Sinä elämä, valjastit meidät
eteen raskaiden rattaiden.
Päämäärästä tietämättä,
niitä kuljemme kiskoen.

Eilen taipaleen juosten kuljin,
tänään tuuman ryömien.
Tie tasainen oli äsken,
nyt vaikea vaarallinen.

Emme eilistä muista enää,
emme huomista vielä nää.
Tänään matkasta vaaksa puuttuu,
se yksin on tärkeää.

Sylvi Pöyry

 

Suruun osaa ottaen