Etusivu

 

 

Runoja eronneille

 

 

  

 

 

 

 

Onnittelusivulle

 

KOOTUT RUNOT

Kodin juhlat:

Runoja hääparille

Hääpuhe

Hääpäivien nimet

Hääpäivärunoja

Kihlajaisrunot

Rippirunot

Ristiäisrunot

Runoja vauvalle

Isovanhemmilta

Vauvan syntymä

Runoja ristiäiskutsuun

Kummirunoja

 

Uusi koti runot

Ylioppilasrunot

Valmistuneelle

 

Runoja isälle

Runoja mummolle

Runoja äidille

Merkkipäivä-

onnittelut:

Runoja eläkkeelle

Isovanhemmille

Nimipäivärunot

Nimipäivähaku

Nimipäiväkalenteri

Runoja lapselle

Lasten synttärirunot

Lasten ikärunot

Syntymäpäivärunot

Uusi työ runoja

Runoja ystävälle

Muut toivotukset:

Kiitosrunot

Kutsurunoja

Koulutielle

Runoja lemmikille

Lohdutusrunot

Muistolauseita

Muistorunoja koiralle

Parane pian runot

Raamatunlauseita

Surunvalittelurunoja

Muistovärssyt lapselle

Eino Leino suruvärssyt

Muut runot:

Arkirunous

Birgit-mummun runot

Eino Leinon runoja

Enkelirunoja

Runoja eronneille

Abbedissan rukous

Muistokirjan runot

Pielisen balladi

Rakkausrunot

Uppo Nallen lorut

NallePuh-runoja

Vuodenajan juhlat:

Itsenäisyyspäivän runot

Joulurunot

Juhannusrunot

Kuukausirunoja

Kesärunoja

Kevätrunoja

Naistenpäivä runoja

Pääsiäisrunot 

Syysrunot

Uusi Vuosi runot

Vappurunoja

 

Sivuston kaikki runot

Runoilijan aakkoshaku

Runoilijat aiheittain

 

 

Sivuston runokortit: Facebookiin

Kännykkään / iPhone

 

Juhlasivustot:

Hää-sivusto

Lastensivusto

Rippi-sivusto

Ristiäis-sivusto

Suru-sivusto

Synttäri-sivusto

Valmistuneelle

Ylioppilas-sivusto

Ystävä-sivusto

Äiti-sivusto

 

Joulu-sivusto

Juhannus-sivusto

Pikkujoulu-sivusto

Naistenpäivä-sivusto

Pääsiäissivusto

Vappusivusto

 

 

Kirja avioerosta toipuville

Jenni Grönqvist

 
 

Klikkaa ja tykkää!

BirgitMummu

Promote Your Page

 

 

 

Sydämen siivouspäivänä älä jää

ihmettelemään, että tätä voisi vielä tarvita.

Tommy Tabermann

 

 

Lähtevien laivojen satama
Minä olen vain satama pieni
joka laivoja rakastaa,
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy,
olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.

Minä nytkin merelle katson.
sydän itkeä melkein vois,
sillä syksyllä luotani lähti
se laiva ihana pois,
joka suurempi muita oli
ja jota mä rakastin,
kun saapui se korkein keuloin
ja purjein ylpeilevin.

Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
sen jälkiä mereltä hain.
Tuli laivoja muita kyllä
tuli soitossa musiikin
ja tuoksuvin hedelmälastein...
minä niitäkin rakastin.

Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulen leyhkät
ja laineet sieluttomat.
Oiva Paloheimo

 

Kuinka monta kertaa
rakkauteni pihlajat vielä kukkivat?
Kuinka monta kertaa
niiden marjasydämet kypsyvät
ennen kuin nainen minussa luovuttaa,
lakkaa uskomasta,
että jossakin on ihminen,
joka sielulleen vaurioita tuottamatta
voi joskus, joskus jättää
urheiluruudun katsomatta

Sirkka M. Turkki

 

Pimeydeltä älä kysy,
mitä mieltä se on auringosta.
Tieltä älä kysy,
minne sinun pitäisi mennä.
Kukalta älä kysy,
milloin syksy tulee.
Sydämeltäsi kysy vain
vieläkö sitä huvittaisi.
Tommy Tabermann

 

Noitanainen
Yöt, päivät, sinusta, rakkaudestani hourin.
Olen voimaa täysi -
tunnetko, tunnetko sen!
Sinuun tartun, vääntynein kasvoin ja repivin kourin -
muun annan, sinua, sinua, sinua en!
Muun saakoot - vuorteni kullan ja viisasten kiven,
ilon, onnen, rauhan he saakoot -
vain tämä hiven,
tämä yksi on mun, tätä ainutta luovuta en!

Olen voimakas! - mitä, kammoten katsotko minuun?
En päästä. Terävin kynsin kouraisen,
käsin, jaloin, hampain villinä takerrun sinuun, -
varo, noita ma olen, en väistyvä ihminen! -
Ei, ei! Mua vierot. Armahda!
Hiljaa olen, tuhat vuotta vaikenen,
mieleni petoa polen,
en hengitäkään, jos tahdot, ihminen.

Et jää... menet... Kahleeksi kierryn!... en voi sua estää...
En liikahda. Tuijotan... kunnes en sua nää.
Olet poissa. - Kaiken, kaiken voin minä kestää.
Olen noita. Sun menetin, rajaton voimani jää! -
Miten yksin. Selkäni takana
kallioseinä, puut ankarat ympäri
tummina, kyyristyneinä.
Olen vuori ja metsä. Voimani säilyi ja jää.

Peto olen. Kuin pedon silmät
silmäni palaa, pedon läähätys suussani -
ilkkujat, säikkykää!
Peto kärsiä voi, mut kärsiä vaiti ja salaa -
tule, etsi ihminen, et sinä mitään nää!
Olen voimaa täynnä - ja en ole voimakas suotta:
osaan kärsiä, kyyryssä, ääneti, tuhannen vuotta.
Panen kaikkeni siihen.
- Kuoleva, mitään et nää!
Aila Meriluoto

 

 

 

 

Haavat kirvellen istun meren rannalla

yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin kivuliasta

kulkuamme;
vasta tyynen tultua erottuvat karikot.

Tommy Tabermann

 

 

PMMP: Joutsenet

Voit sanoa mitä haluat,
se ei tunnu se ei kosketa
mene vaan mene vaan

tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa
mene vaan mene vaan
en kävele vastaan

Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan!

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin

aina kovaa ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
mene vaan mä voin kääntää pään
vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan

sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan

lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen
et ehdi enää
jos et jo mee

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
se ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin



 

Hyvästi ystäväni.
Sen suurempia surematta lähden,
lähden niin kuin muuttolinnut
lähtevät ja palaavat,
vaiston ohjaamana,
varmana suunnasta.
Hyvästi, ystäväni, sydämensisimmäinen.
On lähdettävä taakse katsomatta,
muistelematta, haikailematta, katumatta.
On lähdettävä tyhjin käsin,
että käsiin mahtuisi taas.

Tommy Tabermann

 

 

Kun yhden oven hän sulkee, uusi on edessä.

Mukana matkalla kulkee eletty elämä.

Täyttyköön unelmasi, taivas on avoinna.

Kaikella kaipaamallasi on oma aikansa.

Anna-Mari Kaskinen

 

 

Avoimella kämmenellä
ojensi sieluni
sinulle: ota!
Olit ottavinasi,
pudotit
Sanoit ettet
voinut mitään
Sinä et koskaan
voinut mitään
millekkään
minkä ojensin avoimella kämmenellä
Pudottaminen
on sinun unelmasi
vapaudesta.
Kuinka syvälle sielun
täytyy pudota
ennen kuin se
tulee ehjäksi?

Tommy Taberman

-Hetkien kauhistuttava pituus-

 

 

Sinä tahdot jotakin enemmän
eteenpäin tästä mennä
mietit miten teet tästä kestävän
ettei pois toinen lennä

Minä tahdon kai paljon vähemmän
edetä varovasti
pelkään toisen meistä taas pettyvän
kuihtuvan nopeasti

Miksi onneen paljon tarvitaan
mutta kipuun riittää sana vaan
miksi eri suuntaan kuljetaan
ovet takanamme suljetaan
silti rakkautta janoamme
toisen koskettavan haluamme
silti toisemme hajotamme
toisen vahingossa unohdamme
ja pidämme siitä kuitenkin kii
miksi sinä
miksi minä

Sinä olet kaikessa hauras niin
särkyvän sinun pelkään
takertua voit pelkkiin lauseisiin
peläten käyt yön selkään

Minä osaa en aina lohduttaa
usein myös kärsin siitä
rikkinäistä ehjäksi en vain saa
taitoni eivät riitä

”Miksi onneen paljon tarvitaan
mutta kipuun riittää sana vaan
miksi eri suuntaan kuljetaan
ovet takanamme suljetaan
silti rakkautta janoamme ...."
Lasse Wikman

 

 

=> Runoilijan aakkoshaku

=> Runoilijat aihepiireittäin

 

Etusivu

  Jälkeenpäin
Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

- Ei mikään voi kuolla,
ei kukat ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.

Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie. -

Ei mikään kuollut,
et sinä en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä...
Jäi hymyily surullinen.
Aila Meriluoto



Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Eeva Kilpi



 

Kaukana metsä
kaukana taivaanranta
hallaista peltoa pitkälti välissä.
Minun yksinäisyyteni lähellä,
aivan liki,
vieressä peiton alla.

Eeva Kilpi

 

 

Ero
Päätimme unohtaa rakkautemme,
päätimme kulkea eri teitä
toisiamme muistamatta.
Mikä mieletön päätös se oli!
Ikään kuin katkaistun oksan jälki
koskaan voi umpeutua näkymättömiin puussa!

Nauraen ja kalvennein kasvoin
raastoimme rakkautemme punaista liljaa
ja murskasimme hehkuvat terälehdet jalkaimme alle.

Mutta punainen lilja ei tahtonut kuolla.
Sen elämänvoima oli hirveä nähdä.
Murskattunakin värisi ja hehkui jokainen lehti
ja katkotut oksat kohosivat taivaita kohti
äänettöminä hätähuutoina.

Vastasatanut lumi punastui pisaroivasta hurmeesta,
ja ilmaan nousi verinen huuru.
Sen lävitse yhtyivät katseemme
kuin kahden murhaajan,
ja me käännyimme pois kauhistuen toistemme silmiä.
Katri Vala

 

 

Ammottavien jyrkänteiden reunoilla
yhdellä jalalla horjuen
sitä oppii parhaiten
miten vaikeaa
on tuskan sumentamin silmin
erottaa
mikä on puhdasta rakkautta
mikä pelkkää pelkoa
seisoa omilla jaloilla?
Tommy Tabermann

 

 

 

AJELEHTIVA
Pidätkö minusta kiinni,
pidätkö kuitenkin,
vaikkapa tuulen virtaa
alati soutaisin?
Tänään kun sydämeni
tuuli puhaltaa
en voi eilistä päivää
muistaa kauempaa.

Pidätkö minusta kiinni,
pidätkö kuitenkin,
vaikka kasvosi piirtää
huoli uurteihin?
Kenties en ole koskaan
hyvyyden arvoinen,
josta päiväni juovat
voiman salaisen.

Heikkouttasi pelkään,
voimaasi rakastan.
Pidäthän minusta kiinni,
muuten uppoan,
aaltojen kuohuun liityn,
veteen vihreään.
Sinne en enää kuule
sanaa yhtäkään.
Aale Tynni

 

 

Kaadu
usein, eteenpäin
ja innolla.
Älä kadu.
Älä ryve.
Erehtyväisyys on hyve.
Elämä on
suuri seikkailu
kohti uusia,
kauheita, kauniita
virheitä.

Tommy Tabermann

 

 

 

Yksin
Kuin valkeat koiperhoset
lipuivat rakastavaisten kanootit hämärissä
eroten, kohdaten, eroten ääneti.
Minä soudan yksin veneessäni.

Harmaa iltayö suhisi rannan metsästä,
apeanpunaisista pilvistä.

En tiedä mitä minä enemmällä elämällä.
Tänään oli lehden varjo lähempänä kuin ihminen
ja aallot itkivät kodittomuuttaan minussa.
Ne olivat lähellä, lähempänä kuin ihminen.

Olen elänyt ne kaikki, pilvet ja lehdet ja veden.
Mitä minä enemmällä elämällä.

Kaikki ne ovat sanomattoman kaukana.
Solveig von Schoultz
Suom. Helena Anhava

 

 

 

Ylpeinä me kuljemme, haavojamme peittelemättä.
Nöyrinä me polvistumme, kun emme enää löydä, ymmärrä.
Vahvoina me nostamme pudonneet taakat.
Heikkoina me tunnustamme, ettemme jaksa enää.
Ylpeinä me näytämme kasvomme kaikille.

Tommy Tabermann

 

 

Rikkinäisestä voi tulla ehjä. Ei entisensä, mutta uudella tavalla kokonainen.

Maija Paavilainen

 

 

 

Hän joka haavoittaa
hän ei voi parantaa
Hirvittävät heräämiset
aamuyön trapetsilla
ja menettämisen
nielemätön maku: turhiksi
ovat hyväilijän
kädet käyneet! Hakataan irti!
Varas kävi, vei naurun huulilta
eikä auta tietää
minne jäljet johtavat.
Tommy Tabermann

 

 

Lääkäreiltä minä odotan enää nimeä taudilleni.
- Sellaista tautia kuin teidän,
ei ole olemassakaan,
sanoi ensimmäinen.
- Jos ihmistä joka paikkaan koskee,
sanoi toinen,
häntä ei vaivaa mikään.
- Mitä tämä on? koskee sinne, koskee tänne,
jokin raja täytyy olla, kaikki on luetteloitu,
sanoi sosiaalihoitaja.
Ehkei ole minuakaan.
Kannan persoonatta tätä kipujeni rinkkaa,
kiskon asfaltilla rekeä
täynnä omia särkeviä luitani
suuntaan, jonne ne eivät halua seurata.
- Yritä tottua siihen, sanoi ystävä,
alistua todennäköisyyteen,
että tilasi aina vain pahenee,
luopua toivosta, että saisit apua
ja hyväksyä mahdollisuus
että elät kauan.
Entäpä, minä vastasin,
jos löydän polun ja kaikki muuttuu.
Jään paikkaan jossa kipu lakkaa,
kuusen juureen.

Hoplei mummo! hihkaisivat luuni.
Eeva Kilpi
 

 

En kuulu Suomen täydellisiin naisiin,

enkä miljonääri äiteihin.

Olen pakkasissa karaistu, tuulissa tuiverrettu

ja elämäkin on antanut oppejaan.

Valintoja tehnyt, surrut ja iloinnutkin niistä.

Kaikki valinnat kuitenkaan eivät ole aina omissa käsissämme, ja silti ne vaikuttavat meihin syvälle, koskettavat - joka ikinen päivä.

...Tyynenkin pinnan alla voi kuohua ja kyyneleet voivat olla suolaisempia kuin uskoisikaan.

Anna ihmisten puhua, puida ja taivastella

sillä he tekevät sen muutenkin - sinulta lupaa kysymättä.

Elämä ei aina voi olla täydellistä, useimmallakaan meistä.

Itse kuljet polkusi ja tunnet elämänkirjosi jokaisen sivun, paremmin kuin kukaan toinen.

 

Aikuinen nainen

 

   

 

  

Etusivu

Kartat & sääKauneusLaihisPerhe & kotiTerveysMatkailuOnnitteluViihde