ranneketta älykellooni. Taitaapa olla vielä aika uusi asia näillä main, kun tarjolla ei ollut sitä mallia, mitä olin hakemassa. Pienen kaulassa kannettavan kännykkäpussukan löysin aulan kojumyymälästä. Jotain täällä on sentään todella hienosti - menin koruliikkeeseen, josta ostin edellisvuonna sormuksen ja kysyin, voisivatko he tehdä tilaustyönä minulle kaulaketjuuni "kultaisen B:n". Sellaista olen turhaan etsiskellyt pitkin maailmaa. HELPPO  NAKKI!  Myyjä räpelsi hetken kännykkäänsä ja näytti juuri sopivan näköisen mallin, jota olen käyttänyt sivustoni logona. Tilaus tehtiin ja saan haluamani korun 18. päivänä tätä kuuta.

 

 

6.1.2018

Aika aikaansa kutakin - jokohan joulu nyt sitten loppuu tähän loppiaiseen näilläkin selkosilla? Vielä muutama päivä sitten soi meidänkin ruokakaupassa "singel bells kulkuslaulu" ja joulukrääsää on yhä esillä. Mielestäni tämän yli kahden kuukauden jouluajan voisi jättää jo tältä vuodelta. Eihän näiden paikallisten buddhalaisina edes kuuluisi viettää joulua. No olihan joulukoristelu viime vuonna esillä Bangkokissa Krabangin ostarissa vielä helmikuun lopussa! Toivottavasti joulu loppuu viimeistään kiinalaiseen uuteen vuoteen, jota vietetään 16. helmikuuta.

 

Joulun jälkeen ei possun syöminen ole houkutellut; kinkkusiivuja on kyllä aamiaispöydässä ollut, mutta muutoin illan ruokalistalla on ollut broileria ja kalaa. Niillä mennään varmaan myös koko loppuaika (miehelle annan erivapauden possun syömiseen).

 

Päivän kuvat

 

5.1.2018

Mistäpä lienee mies saanut eilen vatsapöpön? Illallisaikaan olo oli jo kummallisen tuntuinen. Siitä huolimatta päräytettiin pirssillä cityyn "All in Hua Hin"-ravintolaan nauttimaan kunnollinen illallinen. Mies siirteli haarukalla lautasellaan "pasta carbonaaraansa", eikä näyttänyt ollenkaan nälkäiseltä. Minulle paistettu kalafilee ja saksalainen perunasalaatti maistuivat erinomaisesti. Syömästä palattiin kotiin tuk-tukilla samantien, eikä jääty kaupungin riemuista nauttimaan. Sitten se alkoi - täydellinen vatsantyhjennys! Mies ravasi vessassa yökkimässä puoleen yöhön. Onneksi tauti oli aamuun mennessä tiessään, mutta heikon olon vuoksi aamulenkki jäi tekemättä.

 

 

4.1.2018

Aiemmista kokemuksista viisastuneina olemme yrittäneet käyttää ilmastointilaitetta mahdollisimman vähän. Räkätautiin sairastuminen on taattu, jos istuu hiestä litimärkänä kylmää ilmaa puhaltavan rakkineen edessä. Nytpä sitten keksittiin hankkia tuuletin, jolla leyhytellä ilmaa huoneistossa. Tuulettimen hintakin oli lompakolle ystävällinen (319 batia eli n. 8€). Olin kuvitellut sen maksavan ainakin nelinkertaisen määrän.

 

 

Kyllä tuo Facebookin chatti on sitten mainio yhteydenpitoväline. Ystävämme Sinikan kanssa chattailtiin eilen ahkerasti kun järjesteltiin hänelle asumusta pariksi viikoksi tänne meidän kulmille. Illalla syöntireissulla käytiin sitten Soi94-kadulla sijaitsevassa hotellissa katsastamassa huone ja tekemässä varaus. Kovin oli ystävällinen henkilökunta, eikä mitään varausmaksuakaan vaatineet. Nyt vaan jäädään odottamaan tuloasi Sinikka!

 

 

 

3.1.2018

Kun nukuttiin tänä aamuna puoli yhdeksään saakka (MINÄKIN!!!!!!), meni aamupäivän ohjelma uusiksi. Ihan rauhassa, aamiaisen jälkeen, lueskeltiin netistä uutiset ja postit, vähän tein töitäkin siinä samalla. Kun aamulenkki jäi tekemättä, käveltiin puolilta päivin kauppakeskukseen pitempää reittiä. Helpompaa olisi hoitaa liikuntasuorituksensa aamun koitteessa, kuin keskipäivän helteessä, mutta kun nukkuminen on muodostunut minulle suorastaan pyhäksi asiaksi, en aio siitä tehdä minkään liikunnan kustannuksella itselleni stressiä. Tosin älykelloni yrittää muistuttaa, etten ole vielä hoitanut päivän liikuntaleiviskääni, joten HOPI-HOPI.... jaloille siitä ja tossua toisen eteen!

 

 

 

2.1.2018

Välittäjä kävi aamulla hakemassa vuokrarahat ja kyseli, miten netti on nyt toiminut. Eipä ollut valittamista, vaikka uuden vuoden aika tavallisesti rasittaa nettiyhteyksiä kestämättömyyksiin saakka. Ovat kuulemma uusineet vuoden aikana koko talon nettisysteemit - hyvä niin, säästyypähän hermoja ainakin sen osalta!

 

USKOMATONTA - täällähän osaa nukkua kuin pikkuvauva! Täällä minäkin vetelen kymmenen tunnin yöunia, kun kotona pääsen hätäisesti neljään tuntiin. Tänään yritin syventyä lukemaan rantapatiolla ihan mielenkiintoista kirjaa, mutta jostain ihan ihmeellisestä syystä oli pakko ottaa pienet (tunnin) tirsat. Ehkä se onkin niin, että nyt olen antanut itselleni luvan hellittää, eikä mikään ole ihan metrilleen. Tekee todella hyvää tällaiselle pilkunviilaajalle jättää aivot joskus narikkaan!

 

 

1.1.2018

Jahas - se onkin sitten se aika vuodesta, kun kadun yli on selvittävä mitenkuten ilman liikennevaloja. Fiksusti ajateltiin, että päästään helposti Bluport-kauppakeskukseen, kun siinä on tavallisesti liikenteenohjaaja, joka pysäyttää liikenteen ja päästää jalankulkijat kadun yli. Juu - olihan se siellä paikallaan, mutta ohjasi meidät kulkemaan ylikulkusillan kautta! No tätä riemua jatkuu ainakin vielä pari päivää ja kadunylitys stressaa illalliselle lähdettäessä.

 

Vuosi vaihtui tyynen tyylikkäästi, niin kuin tällaiselta vanhalta, vakavamieliseltä pariskunnalta sopii odottaakin. Aikaisempien vuosien kokemuksen perusteella ei cityyn tehnyt mieli lähteä, siellähän on varsinainen kansainvaellus käynnissä Uuden Vuoden aattona. Illalliselle lähdettiin kotikulmille, Joe´n baariin, jossa törmättiin Leaan ja Ekiin, jotka tekivät meille illallisseuraa. Vielä jaksettiin istahtaa lasilliselle tuttuun kuppilaan, jossa höpöteltiin samassa pöydässä istuvan pariskunnan kanssa (norjalainen mies, thainainen). Oltiinpa valveilla vielä puolenyön aikaan ja käytiin rannalla katsomassa komea ilotulitus.

 

Päivän kuvat

 

 

31.12.2017

Eipä paljon mikään ole muuttunut edellisestä vuodesta, ei ainakaan asumuksen suhteen. Luvattua uutta sohvaa ja omaa nettiyhteyttä ei asunnosta löytynyt. Niinpä mies kävi ostamassa ensitöikseen respasta nettikortit, joilla homma on pelannut toistaiseksi siedettävästi. Pahaa pelkään, että riemu verkon toimivuudesta on suorastaan liioiteltua, kun edessä on Uuden Vuoden juhlakausi ja thaimaalaiset juhlivat sitä monta monta päivää. Edellisvuonna oltiin samasta syystä melkein viikko ilman nettiyhteyttä.

 

Kymmenessä kuukaudessa ehtii aina unohtaa nämä thaimaan kuviot ja elämän aloittaminen näissä oloissa tökkii joidenkin juttujen osalta pahemman kerran. Ehdinkin  olla tyytyväinen siihen, ettei yöksi tarvinnut laittaa ilmastointia päälle, kun säätila ei ollut helteinen. MUTTA sittenpä olin unohtanut laittaa hyttyskarkottimen makkariin, sillä seurauksella, että heräsin aamuyöllä siihen, että poskessa ja käsivarressa tuntui ikävää kirvelyä. Nyt sitten lähdetään ostoksille ja hankitaan kaiken maailman karkottimet - ensi yönä jäävät nuo verenimijät ilman ateriaa - ainakin meidän huushollissa!

 

 

30.12.2017

Taas ollaan muuttamassa majoitusta vähemmän liukkaille kaduille. Finnairin kyydillä hurautettiin alle kymmenessä tunnissa Bangkokiin ja sieltä taksilla liki neljän tunnin matka Hua Hiniin. Kyllä yhdeksäntoista tunnin matkanteko kotiovelta "kesämökin" ovelle ottaa jo voimille, kun lentokoneessa nukkuminen ei oikein tahdo onnistua.

 

Todella ihmeellistä on, että minut valitaan satunnaisotannalla Helsinki-Vantaan lentokentällä johonkin huumetestiin. Jo edellisen kerran Teneriffalle mennessä arpa suosi minua ja jouduin noihin testeihin. Ja eiköhän vaan taas kohdallani kello kilahtanut, kun turvatarkastuksen portista astuin. Kyllähän tällainen mummu on ihan ehdottomasti potentiaalinen huumetestin kohde!

Thaimaa-sivut

 

Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia, tietoa paikkakunnittain....

 

 

Mitä matkalle mukaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tunnisteet: matkakertomus Thaimaa, Thaimaan matkakertomuksia, Thaimaa blogi, Thaimaan matka, Thaimaa kuvia, kokemuksia Thaimaasta, Hua Hin matkakertomus, Hua Hin blogi, Hua Hin kuvia, matkakohde Hua Hin,