Mistä on suloiset mummot tehty?

"Kun olin pieni, olivat mummotkin oikeita. Harmaat hiukset nutturalla, pyöreät silmälasit jousto sangoilla. Ruudukas essu ja Aino tossut, punaisella tupsulla. Voi niitä aikoja. ei oltu huolissaan rypyistä eikä turhuuksista. Yhdessä elivät pappa ja mummo, kunnes kuolema heidät erotti. Toisen kuoleman jälkeen ei kriisiryhmä hyökännyt apuun. Elettiin kaunis ja luonnollinen elämä, eikö vieläkin voisi?"

 

  Törmäsin tällaiseen vuosia sitten Iltiksen sivuilla olleeseen keskustelunavaukseen ja mielenkiintoni heräsi. Aloin tonkia lisää eri sukupolvien välisiä keskusteluja; miten erilaisia me ihmiset olemme niin lapsina, äiteinä kuin isoäiteinäkin. Omasta roolistani "vanhana naisena" ja isoäitinä olen kirjoittanut aiemmin omaan blogiini otsikoilla Liian nuori ja Mummoilu.
  
 Tässä poimintoja eri keskustelupalstoilta, olkaapa hyvä!

 

niinpä... kaipaan mummojani, kuolivat kun olin 10-11v, olivat ihan mummon näkösiä vaik olivat alle seitenkymppisiä. Mummolla oli ihanaa ruusuntuoksusta hajuvettä, jotain ihovoiteita, ja siinäpä se hänen kosmetiikkasatsinsa olikin...
Mummo antoi herkkuja: vohveleita, keksejä ja mehua.
Toinen mummo osti vaatteita: mekkoja joista en pitäny, mut käytin hänen mielikseen...
Voi miten olisi nyt ihanaa jutella mummojen kans vanhoista ajoista ja ku itel on lapsii,

nii vois lapsille näyttää, et täs on mun mummot.

 

 


 

 

Nykymummot on tehty nahkahousuista, avioeroista, hiusväreistä ja elatusmaksuista.

 


 

 

Unohtamatta alkoholia ja tupakkaa, niistä ne nykymummot on tehty.

 


 

 

Itselläni ei ole ollut mummoja eikä paappoja elossa, mutta olin kateellinen heille joilla oli. Nyt omille lapsenlapsilleni olen yrittänyt olla se mummo, jota minulla ei ollut.

 


 

 

Mummot on tehty pissasta ja hiestä ja kakan tuoksusta. Ovat myös tehdyt karvaisista nenänpielisyylistä ja lompakoista (ainakin lastenlasten silmin katsottuna) sekä huonosta lähimuistista.

 


 

 

Ei minun mummoni ollut tuollainen :) Hän oli menevä, kaunis ja naisellinen nainen, jota ihanampaa ihmistä sai hakea. Pullantuoksua hänen luotaan ei kannattanut hakea, mutta jos halusi aikuisen ihmisen tukea, oli mummola oikea osoite.

 


 

 

Nykymummot makaavat vuodeosastoilla pumpattuina täyteen lääkkeitä.
En edes muista milloin olen nähnyt vanhan kunnon mummon kadulla! Poikasena niitä näki päivittäin. Vai johtuisiko se siitä, että poikasena kuusikymppiset näyttivät vanhoilta mummoilta.

 


 

 

Nykymummot on tehty rakkaudesta, niin kuin entisajan mummotkin!
Nahkahousut, hiusvärit ym. on pintaa vain
Se, että nykymummoilla on muutakin elämää, kuin lastensa perheissä roikkuminen, lienee vain positiivista!

 


 

 

Vanha sanonta siitä,
että lastenlasten kaulaan kiertyneet kädet
siirtävät isovanhempien reumatismin huomiseen,
pitää kyllä edelleen paikkansa!

 


  

Olisipa meillä mummoja, jotka poimivat metsistä marjoja, osaavat lämmittää leivinuunin, paistaa karjalanpiirakat ja laittaa maukasta kotiruokaa. Nykymummot heittävät einekset mikroon ja juoksevat hömpän perässä. Kosmetiikkateollisuus tekee miljardivoitot +40v naisten ihmeitä tekevillä ryppyvoiteilla. Ikuinen nuoruusko on nykymummojen tavoite? Minusta mummo saa näyttää vanhalta ja kurttuiselta, kunhan on viisas ja ystävällinen.

 


  

"Aikuinen nainen ei halua olla mummo, kaukana siitä." Se on ikävä kyllä huomattu. "Mummot" vaan unohtavat yhden asian. Vaate, joka sopii 20-30-vuotiaalle, atleettiselle mallille, ei istu ylipainoiselle tai ikääntyneelle naiselle.

 


  

Erityisesti muistetaan Aarno Laitisen (1997) kirjoitus Iltalehdessä, jonka sanavalinnat olivatkin rienaavia. Sen mukaan Aurinkorannikon “adidas-tossuissa ja minihameissa kulkevat huorahtavat nykymummot haisevat viskille jo aamuvarhaisesta. Aamukrapulaansa olutta ja Fernetiä juovat vaarit muistelevat edellisen yön tappeluita, vertailevat bordellikokemuksiaan ja jatkavat keskinäistä nahisteluaan”.

 


 

Seuraava sivu =>