Etusivu

Omat jutut

Matkailulistaan

V.2013 alku

v.2013 loppu

 

V.2012 alku

 

V.2011 alku

V.2011 loppu

V.2010 loppu

V.2010 alku

 

V.2009

kk-albumi

=kuvat & tekstit

 

Blogilistaan

   

 

  
   

31.12.2012  klo 22:44

Eipä olisi nuorempana edes käväissyt mielessä, että uuden vuoden aattona kökötellään kahdestaan kotosalla. Nyt lasten kanssa vietetyn päivän jälkeen on ikionnellinen, ettei tarvitse lähteä mihinkään riekkumaan ja saa rauhassa paneutua sohvan nurkkaan korviaan ja sieluaan lepuuttamaan. Itseään on lupa tietysti helliä parhaansa mukaan - lasillisella konjakkia ja vihreillä kuulilla. Eiköhän se vuosi vaihdu näin rauhallisempaankin tahtiin köpötellen! Rauhallista, onnellista Uutta Vuotta!

 

30.12.2012  klo 21:55

Mieheni on kovin huomaavainen - oli ostanut kauppareissulla käydessään minulle pienen lahjan. Tarjoustalon hyllystä oli itseään ostoskoriin tyrkyttänyt vihreä-valkoinen puolen litran purkki "hevosbalsamia"!!!! Kun jalat ovat kovilla parkettia lampsiessa, niin tästäpä oiva apu illaksi. Rutosti vaan rasvaa jalkoihin, unisukat päälle ja a´vot  aamulla on taas kintut kunnossa uuteen koitokseen. Ei hullumpi lahja vanhenevalle naiselle!

 

29.12.2012  klo 21:16

Kyllä uuteen kotiin muuttaminen on kivaa, mutta voi miten uskomaton työ sen eteen on tehtävä, ennen kuin tavarat ovat löytäneet taas oman paikkansa. Olen yrittänyt olla jotenkin apuna tuolla tyttären uudessa huushollissa, mutta vaikeaa on järjestää tavaroita paikalleen toisen huushollissa - joutuvat sitten haeskelemaan niitä mummin älykkäisiin paikkoihin tunkemia tavaroitaan pitkin vuotta. Kaksoset tietysti tuovat oman mausteensa tähän järjestely-operaatioon.

 

28.12.2012  klo 22:56

Huh - onneksi ei tullut laitettua enempää noita jouluruokia! Tänään saatiin lopeteltua viimeiset rippeet, kun kinkun jämä pistettiin palasiksi ja huomenna meidän liedellä porisee soppaluusta ja kinkkusilpusta hernerokka - tapa, joka on syöpynyt kummankin sieluun lapsuudesta. Lapsuuden peruja lienee sekin, ettei ruokaa heitetä turhaan pois. Ehkä sitä on oppinut jo tähän ikään mennessä vahtimaan jääkaappinsa sisältöä, ettei siellä mikään aikapommi pääse rehottamaan ja kun kaupat ovat lähellä, on kotiin turha varastoida ruokaa pataljoonan tarpeisiin.

 

27.12.2012  klo 23:05

Suuresti ihmettelen itseäni! Vaikkei meillä Joulun kanssa liikoja hössötettykään, on olo kuitenkin jotenkin melankolinen, kun se vuoden suurin juhla on taas kerran takana päin. Vaikkei haluaisi tunnustaa edes itselleen, ehkä oman ikääntymisensä huomaa juuri suhtautumisessa Jouluun - vaikka kuinka haluaisi säilyttää sen lapsen mielensä, tunkee se arkiminä sieltä jostain esille.

 

26.12.2012  klo 17:55

Flunssa hellitti sen verran, että uskalsin poistua mökistä katsomaan tyttären pesueen uutta kotia, johon he muuttavat kahden päivän päästä.

 

24.12.2012  klo 12:05

Mummun Joulu meneekin sitten nenää niistäessä!  Kunnon flunssa ehti kuin ehtikin iskeä juuri parahiksi jouluaattoon. Onneksi kätevä isäntä osaa hoitaa jouluhommatkin!

 

23.12.2012  klo 20:35

Ihmisten kiireet taukoaa, kun huomenna käymme Joulua viettämään. Meillä se tarkoittaa yhdessä oloa lasten kanssa, kuusen koristelua, joulurauhan julistusta, joulukirkkoa ja tietysti jouluruokaa ja lahjoja. Pukin köriläs on kuulemma tänä vuonna niin kiireinen, ettei ehdi kuin oven taakse joululahjat hujauttamaan - onneksi, tuumii Paulus, joka ei paljon tuosta pukkitouhusta perusta!

 

22.12.2012  klo 20:31

Joulu on perinteiden juhlaa. Tänä vuonna meidän perheessä perinteistä poiketaan ainakin aikataulun osalta, kun tyttären perheen muuttopuuhat sotkevat joulunviettokuvioita. Tänään vintiöt olivat auttamassa joulusiivouksessa ja joulusaunaa saunottiin kaikella hartaudella jo tänään, että ehditään sitten aattona toteuttaa niitä muita perinteitä. Onneksi flunssa ei ole sittenkään saanut vielä nujerrettua muijaa ihan petikuntoon!

 

21.12.2012  klo 22:04

Tip tap - hemmetin tonttumainen olo!  Heikottaa, nenä vuotaa, piikkisika kurkussa, korvissa humisee. Millähän tämän olotilan korjaisi? Auttaisikohan siihen kuuma tuhti glögi? Mutta siitähän tulee kahta tonttumaisempi olo, ainakin jos sitä runsaammin nautiskelee. No se nyt tuskin ketään häiritsisi tähän aikaan vuodesta - muita kuin ehkä itseä (ja tietysti myös siippaa). Ei, ei se nyt käy laatuun, kun on luvattu lähteä huomisaamuna kuskaamaan lapsenlasta Hesaan Temppeliaukion kirkkoon. Ryystetään nyt paranteluksi sitten jotain muuta kuumaa juomaa.

 

20.12.2012  klo 23:08

Aika rientää, vuodet vierivät - mutta eihän ajanhammas meihin mitenkään pysty......VAI

 

19.12.2012  klo 22:25

Nuoremmalla perheellä työkireitä, liikenne takkuilee, rakennuksella omat hommansa, muuttohommia pitäisi aloitella ja siihen jatkeeksi vielä joulupuuhia! Eipä ole elo aina ruusuilla tanssimista. Papan kanssa autellaan missä voidaan ja jaksetaan - lähinnä hoidellaan lapsia. Mummi rutisee ja manailee, kun ei ole enää niissä voimissaan kuin muutama vuosikymmen sitten. Onneksi sitä on oppinut jo vähän olemaan itselleen armollisempi, eikä vaadikaan enää itseltään kaikkea turhan hössötyksen jaksamista - sitä se ikääntyminen teettää.

 

18.12.2012  klo 22:25

Tällä mummilla onkin niin leveä syli, että siihen mahtuu hyvin kaksi pientä äijänkörilästä. Yhdessä istuttiin tietokoneen ääressä ja katseltiin joulukalenterin hauskoja juttuja, jotka löytyivät mummin koneelta. Harmi, kun en voi tätä samaista kalenteria jakaa muiden lasten käyttöön, kun olen sen saanut lahjaksi piirrettyjen filmien toimittajaltani vain omalle koneelleni. Pojat olivat innoissaan kalenterin junaradasta, jossa voi itse valita junan vaunut ja veturit,  määrätä vauhdin ja suunnan ja pysäyttää junan. Mielikuvituksessaan istuttavat meidätkin sinne vaunuun istua kököttämään. Luulenpa, että mummilassa vierähtää hetki jos toinenkin tämän mainion vempeleen äärellä.

 

17.12.2012  klo 22:05

No johan kävi tsägä - sain tänään postia Hyvinkään sairaalasta, että minulle on varattu aika tähystysleikkaukseen helmikuussa 22 päivän aamuna. Hyvinhän siinä ehtii valmistautumaan, kun Hua Hinistä palataan 20 päivän iltana - labraan sain ajan heti seuraavaksi aamuksi ja illalla alkaa sitten vatsan raivokas tyhjennys. Taidankin sitten syödä siellä Thaimaassa viimeisellä lomaviikolla omia eväitä, kun koskaan ei voi tietää, mitä ravintolaruoka pitää tarkalleen sisällään. Viikkoa ennen toimenpidettähän ei saa syödä mitään siemeniä sisältäviä ruokia, ei marjoja, ei hedelmiä eikä tomaattia. Onneksi meillä on siellä oma keittiö.

 

16.12.2012  klo 22:26

Melkein jo kihosi epätoivo otsalohkoon, kun noita Hua Hinin vuokrattavia asuntoja netistä etsittiin. Ehdin jo ajatella, että siellä me papan kanssa palmun alla omalla pikku filtillämme yritämme viettää yhteistä laatuaikaa kokonaisen kuukauden. No ahkera etsiminen tuotti viimein tulosta ja löytyikin (luultavasti) sellainen huusholli, jota oltiinkin hakemassa. Kun pari kertaa aiemmin ollaan oltu Hua Hinissa marraskuussa, olisi tarjolla ollut edullisesti jos jonkinmoista lukaalia, mutta nyt sesongin ollessa kuumimmillaan joutuu tekemään todella töitä sopivan kämpän löytämisessä. "Projekteissa" asumuksesta tarkemmin.

 

15.12.2012  klo 22:08

Jouluun aikaa vielä yli viikko!  Ingen panik! Johtuneeko ikääntymisestä vai muusta löperyydestä, kun silmät pyöreinä katselee ja ihmettelee muiden jouluhössötystä. Millään en tänä vuonna saa otetta koko asiasta; lieneekö tuo edes pohtimisen arvoistakaan. Tuulen ja pyryn takia en ole tänään nokkaani ulos pistänyt, enkä paketoinut yhtään pakettia, enkä suorittanut muutakaan jouluun liittyvää puuhaa. Kinkku on sentään jo ostettu ja pötköttelee kylmävarstossa - kaipa se sieltä jotenkin uuniin luiskahtaa ennen joulunpyhiä!

 

14.12.2012  klo 20:03

Taatto taatto, läksi innoissaan- joulukuusen kuusen hankintaan. Onneksi ei kuusivarkaisiin, vaan ihan laillisesti Bauhausin kuusimetsään. Moneen vuoteen ei meillä ole ollut joulukuusta omassa nurkassa, kun sitä on voitu katsella lapsenlasten kanssa tyttären huushollissa. Tänä jouluna kakrut tulee koristamaan joulukuusen mummilaan, kun omaa joulukuusta ei heille muuttopuuhan vuoksi kannata kotiin hankkia. Saattaa olla, että lapset haluaa koristaa kuusen hiukan erilaiseksi, kuin mummi, joka laittaisi oksille vain hopeaisia palloja ja hopeanauhaa. Joulu on lasten juhlaa, joten tapahtukoon heidän makunsa mukaan!

 

13.12.2012  klo 22:09

Sainpahan kiskaistua itseni lämpimistä sisätiloista tuonne tuiskuun ja tuuleen. No ei nyt ihan, vaan tietysti istuin tyyriinä autossa apukuskin paikalla, kun ajelimme postikorttimaisessa talven ihmemaassa Kytäjän pikkuteitä Hyvinkäälle. Kyllä talvinen metsä osaa ollakin kaunis, vaikka lunta tuiskuttikin ihan taivaan täydeltä. Joulupukin asioille sinne mentiin, mutta voi voi - aivan hirveän vaikeaa on ostaa nuorille neideille sopivaa vaatetta. Vuosi vuodelta koen tämän lahjojen hankkimisen yhä vaan vaikeampana. Mieluummin antaisin lahjakortteja, että voisivat sitten itse ostaa mieleistään päälle pantavaa, mutta sepä ei kuulemma ole yhtä jännittävää. Niinpä, siinähän tuskailet mummi-rukka.

 

12.12.2012  klo 22:55

Jos oli helppoa Thaimaan matkan lentolippujen saaminen tammikuulle, niin tuntuupa olevan työn ja tuskan takana sesonkiaikaan sopivan kämpän löytäminen. Kun reissussa ollaan kuukausi, olisi mukavampaa asustaa kodinomaisessa vuokratussa asunnossa kuin hotellissa. Netissä on pyöritty hullun lailla ja ihasteltu kämppiä, jotka joku on jo ehtinyt varata tammi-helmikuuksi. Lähetettiinpä Hua Hinissä asuvalle puolitutullekin s-postia, jos hänellä sattuisi olemaan tietoo, mutta thaimaalainen vaimo vastasi miehen olevan jo manan majoilla. Siispä etsintä jatkuu ja jatkuu.....

 

11.12.2012  klo 22:51

Joskus sattuu kohdalle aamu, jolloin tuntee, että olisi ollut parasta jäädä lämpimän peiton uumeniin koko päiväksi. Meilläpä aloitettiin yhdessä tämä päivä kuitenkin aamulla jo kello kolmen jälkeen. Niinpä ei ole ihme, että koko päivä meni pelastusarmeijalle, kun alikuntoisina töppöiltiin hommasta toiseen. Miehellä oli heti aamusta varattu aika Meilahden silmäklinikalle luomen talinäppylän poistoon. Normaalikelissä matka meiltä Meilahteen taittuu alle puolessa tunnissa, nyt karmeassa pyrykelissä aikaa meni yli tunti ja hyvä kun ehdittiin ajoissa edes paikalle. Parkkipaikkaa ei tietenkään ollut missään lähistöllä, joten jäin pyörimään auton kanssa siihen lähistölle ja kyttäämään vapautuvia paikkoja (parkkihallikin oli täpötäynnä). Kun viimein sain paikan ja kompuroin nietoksissa parkkimittarille, oli kädet jo kohmeessa ja oli oikein mukavaa siinä tuiskussa kaivella kolikoita pussista ja syöttää niitä automaatin ahnaaseen kitaan. Silmälasit oli kaivettava laukusta ja pidettävä huoli, etten hävitä siinä koheltaessani auton avaimia hankeen. Puhelimen perhanakin siinä pärähti soimaan ja uskokaa tai älkää - onnistuin ihan suunnittelematta ja näppäilemättä lähettämään miehelleni tekstarin "soitan myöhemmin" siinä puhelimeen vastatessani. MYSTISTÄ!!! Voi miten rakastankaan näitä ihania talvisia kelejä!!!!

 

10.12.2012  klo 22:55

Helpotuksen huokaus tällekin päivälle!!! Lääkärini soitti suolentähystystulokset - 1,5 cm:n polyyppi osoittautui sen verran vaarattomaksi (ei syöpäkasvaimeksi), ettei sitä tarvitse heti leikata, joten pääsen leikkausjonoon. Voi olla, että ajankohta on vasta joskus kevättalvella. Niinpä päätettiin laittaa piste tälle monen kuukauden odottelulle näiden hoitojen kanssa ja nyt mummu on lähdössä lämmittelemään luitaan palmun alle. Lisää asiasta "Projekteissa".

 

9.12.2012  klo 21:52

Hiljallensa, hiljallensa se joulumieli hiipii tähänkin tupaan, vaikka on luullut sen jo aikoja sitten kadotetun. Kipinän taisivat tänään sytyttää nuo pienet riiviöt, joille kaapin perältä kaivelin leikkiin vanhoja joulukuusenkoristeita. Nyt meillä on koti koristeltuna vessan ovenkahvoja myöten - vähät joulusiivouksista, kunhan mieli taipuu lasten joulumielen tasolle - sieltä sen oikean Joulun löytää.

Rakastan lanttulaatikkoa. Niinpä meillä nautittiin toisen adventin kunniaksi muunneltua lanttulooraa; lanttusoseen joukkoon lisättiin perunasosetta ja ruskistettua jauheliha-sipuliseosta. Tätä voisin syödä vaikka joka päivä.

 

8.12.2012  klo 19:54

Miten se perheen oman joulutervehdyksen väkertäminen voi olla sen vaikeampaa, kuin kokonainen sivu joulukortteja, joita on viime viikkoina tullut tehtyä tuonne joulusivulleni muiden käytettäväksi. Mutta onpa vaan!!!!  Kai sitä on sen verran kriittinen, että ei meinaa kelpuuttaa oikein mitään lähetettäväksi suvulleen ja ystävilleen. Nyt kortin pitäisi olla sitten valmis, mutta taidanpa hautoa sitä vielä muutaman päivän, ennen kuin sen maailmalle ystävien iloksi rykäisen.

 

7.12.2012  klo 21:42

Kun repäisen auki vaatekaappini, on näky jokseenkin masentava - melkein pelkästään mustaa! Ajattelin hankkia jotain värikkäämpää piristämään pimeää alkutalvea ja läksin etsiskelemään  neulemekkoa, joka olisi mukava päälläpidettävä joulunajan kekkereissä. Paria gledjua ehdin sovittaa ja sitten oli jo pakko päästä kiireesti pois oman kodin seinien suojaan. Sovituskopin peili ei anna armoa, kun siitä kuvajaistaan katselee tarpeeksi kriittisesti. Mistähän mahtaakaan löytyä sopiva kaunistus näille kurveille?

 

6.12.2012  klo 21:42

Itsenäisyyspäivä!  Aamulla mukava lenkki pikkupakkasessa, kuuma suihku ja kevyt aamiainen. Suomalaista musiikkia - Sibeliusta, telkkarista "Tuntematonta sotilasta" ja TIETYSTI linnan juhlien töllöttäminen - tänä vuonna poikkeuksellisesti monen sukupolven voimin tyttären olohuoneessa leppoisasti rötkötellen. Kivaa oli kuulla nuorten naisten kommentteja daamien juhlapukeutumisesta. Illalla kotona vielä pari mukillista kuumaa glögiä ja pipareita sekä uudempaa versiota "Tuntemattomasta". Siinäpä perinteellinen supisuomalainen Itsenäisyyspäivän vietto.

 

5.12.2012  klo 22:50

No höh! Pitikö mennä eilen hehkuttamaan sauvakävelylle lähdön puolesta! Kuka hullu nyt tuollaiseen pakkaseen vapaaehtoisesti lähtisi viuhtomaan? Sain minä sen verran liikettä niveliin, että käytiin Hämeenlinnassa syömässä herkulliset paninit kahvin kera ja ensimmäiset joululahjatkin tuli samalla reissulla hankittua. Hyvä minä!!!!  Ei tässä ihan lötköjä olla!

 

4.12.2012  klo 22:57

Lieneekö kanssasisarilla yhtä innokas jouluun laskeutuminen? Villasukkahissuttelu jatkuu - mutta ei kauan! Huomenna, jos Luoja suo, eikä pakkanen nurkissa ärjy, otan sauvat käteen ja painun raikkaaseen talvi-ilmaan! Ei kai voi olettaa, että piileskelisin täällä sisällä kuukausi tolkulla, kun ulkona sattuu nyt olemaan ihan tavallinen supisuomalaianen keli. Kyllähän se aina aikansa ottaa, ennen kuin on oppinut syksyn jälkeen pukeutumaan ilmaston vaatimalla tavalla ja sopeutumaan lumisiin ja polanteisiin polkuihin. Ehkäpä se siitä......

 

3.12.2012  klo 22:32

Voi jähmetyksen jähmetys!!  Nyt pitäisi alkaa jo kiireen vilkkaa laukata jouluostoksilla, mutta kun ei huvita pätkän vertaa!!! Jotain jouluvaloja on sisälle viritelty - luovatpahan hiukan  kauniin lämmintä valoa tähän pimeyteen. Miten voi tammikuussa syntynyt ihminen ollakin näin negatiivinen tämän vuodenajan suhteen? Huh huh, kukahan potkisi vähän vauhtia ja eloa tähän kroppaan?!

 

2.12.2012  klo 21:52

Adventti vietetty suunnilleen vaakatasossa sisällä makoillen vaikka, olisi voinut sukeltaa ulos mitä mahtavimpaan postikorttimaisemaan. Jaksettiin kuitenkin vahtia muutama tunti kahta pikku riiviötä, jotka pakottivat mummin osallistumaan leikkeihinsä; keksin sentään, että leikitään laivaa, jossa mummi saa lepäillä sohvalla "laivan hytissä".

Ei tällä väsymyksellä liene mitään tekemistä eilisellä pikkujoululla, kun nukkumaan mentiin (niin vieraat kuin isäntäväkikin) hyvissä ajoin ja nukuttiin todella pitkät yöunet.

 

1.12.2012 

Marraskuu viimein selätetty! Nyt on helppoa ruveta fiilistelemään Joulua, kun saatiin kunnollinen lumipeite taivalta valaisemaan. Pientä tössyttelyä villasukissa kynttilöitä poltellen, pipareita mussuttaen ja glögejä maistellen - siinä se joulukuu hurahtaakin mukavasti. Tänään perinteinen pikkujoulu ystävien kanssa - aamupäivällä retki Koiramäen pajutalliin, iltapäivällä pieni lounas & glögit, saunomista pitkän kaavan mukaan, takan lämpöä, hyvää ruokaa juomaa ja musiikkia. Mitäpä ihminen muuta kaipaisikaan?

 

30.11.2012   klo 23:07

Kirjoitin aamulla FB-sivulleni: "Elämä on lahja. Kunpa sen joka aamu muistaisikin." Täydestä sydämestä soi päässä heti aamutuimaan Arja Saijonmaan biisi "Elämälle kiitos". Vaikka jo kauan suhtauduin tilanteeseen yllättävänkin rauhallisesti, on tänä päivänä olleet tunteet pinnassa ja tippa noussut herkästi silmäkulmaan. Oman siipan selvästikin helpottunut olo, halistelut ja taputtelut sekä ystävien ja läheisten lämpimät viestit ovat tuoneet  päivään omat mausteensa.

"Miten voin kyllin kiittää, elämää rikkaudestaan, sain siltä itkun ja sain siltä naurun, onnen ja tuskan..."  Tänään olen maailman rikkain!

 

29.11.2012   klo 21:39

Huh huh!! Kun on lääkärille mennessään varautunut kuulemaan pelkkiä huonoja uutisia, ei päivä voisi paremmaksi muuttua, kun kuuleekin jäävänsä henkiin - ainakin toistaiseksi!  Eihän nuo sisäkalut kovin kauniilta näyttäne kystineen, mutta eipähän ne sieltä kenellekään näy ja pääasia, ettei syöpä niihin ole päässyt pesimään. Nyt vaan odotellaan vielä tuloksia suolen tähystyksestä ja eletään ja nautitaan olostansa niin penteleesti!

 

28.11.2012   klo 21:50

Aamulla katot ja patio ohuen lumikerroksen peitossa! Voi ei - nyt ei kyllä yhtään haluttanut poistua ovesta pihalle. Villasukissa ja aamutakissa oli ihan mukavaa hiihdellä tässä parkettia pitkin. Eläkeläisen onnea - eipä ole pakko tunkea itseään tuonne rännän keskelle! Huomenna on kuitenkin itselläkin halu ajella Hyvinkään sairaalaan kirurgin pakeille kuulemaan mitä sisäkalusteista ovat löytäneet. Loppuupahan tämä ikuinen epätietoisuus ja odottelu, olkoon lopputulos sitten sitä tai tätä!

 

27.11.2012   klo 21:48

Iloista veronmaksajaa kotimaa rakastaa. Käytiin tänä aamuna verotoimistossa muka oikaisemassa meidän maalaisjärjellä ajatellen pielessä olevaa perintöveropäätöstä. Minulle pönttöpäälle oli väännettävä rautalangasta, että sen vanhan röttelöisen traktorin myynnistä on maksettava sekä perintöveroa että tuloveroa. Niinpä laskeskelin, että valtion kassaan kilahti siitäkin tapahtumasta 63,5%, mutta jäihän siitä myyntiponnistelusta itsellekin sentään jotain luseita ja mukavat muistot. Pohdin tuossa vielä tämän päivän uutisten valossa, että paljonkohan oltaisiin jouduttu pulittamaan veroja valtiolle, jos olisi satuttu olemaan kreikkalaisia!

 

26.11.2012   klo 22:28

Turha frouvan on ruikuttaa kauheasta marraskuun kaamoksesta. Todistettavasti kevät on jo koittamassa, kun lenkkipolun varrella pajupensas on saanut päähänsä alkaa kasvattaa "kissojansa". Sainpa kuin sainkin tänä aamuna koottua luuni ja lähdettyä reippaalle aamuhämärän lenkille. Onneksi kunto ei näytä kovin nopeasti rapistuvan, vaikkei liikuntaa tule joka päivä harrastaneeksikaan - matka taittui mukavasti ilman jupinoita, kun olo tuntui suoranaisen terveeltä ja virkeältä. Ehkäpä tässä pärjäillään näilläkin kaamoskinkereilla D-vitamiinin voimalla.

 

25.11.2012   klo 22:03

Marraskuu! Voiko kamalampaa ajanjaksoa vuodessa olla kuin marraskuu! Vuosi sitten paettiin kaamosta Hua Hiniin ja tarkoitus oli tänä vuonnakin pistää vielä paremmaksi ja viipyä siellä auringossa pitempään, vuokratussa lukaalissa. Netistä ehdittiin jo katsella tarjolla olevia luukkuja ja lentotarjouksiakin ehdittiin hehkuttaa. Toisin kävi - nyt vaan kärvistellään täällä sumussa ja pimeässä. Vaikka kuinka yrittää itselleen todistella, että kasvitkin tarvitsevat lepotaukonsa ennen kevään kukoistuksen aikaa, ei tämä pitkä pimeä "huilaamiskausi" voi mitenkään olla hyväksi kenenkään sielulle!

 

24.11.2012   klo 19:40

Univelkaa! Omaehtoinen varhainen aamuherääminen kesken unien ja siitä se päivä sitten käynnistyykin oikein mukavasti! Suunnitellulle Porvoon retkelle kuitenkin lähdettiin ja matkalla olin välillä jopa hetkittäin täysissä järjissäni, mutta suurimmaksi osaksi täydessä nirvanassa. Ehkä suklaamaistiaiset Bronbergin tehtaanmyymälässä piristivät sen verran, että pysyin kutakuinkin hereillä Järvenpäähän systerin katkarapuleipiä nauttimaan.

Olo on jotenkin "kuumeisen kohmeloinen" - lieneekö psykosomaattista syksyninho-oireilua vai alkavaa flunssaa?

Parannellaan, parannellaan - saunaa, hiukkasen brändyä, glögiä ja unta palloon!

 

23.11.2012   klo 22:22

Vaikka hämmennyksen ja epätietoisuuden suossa on jouduttu tarpomaan jo pitkin kesää ja syksyä, ei sairastumisasian ole annettu häiritä kovin paljon perheen arkisia askareita ja harrastuksia. Nyt kuitenkin tuntui kohtuuttomalta, kun täksi päiväksi varattu kirurgin tapaaminen peruuntui. Siihen oli jo ehtinyt tuudittautua, että tämä päivä tuo jotain varmaa tietoa sairauden laadusta - oli se sitten hyvää tai pahaa ja päästään suunnittelemaan elämää eteenpäin niillä eväillä. Eipä auta - löysässä narussa roikkumista on vaan vielä jatkettava. Kaipa silläkin jokin jalompi tarkoituksensa lienee?!!!

 

22.11.2012   klo 22:10

Hoh hoijjaa! Olipa tylsä iltapäiväfilmi katseltavana, kun makoili sairaalan hoitopöydällä ja katseli monitorista oman suolistonsa tilaa kameran välityksellä. Ja hemmetin pitkä filmikin se oli, johan sitä nyt pitkästyy puolessatoista tunnissa moisesta esityksestä. No totta puhuen - hommapa olikin sieltä hankalimmasta päästä hoitohenkilökunnan mukaan, kun letku ei tahtonut millään kulkea kunnolla siellä suolen kireimmissä kurveissa. Potilas sentään sai kiitosta ja hehkutusta hoitsuilta rauhallisuudesta ja jännittämättömyydestä, vaikka toimenpide joskus pikkuisen sattuikin. Mikäs mulla oli siinä maatessa - suuremman urakanhan joutuivat hoitajat ja lääkäri hoitamaan.

 

21.11.2012   klo 21:52

Aika matelee etanan vauhdilla, kun klo 16:n jälkeen ei ole lupa syödä mitään kiinteää ja silloinkin päivälliseksi nautittu 3 dl:n pinaattikeitto ei pitkälle kookasta naista paljon kannattele. Litran annos suolen tyhjennysliuosta ja toinen litra kivennäisvettä, siinäpä onnen avaimet ensi yöksi. Aamiaiseksi samanlaiset lääkkeet ja päivän mittaan vain pelkkiä nesteitä (ei kahvia, viiniä, olutta, siideriä). Tähystykseen pääsen vasta klo 14 aikoihin, joten kyllä tämä pienestä paastosta käy. No kyllä Kollaa kestää ja tahtotila on luja!

 

20.11.2012   klo 22:16

ARVOT! Vaikeaa on käsittää omassa pääkopassa tapahtunutta muutosta. Aiemmin voihkimista aiheuttanut elopainon nousu ei nykyisin heilauta suuntaan eikä toiseen - tai pikemminkin on iloinen, siitä, ettei kiloja ole mihinkään karannut. Kun vakavampi sairastuminen monasti aiheuttaa painon putoamista, voi paikallaan jököttävistä kiloista todistella itselleen olevansa melkein terve. Vai onko sitä niin ovela ja mukavuudenhaluinen, että heti keksii porsaanreiän, miten pääsee luvallisesti mussuttamaan ylimääräisiä murusia.

Koko pienen ikäni olen ollut "painonvahtaaja" ja kituuttanut jos jonkinlaisella kidutus kuurilla, mutta nyt, kun tämä viikko pitäisi elää kevennetyllä ruokavaliolla torstaisen tutkimuksen vuoksi, ei asiantila miellytä frouvaa ollenkaan. Mieleni minun tekevi koko ajan sitä sun tätä, sitäpä, sitä - ihan vaikka mitä!!

 

19.11.2012   klo 22:51

Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia! Voisin kyllä jättää suosiolla nämä lääketieteen viimeiset viritykset kokeilematta. On kuitenkin hyvä, että joku on keksinyt härvelin, jolla pystytään katsomaan miltä näytät sisäisesti. Kun noita sisäkaluja ei itse pysty siivoamaan ja meikkailemaan kauniimmiksi, on vaan tyydyttävä muiden apuun.

Sinänsä tuo viipalekuvaus ei ole mitenkään pelottava tai kivulias toimenpide. Inhottavinta siinä on mielestäni se, että joutuu killittelemään "saavillisen" nestettä ennen operaatiota ja arvatenkin rakko alkaa oireilemaan vahvasti, kun pisulle ei ole suotavaa livahtaa. Oma pidätyskykyni joutui lujille, kun varjoaineen ruiskutusvaiheessa kone sanoi sopimuksen irti ja sen korjailemisen ajan jouduin makoilemaan "ylimääräisen" ajan paisuvine rakkoineni. Voi että pisulla käyntikin voi tuntua joskus taivaalliselta - halvat huvit mummulla!

 

18.11.2012   klo 20:36

Pitkän harkinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että kerron täällä omalla sivullani jo kauan sisälläni pitämääni asiaa. Sen julkistamisesta on keskusteltu miehen kanssa ja todettu, että tänne kirjoittaminen on itselleni helpompaa, kuin sähköpostailla, tekstailla tai istua puhelimessa jokaisen ystävän kanssa erikseen. Siinä on sekin hyvä puoli, etten rasita jorinoillani ketään, kun kirjoitan asiasta vain tänne privaattisivulleni, jota voi käydä lukemassa tai jättää lukaisemattakin.

 

Varmaan ystävät muistavat, kun valittelin vatsakipua koko kesän ja sen tiimoilta juoksin useammankin lääkärin pakeilla. Ehdin jo pitää itseäni luulosairaanakin, mutta onneksi oma lääkäri terveyskeskuksessa otti asian vakavasti ja passitti minut ultraäänikuvaukseen. Ei - ei se ollutkaan harhaileva ilmavaiva. "Moni kakku päältä kaunis, vaikk´ ois silkkoa sisältä" ja sitä silkkoahan sieltä löytyi niin, että huomenna menen tarkempaan syyniin tietokonetomografiaan (viipalekuvaukseen). Vaikea viikko siis edessä, kun torstaina on sitten vielä paksunsuolen tähystys. Näiden riemujen kuvauksia on siis luvassa tämän viikon kirjoitteluissani.

 

Nyt vaan valmistautumaan huomista tutkimusta varten - veden juontia, veden juontia!!!!

 

 

17.11.2012   klo 19:26

Vaikka en mikään jouluihminen ole ollutkaan, nyt tuntuu, että ei pieni jouluun ujuttautuminen ole ollenkaan pahaksi. Mukavalta tuntui katsella Tuusulan kukkatalossa joulukukkien väriloistoa, vaikka en nyt ihan vielä Joulutähteä pöydälleni halunnutkaan, valkoinen atsalea saa nyt meidän perhettämme loistollaan ilahduttaa. Ensimmäiset glögitkin maisteltiin, kun saunomisen välissä takkatuvassa tuleen tuijoteltiin. Ihan hyvältä maistui!

 

16.11.2012   klo 21:50

Joku vetäisi tänä aamuna raskaan sumuviitan pois maiseman yltä ja kas - heti alkoi elämä näyttää valoisammalta. Siinä huumassa päätettiin aamulenkillä, että lähdetään vielä nyt kerran termari- kaffeelle luontoon. Siispä toppatakkia ylle, solukumi-peffletit sekä kaffeet reppuun ja Lidelistä pari tuoretta lihapiirakkaa eväiksi. No ei se ihan mennyt niin kuin Strömsöössä - meren rannalla oli sen verran viileää, että hörpittiin ne kahvit autossa istuen ja katsellen tilhiparvien leikkiä puissa ja sorsapoikueiden uiskentelua rantavedessä. Ihan hyvä luontoretki silti!

 

15.11.2012   klo 22:29

Nyt on kyllä se vuoden haastavin aika - ollaan kuin syöttösiat ikään! Liikuntaa harrastetaan sohvalta jääkaapille, jos ulkona on vähänkin kehnompi liikuntakeli. Makeaa tekee mieli, niinpä kaappiin on ilmaantunut jos jonkin moista keksipakettia, jotka on selittänyt itselleen vierasvaraksi lapsenlapsille.  Ja katit - kumpikin käy rapistelemassa pakkauksia etsien kahvikupposen painikkeeksi jotain pientä. Joulupiparikin tekevät kauppansa, vaikka Jouluun on aikaa vielä toista kuukautta. Miltähän sitä sitten keväällä mahdetaankaan tätä menoa näyttää?

 

14.11.2012   klo 22:51

Voi kunpa osaisikin käyttää päivänsä jokaisen hetken niin, että se tuntuisi merkittävältä ja arvokkaalta; vähintäänkin mukavalta. Harvemmin sitä tulee terveenä ajatelleeksi, miten rikas ja onnellinen on se, jolla on vielä terveys tallella - sen mukana tulee tai menee kaikki! Ystävän vastikään saama aivohalvaus pysähdytti! Vähänpä ihminen tietää seuraavasta hetkestään - elää pitäisi nyt ja tässä, "sit´ kun"-elämässä kaikki voi olla liian myöhäistä!

 

13.11.2012   klo 22:31

Hyi kun inhoan itsessäni tätä alkutalven jähmeyttä ja haluttomuutta lähteä ulkoilemaan. Aamuhämärissä ei huvita pistää vielä nokkaansa ulos ja vähänkin jos on sumuista ja ikävää, keksii kyllä jos jonkinmoista veruketta, joilla perustelee itselleen laiskuuttaan. Mukavampaa on istua koneen ääressä tai katsella telkkaria lämpimän sohvan sylissä. Ylen Femmalta tulee hervotonta komediaa kerran viikossa, johon olen tykästynyt. Omaan huumorintajuuni osuu "Solsidan eli Onnea onkimassa", joka irvailee nykyperheiden elämänmenoa. Arenalta voi katsella viisi viimeisintä jaksoa.

 

12.11.2012   klo 22:28

Tämän täytyy olla jotain psykosomaattista!! Näin pitkälle olen päässyt keplottelemaan kotona tätä inhoamaani marraskuuta, mutta nyt alkaa jo luissa tuntumaan, että olisi aika päästä kuivempaan ja lämpimämpään ilmastoon. Retkottelin sohvalla pientä lämmön nousuani voihkien ja katselin Jaakko Selinin ohjelmaa Singaporesta. Kyllä Kauko-Itä olisi tähän aikaan vuodeta se oikea paikka ihmisen elää! Mut siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan...  ainakin toistaiseksi!

 

11.11.2012   klo 22:30

Lasten hoidosta selvitty jotensakin kunnialla! Kyllä kaksospojat saavat elämää ja ääntä aikaan kahden vanhuksen hiljaiseen huusholliin. Vielä kun mummin oletetaan ottavan jollain tasolla osaa kaikkeen touhuiluun, tulee siinä ajankäytön kanssa ongelmia. Hauskan huomion tein siinä kaiken tohinan keskellä - perheessä on toinenkin paparazzi riekkumassa kameroineen joka paikassa. Kun Petrus oli saanut haavan sormeensa ja sitä sitten olin laastarilla paikkaamassa, oli Paulus kameroineen vieressä söhläämässä ja ottamassa kuvaa pipstä sormesta. Tavoistani poiketen hänet tiukkasanaisesti jouduin siitä häätelemään muualle kameroineen. Ei hyvä - itku ja parku  siitä oli seurauksena.

 

10.11.2012   klo 22:52

Tämän päivän päiväys 10-11-12 on taas yksi niitä haluttuja vihkimispäivämääriä, joka on sitten helppo muistaa vuosien saatossa. Minulle itselleni tuo lukusarja on ollut tuttu koko elämäni ajan, onhan se äitini syntymäpäivä - äidin 100 vuotisjuhlaa vietettäisiin, jos hän olisi vielä kanssamme. Pöydällä palava kynttilä ja kaunis valokuva saavat muistuttaa meitä kauan sitten syntyneestä ihanasta ihmisestä.  Kurkistapa albumiin!

Ystävien häitä lähtivät juhlimaan myös tytär ja vävy, joten meillä on tänään pikkuväkeä yökylässä. Pipareita on paistettu ja herkkuja maisteltu. Vauriot vähäisiä - vain yksi lasipöytä hajosi. Petu halusi yöksi papan viereen ja Patu saa nukkua mummin kainalossa.

 

9.11.2012   klo 22:46

Jos marraskuun päivät täällä kotimaassa olisivatkin tämän päivän kaltaisia, eipä olisi ollenkaan surku tallailla omilla poluillaan alkutalvesta nauttien. Vähän jäistähän tuolla kaduilla paikka paikoin on, mutta varovasti liikkuen hyvin pärjää. Eihän tuo aurinko enää rusketa, mutta suoraan sieluun se paistelee. Pakko oli lähteä hurvittelemaan Jumboon, kun mieli niin kauniista päivästä piristyi. Illalla otettiin varaslähtö jo isänpäivään, kun vävy paisteli pihvit hevosen  paistista.

 

8.11.2012   klo 21:43

Postilaatikkoon kolahti Tilastokeskuksen kysely työn ja kotiolojen yhteensovittamisesta. Hymähdin ja jätin asian sikseen - mikäpä minä olin asiaa kommentoimaan. Mutta, mutta - hepä olivatkin kiinnostuneita kuulemaan, mitä minä asiasta ajattelin, joten sain vielä uudelleen kyselyn täytettäväksi. No vastasinpa sitten kysymyksiin, kun aiempaa kokemusta kyseisestä asiasta on ehtinyt kertyä muutaman vuosikymmenen ajalta. Selvästi kysymyksillä yritettiin kartoittaa mitä mieltä eri yhteiskuntaluokkiin, eri uskontokuntiin/ siviilisäätyyn/ tuloluokkiin kuuluvat kansalaiset ovat lastenhoidon ja sosiaalipalvelujen järjestämisestä yhteiskunnassa.

Koko aikuisikäni ansiotyössä käyneenä, kolmen kuukauden äitiyslomasta nauttineena, olen vahvasti naisten työssäkäynnin puolestapuhuja.  Mielestäni olen kasvanut ihan täysipäiseksi, vaikka äitini olikin kokopäivätyössä, kun olin alle kouluikäinen. Eikä tyttärenikään kovin onnettomalta vaikuta, vaikka joutuikin olemaan lapsena hoitotädin helmoissa.

 

7.11.2012   klo 21:42

Nyt tunnen itseni uupuneeksi! Onko siinä mitään järkeä, että eläkkeelle vetäytynyt mummeli painaa "töitä" koneen ääressä kymmenen tuntia päivässä? Aivot käy tietysti ylikierroksilla, joka näkyy sitten lyhyissä yöunissa. Ihmekö sitten, jos olo tuntuu joskus vetämättömältä? Katselin juuri telkkarista "Akuuttia", jossa käsiteltiin univaikeuksia. Tutulta kuulosti. Stressihormoni se siellä jyllää ja pitää aivot hereillä, joten aamuisin on "pienessä hiprakan" kaltaisessa tilassa, eikä suorituskyky ole parhaimmillaan. Taidanpa nyt ottaa kulauksen konjakkia ja painaa pääni tyynyyn. Josko huomenna olisin virkeämpi?

 

6.11.2012   klo 21:50

Minullapa loistaa huoneeni ikkunan takana jo jouluvalot. Mies suuressa viisaudessaan (pienen patistuksen jälkeen) asensi ne ennen roudan ja lumen tuloa. Minusta on tyhmää kutsua niitä jouluvaloiksi, kun ne tuovat valoa ja kauneutta muutoin niin synkkään marraskuiseen maisemaan. Tykkään ehdottomasti "vanhanaikaisesta" luonnollisen keltaisesta valosta, joka sopii niin hyvin tänne pohjolan olosuhteisiin. No nyt saa tuulla ja tuiskuttaa - meillä vaan katsellaan "valopuutamme".

 

5.11.2012   klo 22:35

Onneksi meillä ei ole trooppisia myrskyjä, joiden tuloon joutuisi varautumaan ihan eri lailla, kuin näihin meidän alkutalven lumipyryihin. Vapaaherrattarena ei tarvitse kantaa murhetta luvatusta kurjasta koiranilmasta, kun mikään ei pakota tunkemaan nokkaansa oven ulkopuolelle. Hyvällä syyllä saa istua oman kodin lämmössä ja viihdyttää itseään sen kun taitaa. Ollaan vaan kuin karhut talvipesässään - erona on vaan se, että mesikämmenet laihtuvat talven tuiskuissa, kun eivät nauti ravintoa; toisin taitaa olla meikäläisten laita!

 

4.11.2012   klo 21:56

Pyhäpäivän ratoksi tuli tehtyä aikamatka miehen sukulaisten menneisiin vaiheisiin. Tyttären autotallin perukoilta löysimme vanhan matkalaukun, joka oli jäänyt sinne unohduksiin, kun mummolan kuolinpesää tyhjennettiin. Huh - laukku täynnä vanhoja valokuvia ja muistoadresseja. Niin sitä ihminen kokoaa elämänsä aikana omaa historiaansa valokuviksi ja tärkeiksi muistoesineiksi. Kun sitten aika jättää, ei omaiset oikein tiedä mitä sille historialle tekisi. Onneksi nykyisin melkein kaiken tallettaa bitti-muotoon, joka sitten haahuilee avaruudessa hamaan maailman tappiin asti.

 

3.11.2012   klo 22:03

Tuhruisen ja sumuisen oloinen Pyhäinpäivän sää osoittautuikin ihan miellyttäväksi ulkoiluilmaksi, kun ensin oli saanut itsensä patistettua ulos sitä testaamaan. Sikälikin hyvä juttu, kun osa meistä rientää haudoille sytyttämään kynttilän omaisensa muistoksi. Omat vainajamme asustavat niin kaukana, että olisi kohtuuton ajatuskin lähteä käväsemään kuudensadan kilometrin päähän heitä moikkaamaan. Luulen, että he ovat ihan yhtä iloisia siitä, että heitä täällä muistelemme oman kotipöydän ääressä kynttilän liekin lepatusta katsellen.

 

2.11.2012   klo 19:45

Viihdytin itseäni eilen illalla sängyssä lueskelemalla yöpöydällä lojuvia aviiseja. Paras pongaus, jonka tahdon kanssanne jakaa: Mikko Kuustosen haastattelusta Sähkö-lehdessä - "Mikä on aurinkosi?"  - "Aamuaurinko muistuttaa siitä, että tilille napsahti lahjana 86.400 sekuntia käytettäväksi ennen seuraavaa auringonnousua. Niitä ei voi pakastaa eikä siirtää, ainoastaan käyttää olemalla elossa tänään."  Niin totta, niin totta!!!

 

1.11.2012   klo 21:10

Nyt alkaisi olla viimeiset hetket käydä hakemassa pensaista Aronia-marjat ennen lumien tuloa. Omasta pensaasta keräsin sadon jo syyskuun alussa, mutta ajattelin hakea vielä lisää Luukin ulkoilualueen pensaista noita flavonoidi-pommeja. Jätin asian kuitenkin sikseen, kun uutiset kertoivat pihlajanmarjoja popsivista tilhiparvista. Taitaa olla nuo marjat tuolla puissa jo sen verran käyneitä, että pieni hiprakka voi niiden syömisestä yllättää. Siinäpä sitten köllisin kekkulissa ketarat suorina, niin kuin tilhet tantereella.

 

31.10.2012   klo 21:50

Ystäviltä olen saanut viestiä etelän mailta, ettei sielläkään aurinkorasvoissa tarvitse kylpeä. Säilyypähän iho nuorekkaana, kun kosteutta tulee taivaalta tuutin täydeltä. No onhan se tosi kurjaa, kun lomalta nyt kuitenkin sitä auringonpaistetta on haluamassa! Meillähän on täällä ollut suoranaisen hyvät ulkoilukelit, ei mitään valittamista sen suhteen. Niinpä taitaa tuo syksyn ankeus asua omien korvien välissä. Miten se voikin olla niin vaikea tämä vuodenaika? Luulisi, että siihen olisi jo tottunut tähän ikään mennessä. Jotain pientäkin piristystä on yritettävä repiä tästä ankeudesta - voihan sitä esimerkiksi laittaa vaikka jotain ruokaa ihan uudella reseptillä. Tänään meillä kokeiltiin tortillalasagnea, jonka ohjeen silmät keksi sattumalta sängyssä lehtiä selaillessa. Helppoa ja nopeaa valmistaa, makukin kelpasi nälkäisille suille! Kokeilepa vaikka!

 

30.10.2012   klo 22:25

No jo on aikoihin eletty!!  Miten on mahdollista, että aamulla vaakalle hypätessäni en ole ollut ollenkaan murheellinen paikallaan jököttävästä ihrakerroksestani. Liekö syynä se, että mitään paniikkia bikinikunnosta ja hellemekon mahtumisesta ei tarvitse kantaa, kun tiedossa ei ole lähiaikoina mitään reissua aurinkorannoille - täällä kotona voi pukeutua vaikka burkhaan, kun alkamassa on vuoden pimein kausi.

Makuuhuoneen nurkassa pörisee pönttö,  joka paahtaa ilmaan kosteutta helpottaen hengitysteitä selviytymään lämmityskauden kuivasta huoneilmasta.

 

29.10.2012   klo 22:50

Mihin sitä oikein nuo iltansa ja päivänsä kuluttaa, kun yöpöydällä on lojunut kirja koskemattomana jo monta viikkoa? Akkainlehtiä olen yrittänyt selailla samalla, kun katselen toisella silmällä telkkaria, että edes jotenkin olisin jyvällä, mitä maailmassa mahtaa olla tekeillä. Eipä ollut kovin suuri yllätys tuo eilisen vaalivalvojaisten satokaan - suurta viihdettä kansalle! Mitähän viihdettä onkaan sitten tarjolla tulevina vuosina, nähtäväksi jää!

 

28.10.2012   klo 21:50

"Sana-sol Kalsium+D-vitamiini on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat täydentää ruokavaliotaan kalsiumilla ja D-vitamiinilla ja pitää huolta luustonsa hyvinvoinnista."  No jo vain! Niinhän meille on tolkutettu, että täällä pohjolassa ei talviaikaan saada D-vitamiinia riittävästi, joten purkille on ollut syytä mennä. Olen napsinut noita Sana-solin kapseleita, silloin kun olen oleillut kotimaassa ja aurinko armainen ei ole ollut tuota vitamiinia luovuttamassa. Nyt tutkimukset ovat kuitenkin todenneet, että minua on huiputettu - purkissa ei olekaan sitä luvattua määrää "jytky"-ainetta. No nyt valmistaja yrittää selittää, että tutkimustulos on virheellinen.

Mistäpä kuluttaja parka voisi tietää, mitä pitäisi syödä tai jättää syömättä, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista! Nappailen nyt kuitenkin ainakin tuon purkillisen loppuun - tuskin siitä mitään haittaakaan lienee.

 

27.10.2012   klo 22:02

No johan meitä hemmotellaan kirkkaalla kauniilla ilmalla! Jotenkin tuli sellainen fiilis, että piti päästä ihailemaan merenrantaa. Kun Espoon rantoja ei olla pitkiin, pitkiin aikoihin koluttu, suunnattiin siis auton nokka Soukan suuntaan. Kauniita taloja merellisessä maisemassa - luulisi, että täällä asuu onnellisia ihmisiä! Olen katsellut telkkarista "Paluumuuttajat"-sarjaa ja mieleen tuli siinä ajellessa, että joku perhe oli muuttamassa Espoosta Joensuuhun. Vaikka olen itsekin tuolta kauniista Karjalasta, ei ihan heti tulisi mieleen vaihtaa kotimaisemaa sinne takaisin - niin tiukasti sitä on varmaan kuluneina vuosikymmeninä kasvattanut juurensa tänne Klaukkalaan. No, nuorilla ihmisillä on rohkeutta toteuttaa unelmiaan - ehkä hyvä niin!

 

26.10.2012   klo 21:37

Ystävä Espanjan rannikolta tekstaili, että siellä sataa jo toista päivää. Tasan eivät käy onnen lahjat, kun meillä on saatu nauttia aurinkoisesta, kirkkaasta olotilasta samaiset kaksi päivää! Ensi lumikin saatiin viime yönä, joten ei ollenkaan hassumpi päivä nautiskella alkavasta talvikaudesta. Kivaa oli katsella valkoista maisemaa auton tuulilasin läpi, kun ajeltiin systerin pitopöydän herkkuja ahmimaan. Nyt vielä kotisaunan lämpimään luitansa hellimään ja takkatulesta nauttimaan ja makkaraa paistamaan. Talvi tulee, mutta tulkoon vaan!

 

25.10.2012   klo 22:10

Voi miten aurinko ja kirkas päivä tekee sielulle ja käpyrauhaselle kutaa. Pieni pakkanenkaan ei haitannut aamulenkkiä, kun sen sai taivaltaa kuivin jaloin raikkaasta ilmasta nauttien. Syksyn ensimmäinen pieni lumihiutale-kuurokin matkan varrella koettiin. Mielikin piristyi niin, että oli ihan pakko päästä jonnekin tuulettumaan. Niinpä ajelimme Hyvinkäälle lapsenlapsi mukanamme uutta ostosparatiisia, Willaa, katsastamaan ja jäätelötötteröstä nauttimaan.

 

24.10.2012   klo 23:13

Mitä tästä syksyisestä päivästäni kertoisin, niin tuiki tavallinen kuin olla ja voi! Ilon pilkahduksen toi mummun tyttö Tinja-tirppana, joka syyslomallaan halusi tulla yökylään mummilaan (koti on parin sadan metrin päässä). Haikeana ajattelen teitä talvea Kanarialle ja Fuengirolaan paenneita ystäviä, jotka saatte nauttia siellä valosta ja lämmöstä - mekin haluttais, mutta nyt tilanne ei kerta kaikkiaan salli mitään hötkyilyjä; ensin on hoidettava terveysasiat kuntoon.

 

23.10.2012   klo 23:28

Olen iloinen, että löysin kuin löysinkin viikon ajan niitä pieniä arjen onnen rippeitä, joista lupasin olla iloinen ja niistä tänne kirjoitella. Kyllähän niitä löytää, kun oikein tikulla kaivaa, mutta tahtovatpa tallautua nuo pienet ilon aiheet päivittäisten rutiinien jalkoihin. 

No tänään ei ainakaan arkirutiineista voi puhua, kun ensimmäistä kertaa elämässä sai olla oikeasti valokuvamallina. Meille kotiin tuli ihan oikea aito valokuvaaja, jonka mallina sitten ukon kanssa poseerattiin! Kyllä kyllä - saa nauraa!!! Valokuva julkaistaan joskus jossain suoramarkkinoijille tarkoitetussa julkaisussa, jossa me edustetaan eläkeläispariskuntaa. Voin minä pistää niitä otoksia tännekin näytille (olivatpa sitten miten kauheita tahansa), kun niitä valokuuvaajalta saan sähköpostiini. Voi kaikkeen sitä hulluuttaan ryhtyykin!

 

22.10.2012   klo 22:12

Olen iloinen, että kantapäitä vaivannut sitkeä tulehdus on miltei kokonaan kesäkelien aikana pysynyt aisoissa. Vuosi sitten alkanut piina kuitenkin mietityttää nyt, kun syksyn kosteat ilmat taas tekee tuloaan - näinköhän onnistun välttämään viime marraskuisen piinan!? Pieniä tuntemuksia moisesta on jo ilmennyt!

Sainpa kuitenkin vedettyä jalkaani viime marraskuussa Thaimaassa teettämäni buutsit, joita en paljon ole viime talvena voinut käyttää!

 

 

21.10.2012   klo 21:53

Olen iloinen, että olen onnistunut tiputtamaan viikossa elopainostani yhden kilon! Se onkin jo hieno saavutus, kun lenkkeilykin on jäänyt hiukan retuperälle ihmiselle tyypillisen laiskuuden tai muun hyvän verukkeen vuoksi. Ja voi voi, kun kohta taas porsastellaan joulupöperöiden ääressä ja röhkitään näitä kertyviä iloisen elämän kiloja. Sellaista se on, eläkeläisen elämä!

 

20.10.2012   klo 22:04

Olen iloinen, että lapsenlapsi pyysi meiltä kyytiä "kaupunkiin" jäähallille. Oli ihan virkistävää käydä Helsingissä, jonne enää harvoin tulee lähdettyä täältä "maalta", kun ostospaikkoja on lähempänäkin ihan pilvin pimein. On se hassua, että pitää matkustaa maailman ääriin, eikä oman lähiympäristön nähtävyyksiä muista ihmetellä ollenkaan.

Kierrettiinpä sitten samalla pitkin Kaivarin rantaa Kauppatorille ja Espaa pitkin kohti Manskua. Kyllä silmänruokaa ovat Espan vanhat kauniit rakennukset iltavalaistuksessaan ja Kaivopuiston hienot talovanhukset, joiden rinnalle rakennetut lasilinnat näyttävät suorastaan rumilta.

 

19.10.2012   klo 19:53

Olen iloinen, että minulla on koti ja katto pään päällä. Näissä pohjolan olosuhteissa olisi aika ankeaa asustella pahvilaatikossa jossain vesisateisessa kaatopaikan nurkassa. Ihanaa on myös päästä saunomaan, kun vanhoja luita kolottaa tämä kostea ja viileä ilma (lue Thaimaassa on kuivempaa). Onneksi lämpöä verenkiertoon saa myös pienestä konjakkinapsusta, jota aion nyt mennä maistelemaan ja terveyttäni kohentamaan. Hyvää viikonloppua Sinulle, joka jaksat käydä täällä näitä juttuja lueskelemassa!

 

18.10.2012   klo 22:36

Olen iloinen, että koitti vihdoin aamu, jolloin aurinko jopa yritti nostella päätään metsäkummun takaa. Vaikka melkoinen auringonpalvoja olenkin, en nyt tänä aamuna silti heittäytynyt rentona aurinkotuoliin, vaan nautiskelin poutaisesta kelistä sauvat kädessä pitkin tietä viipottaen. Enkä kyllä huomannut ruskettumisen merkkejäkään, puhumattakaan mistään nahkan palamisesta. Kyllä meillä tuohon porottavaan aurinkoonkin varauduttiin, kun pation markiisin mekanismi saatiin korjautettua - kaiken varalta! 

Siitähän me täällä pohjolassa saadaan olla iloisia, että suurimman osan vuodesta olemme tuolta ultraviolettisäteilyltä suojattuna. D-vitamiinitarpeen voi tyydyttää pillereitä rouskuttamalla; niitä ostettiinkin tänään iso purkillinen - niin että NOU HÄTÄ!!!!!

 

17.10.2012   klo 22:38

Olen iloinen, että minulla on ensi maanantaina uusi passi, joka taskussa voin lennähtää kaukomaille, jos pottuuntuminen kotimaan säätilaan käy ylitsepääsemättömäksi. Vanha passi olisi ollut voimassa maaliskuun puoliväliin, mutta sen kanssa ei voisi enää matkustaa esim. Thaimaahan, kun siellä vaaditaan, että passisi on voimassa vielä puoli vuotta paluupäivän jälkeen.  Helpoksi on tehty tämäkin homma, kun mitään lomaketta ei tarvinnut täytellä, vaan henkilötiedot tulivat lomakkeeseen suoraan koneelta vanhaa passia näyttämällä. Uutta oli myös sormenjälkien ottaminen, eikä siihenkään käytetty mustetyynyä, niin kuin leffoissa olen nähnyt, vaan sormi laitettiin jonkinlaiseen digitaaliseen lukijaan. Nyt on sitten mummun sormenjäljet tallennettu, joten pitääpä elää ihmisiksi, ettei joudu ikävyyksiin.

Kyllä nyt kelpaa näytellä maailmalla tätä uutta passia, kun valokuvakin on niin "nätti"! Miksi ihmeessä ne vaatii, ettei hampaat saa näkyä kuvassa, jos ihmisen luonnollinen habitus on sellainen, että hampaat näkyy, vaikkei olisi mikään virne päällä? Nyt kun ne oli pistettävä piiloon, tuli ilmeestä tiukkapipoinen tai itkuun pillahtavan oloinen. No tulevaisuudessahan tätä passia ei tarvitse paljon näytellä kuin robotille, joka toimii jo nyt lentoaseman "tullimiehenä".

 

16.10.2012   klo 22:38

Olen iloinen, että tuulen tuiverrusta uhmaten, sateen tauottua hetkeksi sain veivattua itseni ylös kukkasipuleita istuttamaan. Kovaa touhua olisi kaivella routaista maata ja lakaista kukkapenkistä pois lumisotkua; toki kokemusta on siitäkin nuoruuden hömppävuosilta. Kun en ole mikään viherpeukalo, on jännittävää sitten keväällä seurata, onnistuiko operaatio. Iloisena (?) jään siis odottelemaan ensilumia - tulkoon talvi, täällä ollaan valmiina!

 

15.10.2012   klo 22:33

Ai että osaa ottaa koville nämä syksyn sateet ja ympärillä rehottava harmaus! Muutoin niin  peruspositiivisella ihmiselläkin on tekemistä sen positiivisen asenteen ylläpitämisessä.  Ajattelin vuodattaa nyt viikon alkajaisiksi kaikki huolet ja murheet tähän ja aloittaa huomisesta "Olen iloinen kampanjan", jolloin kirjoitan viikon ajan asioista, joista olen onnellinen. Ihan totta - aion löytää jokaiselle päivälle vähintään yhden ilon aiheen!

Suurta huolta tuottaa äidille se, että tyttären talonmyynti on venynyt ja venynyt, eikä suuressa epävarmuudessa eläminen ole kovin miellyttävää. Äiti on äiti huolehtimisineen, vaikka lapset olisivat satavuotiaita. Luulisi, että tällaiselle omakotitalolle olisi ottajia, kun as-oy-muotoisesta talosta tuo valtion perimä "luksusverokin" on huomattavasti pienempi, kuin yksittäisestä omakotitalosta.

 

14.10.2012   klo 22:30

Piti, piti, piti.... silittää pyykki, istuttaa ulos kukkasipulit, istuttaa kanervat, siivota vaatekaapista pois kesävaatteet. Ja hupsista, siinä se päivä meni mukavasti huhaillessa, eikä mitään noista hommista tullut tehtyä. MUTTA koen paljon tärkeämmäksi ystävät ja lapsenlapset, joiden kanssa sain päivän viettää ja nauttia Sirkka-rouvan vieraanvaraisuudesta. Noihin muihin hommiinhan ehtii sitten huomenna, tai ylihuomenna tai ensi kesän perjantaina - eläkeläisellähän noita vapaapäiviä on yllin kyllin tuhlattavaksi!

 

13.10.2012   klo 21:36

Ostinpa Lidlistä itselleni "keinukengät", kun systerikin oli hankkinut sellaiset ja hyviksi kehui. Eivätkä olleet hinnalla pilatut - ei hyvän aina tarvitse maksaa maltaita. Kun en ole mitenkään merkkitavaran peräänkään, kelpuutan "karvahattumallikin" ihan mainiosti oloani sulostuttamaan.  Kuivaharjoituksia olen tässä pirtin lattialla pitänyt. Vähän tuntuu hassulta tämä askellusasento, mutta ehkä siihen tottuu ja kantapäät riemuitsevat uudesta asennosta.

 

12.10.2012   klo 19:05

Kotisaunan lauteilla, kotisaunan lauteilla.....  Voiko olla mahtavampaa tunnetta ulkotöiden jälkeen kuin päästä lämmittelemään kohmeisia jäseniään saunan lämpöön? Hieno oli ilmakin korjailla kesäkalusteita ja haistella syysilmaa kotipatiolla - jättää hyvästejä kesälle puoleksi vuodeksi! Kerrassaan hieno fiilis siemailla huurteista aurinkoisella pihalla ja valmistautua henkisesti alkavaan talveen.

 

11.10.2012   klo 21:52

Jippii!!  Sainpas itsestäni tänä aamuna sen verran irti, että vääntäydyin miehen seuraksi aamulenkille. Enkä juputtanutkaan ihan hirveesti syksyisestä säätilasta, vaikka taisinkin pari kertaa mainita, että maailmasta löytyisi sään puolesta tähän aikaan vuodesta mukavampiakin paikkoja lenkkeilyyn.

Huomenna aion tsempata ja tyhjentää pation kukkaruukut kesäkukkasista ja vaihtaa tilalle talveksi kanervat - jos luoja suo, eikä vesisade yllätä!

 

10.10.2012   klo 22:21

Niinhän siinä sitten kävi, kuten olin jo aavistanut - aamulenkille lähtö ei vaan mitenkään nyt matkan jälkeen huvita, vaikka syytä kyllä olisi. Yllätys, yllätys; matkakiloja pitäisi lähteä karistamaan sauvat viuhuen tuonne tihkusateen keskelle. Itseäni saan tukistaa kiittämättömyydestäni, kun reissu saatiin tehdä uskomattoman hyvässä säässä ja liikuntaakin harrastettiin niinä päivinä, kun ei oltu tienpäällä.

No ehkä se siitä pikku hiljaa lähtee sujumaan tämä normaalinenkin elämä!

 

9.10.2012   klo 21:06

Paluu arkeen rytinällä - lapsenlapset mummin hoivissa koko päivän, kun enterorokon viimeistä päivää oli vielä vietettävä poissa päiväkodista. Tulipahan vaihtelua elämään ja ennen kaikkea meteliä ja räminää, kun kaksi "sairasta" lasta pääsivät pitkästä aikaa mummilan lelujen kimppuun.

Mukavaa oli päästä jorisemaan neljän viikon jälkeen myös muiden kuin siippansa kanssa, kun sisaren perhe piipahti kaffeelle. Kurkihirren alla kävikin melkoinen pulputus, kun vielä sisarenpojan perhekin tuli "vanhuksia" tapaamaan.

 

8.10.2012   klo 21:21

Pitää mennä kauas, että näkisi lähelle - näkisi kaiken sen hyvän ja rakkaan, jota arjen keskellä pitää ihan itsestään selvyytenä. Nyt saadaan taas nauttia siitä, ettei tänään enää etsitä netistä seuraavaa yöpymispaikkaa, eikä huomisaamuna tarvitse keräillä tavaroitaan matkalaukkuun. Matkalla oli mukavaa, mutta mukavaa on kotonakin... Lue lisää

 

7.10.2012   klo 22:10

Joskus kaikki ei mene ihan niin kuin on suunniteltu. Päivä voi tarjota yllätyksiä - joskus mukavia, joskus niitä vähemmän mukavia... Lue lisää

 

6.10.2012   klo 22:22

Kun karttaa katsoo, tuntuu kuin oltaisiin melkein jo kotona, mutta on siinä vielä perslihaksille istumista ja monta mutkaa tiessä väännettävänä. Eestiin päästyähän ollaankin sitten jo ihan kotitanhuvilla... Lue lisää

 

5.10.2012   klo 23:49

Huh heijjaa! Kyllä moottoritiellä on mukavaa! Luulen, että itse pääsen helpommalla, kun katselen karttaa reittiä suunnitellen ja välillä tiukemmissa paikoissa luen ohjeita kuskille navigaattorista, mutta miehen on ratissa pysyttävä joka hetki hereillä, kun liikenne on suoranaisen vilkasta kolmi-nelikaistaisilla Euroopan teillä ... Lue lisää

 

4.10.2012   klo 22:30

Nyt alkaa olla jo pieni koti-ikävä ja uusien maisemien katselemiseen alkaa pikku hiljaa turtua. Siinä tapauksessa on parasta alkaa suunnitella kotimatkaa. Alun perin suunnitelmissa oli muutaman päivän vietto Berliinissä, mutta nyt ei enää energia tunnu riittävän uuden paikan ihanuuksien tarkkailuun, joten aloitetaanpa reipas ajaminen kohti kotia. Leppoisaa, mukavaa päivää vietettiin kuitenkin vielä eteläisessä Saksassa  ... Lue lisää

 

3.10.2012   klo 13:20

Pakko oli ajella Augsburgin kaupunkiin nettiyhteyttä pyydystämään. Nyt istun hienon hotellin lobby-baarissa nauttien olutlasillisen ja seikkaillen netissä, kun saatiin ostettua nettiaikaa respasta.... Lue lisää

 

2.10.2012   klo 22:48

Hienosti sujunut päivä sai sitten viime metreillä nolomman lopun, kun hotellin nettiyhteyttä ei onnistuttu aktivoimaan - juuri kun olimme päässeet hehkuttamasta Saksan erinomaisuutta... Lue lisää

 

1.10.2012   klo 21:02

Ja ettei tämä kaikki olisi pelkkää hupia ja elämän riemua, tarvitaan joukkoon se ruskeakin raita ....

Lue lisää

 

30.9.2012   klo 22:11

"Aikainen lintu madon löytää"..... Kun unet menee menojaan, voi päivää jatkaa ainakin sieltä alkupäästä muutamalla tunnilla. Eri asia on sitten tuo vireystaso - joskus tökkii pahemman kerran ....Lue lisää

 

29.9.2012  klo 20:25

Sataa, sataa - mutta omaan pesään on järjestetty ihan mukavat olot.....Lue lisää

 

28.9.2012   klo 19:57

No jopas jotakin - vatsa vikkelällä! Onneksi on tällainen "paikallaanolo"päivä! Johtuneeko eilisiltana nautitusta merenelävä-pizzasta.....Lue lisää

 

27.9.2012   klo 20:18

Tuli aika sanoa Espanjalle Adios!

ja siirtyä Ranskaan... Bon jour France! .....Lue lisää

 

26.9.2012   klo 21:40

Onhan kippuraisissa vuoristoteissä oma viehätyksensä (ainakin miehen mielestä) ja niistä itsekin nautin, kun matka ei kestä kokonaista päivää. Syrjäisten pienten vuoristokylien verkkainen elämänrytmi jaksaa ihmetyttää - aivan liian rauhallinen tahti omaksi elämäntavaksi!... Lue lisää

 

25.9.2012   klo 21:27

Kyllä muutaman päivän aikanakin vieraassa maassa oleskellessaan ehtii pähkäilemään omasta kulttuuristaan poikkeavia tapoja... Lue lisää

 

24.9.2012   klo 22:04

Kun kaikki ei ole juuri ihan niin kuin mieli haluaisi, on luovuus otettava käyttöön ja luotava itselle sopivat olosuhteet... Lue lisää

 

23.9.2012   klo 22:15

Uuteen "kotikaupunkiin" tutustuminen on helpointa aloittaa juuri sunnuntaina, kun kaupunki uinailee raukeana ja likenne kaduilla on rauhallista ja verkkaista... Lue lisää

 

22.9.2012   klo 22:00

Hidas palaaminen pohjolaan aloitettu ja auton nokka käännetty kotia kohti (?!!) Tänään ahkeroitiin (mies ahkeroi) oikein urakalla ja hurautettiin 1.153 km:n päivämatka vähän yli kymmenessä tunnissa Espanjaan Välimeren rannikolle... Lue lisää

 

21.9.2012   klo 22:50

Kylläpä viikko on vierähtänyt nopeasti ja edessä on jälleen majanmuutto. Moottoritietä on rutkasti huomenna edessä, mutta sitten taas helpottaa... Lue lisää

 

20.9.2012   klo 23:25

Että voi ollakin nuijaa, ainakin monen nuoren matkalaisen mielestä! Kaksi vanhaa varista reissussa omine pinttyneine tapoineen - eikö sitä voisi edes täällä muuttaa tapojaan ja irrotella kunnolla? Mitä olisikaan hillua aamutunneille diskossa ja hipsiä nukkumaan aamiaisaikaan heräten iltapäivällä ja painella lähimmälle rannalle pyyhkeen päälle lojumaan ja nahkaa ruskettamaan? Lue lisää

 

19.9.2012   klo 22:45

Suomen "perämetsäläisiä"  kun ollaan, niin omaa reviiriä tulee herkästi ikävä ja silloin on parasta painua niin pitkälle, kuin pippuri kasvaa. No ei nyt ihan sentään... Lue lisää

 

18.9.2012   klo 22:30 (Portugalin aikaa)

Kun siellä kotimaisemissa mennä viheltää aamulenkillä sauvojen kanssa, kukaan ei siihen kiinnitä mitään huomiota - toisin on täällä kaukana kotoa.  Lue lisää

 

17.9.2012   klo 22:18

Kun on pitkällä reissulla, ei turistimatkailijan kaikkia kuvioita voi, eikä haluakaan noudattaa. Moni matkailija nauttii lomallansa siitä, että voi istahtaa "valmiiseen pöytään" illalliselle. Kun on reissun päällä viisi - kuusi viikkoa, alkaa ravintolassa illastaminenkin maistua puulta ja kotona nautitulle ruoalle osaa antaa jo oman arvonsa.  Lue lisää

 

16.9.2012   klo 22:13

Kyllä se tuo sujahtaminen uudenlaiseen elämisen tahtiin näyttää käyvän kivuttomasti!  Ainakaan aamulenkille ei tarvitse pukea villahousuja, ei edes meidän vaaleiden viikinkien. Turistitouhusta poiketen täälläkin yritetään luoda parhaamme mukaan kodinomaiset olosuhteet - mies hoitaa keittiöhommat ja minä avustan silloin, kun satun kerkeämään. Lue lisää

 

15.9.2012   klo 20:57

Viimein perillä Praia da Rochassa! Tien päällä viihdytty 5½ päivää ja ajokilometrejä jäänyt taa hiukan yli 4.300. Ihanaa lopettaa kiertolaisen elämä hetkeksi ja majoittua aloilleen nauttimaan kesästä. Lue lisää!

 

14.9.2012   klo 20:52

Mahtava päivä! Eikä pohjanpoikaa/tyttöä todellakaan enää palele - mittari näyttää +32,5 astetta; ehkä siinä alkaa olla jo hiukan liikaakin kestämistä! Lue lisää!

 

13.9.2012   klo 20:48

Joskus kaikki ei mene ihan niin kuin Strömsöössä! Lieneekö jo matkaväsymys kurkkimassa olan takana? Pakkohan tästä on porskuttaa Lue lisää.

 

12.9.2012   klo 21:56

Voi pyhä jysäys!!  Selvittiinpähän tästäkin päivästä ehjin nahoin! Lue lisää!

 

11.9.2012   klo 21:14

Matka jatkui tänäänkin; kasaan saatiin vaivaiset 640 km. Reittivalinta Bremenin ja Osnabrückin kautta oli virhe - tietöitä, tietöitä, tietöitä. Tiellä jouduttiin ahertamaan yli 7 tuntia. Lisää Matkapäiväkirjassani!

 

10.9.2012   klo 21:31

Sain tänään "nojatuolisivuni" (9.9. alkaen) päivitettyä ja kuvat lisättyä.

Matka alkoi odotetusti; tuskin olin päässyt istahtamaan autoon, kun olin jo untenmailla. Laivassakin olin syvässä koomassa 8 tuntia yöaikaan! Taas tuli todistetuksi, että mummun on matkustettava ulkomaille nukkumaan. Lue lisää!

 

9.9.2012   klo 13:15

Viimeinhän tämä odotettu päivä koitti ja me kiertolaissielut päästään taas matkaan! Monelle tällainen viiden - kuuden viikon reissu pelkästään ukkonsa seuraan tyytyen voisi olla hiukan arveluttavaa. Nähtäväksi jää, miten meidän liitto natisee - tuskinpa vaan! Kirjoittelen päivittäin matkan varrelta kuulumisia "nojatuolimatkalaisen" sivulleni, jos onnistun saamaan nettiyhteyden - siis sieltäpä minut tavoitat!

 

8.9.2012   klo 13:29

Sielunravinto on ihan yhtä tärkeää, kuin vatsantäyte - joita kumpaakin oli yllin kyllin tarjolla ystäväni Merjan synttärikekkereillä. Osaa ne näköjään "vanhatkin" juhlia. Miten villejä juhlia sitten ruvetaankin viettämään, kun aletaan täyttämään seitsenkymppisiä? Kiitos kaikille illan aikana nauruhermoja kutkuttaneille ystäville!

 

7.9.2012   klo 5:50

Taas on talveksi kasapäin antioksidantteja pakastimessa - eipä pääse solut tänäkään talvena hapettumaan, kun popsitaan kotopihan aronian mustia marjoja. Omeniakin olen kypsentänyt uunissa ja taltioinut rasioissa pakastimeen. Sieniretkelle oli tarkoitus eilen suunnistaa, mutta vanhan rouvan selkä oli ihan eri mieltä asiasta. Meidän huushollissa taidetaan tyytyä kaupan tiskiltä ostettuihin herkkusieniin, kun tänä syksynä ei enää ehditä sienimetsään.

 

6.9.2012   klo 5:44

Huoh! Eilen oli pakko sitten viimein pitää ne pelätyt rättisulkeiset, kun perjantaisiin ystävän synttärikekkereihin oli keksittävä vaatetus. Olin pitänyt jo itsestään selvänä, että kekkaloin juhlissa viime talvena Hua Hinissä räätälillä teettämässäni koltussa, mutta mutta - tulikin pieniä mutkia matkaan! Puku oli kutistunut kaapissa ja näytti makkaran kuorelta uljaalla vartalollani; ei siinä ainakaan istuma-asennossa pystyisi olemaan. Onneksi kaap

 

5.9.2012   klo 5:15

Tänä aamuna vuosihuoltoon rientää sekä ukko että akka. Lääkärintarkastus kerran vuodessa tässä iässä on hyvä tapa pitää itsensä jotenkuten kunnossa. Tuleepahan siinä samalla kuunneltua sydän ja keuhkot, käytyä läpi labratulokset ja gynegologiset jutut sekä uusittua reseptit. Vielä kun keksittäis kone, jolla voisi kurkistaa pään sisään - muistikeskukseen - "vanhan hörhön" syyni olisi melkein täydellinen.

 

4.9.2012   klo 6:10

Taas on asetettu tavaraa tyrkylle kirppiskiertäjien iloksi! Toivottavasti kamat löytää uuden paremman kodin, jossa niillä on vielä käyttöä. Enää ei yritetä tyrkyttää paljonkaan vaatetavaraa, vaan esillä on enimmäkseen astioita - maljakoita, lautasia, kahviastiasto, viinilaseja, vateja, koriste-esineitä, talous-esineitä, jotka on tuotu Kiteen mummolasta. Pidetään peukkuja, että tavara tekee kauppansa, kun varastotilaa ei liiemmälti ole ylimääräiselle säilyteltävälle.

 

3.9.2012   klo 4:51

Säpinää mummin kinttuihin! Huh, kyllä kakrujen hoito työstä käy, varsinkin kun kaksi nelivuotiasta pistää parastaan. Lähinnä siinä tuntee itsensä sähikäiseksi, kun ryntäilee tasapuolisesti kummankin toiveita täyttämään; sehän se on mummien etuoikeus! Onneksi aamuisesta silmäpuoli-sähellyksestä selvittiin pienellä paniikilla, kun sairaanhoitaja Hyvinkään sairaalassa sai tilanteen korjattua.

 

2.9.2012   klo 7:14

Kamala aamu!!! Se on niin pienestä kiinni, kun rauhallinen aamuhetki voi muuttua katastrofiksi. Lapsenlapset nukkuivat vielä omassa huoneessaan, kun mies alkoi valittaa silmäänsä joutunutta roskaa - ei lähtenyt vedellä huuhtomallakaan. Juoksin kotiin hakemaan silmätippoja, mutta kipu oli sitä luokkaa, että lääkärin päivystykseen oli lähdettävä heti. Hermostuttavaa, kun en päässyt häntä sinne ajamaan - lapset huutaa aamupalaa, haluaa tulla syliin, haluaa mummin laittamaan lastenohjelmaa telkkariin ja katti vaatii "Kitekattia". Elämä on joskus oikein kivaa!

 

1.9.2012   klo 6:45

Kyllä on mallissaan Suomen maassa tämä lastensuojelu! Ihan kauheita ovat olleet viime päivien uutiset pikkutytön kurituksesta. Eikö aikuisten velvollisuus olisi puuttua asiaan, kun näkee pienestä ihmisestä päällepäin, että joku on häntä ilmiselvästi pahoinpidellyt; ja sosiaalitantta vaan odottaa vielä seuraavaa kertaa. Aikuinen voi liueta pois hankalasta tilanteesta, mutta mitä avuton lapsi voi muuta kuin kärsiä. Hirvittävää!!!!

 

31.8.2012   klo 6:25

No kyllä käy kilojen tiputtaminen nyt helpoksi, kun syksy tuo sopivan kevyet mussutettavat ruokapöytään. Vaikka en kovin paljon makeista herkuista perustakaan, saa niistäkin potkua elämään, kun haluaa jotain pientä syötävää. Kodin päädyssä olevan omenapuun oksat ovat pakahtua omenoiden painosta - niitäpä pistin miehen putsaamaan ja paistoin uunipellillä vain hiukan makeutusainetta lisäten. Kevyen "kermavaahdon"  saa loihdittua kauppaan tulleesta uutuudesta - kreikkalaisesta jogurtista on nyt tehty kevytversio, ja hyvältä maistuu!

 

30.8.2012   klo 4:42

Mökkihöperyys vaanii kulman takana - kaksi päivää sisätiloissa lukuun ottamatta aamuisia sauvalenkkejä. Ja kyllä aikuisen päässä jo alkaa suhista, kun katselee ja ennen kaikkea kuuntelee lasten piirrettyjä videoita. Kohta kai näen jo unissanikin animaatiopingviinejä ja alan puhumaankin pingu-kieltä. Tänään on pakko päästä tuulettumaan maailmaan, ainakin paikkakunnan sittariin, jos ei muuta keksitä!

 

29.8.2012   klo 7:10

Päiväohjelma voi heittää häränpyllyä ja omat aiemmat suunnitelmat on heitettävä hetkessä romukoppaan, kun lapsenlapsi saa flunssan ja päiväkotiin ei ole asiaa. Mummin suosiosta oli eilen kilpailemassa melkein koko katras; saa nähdä montako kullanmurua tänään tulee päivää ilahduttamaan? Tekeehän se tietsikka-addiktillekin välillä hyvää, kun joutuu makoilemaan keskellä päivää kahden pienen välissä makkarin sängyllä ja katselemaan lasten videoita.

 

28.8.2012   klo 4:00

Minäkö ADHD? Juupa juu - alan kohta itsekin uskomaan tuohon häiriöön. Systerin mies vitsaili asiasta eilen siellä visiitillä käydessämme, tarkoittaen lähinnä tätä matkailu innostustani. Mikä pahus saakaan ihmisen heräämään muutaman tunnin unien jälkeen, eikä jatkokertomuksesta olekaan sen jälkeen mitään toiveita. Olisiko nyt kevennetyllä ruokavaliolla jotain osuutta asiaan?

 

27.8.2012   klo 5:48

Baarikaapissa on pyörinyt ainakin vuosikymmenen avaamattomana pullo kuusenkerkkäjuomaa. Mitenkähän lienen tuonkin tullut ostaneeksi joltain kulkukauppiaalta, joka on työpaikallani käynyt tuotteitaan tyrkyttämässä. En tiedä mitä hyviä terveysvaikutuksia tällä alkoholittomalla herkulla mahtaa olla (tuskin mitään), mutta keksinpä laittaa sitä saunajuomaksi valkkarin sekaan. Ja kas - siitähän tulikin mainion makuista Retzinaa! Eihän se ihan samanlaiselta maistu kuin Kreikassa, mutta syy lienee enemminkin tunnelmassa; eihän kotipatiolla juoman siemailua voi mitenkään verrata siihen, että istuu jossain Kreikan rannalla siemaillen Retzinaa auringonlaskua ihailemassa.

 

26.8.2012   klo 5:30

On vielä ainakin yksi paikka, jossa pyssymiehet ei saa jahdata lintupaistia - Hämeenlinnan Aulangolla. Kaunis kesäinen lauantaipäivä houkutteli hakemaan vaihtelua arkirutiineihin. Niinpä pakattiin kahvitermari ja sämpylät reppuun ja hurautettiin Aulangon puistoon piknikille. Yksi sorsa tuli ihan jalkojeni juureen ja tökki nokallaan sääreeni - oli valmis auttamaan painon hallinnassani, kun söi osan eväsleivästäni.

 

25.8.2012   klo 5:49

Voiko olla ihanampaa, kuin herätä kesken kammottavan unen ja todeta, että tämähän ei olekaan oikeaa elämää. En ole mikään unista ennustaja, enkä usko, että niillä on mitään tekemistä tulevaisuuden näkemisessä. Ehkä jostain selkäytimeen jääneestä muistosta kertoo viimeöinen uni, jossa hönttinä jätin kukkaroni varkaiden vietäväksi. Olipa mukavaa herätä ja vaihtaa kanavaa!

 

24.8.2012   klo 6:20

Tänään lähden ulos maailmaan, luuhaamaan kauppoihin ja kirppikselle. Eilisaamupäivän sade ei houkutellut lähtemään edes aamulenkille, eikä iltapäivällä mitään kuntosauvailua voinut harrastaa, kun massun murina pakotti ottamaan runsaammin "palasta". No pitänee tänään sitten paikata tuokin laiminlyönti. Hyvinpä näyttää tuo kotiin linnoittautuminenkin sujuvan. Päivä meni ihan hetkessä - missäpä muuallakaan, kuin nenä kiinni tietsikan ruudussa!

 

23.8.2012   klo 7:28

Minullapa on uudet Ecco-sandaalit! Nyt jalkani tulevat varmasti onnellisiksi, kun en niitä enää rasita millään turhilla kengän lämperöillä. Eilisaamuna rynnistettiin Eccon outletmyymälään, kun Ritu-ystäväni oli kengistä minulle vartavasten puhelimessa kertonut. Vielä löytyi onneksi yksi tarpeeksi isokokoinen malli. Ovat tosi hyvät ja edulliset, kannat pehmustettu tällaista "limanuljaska"-kantapäätä varten. Näillä sitä on hyvä taivaltaa ensi talvena tuolla jossakin....

 

22.8.2012   klo 6:03

Kun en millään saa otetta tuohon keskeneräiseen rompsuun, lueskelin illan ratoksi ET-lehteä. Vaikka tuosta nimestä voisi päätellä, että kyseessä on "eläketieto", niin itse koen lehden pikemminkin "elämisen taito"-lehtenä. Jossain sen kolumnissa siteerattiin Ben Furmania: - Tärkeintä olisi opettaa lapsille "kusipäisyyden" sietämistä. Maailma on sitä pullollaan. - Niinpä; ehkä sitä voisi opettaa myös vähän varttuneemmillekin. Ei pissapäiden käytöksestä kannata koskaan vetää hernettä nenään.

 

21.8.2012   klo 5:19

Muuttuvainen on maailman meno. Menin eilisaamuna vuotuiseen kilpirauhasen labrakokeeseen, jonne lekurini on kirjoittanut lähetteen vuotta aiemmin edellisen lääkärissä käynnin yhteydessä. Hupsista - lähetepä oli kadonnut koneelta systeemin muuttumisen vuoksi. Turhaako kidutin itseäni koko aamun syömättä ja juomatta? EI, olipahan ystävällinen laborantti, joka lorotteli vertani moneen putkiloon ja pyysi, että hankkisin lääkäriltäni puhelimitse lähetteen jälkikäteen. Saa nähdä, onnistuiko homma putkeen?!  Ainakin tuli todistetuksi taas kerran, että kunnallisessa terkkarissakin saa palvelua!

 

20.8.2012   klo 14:33

Nyt on eurooppalainen kela-kortti tilattu meille molemmille, joten matkaan vaan, kun kortti tipahtaa postiluukusta. Kuinka sitä ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että tällaistakin voisi reissussa tarvita? Onhan se hieno asia, että turistina sairaanhoitokortilla saa hoitoa samalla hinnalla ja samalla tavalla kuin matkakohteessa asuvat henkilöt. Matkavakuutushan on tietysti aina voimassa, kun se sisältyy automaattisesti luottokorttiini.

 

19.8.2012   klo 13:09

Lauantain ratoksi elokuva "Harry Brown". Olipa kerrassaan karmiva leffa vanhusten karusta ja turvattomasta elämästä slummin keskellä. Nyt kun meillä kiistellään vanhuspalvelulaista, ei voi kuin vihaisena puida nyrkkiä taskussaan. Miten ihmeessä tämä yhteiskunta on muuttunut näin kylmäkiskoiseksi? Luulisi asian liikuttavan meitä kaikkia, kun jokainen meistä on joskus vanhuksen asemassa hoivaa tarvitsevana (ellei satu poistumaan joukosta nuorempana)!

 

18.8.2012   klo 14:06

Jos kaukokaipuu joskus yllättää, eikä netistä löydy sopivaa äkkilähtöä, voi tuota mielitekoaan vähän helpottaa etnisellä eväällä. Kun Kreikan matkalle ei tänä keväänä haluttu lähteä, ajateltiin tuoda Kreikan tuoksut omaan keittiöön ja valmistettiin kreikkalaista salaattia ja musakaa, joilla kohta herkutellaan tyttären perheen ja hänen appivanhempiensa seurassa. Aika hyvin olen aidon musakan maun saanut ruokaan loihdittua, kun kaapista vielä löytyi Kreikasta tuomaani musaka-maustetta.

 

17.8.2012   klo 12:13

Eipähän tarvitse lähteä mihinkään "Musulmaaniaan" saakka basaariostoksille. Samanlaiseen tunnelmaan pääsee jo Tallinnan Merekeskuksessa ja Sadamarketissa. Kukahan voisi niitä myyjiä valistaa, että se hirvee tyrkyttäminen pikemminkin karkottaa asiakkaat, kuin saa heidät ostamaan tavaraa, jota he eivät edes tarvitse. No yhdelle myyjälle sattui säkä, kun ei heti huomannut iskeä kolmen naisen parveen kiinni - kolme samanlaista mekkoa päätyi ostoskasseihin, kun eukot saivat itse rauhassa ensin hypistellä vaatteita.

 

16.8.2012   klo 8:07

Riemastuttavaa! Viimeinkin pystyin käyttämään edellisenä syksynä Saksasta ostamiani kauniita ballerinoja, jotka ovat joutuneet odottelemaan komeron hyllyllä aikoja parempia, kun kantapäät eivät tuollaisia tasapohjaisia kenkiä ole sietäneet. Nyt Tallinnan Vanhan kaupungin mukulakivisillä kaduillakaan meno ei tuntunut tuskastuttavalta. Enpä olisi uskonut, että tuosta kantapääriesasta parantuu näinkin nopeasti (yhdeksässä kuukaudessa, hah!).

 

15.8.2012   klo 5:15

Naureskelin aikoinaan edesmenneen anoppini säästövimmalle, kun hän meitäkin patisteli säästämään ulkomailla riekkumisen sijaan. Ei ihan kolahtanut meihin tuolloin tuo hänen säästökohteensa - Mopilaatti. Saattaa olla, että syksyn sateiden ja koleuden myötä tuota Mobilaattia tarvitaan kolotuksia helpottamaan. Säästäväisenä ihmisenä varaudun tilanteeseen ja teenkin niin, että hyppään tänään laivaan ja käyn etelänaapurin apteekista hakemassa edullisesti vastaavaa tuotetta - Viprosaalia. Saatan minä jonkun pullon punkkuakin hankkia samalla reissulla.

 

14.8.2012   klo 10:02

Miten voikin joskus olla takkuista jonkun kirjan lukeminen. Lieneekö vika lukijassa vai kirjoittajassa, mutta nyt tuo yöpöydälläni lymyävä Toista maata-kirja ei kerta kaikkiaan tahdo edistyä mihinkään. Olen sitä tahkonnut nyt yli sata sivua, enkä ole vielä tullut hullua hurskaammaksi sisällön suhteen. Kuusisataisen sisällön lukemiseen voi mennä tätä menoa vuoden päivät - ellen linkoa mokomaa huidsin nevadaan ennen sitä.

 

13.8.2012   klo 13:21

On se nyt merkillistä, että viimein raskin luopua yhdestä työpöytäni tietsikasta  pölyä keräämästä. Mutta jäihän sentään yksi pöytäkone ja fläppäri - kyllä niillä luulisi yhden naisen tietsikka-riippuvuuden tyydyttyvän. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä minä näitä kumpaakin vempaita melkein päivittäin tarvitsen, kun noita kotisivujuttuja rustailen.

 

12.8.2012   klo 12:30

En yleensä katsele TV:stä urheilukilpailuja, mutta eilen satuin jäämään löhöilemään sohvalle ja katselemaan olympiakisojen naisten korkeushyppyä, miesten kävelyä ja keihäänheittoa. On se vaan helponnäköistä tuokin korkeushyppy, vaikka se itsellä oli kouluaikaan niin kamalan vaikeaa. Toisin oli kaverilla, joka hoiperteli tajunnan rajoilla 50 km:n lopputaipaleella. Hirveää katsottavaa, kun kuvitteli niitä tuntemuksia, mitä tuokin taivaltaja kropassaan tunsi. Melkein pystyin samastumaan tuohon poloiseen tämän aamun sauvalenkillä - no en nyt ihan sentään niin väsynyt vielä ollut!

 

11.8.2012   klo 9:57

On se vaan hassua, miten helposti aamulenkilläkin voi tutustua muihin reippaileviin ihmisiin. Yleinen käsityshän lienee, että täällä pääkaupunkiseudulla ei paljon naapureita moikkailla. Täällä meidän Klaukkalan "kylässä" lenkkipolulle on lähdettävä aamulla ani varhain, jos meinaa selvitä reissusta sutjakkaasti. Vuosien varrella näitä puolituttuja on siunautunut niin, että tuolla naapureiden porteilla ja metsän siimeksessä saadaan vaihtaa kuulumisia tuon tuosta paita märkänä höyryten. Menetteleehän se näin kesäaikaan, mutta talvella onkin jo vähän vaikeampaa......

 

10.8.2012   klo 9:35

Keräsin kasan uusia vaatteita komeron perukoilta tuohon huoneeni nojatuolin käsinojalle odottamaan sovittamista. HUOH! Joskus paljon hoikempana olen ne hankkinut ja nyt aion jossain vaiheessa niihin vielä mahtua. Mies on taas kerran oikeassa; ennen matkaa tiputetut kilot ovat haaskausta, kun sieltä reissusta ostetut kuteet eivät sitten kotomaassa enää päälle mahdukaan. Asuukohan vaatekaapissani jokin ihmeellinen kankaan kutistajabakteeri.

 

9.8.2012   klo 15:12

Aamulenkillä koukattiin vesikielellä paikkaan, jossa syksyisin muhkeat herkkutatit puskee ruskeita lakkejaan esiin risujen seasta. Ainutkaan tatti ei vielä ollut kyllin utelias pistääkseen päätään maailman menoa ihmettelemään. Siispä meillä syödään kohta pussista valmistettua sienikeittoa. Alkuun kolealta tuntuvan päivän pelasti lounasretki Nurmijärven Myllykoskelle, jossa aurinko lämmitti mukavasti kahvia ryystäviä ja piirakoita mussuttavia kulkijoita.

 

8.8.2012   klo 20:12

Ei ei ei - en minä näitä shortsien haaroista pamahtaneita saumoja nuukuuttani paikkaile. Bangkokista vain kaksitoista vuotta sitten ostetut shortsit - ja nyt jo hajalla! Ahkerasti pidetyt ja monessa menossa mukana kulkeneet alkavat olla valitettavasti tiensä päässä. Pitäisikö lentää tuonne Bangkokiin hankkimaan taas samanlaiset? Samoin on lemppari paitiksenikin tullut eläkeikään, mutta millään en siitä raaskisi luopua. Onpahan ilmavampi reikineen päivineen pitää näillä helteillä.

 

7.8.2012   klo 18:35

Kun eilinen oli epävirallisen tietotoimiston mukaan kesän viimeinen päivä, soitti ystävä ja patisteli meidät tulemaan mökkeilemään. Niinpä tehtiin äkkilähtö Asikkalaan ja saatiin nauttia mukavasta kesäillasta saunoen ja välillä järveen pulahtaen. Tänään me tytöt kulutettiin aikaa "Lauran kaupassa" Vääksyssä niin, että miehet ehti siinä kaupan ulkopuolella sesisoskellessaan tutustua jo puoleen  kylän väestä. Eihän sellaisesta ihanasta putiikista kukaan nainen tunnissa selviä!

 

6.8.2012   klo 5:55

Rääkkisunnuntaiaamu!  Sauvat autoon ja Luukin ulkoilualueelle. Tunti 40 minuuttia vinhaa viuhtomista vaativalla kuntopolulla (9-10 km). Ei tätä joka aamu jaksaisi....  Vielä kesti käpälät hyvin sen jälkeenkin touhuta omalla pihalla - nuutuneet orvokit saivat väistyä pallokrysanteemien tieltä (toivottavasti en onnistu tappamaan niitä vielä tämän loppukesän aikana) ja kypsät kirsikat odottavat nyt jääkaapissa inspiraatiotani; pitäisikö niitä säilöä viinaan ja sokeriin?

 

5.8.2012   klo 5:00

Toimintalauantai! Mistä lieneekin löytynyt tarmonpuuska kotitöihin vielä aamulenkin jälkeen? Silitysrauta viuhui ja oman wc-kauneushuoneeni(?)  laatikostoon yli viisi viikkoa sitten hankittu lokerikkokin tuli viimein asennettua käyttöön ja laatikot siivottua! Erittäin hyvä MINÄ! Jospa tämä vireystila onkin seurausta kevennetystä ruokavaliosta? Kannataiskohan tuota polttoainetta ruvetta säännöstelemään ihan pitemmälläkin tähtäimellä?

 

4.8.2012   klo 7:35

Että voi olla joskus takkuista ja vaikeaa uuden kostyymin löytäminen; Merja siskoseni oli ostanut Nanson myymälästä hauskan mekon, niinpä ryntäsin sinne suurin toivein minäkin. No lopputulos ei ihan ollut toivotunlainen; sentään yhden "halatin" hyväksyin ostoskoriin, mutta paljon pitää vielä rasvamakkaroita sulatella, ennen kuin sirompaa mekkoa kehtaa päällään kanniskella!

 

3.8.2012   klo 5:11

Kuulinpa tänään, että siellä ne "siskoset" Lieksan mökillä vielä  rällästää ja pitävät ystäville illanistujaisia. "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoja" aattelen nyt, kun mukamas olen tyytyväinen, etten itse ole siellä mukana sohlaamassa, vaan vietän kotona nuhteetonta ja säännöllistä elämää. Saattaapi olla, että tämä olotila ei ole kovinkaan kauan pysyvää. Saas nähdä!

 

2.8.2012   klo 5:00

Meillä keitettiin kaalisoppaa - ei sitä hirveää laihdutussoppaa, vaan ihan oikeeta ruokaa, jossa myös lihaa joukossa. Onhan se joka tapauksessa kevyempää ruokaa, kuin rasvamakkarat. Nyt pitäisi jotenkin taas suggeroida itsensä keventäjäksi, kun kohta ei voikaan enää haahuilla ilmavissa vetimissä, vaan olisi mahduttava farkkuihin ja sukkahousuihin (hyi!). Kokosin uuteen uskoon kevyitä ruokaohjeitani ja laskureita - kyllä on helppoa paperilla, käytäntö onkin sitten ihan eri juttu! (=Ajankohtainen)

 

1.8.2012   klo 5:40

Hip hei hurraa - vatsavaivoihin erikoistunut lääkäri on tarkastanut labratulokset, eikä mitään hälyttävää löytynyt, joten taas painetaan menemään entiseen malliin! Vähät siitä, että välillä kylkeen pistää  ja pallea paisuu. Tohtori oli sitä mieltä, että paksusuoli siellä oikkuilee ja määräsi jotain vahvaa lääkettä, jota otetaan vain satunnaisesti vatsakivun yllättäessä. Juhlissa on tuon suolen sitten oltava kipuilematta, kun viiniä ei voi lääkkeen kanssa nauttia. Vatsan toimintaa tulen helpottamaan lopun elämääni Visiblin-kuiduilla.

 

31.7.2012   klo 4:11

Raivostuttavaa! Taas mennään näillä muutaman tunnin yöunilla. Lieneekö syynä jokin ylivireystila, sähköinen ilmasto vai hermoilu vatsaoireiden kanssa? Eilinenkin mentiin puolivaloilla vain parin tunnin nukkumisen jälkeen, eivätkä hoidossa olleet kaksoset antaneet mummin edes ummistaa silmiään, vaan vahtivat, ettei eukko pääse nukahtamaan, kun yhdessä katseltiin makkarin sängyllä "Pingua".

 

30.7.2012   klo 5:21

Tulihan se tropiikin ilmasto meillekin - kuumaa on ja kosteaa, niin että yöllä nukutaan makkarin ikkuna selällään, vaikka asutaankin maan tasalla. Yhtään ei ole pelottanut, että romanialainen siitä aukosta sisään änkeäisi meidän vedellessä hirsiä. Mukavaa on ollut taas palata oman sängyn syliin lueskelemaan iltaisin "Kekkostaan". Lukuharrastus on päässyt hiukan takkuilemaan kaiken kesäriekkumisen keskellä.

 

29.7.2012   klo 7:28

Oikea säästäväisyys on hyveistä niitä parhaita - kun hoksaa olla maksamatta turhaan liikaa, jos palvelun voi saada jostain edullisemmin. Eilen kotimatkalle lähdettyä miehelle "välähti", että auton katsastus on hoidettava ennen syksyn tuloa ja kun satuttiin olemaan Joensuun seudulla, voisi sen tehdä siellä edullisemmin. iPadista haettiin siltä istumalta puhelinnumero ja onnistuttiin saamaan katsastus puolen tunnin päähän (kesälauantaina!!!!). Siinäpä juotiin aurinkoisella pihalla ilmaiset kahvit pipareineen ja katsastus hoitui yli puolta halvemmalla (säästöä viitisenkymppiä), kuin täällä kotikulmilla.

 

28.7.2012   klo 8:06

Onpa mukavan aurinkoinen aamu pistää kamppeet kasaan ja lähteä kohti eteläistä Suomea. Olisihan tuo ollut mukavaa jäädä vielä hetkeksi tänne tantereille palloilemaan, mutta huomiseksi luvattu kaatosade ei oikein jaksa innostaa. Mukavaa on viikon riekkumisen jälkeen palata kotiinkin pyykkiä pesemään.

 

27.7.2012   klo 5:07

Kun suhtautuu positiivisesti elämän ilmiöihin, voi tämän aamun jalkaterien helvetillistä kutinaakin pitää suoranaisena siunauksena. Todella kaunis aurinkoinen varhaisaamu olisi jäänyt näkemättä ilman noita hyttysten puremia. Kokonaan toinen juttu on se, missä nuo verenhimoiset inisijät ovat päässeet verelläni herkuttelemaan, kun mökissä sisällä en niitä ainakaan viime yön aikana havainnut.

 

26.7.2012   klo 8:38

Hienon aurinkoisen päivän jälkeen saatiin taas varhain aamulla kunnollinen raju sadekuuro - toivottavasti päivän ainoa! Naapurin täksi päiväksi suunnitellut terassin maalaustalkoot ei kovin hyvin sateella onnistune. Sadeviitta pelasti eilisillan kesäteatterin viimeiset hetket; mainion Simpauttajan seurassa saimme nauttia kesäillasta ja komeista maisemista melkein näytelmän loppuun saakka.

 

25.7.2012   klo 7:30

Hangaspuron kylä on herännyt horroksestaan, kun kesäasukkaat ovat palanneet juurilleen kotimökkeihinsä. Kolmen "sisaruksen" parvi karkeloi nyt muutaman päivän tutilla lapsuuden tanhuvillaan. Muutenkin Lieksan katukuva on en tällä viikolla eksoottisempi, kun Brass-viikon kansainvälinen yleisö sitä värittää. Katuelämään otettiin tuntumaa thaimaalaisten naisten katukuppilassa maukkaita paistettuja muikkuja mussuttellen ja iltatorilla ihmisiä pällistellen. Iltaa voitiin istua patiolla, kun hyttyset olivat tajunneet muuttaa majansa muualle.

 

24.7.2012   klo 9:15

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa....!  Kun tyytyy siihen, ettei auringonpaiste nyt tänä kesänä ole mikään itsestäänselvyys, voi tällaisesta pilvisestä möllötyksestäkin olla miltei onnellinen. Rauhallinen, miehen kanssa kaksistaan vietetty mökki-ilta teki sielulle ja habitukselle kutaa; lanttukukko ja yhdentoista tunnin yöunet - siinäpä onnen avaimet!

 

23.7.2012   klo 12:35

Mukavan, Outokummussa  ystävien kanssa vietetyn illan jälkeen matka jatkuu ympäri Pielisen rantaa kohti Lieksan mökkiä, jossa Merja-ystävämme jo lienee hyttysiä karkottamassa. Ensin katsellaan Kolin ja Nurmeksen maisemat ja toivotaan, että luvassa oleva vesisade alkaa vasta illalla. Yritän kirjoitella tätä päiväkirjaa liikkuvassa autossa - ei ihan helppoa, kun hiiri pyyhältelee ties missä ja sormet tökkii näppiksellä ihan omiaan tien kuhmuraisuutta noudatellen. Mokkulakin oikkuilee - no se nyt ei ole mikään yllätys näillä selkosilla!

 

22.7.2012   klo 6:12

Kyllä se lenkkeilystä käy tuo ostoksilla ravaaminen. Matkaakin kertyy huomaamatta ihan mukavasti ison kauppakeskuksen käytävillä - tosin sauvoja ei sinne kehtaa mukaan ottaa. Kun näin kesälauantaisin pääkaupunkiseudulla on hiljaista ja rauhallista, päätettiin uskaltautua Ikeaan uutta työtuolia hankkimaan. Nyt frouva istuukin suoraselkäisenä masinansa ääressä, eikä mies enää pääse huomauttelemaan "Amadeuksen" kumarasta asennosta.

Sontikat ja sadetakit pakattu autoon - nyt kohti Itä-Suomea, jonne Pekka Pouta on tänä kesänä luvannut alvariinsa "laajaa matalapaineen aluetta".

 

21.7.2012   klo 6:12

"Pakkopulla"-siivouksen jälkeen palkitsin itseäni lojumalla verkkokeinussa Urho Kekkosen seurassa ja taisipa siinä Nukkumattikin pyörähtää visiitillä. Tällaisena minä lapsuuden kesäsäät muistan, tosin olen tainnut unohtaa sen itikan ininän, jota silloin on varmasti joutunut sietämään. Omalla pihalla ei noista verenimijöistä ole ollut tietoakaan. Viinilasillinen olisi ehkä kruunannut olotilan, mutta alistuin tyytymään kevytlimppariin, joka on tässä tilanteessa parempi vaihtoehto vatsalle.

 

20.7.2012   klo 5:26

Voi kun tälle ikävystyttävälle sairaskertomukselle (aidolle tai luulotellulle) saisi viimein pistää pisteen perään. Pakko on noudattaa tohtorisedän määräyksiä ja niellä pari kertaa päivässä kuitulitkua sekä pyydystää purkkiin kakkanäytteitä. Pitäisiköhän alkaa kuljettaa näytepurkkia taskussa, jos vahingossa vatsa tekee kepposet, kun en satu olemaan kotinurkissa. KIVAA!

Täällä tarinaa tästä ihanuudesta lisää Vieraskirja / 20.7.

 

19.7.2012  

klo 11:17

Yleisön painostuksesta aika varattu (parhaalle mahdolliselle) yksityislääkärille Mehiläiseen.

klo 7:36

Voi miten oli vaisu tunnelma eilen Pihlajasaaren hiekkarannoilla, vaikka aurinko vihdoin oli suonut armonsa ja paisteli lämpimästi meille saareen saapuneille. Uimareita ei näkynyt missään, olihan vesi vain 17 asteista. Meillä oli mukavaa sentään ja kaksosille uusi kokemus veneretkellä. Sinnepä voisi mennä vaikka uudelleenkin lekottelemaan, jos tuo säätila sattuisi muuttumaan parempaan suuntaan.

 

18.7.2012   klo 7:24

Kovasti yritetään nauttia tästä suloisesta Suomen suvesta - eipähän pala nahka ja sisätiloissa kun joutuu olemaan, ei kiusaa paarmat eikä hyttysetkään. Jotenkin vaan haikealta tuntuu, kun kesä alkaa olla ohi, ennekuin se on alkanutkaan. Tosin tälle päivälle ovat ilmatieteilijät luvanneet vähän parempaa keliä, joten köytetään muksut takapenkille ja hurautetaan johonkin nuotiopaikalle makkaraa paistamaan. Vähäisiksi ovat tänä kesänä jääneet nämä metsäretket.

 

17.7.2012   klo 4:56

Voiko tämä olla totta lainkaan? Kipuilenko vaan ihan huvikseni, vai onko vika korvien välissä? No joka tapauksessa on mukavaa, kun mitään hälyttävää ei labratutkimuksen tuloksissa ollut tohtorisedällä kerrottavana. Siispä elän normaalia elämää, syön tarvittaessa kipulääkkeitä ja jos romahdan, niin sitten minut voi kärrätä terkkariin lisätutkimuksia varten. Tosin voin varata ajan sinne jo aiemmin, jos jotain muutosta huonompaan tapahtuu. Ehkö Mobilaatista löytyisi apua?!

 

16.7.2012   klo 5:50

No ei sitä nyt heinäkuussa noin vaan lyhyellä varoitusajalla Tallinnan-laivaan huristella. Alkavalla viikolla oli suunnitelmissa ottaa systerini Pepe ja ystäväni Merja auton takapenkin matkustajiksi ja lähteä naapurimaahan pariksi päiväksi shoppailemaan - mutta kas; laivaan on mahdotonta saada autopaikkaa molempiin suuntiin ja noilla hotellien huonehinnoilla me voidaan matkustaa syksyllä etelänmaille! Siispä palataan Tallinna-asiaan kesälomakauden jälkeen!

 

15.7.2012   klo 8:15

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Pitkältä todella tuntuu tämä viikonloppu, ennen kuin pääsen huomenna kuulemaan labrakokeiden tulokset. Ainakin hoidoksi määrättyjen tulehdus-kipulääkkeiden tunnen aiheuttavan väsymystä ja uupumusta - no eipä kahdeksan tunnin yöunet kenellekään pahaa tee.

 

14.7.2012   klo 7:55

Eilisen pilvinen päivä muuttui aurinkoiseksi illaksi, kun ystäväni Merja tupsahti visiitille yökylään ja voitiin siten istuskella iltaa ulkona patiolla. Kaksosten mummilan pihalta keräämät ja tarjoilemat ahomansikatkin maistuivat ihan kesältä. Kyllä on jääneet vähäisiksi nuo illanistujaiset ulkoterassilla tänä kesänä - no elätellään toivoa, että saataisiin vielä nauttia kotimaan suloisesta suvesta yli kahdenkymmenen asteen "helteessä"!

 

13.7.2012   klo 8:20

No nyt viimein sain tuon lääkäriajan järjestymään? Hemmetinmoista pompottamista se on ollut, kun oma terveyskeskus on lomien vuoksi suljettu; soita sinne ja soita tänne. Jotenkin sitä tuntee itsensä melkein luulosairaaksi ja haluaisi jättää asian sikseen, mutta lähipiirin painostuksesta sain puhuttua itseni tänään lääkärin pakeille.

 

12.7.2012   klo 7:07  Mitähän, jos pukisinkin ajatukseni näihin Kalevalan säkeisiin:

Moni muualla sanovi, usea ajattelevi:
ei ole huolta hurnakolla, ajatusta aioinkana.
Elkätte, hyvät imeiset, elkätte sitä sanoko!
Enemp' on minulla huolta, kuin on koskessa kiviä,
pajuja pahalla maalla, kanervia kankahalla.

 

Mitä eukon itkemistä, suuresti sureksimista!
Anna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan,
rautasuisen surkutella, suuripäisen päivitellä!
Hevosell' on pää parempi, pää parempi, luu lujempi,
kaulan kaari kantavampi, koko ruumis runsahampi.

 

11.7.2012   klo 5:50

Kylläpä sujuikin lastenhoitokeikka helposti, kun sitä suoritettiin toisessa mummolassa Lammilla. Siinähän tuli itsekin nauttineeksi suomensuvesta ja hämäläismaisemista. Rauhallisen, aurinkoisen lenkkitien varresta sai napsia suuhunsa ahomansikoita ja mustikoita. Pienistäkin asioista voi löytää iloa päiväänsä.

 

10.7.2012   klo 10:40

Ei sitä niin vain lääkärin pakeille heinäkuussa mennä. Jos hengenlähtö ei ole lähellä, joutuu vaivojensa kanssa kärvistelemään elokuuhun, jolloin elämä Suomessa taas palaa normaaleihin raameihinsa. Saattaahan se olla, että tämä pötsivaiva paranee itsestään piereskelemällä siihen mennessä, tai jos kunto tästä muuttuu huonommaksi, pitänee tyrkyttää itsensä vaikka konitohtorille.

 

9.7.2012   klo 5:31

Nyt ei kantti enää kestä! Kun kylkeen on pistänyt ja pallea piruillut tarpeeksi kauan, on aika käydä kysymässä tohtorisedältä missä vika. Eihän sitä nyt heti lähde apua anomaan ja sairaalan ovia kolkuttelemaan, kun "potuttaa ja rintaan pistää". Itsekseen vain tuumailee, että ilmavaiva se siellä suolistossa kummittelee. Ja tämäkin juttu minun piti keksiä just nyt, kun puoli Suomea on kiinni ja terkkaritkin lomailee!

 

8.7.2012   klo 6:05

Yhdeksän tunnin yöunet! Eipä ole aikoihin onnistunut moinen omassa sängyssä. Taitaa olla tuo ikä, kun vaatii pitkän toipumisen kekkereiden jälkeen. Vieläkin on tokkurainen olo, jota voisi mennä hoitelemaan pation verkkokeinuun, ellei ennusteiden lupaamia ukkosia tulisikaan tähän kodin kohdalle. Olisihan kamala kokemus, jos strombi tempaisi eukon mukaansa siitä löhöilemästä.

 

7.7.2012   klo 16:00

Pitäisikö alkaa käyttää ajaessaan silmälaseja, mutta tuskin nekään auttaisivat tilanteessa, jossa miettii sinisiä ajatuksia ja pyyhältää ohi aiotun risteyksen. Moottoritiellä se onkin sitten mukavaa, kun kääntymään pääsee vasta "tuhannen" kilometrin päässä! No tulipahan käytyä kahvilla lähellä Loviisaa, eikä takapenkkiläisetkään pahemmin rutisseet. Joka tapauksessa Lapinjärven reissu oli vaivan arvoinen, niin makoisia olivat Merjan etanat ja emännän itse valmistama kalakakku. Täydet pisteet ehtoisalle emännälle!

 

6.7.2012   klo 5:27

Kyllä näistä kesäaamuista on yritettävä ottaa irti kaikki mitä sielu halajaa! Muutamana aamuna kesässä lämpötila ehtii nousta lähelle kahtakymmentä, kun reippaana painellaan sauvojen kanssa kesälomien vuoksi hiljentyneille kaduille. /  Ja Merja-ystäväni siellä jo laittaakin pöytää koreaksi (aamulla ani varhain?) ja etsiskelee nurmelta etanoita, joita sitten illalla porukalla maistellaan. Ja muutama kupponen ehkä punkkua?!

 

5.7.2012   klo 5:56

No kyllä on kahjoa!!!  Kesäpäivä kauneimmillaan ja joku istuu sisällä ja sählää veppi-sivujensa kanssa! Minkäs teet, kun on vilkas mielikuvitus ja sielussa tekemisen palo!! - naamakirjaan kun oli näitäkin sivuja saatava väännettyä. Onneksi tuli sentään lähdettyä tarkistamaan systerin viherpeukalon aikaan saannokset - kyllä omat orvokit niiden rinnalla kalpenee. Vaatiikohan se kasvien kasvatus muutakin kuin vettä ja kanankakkaa?

 

4.7.2012   klo 4:58

Vaikka kuinka tietää, että kaikenlaiset mönkijät ja liskot kuuluvat luontoon ja niillä on oma tehtävänsä, ei käärmeen kohtaaminen luonnossa ole mikään mieltä ylentävä kokemus. Olin vähällä astua kyykäärmeen päälle aamulenkillä. Siinä se oli lekottelemassa aamuauringossa keskellä heinikkopolkua ja havahtui ilmeisesti liian myöhään livahtamaan piiloon. Onneksi jarruni pitivät ja selvisin kohtaamisesta pelkällä säikähdyksellä.

 

3.7.2012   klo 6:36

Joko, joko, joko - uskaltaisi riemuita tästä kesän tulosta? Joko uskaltaisi pukea shortsit aamulenkille, vai hyräyttääkö vilu vieläkin varhaista kulkijaa? Tänä aamuna odottaakin taas kunnon rääkkilenkki Luukin maastossa. Nytpä näytän hyttysille pitkää nenää ja voitelen kroppani ylt´ympäriinsä - eipä ole niille inisköille mitään herkkupalaa tiedossa. Itselle tiedossa hikeä, hikeä ja hikeä!

 

2.7.2012   klo 7:18

Touhusin keittiössä lounassalaatin kimpussa ja hajamielisesti kuuntelin toisella korvalla "Kansanradiota - juttupaikkaa tosikoille ja veitikoille". Missähän ne veitikat siellä piilotteli, kun tosikoita oli langalla pilvin pimein! Ja minkä viisauden määrän siinä menetämmekään, kun jätämme toteuttamatta näiden kansan syvien rivien hyvät ideat yhteisten asioiden hoidossa. Mies ei kestänyt kuunnella ja vaihtoi kanavaa! Tosi on, että hyviä neuvoja tuon Euroopan talouskriisin hoitamiseksi löytyy varmimmin juuri sieltä syvistä vesistä!

 

1.7.2012   klo 5:55

Miten sitä onkin tullut tällaiseksi, ettei viikonlopun shoppailukierrokselle ole minkäänlaista hinkua? Nuorempana luuhattiin ostosparatiiseissa koko lauantaipäivä. Mieluummin sorvaan ostoslistan ja lähetän siippani se kourassa hankkimaan pöperöä perheelle viikonlopuksi. Onpahan tämä "vanhuus" siten niin paljon mukavampaa, kun ei vaan anna itsensä kokonaan  sammaloitua sisätiloihin. Niinpä mies vei eilen vaimonsa ulkoruokintaan - termarikaffeelle Myllykosken rantaan.

 

edell.sivu