Bigin oma sivu Matkailulistaan Blogilistaan Kk-albumi 2012 päivät2011 päivät2010 päivät2009 päivät

Etusivu

   

   

  
 
 
 
 
 
 

 

31.12.2013  klo 7:10 thai

Joskus kaikki ei mene ihan niin kuin on etukäteen suunnitellut juttuja järjestävänsä. Suutari, jolta ajattelin tilaavani uudet sandaalit, olikin muuttanut pois vanhasta paikastaan osoitettaan jättämättä. Niinpä muistelin nähneeni jonkun suutarin liikkeen radanvarren thai-kortteleissa - siispä sinne etsiskelemän. Eipä ollut sielläkään suutari kotonaan. Tietäisiköhän Sipi mistä löytyy suutari? Mennäänpä kysymään Susannan baarista. Mitä kummaa - eihän täällä ollut enää Susannan baariakaan! No nyt saa koko kenkäprojekti jäädä sikseen, mutta mutta... Market Villagessa kenkäkaupan tytöt huuteli kokeilemaan kenkiä ja kehui, että heillä on jopa kokoa 43! No eihän tuollaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä, kun kahdet käsin tehdyt kengät maksoivat vain parikymppiä!

 

30.12.2013  klo 8:38 thai

Ihmeellinen on maailma ja ainakin uusavuttomien maailma! Kun kauppakeskuksen hyllyt olivat ehtineet tyhjentyä liioista eväistä juhlaviikonlopun takia, oli meidän tyydyttävä ottamaan hyllystä valmiiksi keitettyjä ja suolattuja munia. Hyi, haukkasin kerran aamiasmunastani ja jätin sikseen - olipa suolaista. Enää ei näitä uusavuttomien munia tähän huusholliin hankita!

Kun aiotaan viipyä täällä kaksi kuukautta, päätettiin ottaa käyttöön tallelokero, josta maksettiin vuokra jo varauksen yhteydessä. On, onhan se ihan hieno peli, mutta kun se seisoa jököttää irrallaan makkarin kaapin päällä ja sen voi varkaat siitä ottaa kainaloonsa ja viedä mennessän ihan helposti. Ei auta muu, kuin yrittää piilottaa se fiksusti johonkin.

 

27.12.2013  klo 13:14

Huomenna, jos buddha suo, tallustellaan hiukan valoisammissa maisemissa ja totutellaan elämään erilaisessa kulttuurissa. Matkakuumeesta ei ole tietoakaan, kun ollaan menossa vanhaan tuttuun paikkaan ja tiedetään jo etukäteen, mitä on odotettavissa. Nyt on vain ensin kestettävä pitkän lennon rasitukset, nukuttava perillä kellon ympäri ja niinpä sitä solahtaa helposti viiden tunnin aikaeroon. Fläppäri kulkee mukana, joten raportoin sieltä tunnelmia ja kommelluksia sitten tällä sivullani. Jos tämä kone joku päivä sanoo yhteistyösopimuksen irti, niin sitten kirjoittelen nettikahvilassa kuulumiseni Kalispéra-blogissa.

 

26.12.2013  klo 22:45

Joulueväät hävinneet parempiin suihin pyhien aikana ja jääkaapissa ei ainuttakaan murua jäljellä! Hyvä niin - yhtään kinkunpalaa ei nyt enää tee mieli. Todella erikoinen Joulu jo säänkin puolesta; tänä aamuna lenkillä yllä vain lyhythihainen T-paita kesäverkkarin alla ja hiki tuli niissäkin varusteissa. Voihan se olla, että osasyynä hien otsalle kirpoamiseen on nuo joulunaikana lisääntyneet jenkkakahvat - niitä sitä sitten saakin sulatella pitkään ja hartaasti!

 

23.12.2013  klo 20:54

Leppoisasti kulutettu aatonaatto - lapsenlasten kanssa jätskillä ABC:llä (kun Pirttimäki ei sitten ollutkaan tänään auki)  ja heppoja katsomassa - tosin auton ikkunasta, kun kohdalle sattunut sadekuuro ei houkuttanut menemään ulos autosta. Saunatuvan sohvalla retkottavaan matkalaukkuun olen yrittänyt heittää aina välillä jotain pakattavaa. Eikä tuo matkavaatteiden sovitus mitään niin jouluista puuhaa ole - lähinnä tuntui hassulta vetää hellemekkoa ylle joulumusan soidessa taustalla. "Porsaita äidin oomme kaikki" - no ollaan, ollaan!

 

22.12.2013  klo 20:31

Kun tänä Jouluna joudutaan pakostakin hiukan poikkeamaan joistakin jouluperinteistä, niin voihan tässä tuon joulusaunankin saunoa jo tänään - tukka ainakin on ihan pakko pestä, että kehtaa huomenna lähteä lasten kanssa jouluhumputteluihin. Ehkä se joulutunnelmakin sieltä pikkuhiljaa alkaa lasten riemun myötä löytymään. Itselle on aina lapsuudesta asti Joulun tuonut myös hyasinttien tuoksu - nyt pöydällä tuoksuu systerin joulutervehdyksenä antama kukka-asetelma, joka aika-ajoin vie mielen lapsuuden Jouluun. Enpä muista sieltä yhtään Joulua, etteikö silloin olisi ollut hanget korkeat nietokset ja pakkanen paukkunut nurkissa - toisin on nyt!

 

21.12.2013  klo 22:00

Pitäisikö tässä stressaantua, kun joulustressi ei ole ainakaan vielä meidän huusholliin iskenyt. Tuskin iskeekään, kun kätevä emäntä ja isäntä pääsevät jouluruokarumbasta tänä vuonna ihan helpolla. Aattona mennään syömään tyttärelle ja luvassa on sieltä pois lähtiessä pieni avustusnyytti, jolla sitten joulunpyhät pärjäillään. Perinteisesti papparainen savustaa omalla patiolla lohen ja graavilohtakin ajateltiin laittaa. Tuntuisihan se vähän hassulta laittaa uuniin kymmenen kilon kinkku, jota sitten raahattaisiin evääksi Hua Hinin residenssiin - siinäpä olisi pitkäksi aikaa tuttua kotimaista apetta thai-ruokien lomaan.

 

20.12.2013  klo 19:46

Joulunaika on ystävien tapaamista, joulukahvitteluja, glögiä kaiken muun hössötyksen lomassa. Niin.... ja meille joulukuun 20. päivä on jonkinmoinen merkkipäivä, jolloin kumpikin yrittää olla lempeä toistansa kohtaan - onhan siitä ikuisuus aikaa, kun oltiin tavattoman rakastuneita ja lupauduttiin ikuiseen yhteiseen elämään. Kihlajaisia vietettiin Konalan kaksiossamme ystävien ympäröimänä. Nyt vuosia myöhemmin nautittiin pihviateria kera hyvän punkun kahdestaan kotona kestäneen lupauksen kunniaksi.

 

18.12.2013  klo 22:52

Eiliset korttitalkoiden murheet heitin romukoppaan ja päätin ottaa tänään rennommin. Jouluunhan on vielä monen monta päivää aikaa - mikäs kiire tässä? Muutama paketti oli vielä hankittava, joten oli pistettävä vaatetta niskaan ja lähdettävä hupailemaan. Kivaapa olikin käydä Sammatissa "Antiikkia ja humpuukkia"-puodissa ihmettelemässä romujen määrää. Jos tarvitsee synttärilahjaksi jotain nostalgista, niin sieltä löytyy esim. lehtiä jopa neljäkymmentä luvulta.

 

17.12.2013  klo 21:58

Voi itku ja hammasten kiristys!  Miksi ihmeessä näissä tietokoneissa ja tableteissa pitää olla niin monta eri ohjelmistoversiota, niin ettei perässä pysy. Kun rakentelen tänne sivuilleni monimutkaisia hauskoja juttuja, käytän isonäyttöistä pöytäkonetta ja joskus silloin tällöin katsastan tekeleeni myös fläppärillä. Nytpä menin katsomaan rakentamaani joulukorttia myös miehen iPadilta - ja kas - tulos oli kerrassaan surkea! Se nyt on vaan niin, että jenkkien Apple-systeemien koneissa eivät kaikki nämä minun "hienot" tekeleeni pelaa - SURKU. Siispä ei tässä auta muu, kuin hieraista silmiä ja alkaa niitä korjailemaan!

 

16.12.2013  klo 22:00

Niinhän sitä sanotaan, että tekemättömät työt rassaa eniten! Eikä yhtään auta, vaikka niistä tekee listaa ja suunnittelee pääsevänsä listan herraksi päivässä - illalla jää vaan tunne siitä, että on taas mennyt päivä hukkaan tumpuloidessa toisarvoisten asioiden parissa. No tänään en edes yrittänyt olla tehokas, kun heti aamusta lähdettiin hupailemaan Selloon - miehellä kun oli siellä silmälääkärissä käynti. Matkalla poikettiin Ikeassa syömässä katkarapuleivät, enkä sortunut ostamaan tällä kertaa mitään!!!! Hyvä tyttö! Muutenkin nurkat notkuu täynnä joutavaa tavaraa!

 

15.12.2013  klo 23:05

Keskellä kaiken kiireen ja touhotuksen tuli taas äkkipysähdys, kun systeri skypeili ja kertoi ystävän joutuneen teholle vakavan sairauskohtauksen runtelemana. Paljonpa me tässä arkisessa tohinassa tiedämme tulevasta! Onneksi ei huomispäivän murheista etukäteen tiedä ja harvemmin jäämme seuraavaa aamua murehtimaan. Miksi näissä tällaisissa uutisissa on vielä synkempi sävy näin joulun lähestyessä?

 

14.12.2013  klo 17:03

Pitääkö niiden eläkeläisten tunkea itsensä kaiken ruuhkan keskelle, kun ehtisivät hoitaa asiansa arkipäivänä? Ei pidä - mutta niin vaan tungettiin itsemme kauppakeskukseen fiilistelemään jouluntunnelmaa muiden joukkoon! Eihän me käyty muualla kuin lelukaupassa ja kahvilassa; niistä saatiin ihan sopivasti sitä ehtaa joulunodotustunnelmaa. Onneksi stressi ei nouse puseroon, kun joulun käsikirjoitus alkaa olla hallinnassa. Muutama jouluvalo vielä viriteltiin nurkkiin ja se on siinä - niitä valoja sitten puretaan matkalta palattua maaliskuussa.

 

13.12.2013  klo 22:07

Nyt sitten vaan postilaatikon (sen ihan oikean fyysisen lootan) vahtaamista!  Muutama kortti sieltä laatikon pohjalta jo tänään löytyi. Kiva oli saada postia Saksasta Garmish Parten kirchenistä - hotellista, jossa viime keväänä muutaman päivän majailimme. Todella hienoa asiakkaiden muistamista! Oma korttisouvi on todella vielä vaiheessa, kun se digitaalinen kortti muhii vasta korvien välissä ja pitäisi siihen joku valokuvakin vielä saada. Mutta aikaahan tässä on vielä runsaasti nyhrättäväksi!

 

12.12.2013  klo 22:05

Niin se vaan jäi viimeiseen iltaan tuo joulukorttien kirjoittaminen - tai voihan niitä vielä ykköspostiin kirjoitella myöhemminkin. Olikohan se niin, että vielä työelämässä ollessa ehti senkin homman hoitaa ajoissa? Ja eihän noita paperisia kortteja enää monta ole kirjoitettavaksi, kun ystävät ja sukulaiset, joilla on sähköpostiosoite saavat joulutervehdyksensä digitaalisena. Ehkä olen tylsä, kun olen mennyt muutamaan vanhan tradition nykymuotoon, mutta mitäpä muuta tällaiselta nörtiltä voi odottaakaan!

 

11.12.2013  klo 21:53

Virallisesti joulukausi avattu - aamuhämärissä tonttuiltiin kaksosten päiväkodin tonttupolulla ja herkuteltiin päälle joulupuurolla. Varovainen joutui liikkeissään olemaan, kun ilmojen tonttu oli yöllä pistänyt pihat luistinradan liukkaiksi. Illalla olikin jo parempi olo ja pääsin kuin pääsinkin katsomaan ystävän/entisen naapurin koiravauvoja. Voi miten suloisia palleroita ovat nuo eläinvauvatkin, ihan kuin lelukaupan hyllystä hypänneitä!

 

10.12.2013  klo 21:46

Pirteä työteliäs päivä - ja illalla taas sen verran lämpö koholla (37,5) että ihan vetämätön olo. Olenko allerginen illoille vai odotanko ovelasti luiskahtavani ulkomaille pakkasia karkuun? No nyt on ibuprofeenit nielaistu, villasukat puettu jalkaan, hampaat pesty ja naama voideltu - siis peiton alle pakoon pahaa maailmaa. Ja aamulla on tietysti olo niin kuin mitään kremppaa ei ikinä olisi ollutkaan, toivottavasti!

 

9.12.2013  klo 23:15

Suu makiaks! Ikuisen painonvahtaajan hurlumhei viikot alkoivat! Ei ole oikein viime aikoina tuo dieetti huvittanut - evästä on painettu kurkusta alas surkeilematta. Ja jatkoa seuraa! Kun maanantaina aloittaa herkuttelut, niin siinähän se sitten mukavasti kuluukin samaan tahtiin koko viikko - kokemusta on kosolti. Käytiin aamupäivällä Jumbossa ostoksilla ja siinä samalla lounastettiin Prisman Delissä ihanat suuret panniinit. Ikeassa en sentään rynnännyt kahvion puolelle, vaan maltoin odottaa seuraavaa etappia. Porvoossa Bronbergin suklaapajassa mussuttelinkin sitten koemaistiaisiksi jokaista laatua (muutamaa useampaankin otteeseen). Nyt kun vielä tyhjennän parempiin suihin nuo sieltä jouluksi ostetut säkilliset, niin johan rantakunto onkin taattu!

 

8.12.2013  klo 23:00

Jihuu!!!  Ensimmäiset joulukääröt saatu paketoitua - yllätys yllätys, mies niihin hommiin tänään tomerasti ryhtyi. Tyttärelle olen delegoinut lahjojen hankinnan, itselle jää siten vain maksajan ja pakkaajan rooli. Tähän työnjakoon on päädytty, kun mummin on niin kovin vaikeaa hankkia mieluisia joululahjoja lapsenlapsilleen, etenkin nuorten neitien vaatemaku voi olla ihan toisesta maailmasta kuin tämän ikäpolven frouvalla. Eipähän täten tule hankittua heti joulun jälkeen kirpputorille meneviä vetimiä ja mummukin säästyy päänsäryltä.

 

7.12.2013  klo 22:40

Itsenäisyyspäivää vietettiin meidänkin perheessä perinteisen hillitysti - huonosta kelistä huolimatta ajeltiin aamupäivällä Tuusulan kukkataloon itsenäisyyspäivän puskaa ostamaan. Ajatuksena oli käydä samalla reissulla kaffeella Lottakodissa, mutta kuten arvata saattaa, oli ruuhka päivän luonteesta johtuen siellä  melkoinen. Onneksi systeri soitti ja kutsui meidät tuoreille munkeille, niin jonottamiselta säästyttiin.

Illalla syötiin tyttären perheessä pitkän kaavan mukaan ja arvosteltiin telkkarin itsenäisyyspäivän vastaanoton pukukavalkadia - mikäpä mukavampaa, kun ei tarvitse itse tälläytyä arvosteltavaksi!

 

 

5.12.2013  klo 23:00

Kun parkkeeraus-painajaiseen oli jo etukäteen varautunut, olikin yllätys, että HYKS:in parkkihallista löytyi kuin löytyikin yksi reikä, johon pikku kotteromme saimme parkkeerattua. Mutta on se vaan melkoinen paikka - se parkkihallikin! Helpointa olisi löytää autolle takaisin, kun voisi purkaa lankakerää perässään ja sitten tulomatkalla seurata omaa purkamaansa lankaa. No tämän aamun aamulenkki tulikin sitten suoritettua siinä parkkitalorumbassa. Miehen silmän verkkokalvo oli kyllä parantunut odotetusti, mutta näkö leikatussa silmässä ei kuitenkaan ollut odotusten mukainen. Onneksi saatiin varattua spesialistilta aika vielä ennen (toivottua) lomamatkan alkua.

 

4.12.2013  klo 23:03

Porsaita äidin oomme kaikki, tai ainakin melkein! - tai ainakin hyvää vauhtia muuttumassa, kun niin sairaaksi en ilmeisesti tulekaan, etteikö ruoka maistuisi. Kun liikunta rajoittuu nyt tähän oman tietsikan ja jääkaapin väliseen maastoon, ei se paljon kaloreita kuluta. Jokohan tässä alkaa erakoitua, kun vaan kotinurkissa tahtoisi luuhailla virttyneissä verkkareissaan. Ei paljon haluta kaivaa kaapista parempia vetimiä, kun on jonnekin mentävä - mahtuukohan, mahtuukohan??!!! Pian tästä sisuunnun ja suunnistan lenkille, olipa sitten olo kuinka heikko tahansa!

 

3.12.2013  klo 23:01

Päivä pelastettu!   Kun en löytänyt Jumbon-kauppakeskuksesta hakemaani punaista neulemekkoa, niin ostinpa sen tilalle leiskuvan punaisen pitkän hihattoman iltamekon, jota aion sitten käyttää Hua Hinissä. Ihan totta - tällä hullulla toimenpiteellä yritän uskotella itselleni, että sinne maailman toiselle puolelle ollaan todella menossa. Syytä olisi ehkä lähteä jo heti - keho ei tykkää ollenkaan tästä ilmastosta ja iltaisin lämpö nousee  tuonne 37 asteen pahemmalle puolelle, niinpä olokin on sitten sen mukainen. Toivossa on hyvä elää!

 

2.12.2013  klo 22:02

Kauan odotettu matka talvehtimaan Thaimaahan taitaa kuivua kasaan. Ainakin pessimisti minussa kuiskuttelee korvaan, että turha luulotellakaan, että ne tappelupukarit siellä muutamaan viikkoon pääsisi sopuun. Pahalta näyttää. Sellaista se on aina tuo matkaan lähtö - milloin jännitetään tulvia, milloin tuhkapilveä tai muuta hirmumyrskyä. Joku voisi tuohon tokaista, että pakkoko se on joka paikkaan nenäänsä tunkea - niinpä - mutta kun tällä seniori-iällä tuo lähteminen ei ole pelkästään hupailua varten. Olen niin hartaasti odottanut, että pääsisin vähäksi aikaa paikkaan, missä nivelet ei turpoile eikä luita kolottaisi. Ehkä liikaa toivottu!

 

1.12.2013  klo 21:56

Auts!  Enää kolme viikkoa Jouluun - mistähän sen fiiliksen vaan löytäis? Ehkä pieni lumisade auttaisi hiukan asiaa. No kyllähän nuo pikkumiehet tuovat vähän joulunodotustunnelmaa - - kun tulivat tänään mummille "evakkoon" (vanhemmat joulupukin asioilla ostosparatiisissa), touhottivat heti tuulikaapissa, mitä joulukalenterista oli löytynyt. Meillä kovaa menoa hillittiin, kun jätettiin ikkunan kaihtimet auki, että tontut pääsee niistä sisään kurkkimaan.

 

30.11.2013  klo 19:01

Tuntuu, että tässä eletään keskellä jotain utopiaa! Kun olen toiminut autokuskina muutaman viikon, on autokin muka tottunut tähän rauhalliseen naiskuskiin. Nyt mies on taas ottanut ohjakset käsiinsä ja huokaillut, kun autosta on tullut tällä välin niin lepsu. Voi herttinen sentään - että autokin tunnistaa nykyisin vakiokuskinsa ajotavat ja  käyttäytyy oppimansa mallin mukaan. En tuota ihan miehen sanomana ensin uskonut, mutta autoliikkeessäkin siitä oli miehelle kerrottu. Nyt mies alkaa olla tyytyväinen, kun muutaman päivän ajeltuaan autokin  alkaa olla taas entisensä ja kaasupoljin tottelee taas polkijaansa.

 

29.11.2013  klo 22:05

Kuviteltiinpa, että keskellä perjantain aamupäivää ei vielä olisi paljon muita liikkeellä, kun suunnattiin Tuusulaan Koiramäen pajutalliin. Väärin kuviteltu - väkeä oli tupa täynnä. Jotenkin sain pujoteltua huoneiden läpi ja löysin ovihärpäkkeen, jota olin varsinaisesti lähtenyt paikasta hakemaan. Kahville siirryttiinkin sitten kiltisti Shellin Simpukkaan, jossa  vietettiin jotain markkinointitapahtumaa ja väkeä oli kertynyt sinnekin. Synti, synti.... söin ison jauhelihapihvillä ja kananmunalla täytetyn lihiksen ja jälkiruoaksi ne vielä tyrkytti tuoreita munkkeja (jotka otettiin mukaan kotiin). Sitä se tekee tämä kaamos - kohta en mahdu minkäänlaiseen perperiin! Aggggrrrrrrrrrrrrrr!

 

28.11.2013  klo 22:43

Vaan siivetönnä en voi lentää....  Nyt olisi jo korkea aika lentää muuttolintujen lailla lämmittelemään luitaan etelän auringossa. Tämän aamun äkkilähtötarjouksena olisi ollut kahden hengen meno-paluulennot Kanarialle hintaan 270 € - mutta, mutta... kun mies nyt sattuu olemaan silmäleikkauksen takia vielä lentokiellossa, niin tallaillaan nyt vaan näitä hyisiä katuja. Autollakaan ei ehdi kovin pitkälle, kun ensi viikolla täytyy olla silmäklinikalla leikkauksen loppuarvioinnissa.

 

27.11.2013  klo 22:02

Flunssaa pukkaa, joka meinaa naista masentaa. Vaikka makkarissa pörisee yöllä ilmankostutin, kurkku on karhea ja nenä tukossa. Iltapäivästä meno sen kun lössähtää ja aikaansaannokset ovat vähäiset. Turha sanoakaan, etten sitten lähtenyt miehen matkaan aamulenkille. Hyvä niin, sillä kadut olivat yön jäljeltä jäisen liukkaat. Niinpä tämä reipas urhoni oli ottanut talven ensimmäisen kuperkeikan ja iskenyt päänsä jäätikköön, niin että kotiin tuomisina oli päässä komea kuhmu. No onneksi ei mitään sen pahempaa kuitenkaan ollut siitä mätkystä seurauksena!

 

26.11.2013  klo 22:55

Hrrrrrrrrrr! Pakkasta aamulla seitsemän astetta - ja minähän en tuonne hyiseen aamuun nokkaani pistä, aamulenkki saa nyt jäädä tekemättä! Ehkäpä tähän talveenkin täytyy tottua, mutta ei tänään; olo on sen verran karhea ja flunssan poikanen kolkuttelee ovella, joten saa se totuttelu jäädä vähän tuonnemmaksi. Ei saisi laiskamato iskeä tuon liikunnan kohdalla - sen totesi illan suussa katsellessaan Anssi Kukkosen (liki 80 v.) esiintymistä PS:ssä. Tuohon kuntoon tulisi tähdätä ikääntyessään. No hyvä että lenkki jäi nyt aamulla kuitenkin tekemättä, kun illalla olo oli kehnohko ja lämpökin oli hiukan koholla. Liekö vilu iskenyt salakavalasti, kun päivällä oltiin kahvittelutreffeillä systerin porukan kanssa Hyvinkään Willassa.

 

25.11.2013  klo 21:58

Just joo - - Pitääkö niiden thaimaalaisten nyt juuri alkaa rettelöimään, kun ollaan odotettu sitä lomalle lähtöä kuin kuuta nousevaa!!!  No onpahan jotain jännitystä ilmassa, kun tukka pystyssä seurataan telkkarista mielenosoituksia, jotka toivottavasti laantuvat jouluun mennessä. Siinäpä onkin sitten pohtimista, kun varasuunnitelmaa aletaan rustailemaan. Johonkin lämpimään kun mieli (ja nivelet) halajaa!

 

24.11.2013  klo 23:58

Voi minua höppänää!!! Kun muut ahertavat joulukorttitekeleidensä parissa, on minunkin tietysti kannettava korteni kekoon. Kyllä tämä on hullun hommaa! Hyvän palautteen innoittamana sain päähäni, että laitanpa omat joulusivut myös ruotsinkielisille ja käännän omat jo voimassa olevat tekeleet på svenska. Huh huh, helpommin unelmoitu kuin tehty! Tankeron kouluruotsilla hommaan menee erinäisiä päiviä ja kielikukkasiltakaan tuskin vältytään. Förlåt bara!

 

23.11.2013  klo 19:56

Ja hemmetti sentään!!!  Vaikka talvi ei vielä ole alkanutkaan, alkaa talven vaivat silti vainoamaan säiden armoilla pyristelevää! On se vaan merkillistä, että paikat (nivelet, suonet, lihakset???)  oireilee näin alku talvesta, vaikka lämpötila ulkona ei niin kauhean kylmä olekaan! Viime yönä alkuyöstä oli pakko nousta etsimään villasukkia jalkoihin ja siitä huolimatta, että pässin pökkimät lämmittivät jalkateriä, heräsin kolmen aikaan jalkojen särkemiseen. Siitä vaan sitten unen pöpperössä voitelemaan päkiöihin "thai-salvaa", jonka haju voisi tainnuttaa kokonaisen armeijan. Toivottavasti saunan lämpö tuo helpotusta seuraavan yön kolotuksiin!

 

22.11.2013  klo 22:02

Tänä iltana meitä kummastutti pauke ja rätinä, joka kuulosti ihan kuin sota olisi syttynyt. No sehän oli tietysti joulukadun avajaisten ilotulitus. No ei tämä aika ainakaan Joululta tunnu - pimeää on, eikä ainakaan ole mitään hankia ja korkeita nietoksia havaittavissa! Marraskuu tuntuu ihan siltä, kuin sen jo ennalta on aavistanut. Viime reissussa kuulin radiosta tähän aikaan niin sopivan kirjoituksen, että pistän sen tänne muidenkin marraskuusta kärsivien iloksi: Hengissä pysyttelyn kuukausi

 

21.11.2013  klo 21:55

Vau!! - nytpä löytyi sopiva kyltti frouvan ovenpieleen, ainakin miehen mielestä. Matkalla Outokumpuun piipahdettiin kaffeelle Kuortin ABC:lle, josta löytyi kiva puutavaroiden myymälä ja tuo päre oli sieltä ihan pakko ottaa kyytiin. Eilen oli ajokeli suorastaan mainio ja aurinkokin paisteli, kun kohti Outokumpua ajeltiin ystäviä tapaamaan. Tänään olikin sitten ihan toisenlainen meininki - räntää satoi sakeasti, joka sitten kasaantui loskavalleiksi tielle. Onneksi "silmäpuoli" mieheni pystyi hoitamaan ajohomman takaisin tullessa, hän kun nyt sattuu olemaan varmempi kuski kuin meikäläinen.

 

19.11.2013  klo 22:26

Pimeä, sateisen tuhruinen päivä, koiranilma sanoisi joku - vaikka en ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan, kun harva koirakaan moista keliä rakastanee! Koko päivän olen sisätiloissa piilotellut ja konettani räpeltänyt. Nyt alkaakin olla pulkassa tuo "lempilapseni", jota olen hartaudella viikkoja rakentanut - jokos arvaat mikä?  Kun Joulu alkaa olla tuskallisen lähellä, on nuo joulusivut pitänyt pistää uuteen uskoon. Harrastus se on tämäkin!!!!  No lopussa kiitos seisoo, jos seisoo?!

 

18.11.2013  klo 23:31

Kyllä on kunto päässyt repsahtamaan, kun tunnin aamulenkki tuntuu aina vaan painona jaloissa. Saattaapi olla, että sitä painoa on kaamoksen myötä kertynyt tuohon vyötäröllekin ihan fyysisesti - no eipä myrskytuuli pystynyt eilen viskomaan mummoa nurin vaikka uhkaavasti sauvoihin kävikin käsiksi. Sellainenkin ihme tässä on koettu, että makeiskaapille on useamman kerran päivässä asiaa. Täytyy olla tämän lohduttoman pimeän kauden tepposia - enhän minä ole aiemmin noita sokeripommeja himoinnut!!!!

 

17.11.2013  klo 18:05

Huh huh - olen ihan uuvuksissa! Raskaan aterian päälle heitin itseni vaaka-asentoon sohvalle ja tallennetuista ohjelmista löytyi vielä yksi aarre, jota jäin jälkiruoakseni nauttimaan. Nyt ovat silmät vesissä ja poskilihakset sinkeinä - ei minkään liikuttavan tarinan takia, vaan nauroin ja hirnuin itseni uuvuksiin katsellessani ja kuunnellessani "Hyvät ja huonot uutiset" - panelistien herjan heittoa! Ehdottomasti hauskin viihdeohjelma ikinä!!!!  Ja taas tuli ikää lisää varmaan monta, monta vuotta!

 

16.11.2013  klo 23:59

Siinä sen näkee, miten helposti päivittäinen liikunta jää tekemättä, kun personal-trainer ei ole mukaansa kirittämässä. Pari päivää vaille kaksi viikkoa on mennä hurahtanaut siitä, kun oma personal-trainerini  oli silmäleikkauksessa, eikä siten ole ollut ulkoilemaan tunkemassa. Tänä aamuna sitten pyrähdettiin lenkille - ja voi miten vaivalloiselta homma tuntui! Polvitaipeessa tuntui kiristystä ja käsiä särki, kun hampaat irvessä pistin tossua toisen eteen. Taisi olla enemmänkin henkistä laatua kaikki nuo vaivat, kun sohvalla löhöilyyn ja tietsikalla istumisen ihanuuteen oli ehtinyt parissa viikossa jo tottua.

 

15.11.2013  klo 19:12

Miten voikaan joku päivä olla pirullisen takkuinen????  Heti aamusta sähköpostini keksi ruveta vaatimaan, että vahvistaisin palvelimelle salasanani. Höh - olen tähän mennessä päässyt postiini ihan ongelmitta tallennetuilla tunnuksilla; mikä tämä tällainen aamu nyt on? En ole (tietääkseni) käynyt räpeltämässä mitään perustietojani!  No nyt en tänään ole onnistunut vastaanottamaan enkä lähettämään postia mokoman vian vuoksi!

Pankkiini tuli hyväksyttäväksi visa-lasku, jonka loppusummaa jäin kovasti kummeksumaan. Ja hups! Löytyihän sieltä yksi maksu, jota en ollut sinne odottanut. Veloitus oli tehty jo 10.9. Madeiralla - joku vakuutusyhtiö oli veloittanut yli viisikymppiä luottotiliäni. Autovuokrauksen yhteydessä syntyneet laskut on maksettu jo aikaa sitten - tästä maksusta en ole mitään slippiä saanut. Kun summa on niin vähäinen, en jaksa lähteä siitä kättä vääntämään. Menköön maksu sitten riemunpito-piikkiin tai kärsittyihin luottotappioihin!!!

 

14.11.2013  klo 22:04

Hemmetti mikä painajainen tuo Helsingin paikoitustilanne! Miehellä oli tänään kontrollikäynti silmäklinikalla ja tietysti lähdin häntä sinne kuskaamaan. Parkkipaikkaa ei tietenkään löytynyt läheltäkään HYKS:in rakennuksia - parkkitalo täynnä ja autoletka pyörimässä rundia lähikaduilla parkkipaikkaa etsimässä. Suosiolla luovutin parinkymmenen minuutin etsinnän jälkeen, jätin miehen sairaalan ovelle ja ajelin Seurasaaren rantaan odottelemaan, kun en halunnut lähteä mihinkään kauppakeskukseenkaan pyörimään. Kauniit syksyiset maisemat ja fläppäri sylissä autossa istuen siinä sitten vietettiin laatuaikaa pari tuntia!!!!

 

13.11.2013  klo 21:58

Miehet vitsailee naisten kustannuksella, kun frouvilla ei mukamas ole koskaan mitään päälle pantavaa. Väärin - minulla on ainakin yksi ikivanha musta neulepusero, jonka kaivan kaapista, kun lähden maailmaa valloittamaan. Poikkesinpa tänään kuitenkin Vero Modan myymälään, kun sattui matkani varrelle ja ostaa hujautin uuden neuleen sen kummemmin vaatetta sovittelematta. Kotona sitten totesin, että ihan hyvät kaupat tein - muutamassa minuutissa. Mies halusi ostaa minulle ensimmäisen joululahjankin, mutta sitä en antanutkaan pistää pakettiin jouluaattoa odottamaan. Nyt ei mummun varpaita palele, kun jaloissa on aniliinin punaiset filttitossut!!!!

 

12.11.2013  klo 21:58

Nyt pitäisi osata ottaa nöyrästi vastaan nämä syysmyrskyt, jotka meillä ovat lastenleikkiä, kun vertaa niitä tuolla Aasiassa raivoaviin hirmumyrskyihin. Henkilökohtaisesti yritän olla ruikuttamatta pieniä luitten kolotuksiani, joita kylmä ja kostea keli tuovat mukanaan. Mikäs hätä tässä meillä on ollessa - kipittää vaan lääkekaapille ja napsii huuleen ibuprofeiinia ja voitelee särkeviä jäseniään tiikerisalvalla, niin että vesi silmistä tirisee. Asumuksetkin meillä on tehty pitämään tuulet ja tuiskut ulkopuolella, vaikka harvemmin niitten tarvitsee taistella super-hyper-taifuunia vastaan.

 

11.11.2013  klo 23:10

Kyllä auringonvalo tekee ihmeitä ihmisen sielulle varsinkin näin marraskuussa, jolloin päivät ovat valoisuuden puolesta lyhyitä ja useimmiten sateisen tuhruisia. Oli ihan pakko lähteä katselemaan maailmaa ja nauttimaan tuosta valon ihmeestä. Kun kesällä lenkkeiltiin Haltialaan sauvojen kanssa, ei kahvilaan ollut menemistä kesken lenkin. Nytpä hurautettiin sinne autolla ja käytiin testaamassa kahvion tarjontaa. Siinä autoillessa tuli mieleen vanha juttu Lapin miehestä, joka ensimmäisen auringonsäteen pilkahtaessa tokaisi "Tuosta se riesan nakkasi". Kyllä aurinko nyt paistaa niin alhaalta horisontista, että se suorastaan häikäisee ja heikentää näkyvyyttä tuolla tien päällä.

 

10.11.2013  klo 22:00

Systeri soitti aamulla ja ihmetteli, mitä meille on tapahtunut, kun päivittäinen pajatukseni tänne nettisivulle oli jäänyt eilisen osalta tekemättä. Kiitos kysymästä, meillä eletään suht´ normaalisti - niin normaalisti, kuin nyt tällaisessa silmäpuolitaloudessa voidaan elää. Kiltisti mies on luovuttanut auton ohjauspyörän vaimolle ja saattaa mennä useita viikkoja, ennen kuin pääsee itse tarttumaan puikkoihin. Isänpäivään meillä otettiin eilen varaslähtö, kun ajeltiin lounaskaffeille Pirttimäkeen ja illansuussa kokoonnuttiin (me kaikki isovanhemmat) nauttimaan vävyn rakentamasta maukkaasta ateriasta ja punaviinistä. Nyt sunnuntaina, varsinaisena isänpäivänä, ollaan vaan löhöilty ja nautittu toistemme seurasta - joskin lapsenlapset tupsahtivat pariksi tunniksi meitä ilahduttamaan.

 

8.11.2013  klo 23:58

Voihan nenä!  Koko ilta on mennyt telkkarin ääressä nenäpäivää viettämässä - ja silmät melkein turvoksissa liikuttavia elämänkohtaloita kyynelehdittyä! Kyllä luulisi kovimmankin mimmin heltyvän lahjoittamaan pienen roposen noita köyhien lapsien oloja katsellessa. Tasan eivät käy onnen lahjat tässä maailmassa - kunpa sitä muistaisikin arjessa olla nurisematta omista "surkean pienistä" murheistansa!

 

7.11.2013  klo 21:12

Meneehän nämä päivät mukavasti tässä kotiparkettiakin tallaillessa. Itse asiassa olen ihan tyytyväinen, ettei tarvitse lähteä mihinkään höntyilemään - saa olla rauhassa, kuin karhu pesässään. Ihan uudenlaisia kuvioita tässä harjoitellaan. Enpä ole vielä kertaakaan koko 43 vuoden avioliiton aikana pessyt kumppanin tukkaa - no tänään sekin tuli sitten hoidettua, kun potilaan silmää oli suojeltava vesipesulta.

Lieneekö kaamoksen syytä, vai onko vikaa korvien välissä, kun olo tuntuu uupuneelta; kuitenkin väsymyksestä huolimatta herään yöllä muutaman tunnin nokosten jälkeen, eikä uni ota jatkuakseen sen jälkeen. Tänä iltana otan konjakkipullosta pienet hömpsyt ja kömmin peiton alle varhain, enkä jää lukemaan lehtiä, enkä tuijottamaan telkkaria. Huomenna ollaankin sitten taas virkeämpiä - tai sitten ei!

 

6.11.2013  klo 21:52

Jotain valoa sentään tunnelin päässä tähän ankeuteen - ehkä perhesopu säilyy jotenkin, kun miehen ei tarvitsekaan maata mahallaan kahta viikkoa. Lääkärit ovat sallineet jopa pienet askareet, joten luulenpa, ettei mene montakaan päivää, kun mies jo hoitaa kauppa-asiat ja pieniä talousaskareita. Sitä odotellessa frouvan on itsensä palattava kotihengettären rooliin ja toimittava siinä sivussa hoitsuna silmätippoja tiputellen.

 

5.11.2013  klo 22:31

Voi ankeuden ankeus!  Nyt koitti juuri sen kaltainen marraskuu, jota tahtoisin juosta karkuun maailman ääreen. Tänä aamuna kävin aamu varhaisella kaatosateessa Helsingin keskustassa, kun mies joutui yllättäen silmäleikkaukseen HYKS:in silmäklinikalle verkkokalvon irtauman vuoksi. Ihan hirveää ajaa tuolla pimeässä sateessa! Vielä hirveämpää on se, että miehen on maattava tietyssä asennossa jopa kaksi viikkoa noudattaen asentohoito-ohjetta "Asentohoitona saattaa olla esimerkiksi kasvojen pitäminen maata kohden (WC-käynnit ja ruokapöytään nouseminen saattavat olla sallittuja, kuitenkin asento kasvot alaspäin säilyttäen)". Todella vakava paikka vilkkaalle miehelleni - ja myös minulle, joka on tottunut miehen passaamiseen. No huomenna tiedän sitten enemmän, kun (jos) mies kotiutetaan klinikalta vaimon huostaan.

 

3.11.2013  klo 22:00

Tuolla "projekti-sivullani" seisoa jököttää aina vaan se proteiini-pussin kuva ja kerron pitäväni kevyttä dieettiä (ikuisesti). Ja höpö höpö!!!  Kyllä tarkoitus on ollut hyvä, mutta kun liha on heikko. Nytkin vetelin iltateeni sulostuttajaksi kekkereistä jääneen glögi-kakun jämän. Hmmmm....  taivaallisen hyvää!  Kun nyt jouluaika lähestyy hurjaa vauhtia, saattaa näitä glökikakun leipomuksia ilmestyä jääkaappiin useamminkin. No nytpä ei tarvitse valitella naaman rasvakudoksen katoamista - kyllä rypyt oikenee tällä syömisellä!

 

2.11.2013  klo 22:32

Juhlien jälkeen rauhallisen hidastempoinen laiskottelupäivä - ei edes päivittäistä liikunta-annosta nautittu, jos sellaiseksi ei lasketa pientä liikehdintää sohvalta jääkaapille. Mainio juttu tällainen pyhäpäivä, jolloin saa levätä ihan hyvällä omallatunnolla. Eilisistä kekkereistä jäi ruokaakin jäljelle niin runsaasti, ettei edes sen laittamiseen tarvinnut energiaansa tuhlata.

 

31.10.2013  klo 22:12

No tänä syksynä ei ainakaan olla myöhässä tonttuilun aloittamisessa. Huomenna kokoontuu meillä "vanha kööri" pikkujoulujen merkeissä - ihan hillitysti meinataan iltaa istua. Eihän se yhtään hullumpi ajatus ole!!! Kun kaamos painaa päälle, pitää jotain mukavaa keksiä sen selättämiseksi. - - - Ja yhä pysytään tiukasti kotimaan kamaralla ystävien epäilyksistä huolimatta!

 

30.10.2013  klo 23:04

Eilen tupaantuliaisissa. Pöytä notkui herkkuja ja juustojakin taisin mussuutta kiitettävästi - siitä nyt ihan voipunut olo. Tänään ystävät Turusta meillä lounaalla - ja pöydän antimet maistuivat taaskin - siitäkin paksunpuoleinen olo!!!!

  Eilen postilaatikosta löytyi pieni SOS-lappunen, josta mies muisti lukeneensa jo elokuussa Iltalehdestä. Joku huijariporukka jakelee postilaatikoihin näitä lappuja ja jos kukaan ei ole käynyt noutamassa sitä pois postilaatikosta, kertoo se noille roistoille, että ketään ei ole ollut kotosalla ja kämpän voi siten käydä tyhjentämässä omaan takakonttiin.  Ja minä kun olen kuvitellut asuvani vielä lintukodossa, jonne paha maailma ei voi mitenkään ulottua!!!!!!

 

 

28.10.2013  klo 22:37

Tuhruinen on maisema ikkunan ulkopuolella - ihan niin kuin tähän aikaan vuodesta bruukaa yleensä olla. Eipähän hätää!!!  Ikeasta uutta verhoa ikkunan peitteeksi, niin ei sitä pimeää kaamosta tarvitse sieltä lasin takaa katsella. Uudet lakanat ja muutama muki - siinäpä piristystä päivään.

 

27.10.2013  klo 22:38

Tänään meillä syötiin karjalanpaistia (evakkopaistia), joka on mielestäni erinomainen talven ruoka.... yksinkertaisen kursailematon - ja niin on muksujenkin mielestä. Kaksosten oli tarkoitus olla mummilla hoidossa vain muutama tunti, mutta visiitti venähtikin vähän pidemmäksi, kun uunista leijaili sieraimiin herkullinen tuoksu ja pojat halusivat jäädä mummolaan syömään. Hyvä, että edes jotain karjalaisia perinteitä siirtyy meiltäkin jälkipolvillemme.

 

26.10.2013  klo 22:01

Eipä tarvitse olla montakaan päivää hunningolla, niin johan tekemiset kasaantuu ja niitä saa sitten paikkailla niska limassa. Onneksi lauha keli hellitteli aamulenkille jo hämärän aikaan pyrähtäneitä. Nyt kun ensi yönä siirretään kelloja vielä taaksepäin, niin siinäpä onkin sitten opettelemista, ettei itseään tällää tuonne pimeään luontoon aamuyön tunteina!

 

Vieraskirjaanikin on taas pitkästä aikaa ilmaantunut uusia viestejä - sävykin on hieman erilainen kuin aiemmissa viesteissä. Olenkin ihmetellyt, että olen saanut pelkästään positiivista palautetta, vaikka sivustossa on ollut yli 4.000 kävijää päivässä. Luulisi siitä jo irtoavan enemmän jotain negatiivistakin palautetta. No en minä ainakaan sitäkään palautetta säikähdä!

 

25.10.2013  klo 21:54

Kylläpä nämä eesti-lomapäivät olivat niin täynnä menoa ja meininkiä, ettei masinan ääressä ole ehtinyt aikaansa tuhlaamaan. Pienessä, rauhallisessa Haapsalun kaupungissa riitti ihan mukavasti tekemistä muutamaksi päiväksi. Pieni pettymys oli kylpylä, jonka olimme kuvitelleet syystä tai toisesta hieman erilaiseksi - no eihän se paljon kotikunnan uimahallia kummempi ollut!!!!! Tulipahan kuitenkin istuttua poreammeessa ja ryystettyä kaljat "saunakamarissa".

 

22.10.2013  klo 21:09

Missähän klinikalla voitaisiin korjata VMK-geenejä (=VilkasMieliKuvitus). Tuo minulle syntymälahjana suotu pahuksen geeni pistää ranttaliksi aamuyöllä kolmen aikoihin ja potkii minut hereille, vaikka kuinka yritän pistää kampoihin. Enpä pompannut viime yönäkään pystyyn vaan sitkeästi yritin laskea lampaita. Aikamoinen liuta niitä ehti vilistää siitä silmien ohi, ennen kuin parin tunnin laskemisen jälkeen vaivuin tunnin horteeseen. Päivän aikana ei tuosta vmk-geenistä ole mitään haittaa, pikemminkin päinvastoin.

 

21.10.2013  klo 22:23

Nyt on rinnat kuvattu - kunnallinen mammografiaseuranta piti taas huolen, että kahden vuoden välein tehtävä tutkimus tulee suoritetuksi. Erinomaisen hyvä asia! Kun moinen homma jää oman muistamisen varaan, ei ole takeita siitä, että sinne tulee mennyksi säännöllisesti. Eikä sekään paljoa haitannut, että tutkimuspaikka on ihan ydinkeskustan keskellä. Harvoinpa siellä Helsingin keskustassa tulee nykyisin pyörineeksi - lienenkö saanut kyllikseni siitä kulttuurista aktiivisena työaikanani?

 

20.10.2013  klo 23:53

Olipa merkillinen ilta, kun tavoistani poiketen juutuin tv:n ääreen oikein moneksi tunniksi. Melkein vahingossa törmäsin hyvään suomalaiseen draamaan, jota oli ihan pakko jäädä tuijottamaan ja heti perään sunnuntai-iltojen ehdoton ykkönen - Silta. Onneksi telkkarista tulee nykyisin todella hyviä pohjoismaisia juttuja, joita katselee paljon mieluummin kuin jenkkiläistä väkivaltaa tai saippuaa. Eipä liene mikään ihme, ettei kirjojen lukuharrastukselle tahdo löytyä enää aikaa ollenkaan, kun tämä nettisivuharrastus vie melkein kaiken liikenevän ajan ("kaiken ajan" = miehen kommentti). Yöpöydällä odottaa vino pino akkainlehtiäkin - milloinkahan nekin ehtisi kahlaamaan läpi?

 

19.10.2013  klo 20:58

Kaunis syyspäivä houkutteli lähtemään neljän seinän sisältä maailmaa katselemaan. Niinpä ajeltiin Kuusijärvelle lounastamaan, mutta olivatpa pistäneet pääravintolan remonttiin ja tarjolla olisi ollut vain kaffeeta ja pullaa, joten jouduttiin keksimään uusi lounaspaikka. No kylläpä keksittiinkin mainio rekkamiesten grillimesta Keravan jokivarresta. Maistuvaa (valkosipulilla ja shilillä terästettyä) evästä mussutettiin suurella hartaudella ja antaumuksella. Tuhtia ruokaa, eikä mitään kaksi heinää ristissä hienostelua!!! Mihinkähän unohtui se kaloriniuhottajan asenne???

 

18.10.2013  klo 23:27

Jos ovat hellyttäviä ihmisen taimet, niin kyllä tuollainen muutaman kuukauden ikäinen koiran pentukin osaa olla tosi suloinen. Itselle ei voida ajatellakaan sellaisen hankkimista, kun ollaan niin paljon pois kotoa, mutta onneksi saadaan purkaa taputteluhalujaan tyttären perheeseen hankittuun uuteen perheen jäseneen - eilen saatiin jo pikkuisen harjoitusta.

 

17.10.2013  klo 22:01

Kyllä nykyiset dropit ovat tehokkaita ja lasten päiväkodista saamat pöpöt nujertuvat kerta kurlauksella. Eipä aamulla taudista ollut paljon tietoakaan, kun veljekset pistivät parastaan mummin ja papan "iloksi". Mummi sen sijaan oli nukkunut edellisenä yönä peräti kolme ja puoli tuntia, joten ei siinä ihan täydessä terässä lapsukaisia pystynyt hoivaamaan. - Eipä noita näyttänyt ollenkaan häiritsevän, että zombi yritti luikerrella leikeistä väsymykseen vedoten. No ei tässä ainakaan sammaloitumaan ehtine.

 

16.10.2013  klo 21:54

Huomenna minusta tulee sisar-hento-valkoinen, kun saan hoidettavakseni kaksoset, joilla toisella on silmätulehdus ja toisen riesana on korvatulehdus. Melkein tuntuu, että kun toinen näistä sairastuu, saa toinenkin heti jonkun vaivan "riesakseen", niin ettei tarvitse mennä päiväkotiin toisen nauttiessa mummin paapomisesta. Omaa kuntoa on yritettävä pitää yllä - niinpä sauvat suihkii jo aamulla anivarhain Klaukkalan kujasilla.

 

15.10.2013  klo 22:00

Siitähän on jo ikuisuus, kun yrjöiltiin ja kakkailtiin Intian Goassa, kun masut eivät tahtoneet millään tottua paikalliseen bakteerikantaan. Niinpä siinäkin asiassa on käynyt, niin kuin yleensä tapaa käydä - aika kultaa muistot, eikä hirveä vatsatautikaan muistu mieleen enää niin hirvittävänä. Kun katseltiin tallennettua ohjelmaa kahden norjalaismiehen matkasta rikshalla läpi Intian, valtasi mielen kaukokaipuu. Olisipa mukavaa lähteä kokemaan tuo kaoottinen liikenne ja ihmisvilinä eksoottisessa ympäristössä! No - pääseehän tästä taas pian reissuun; ei nyt sentään ihan Intiaan, mutta Haapsaluun kumminkin.

 

14.10.2013  klo 23:04

Kyllä paitansa saa kastumaan hiestä tässäkin syksyisessä kelissä, kun apinanraivolla heiluttaa haravaa. Minä onneton pukeuduin kuin turkkilainen sotaan lähdössä lähtiessäni pihatöihin ja tietysti marisin viileitä kelejä. Pakko oli riisua takki heti ensi metreillä ja melkein bikineissäkin olisi tarjennut puuhastaa. Nyt onkin mielenkiintoista herätä tulevaan päivään, kun takajalakojaan ei varmaan omikseen tunnista - kallonien istuttaminen suorilta jaloilta  maahan urkkien teki  ramman näinkin notkeasta naisesta.

 

13.10.2013  klo 23:18

"Leikitäänkö mummi, että sinä olisit nyt ZOMBI (kauheeta - näytänkö minä lasten silmissä zombilta)?  No kyllähän tässä melkoista zombia ollaankin, joten leikki sopinee hyvin päivän teemaan. Vintiöt vievät mummin makkariin, sulkeva visusti oven ja opettavat zombille, miten tanssissa pitää heiluttaa käsiä ja jalkoja. Sainpa taas monta vuotta elinikää lisää, kun nauroin hassun näköiselle tanssille vesissä silmin!!!!!

 

12.10.2013  klo 20:52

Nyt ei tarina kyllä tältä mummulta irtoo, kun ympärillä pyörii kaksi herhiläistä, jotka vievät mummia kuin pässiä narussa. Ehkä se on sitten niin, että mummi on se henkilö, jota eniten pompotetaan ja jonka pitää osallistua leikkeihin (ehkäpä mummun omaa syytä, kun on lapsukaiset siihen opettanut). Ja mielenkiintoinen yö tulossa - Petu ilmoittautunut papan viereen nukkumaan - kukahan nukkuu loppujen lopuksi missäkin!?

 

11.10.2013  klo 18:00

Voi naisellinen turhamaisuus!  Kun tukka näyttää (omasta mielestä) likaiselta, ei kotipiirin ulkopuolelle ole menemistä - paitsi tietysti aamulenkille, jonne pelastukseksi riittää, kun laittaa huulipunaa. No tuo tukkaongelma korjaantuu tuota pikaa, kun piipahdan nauttimaan viikonloppusaunan suloisuudesta - hemmottelenpa itseäni oikein pitkän kaavan mukaan. Huomenna onkin freesimpi olo - tai sitten ei??!

 

10.10.2013  klo 22:00

Aamutoimet meni ihan sekaisin, kun jouduin lähtemään Lidliin heti ovien avaamisen aikaan. Mies huomasi eilen iPadissa Lidlin mainoksen, jossa kerrottiin, että nyt niitä olisi huomisaamuna saatavilla - niitä ultrakevyitä toppatakkeja, joita ollaan koko syksyn ajan yritetty hakea vähän sieltä sun täältä. Kylläpä oli muutkin sattuneet näkemään mainoksen ja siellä sitä sitten iloisesti rupatellen tongittiin takkikasassa ja soviteltiin takkeja ristiin rastiin. Eihän ne koot olleet sinnepäinkään, mihin kokojen mitoitukseen suomalaiset ovat tottuneet. Niinpä miehelle ei saatu takkia, mutta itselle löysin sähkön sinisen miesten takin. Kyllä sillä nyt kehtaa pimeässä yössä lentoasemalle matkustaa!

 

9.10.2013  klo 22:02

Kun jotain huvitusta kaivattiin elämään, niin eipä muuta keksitty tähän hätään, kuin lähteä luuhailemaan kirppikselle. Mitään "uutta" ei tämä oma tavarataivas enää tarvitse, mutta voihan sitä aina katsella, mitä muilla on poisheitettäväksi. Ja tarttuihan sieltä sitten kassiin kuitenkin sherrylasit, runokirja, pari pokkaria ja pari ristikkolehteä (miehelle ulkomaan reissuille). Nuo halvat pokkarit on mainio juttu ottaa mukaan reissuun, kun ei niitä sitten tarvitse raahata kotimaahan takaisin.

 

8.10.2013  klo 22:17

Hui!!  Joko ne pelkäämäni ankean kosteat ja suttuiset aamut nyt alkaa? Mies sai kuitenkin aamulla lähtemään sauvalenkille, vaikka rutisinkin sumusta ja pimeydestä. No eihän se mitään uutta ole, että loppusyksyn kaamos vetää mielen matalaksi. Miksei sitä voisi nauttia näistä pimenevistä illoista, poltella takkaa ja kynttilöitä - asettua aloilleen, niin kuin karhu talviunilleen? Mitenkähän vanhaksi sitä on elettävä, että siihenkin oppii?

 

7.10.2013  klo 22:00

Taas yksi niitä päiviä, kun "ajeltiin puolivaloilla".  Todella turhauttavaa, kun yöuni jää liian lyhyeksi ja päivä sitten menee harakoille univajeessa töppöillessä. Mutta minkäs mahdat, kun heräät kesken unien pisulle ja sen jälkeen päässä alkaa pyöriä ihan turhanpäiväisiä juttuja, joita kyllä ehtisi tulevanakin päivänä vatkaamaan. Mikähän siinäkin on, että reissussa ollessa pystyy nukahtamaan uudelleen, vaikka hortoilee välillä vieraan hotellihuoneen pimeydessä? Joku voisi sanoa, että siinäpä haetaan tekosyitä ulkomaille karkaamiseen!!!!!

 

6.10.2013  klo 21:53

Muuttolintujen poistumisviikonloppu - tarkoittaa ihan niitä oikeita tipusia, mutta varmaan myös niitä etelään talvehtimaan lähteviä kaksijalkaisiakin. Vaikka en mikään luonnontuntija olekaan, niin jotain sentään silmä keksii luonnossa liikkuessa minullakin! Tänä aamuna lenkillä meistä kumpikin jäi kummastuneena katsomaan pientä tinttiä, joka oli niin erikoisen näköinen, ettei sellaista ollut silmä Suomen luonnossa vielä tähän ikään mennessä havainnut. Ihan tiaisen näköinen lintu, mutta väriltään valkoinen hailakan keltaisella höystettynä. Eipä mies onnistunut löytämään netistäkään selvitystä - mikä lieneekään ollut; luonnonoikkuko?

 

5.10.2013  klo 20:02

Jos haluaisi olla täydellisesti ajan pulssilla, pitäisi liittyä Twitteriin. Ainakin niin PS:ssä mainostettiin pari päivää sitten. - Mutta kun ei nyt tunnu millään löytyvän intoa aloittaa taas uutta sosiaalisen median käyttöä. Juoksutetaankohan meitä kuin pässiä narussa näissä mukamas tärkeissä kommentointijutuissa. Pientä väsymistä olen ollut huomaavinani näihin blogeihin, facebookiin ja ties mihin medioihin kirjoittamisessa. Itse väännän tarinaa tänne omalle sivulleni, mutta facebookin käyttö onkin sitten jäänyt vähäiseksi. Mistäpä löytää aikaa tälle kaikelle hömpälle, kun ihan oikeaakin elämää olisi mukavaa harrastaa?

 

4.10.2013  klo 21:52

Voi ihmispoloa voi! Ensin meille opetettiin, että kaikki kova rasva on pahasta ja tukkii meidän verisuonet. Sitten tuli karppaus ja rasvaa, nimenomaan voita ja muita eläinrasvoja alettiin popsimaan sellaisella antaumuksella, että kauppojen hyllyiltä loppuivat voivuoret ja kansa joutui hamstraamaan varastoon tuota herkkua. No nyt sitten uutisoitiin, että pieleen on mennyt - kovat eläinrasvat ovat sittenkin vaarallisia nykyisen käsityksen mukaan. Onneksi en ole hurahtanut näihin rasvojen kanssa pelleilemisiin, pikemminkin joudun vahtimaan, että päivittäinen rasvan tarve tulee tyydytettyä. Mitähän ne keksii seuraavaksi?

 

3.10.2013  klo 22:04

Miksi ihmeessä sitä tuijottaa tv:stä sellaisia juttuja, jotka jotenkin alkaa suorastaan ahdistamaan - Siltaa, Lutheria, Beckiä.....  Onneksi vastapainoksi alkoi eilen "Hyvät ja huonot uutiset", joka kolahtaa omaan huumorintajuun ja saa todella naureskelemaan. Illansuussa katselen myös PS:ää, joka useimmiten saa mielen hyvälle tuulelle. On todella hassua, että kaikenlaiset murhajutut kiinnostaa katsojia, vaikka tuskin kovinkaan monen katsojan elämänpiiriä moiset kauheudet mitenkään koskettavat.

 

2.10.2013  klo 23:03

Bingo, bango, bongo... vai mitkä helkutin arpajaiset ne olivat, joista olen muka voittanut miljoona yhdeksänsataa viisituhatta kuusisataa euroa??? Niin minulle armollisesti sähköpostin kautta kerrottiin. Minun ei tarvitsisi kuin lähettää heille tarkempia tietoja itsestäni, niin johan rahahuolet tästä huushollista häviäisi huidsin nevadaan ja tilille ilmestyisi vähän ylimääräistä tuhlailurahaa. No kun olen ollut koko ikäni luonteeltani säästäväistä sorttia, en noita rahoja heiltä aio lähteä anomaan. Onkohan yhtään ihmistä Suomen maassa, joka ei olisi vielä kuullut näistä huijausyrityksistä? Ilmeisesti vielä joku menee lankaan, kun näitä älyttömiä juttuja joku kettu sähköpostilla lähettelee. Ihan uskomaton juttu!!!!!

 

1.10.2013  klo 21:05

No jo on taas elämä mallillaan - herättiin molemmat aamuyöllä kello kolmen jälkeen, eikä uni enää sen jälkeen jatkunutkaan, joten noustiin jo ennen neljää kahvin keittoon. Sauvat kädessä viipotettiin jo puoli kahdeksan aikaan Tornimäessä. Lounasaikaan lähdettiin Hyvinkään Willaan kahville, ettei olisi torkuttu pitkin päivää kotosalla. Nyt on olo tosi tokkurainen. Yritin katsoa Lyonin torin ruoan myyntiohjelmaa sohvalla retkottaen ja "putosin" kelkasta vähän väliä. Jokohan uni maistuu tulevana yönä?

 

30.9.2013  klo 21:05

No jo on taas elämä mallillaan - herättiin molemmat aamuyöllä kello kolmen jälkeen, eikä uni enää sen jälkeen jatkunutkaan, joten noustiin jo ennen neljää kahvin keittoon. Sauvat kädessä viipotettiin jo puoli kahdeksan aikaan Tornimäessä. Lounasaikaan lähdettiin Hyvinkään Willaan kahville, ettei olisi torkuttu pitkin päivää kotosalla. Nyt on olo tosi tokkurainen. Yritin katsoa Lyonin torin ruoan myyntiohjelmaa sohvalla retkottaen ja "putosin" kelkasta vähän väliä. Jokohan uni maistuu tulevana yönä?

 

30.9.2013  klo 22:24

Voiko ihminen enää enempää itseään kiduttaa, kun heti maanantai aamuna päättää elää 500 kalorilla kituutellen koko päivän. Proteiinijauhesäkistä olen saanut kulutettua yhden desin, jonka olen litkinyt mehukeiton joukossa. Tätä menoa jauhetta riittää satavuotiaaksi asti. Onneksi olen tullut järkiini, enkä aio tätä itseni kutistamista jatkaa sen kauempaa - kunhan saan sulateltua ne pari kiloa, jotka reissussa taas onnistuin kartuttamaan.

 

29.9.2013  klo 23:17

Joskus ennen muinoin matkakuvia liimattiin albumiin silloin, kun oli jo miltei unohtunut missä kuvat on otettu. Laatikon pohjalle ehti aina kertyä kuvia kasapäin ja koskaan ei tuntunut olevan aikaa niiden järjestämiseen. Nykytekniikka tuo siihenkin hommaan helpotusta, kun kuvat voi päräyttää suoraan kamerasta bitteinä säilytettäväksi. No videoiden osalta homma on ollut vähän monimutkaisempi ja eikä kuvan laatukaan ole ollut kummoinenkaan. Niinpä uhrasin tämän sunnuntaipäivän Krabilla kaksosista otettujen videoiden uusimiseen ja korjailuun. YouTuben kanssa sählääminen oli viedä hermot, mutta toivottavasti siitä on nyt iloa - ainakin pikkuäijille!

 

28.9.2013  klo 19:17

Pakko, pakko pakko.... tottua ajatukseen, että talvea kohti ollaan menossa. Aamulenkille lähtiessä oli jo kaivettava hansikkaita esille ja mieskin on jo antanut periksi ja hylännyt hänelle niin rakkaat shortsit parempia kelejä odottamaan. Nyt jos koskaan pitäisi alkaa vaihtamaan vaatevarastoon lämpimät kamppeet hepeneiden tilalle, mutta kokemuksesta sen tietää, että vasta ensi lumien tultua alkaa hirveä myllerrys - millään kun en haluaisi ryhtyä taas eskimoksi! No ainakin tänään on hellettä luvassa - kotisaunan lauteilla meinaan!

 

27.9.2013  klo 22:10

Perhanan rastaat, kun ehtivät varastaa loman aikana aronia-pensaastani kaikki marjat. Luulin hölmöyksissäni, ettei ne kelpaa edes lintujen ravinnoksi, mutta toisin kävi. Viime syksynä haettiin lisää aronioita pakkaseen Luukin golf-kentän laidasta - siispä sinne! Mutta voi!  Sama oli tilanne sielläkin, joten poikettiinpa siitä sitten metsään mustikoita poimimaan. Ei ihan viisasta - jokuhan ne mustikatkin oli ehtinyt sieltä mättäiltä keräämään; minulle jäi purkin pohjalle muutama neulanpään kokoinen nahjus. Nähtiinpä siellä kalliolla tämän suven ensimmäinen kyykäärmekin, joka oli jo niin kohmeessa, ettei edes hätistelyyn reagoinut mitenkään.

 

26.9.2013  klo 22:42

"Uusi tutkimus kääntää päälaelleen stereotypian harmaahapsisesta, keinutuolissa istuvasta mummosta. Tutkimuksen mukaan yli 55-vuotiaat suomalaiset elävät omasta mielestään elämänsä parasta aikaa. Heillä on aikaa keskittyä itseensä ja innostua uusista asioista." Melkeinpä allekirjoitan tuon Iltasanomien kirjoituksen senioritutkimuksen tuloksista - ei niitä keinutuolimummoja omasta lähipiiristä ainakaan löydy. Sattumalta kuuntelin radiosta eilen tuosta tutkimuksesta tehtyä ohjelmaa, jossa meidän suurten ikäluokkien eläkepäivistä kerrottiin. Mukavaa oli kuulla, että suurin osa tuntee elävänsä parhaita päiviään, eikä koe olevansa yhteiskunnalle taakkana, vaikka mediassa niin usein meitä siitä syytetään.

 

25.9.2013  klo 22:10

Ui ui ui - hyisen kylmä viima ei kuitenkaan pystynyt meitä säikyttämään, kun harrastettiin hyötyliikuntaa ja kiivettiin Tornimäen rinteille sienikopat käsissä. Nyt on joulupöydän sienisalaatin raaka-aineet ryöpätty ja suolattu - kaksi tuntia ahkeroitiin ja saatiin vähäisestä sadosta haalittua koreihin viiden ja puolen kilon saalis. Lienee kuivan kesän syytä, ettei tuo herkkusato tänä syksynä ole runsaimmillaan.

 

24.9.2013  klo 22:54

Taas on oma koti kullan kallis - kyllä kannattaa lähteä reissuun, niin johan on palattua mukava ja ylellinen tunne tunne, kun ei tarvitse siipan kanssa koko ajan toisiaan yhdessä pienessä huoneessa väistellä.  Ja niistä matkakiloista en aio nyt mitään pälättää, ainakaan muutamaan päivään - nestettä on varmaan päässä jos toisessakin (tai sitten ei), jonka toivon sulavan ihan itsestään muutamassa päivässä!

 

 

Madeira

 

23.9.2013  klo 9:17 (Madeiran aikaa)

Pilvetön taivas!!!! Jotain tekemistä oli vielä keksittävä viimeiselle lomapäivälle, siispä tossua toisen eteen ja Funchalin keskustaan, josta köysiradalla ylös Monten vuorelle - aivan!! - vielä kerran vuorelle. Eikä paljon tarvinne arvailla, kenen idea vuorelle nouseminen oli! Eihän minulla mitään korkeanpaikankammoa olekaan, kun osasin nauttia alla avautuvista maisemista ilman mitään kammon väristyksiä. Alaspäin tullessa edessäni istui selkä menosuuntaan saksalainen mies, joka piti silmiään tiukasti kiinni koko matkan ajan - hänellä se korkeuskammo vasta oli!

Päivän kuvat

 

22.9.2013  klo 8:21 (Madeiran aikaa)

No nyt on liikuntaa harrastettu riittävästi, kun auto jätettiin eilisaamuna vuokraamolle. Reipas parin tunnin kävely Funchalin keskustaan ja takaisin oli tervetullutta vaihtelua vuoristojen ja rantojen koluamisen jälkeen. Funchalissa koluttiin kenkäkauppoja ja etsittiin miehelle sopivan kokoisia "kanootteja" patikoinnin aikana hajonneiden sandaalien tilalle....Ja se pakollinen kuvio Funchalissa - patikoinnin pölyt käytiin huutomassa kurkusta kauppahallin kahvion jättikolpakollisilla.

Päivän kuvat

 

21.9.2013  klo 8:46 (Madeiran aikaa)

Kun en parempaakaan keksinyt, annoin periksi miehen toivomukselle suunnata nokka vielä kerran kohti vuoristoa. Korkeuksiin kiivettiin, kun frouvalle haettiin Encumeadasta aito madeiralaismyssy kotimaan aamulenkkien lämmittäjäksi. Alastulo vuorelta oli taas oma kokemuksensa - välillä tuli jo pienoinen uskonpuute, kun jyrkkien katujen labyrintistä tietä laaksoon etsittiin. Täytynee olla uskomattomat reisilihakset näiden mäkien asukkailla, kun näitä kujia ikänsä tallaavat - uskomatonta, uskomatonta!!!!

Päivän kuvat  ja  Kuvia hotellielämästä

 

20.9.2013  klo 8:14 (Madeiran aikaa)

AURINKO - tai ainakin melkein!!!  Kyllä se sieltä pilven raosta säteitään silloin tällöin roiski, niin että miehenkin kalkkunan koivet loistivat illalla possunpunaisina, kun oli uskaltautunut riisumaan rannalla pitkäpunttiset shortsinsa. No - eiköhän ne taas syksyn aikana ehtine siitä harmaantumaan entiseen väriinsä, kun kotiin palattua kesähepenet vaihtuu pitkiin lahkeisiin.

Päivän kuvat

 

19.9.2013  klo 8:30 (Madeiran aikaa)

Jos aurinkolomaa haluaa, ei kannata ainakaan Madeiralta sellaista hakea. Täysin kirkas taivas (edes utuinen) on harvinaista herkkua, kun nuo pahuksen vuoret keräävät uhkaavan tummat pilvet roikkumaan yllään levittäytyen sitten koko saaren ylle. Eilinen saarikierros "omalla" autolla oli melkoinen koettelemus - korkealla vuoristossa ajeltiin hernerokkasumussa ja välillä suoranaisessa sateessa. Kuski sai vääntää rattia tuntitolkulla kämmenet rakoille ja sateella vuorelta tielle vierineet kivenmusut (jossain paikassa puolen kuution kokoiset) olivat suorastaan vaarallisia. Facebookin termiä käyttääkseni "EN  TYKKÄÄ".

Päivän kuvat

 

18.9.2013  klo 7:42 (Madeiran aikaa)

Eilisaamuna meillä piti olla vuokrabiilin luovutus ja siirtyminen jalankulkijoiksi. Eihän siitä tietenkään mitään tullut, vaan vuokraamolta haettiin neljä lisäpäivää autoilun iloa. Häpeä tunnustaa - laiskuus ja mukavuudenhalu ovat iskeneet meihin loman aikana pahemman kerran. Kävelysauvat ovat levänneet parvekkeella koko alkuloman ajan ja aamuisin ollaan ajeltu hissillä alakerran autotalliin, josta on sitten huristeltu päivän rientoihin. Liikunta on jäänyt kovin vähäiseksi, mutta jääköön - sauvaillaan ja kuntoillaan sitten taas kotomaassa senkin edestä.

Päivän kuvat

 

17.9.2013  klo 8:30 (Madeiran aikaa)

Niin turhaan pieni ihminen suunnittelee täällä omia menojaan etukäteen - luonto on se, joka päättää!!!  Aamulla lähdettiin vuoriston poikki Porto da Cruzin merivesialtaille. Samea tihkusade esti näkemästä laaksoihin ja pilvet roikkuivat raskaan tummanpuhuvina niskassa koko vuoriston läpi - matka tuntui siten turhankin pitkästyttävältä. Eikä sinne altaille ollut mitään mieltä asettua, kun keli oli suoranaisen kehno. Siitä sitten palattiin moottoritietä takaisin Funchalin kaupunkiin ja kauppakeskukseen pyörimään. Iltapäivä meni aurinkoa takaa ajaessa - Calhetaan, jossa ehdittiin olla 15 minuuttia ennen tihkusateen alkamista - Paúl do Mariin, jossa ehdittiin olla rannalla alle tunti ja syödä lounaseväät - Ponta do Soliin, jossa taivas viimein repesi ja lueskeltiin auringossa rannalla puolitoista tuntia. Eipä ole ihme, että luonto kukoistaa, kun saa vettä niskaansa vähän väliä!

Päivän kuvat

 

16.9.2013  klo 7:57 (Madeiran aikaa)

Höh!!!  Sääennusteen mukaan eilen piti sataa vettä, mutta en nyt kovin rankaksi sateeksi luokittelisi sitä, kun taivaalta tihutti muutaman pisaran vettä niin ohuelti, ettei edes sontikkaa tarvittu. Olin jo suunnitellut päiväohjelmaksi ostosparatiiseissa pyörimisen, mutta ajeltiinkin sitten pieneen Calhetan kylään, josta löydettiin (yllätys, yllätys) hyvä hiekkaranta. Ovat näköjään satsanneet näihin turisteja tuoviin valkohiekkaisiin uimarantoihin. Pilvisellä rannalla oli helppoa viettää leppoisaa sunnuntaipäivää - illalla iho kertoi, että ultraviolettisäteilyä oli ollut ihan riittävästi.

Päivän kuvat

 

15.9.2013  klo 8:37 (Madeiran aikaa)

Kun mies on vuoristo-fani, kertyy matka-aikaa rutkasti enemmän kuin moottoritiellä liikkuessa. Näillä jyrkillä rinteillä ratin pyörittäminen ei ole todellakaan "mun juttu", vaikken toisaalta ole ollenkaan peloissani siinä pelkääjän paikallakaan. Tänään puolentoista tunnin kieputtelu vuoristossa läpi metsäpaloalueen oli kokemus sinänsä. Toinen uusi kokemus oli Machicon hiekkarannan saharamainen hiekkamyrsky, jota siedettiin vain viitisentoista minuuttia ja vaihdettiin paikkaa kiviselle rannalle, jossa navakka tuuli ei sentään meitä hiekkaan upottanut - kuivia puiden lehtiä sietää sentään paljon paremmin.

Päivän kuvat

 

14.9.2013  klo 8:08 (Madeiran aikaa)

Pilvisen päivän sijaan saatiinkin kirkas taivas ja etukäteen suunniteltu levada-reissu ei enää tuntunutkaan hyvältä ajatukselta, joten hypättiin autoon ja huristeltiin Porto Monizin ihanille merivesialtaille. Mukavaa ja leppoisaa oleskelua kirjan ja "muutaman" muun turistin seurassa. Ihmeen paljon täällä kuulee itäisen naapurimme murretta!

Päivän kuvat

 

13.9.2013  klo 8:20 (Madeiran aikaa)

Olen vahvasti sitä mieltä, että luontoäiti yrittää suojella meitä palamiselta, kun antaa säästeliään niukasti päivänpaistettaan. Tänään päätettiin tutustua saaren ainoaan oikeaan hiekkarantaan Machicossa, jonne hieno valkoinen hiekka on roudattu Afrikasta saakka. Ihme ja kumma! Muutaman tunnin lueskelu aurinkotuolissa pilvisen taivaan alla rusketti pintaa ihan riittävästi. Ja tänään ei väistelty lehmän läjiä, vaan pitkähäntä lampaita, joita pomppi eteemme vuoristoisella kippuratiellä. Pakko oli pysähtyä kuvaamaan tienvarsilla kukkivia sinisiä ja valkoisia suuria hortensian kukkia, jotka kukkii vielä näin syyskuussa - punaiset ovat jo lakastuneet.

Päivän kuvat

 

12.9.2013  klo 8:10 (Madeiran aikaa)

Onneksi edellisen päivän "tapaturma" ei aiheuttanutkaan mitään hämminkiä, kun miehen silmä ei mennytkään mustaksi! Ei, ei - en minä hänen silmäänsä motannut, vaan ahtautuessaan pienestä rakosesta parkkipaikalla autoon, iski silmäkulmansa auton ovenpieleen. Pieni naarmu naamassa nyt kenenkään ulkonäköä pilaa!!! Vaikka mustan silmän arvoitus olisi ollut ihan järkeen käypä, kuka olisikaan sitä uskonut, vaan minua olisi katsottu "sillä silmällä"!

On se vaan ärhäkkä tuo auringon säteily vielä tähän aikaan vuodesta. Niinpä punanahkaisina päätettiin ajella pohjoisrannikolle Porto Moniziin ja katsella vuoristomaisemia, ettei jouduta niin paljon tekemisiin tuon paahtavan mollukan kanssa. Kerrassaan kiehtova paikka! Tänne palataan merivesialtaille, kunhan saadaan ensin väriä pintaan. Kiehtova oli paluumatkakin, kun ajeltiin ylätasankoa tiellä olevia maamiinoja (=lehmänpaskaläjiä) vältellen.

Päivän kuvat

 

11.9.2013  klo 8:10 (Madeiran aikaa)

Kun Portugalissa ollaan, ei tietenkään osoitteiden löytyminen käy kuin strömsössä! Autovuokraamon löytyminen piti olla google-kartan mukaan helppo nakki, mutta käytännössä vuokraamo ei ollut siellä lähelläkään, minne kartta meitä usutti. Pakko oli ottaa taksi avuksi. Kun viimein päästiin istumaan "omaan autoon", ei vuokraamosta saatukaan saaren karttaa, joten sokkona lähdettiin seikkailemaan pitkin teitä. Navigaattoristakin puuttui sähköpiuha, joten eipä ollut apua siitäkään.

Vaikeuksien kautta voittoon - päivää vietettiin mukavasti Camaro de Lobosissa ja Punta do Solissa. 

Päivän kuvat

 

10.9.2013  klo 8:20 (Madeiran aikaa)

Ensimmäinen yö nukuttu "uudessa kodissa" - todella nukuttu!!!!! Vaikka nukuin lentokoneessa tulomatkalla, olin kuitenkin niin puhki, että kymmenen tunnin yöunet olivat tarpeen silmiä kirkastamaan. Ehkäpä nettiriippuvaiselle on siunaus, ettei huoneessa ole nettiyhteyttä; aamuisin uni maistuu, kun ei se pahuksen kone ole houkuttelemassa salaisuuksiensa lähteille. Onneksi hotellin alakerran olohuoneessa on wifi-alue, jonne tulemme loman aikana yhdessä aamuisin köpöttämään. Nyt juuri siippa teki iPadilla autovuokrauksen, jonka portugalinkielistä sähköposti-vahvistusta tuossa ihmettelee.

Nyt aamiaista laittamaan ja sitten varattua autoa hakemaan!

 

9.9.2013  klo 16:51

Pitkästä aikaa Madeiralla !!!

 

 

8.9.2013  klo 20:50

Taas alkoi reissaaminen houkuttaa - Madeiralta minut nyt tavoittaa! Päiväkirjaa siellä kirjoittelen ja muutaman kuvankin näppäilen. Jos tahdot juttuja tavailla ja kuviani katsella, käypä tällä Madeiran sivulla ja tuoreet "uutiset" katsasta.

 

7.9.2013  klo 16:51

Ihanat lapsenlapset muutaman tunnin mummilla ja papalla hoidossa. Joka nurkassa soi Minecraftin taustamusa - nyt kakrujen lähdettyä päässä soi täysi hiljaisuus. Kesäinen keli houkutteli ulos talon päätyyn keräämään aronian marjoja. Nyt noita antioksidanttipaukkuja on pakastimessa monta rasiaa talvi-iltojen jogurtin höysteeksi. Pian lämpiää sauna ja tässä vieressä lasillinen punkkua - ah viikonlopun ihanuutta!

 

6.9.2013  klo 22:34

Nyt olisi hienoa olla sienimetsässä, kun ilma on syksyisen kuulakas, eikä silti tarvitse pukea paksua pomppaa päälle! Ei vaan taida vielä kovin paljon olla kerättävää, jos sitten tuleekaan, kun kesä on ollut niin kuiva. Hienolta kuitenkin lenkkipolun varrella näyttää -  kärpässieniä on ihan metsiköinä väriä polun varteen antamassa. Toivottavasti päästään nauttimaan syksyn sadosta syyskuun loppupuolella!

 

5.9.2013  klo 21:51

Vaikka matkavarusteet ovat pääosin pakattuina koko ajan lähtövalmiiksi matkalaukkuun, on siinä kuitenkin oma hommansa, jonka tahtoisin jättää väliin. Kun homman jakaa useammalle päivälle, niin ehkä se ei sitten niin kamalalta tunnukaan. Onneksi nyt ei vielä tarvitse raahata villahousuja mukanaan, kun kotiin palatessakaan ei vielä ole hanki maassa. Meinaan ottaa riskin ja sen rättien sovittelun jätän kyllä ihan viimeiselle päivälle, eiköhän tuolta kaapista jotain päälle pantavaa löytyne!

 

4.9.2013  klo 21:05

Voi miten uupunut olen! Koko päivän olen söhlännyt unihiekkaa silmissä, kun viime yönä unet jäi käsittämättömästä syystä aivan minimi lyhyiksi. Nousin ylös jo heti kello kolmen jälkeen, kun totesin, että turhaa on noissa lakanoissa pyöriä ja laskea lampaita. Enpä sitten ole ottanut päikkäreitäkään, vaan kidutan itseäni nyt kunnolla, että osaisin sitten kuorsata ensi yönä kunnolliset torkut. Olisi se vaan fiksumpaa nukkua silloin, kun muukin kansa on kallellaan!

 

3.9.2013  klo 21:05

Miten ihmeessä vaateteollisuus voi ollakin niin sokea? Olin tänään ostoksilla Jumbossa ja haeskelin sitä ultrakevyttä toppatakkia, joka menee pienen pieneen pussukkaan - olisi niin kätevä lentomatkustajalle. Eipä vaan löytynyt mistään sopivaa kokoa! En nyt ole mielestäni niin kovin suurikokoinen, etteikö vaatetangolta vielä voisi löytyä ylle pantavaa. Kun katselee ihmisiä tuolla liikkuessaan, niin eipä ole vaikea arvata, että ainakaan puolet kansasta ei täytä mannekiinin mittoja. Eikö näille vaatteiden valmistajille sitten ole tullut mieleen, että ne vähän isompikokoisetkin ihmiset voisivat tuoda kilisevää kassaan, jos heille olisi jotain myytävää!

 

2.9.2013  klo 21:59

Päätä jomottaa ja vatsa tuntuu kovin tyhjältä! Nestepaastopäivä takana ja tuloksetkin lupaavia, joten kyllä tämän laihduttamisen taakan vielä jaksaa kantaa. Tavoitteeseen ei ole enää kuin yksi luikaus, jonka ensi viikon lomamatka tietysti taas katkaisee. Laskeskelin, että varastoon hankitut proteiinijauheet riittävät tällä vauhdilla kolmeksi vuodeksi, jos aion niitä haukata 30 g:n viikkovauhdilla!!! No hyvä, että kaapista löytyy ravintoa pahan päivän varalle!

 

1.9.2013  klo 23:03

Yäks!! Vesisade vei tämän aamun liikuntahalut. No eipä hätää - kun vettä sataa, niin siitä voi olla apua sienisadolle. Omalle hipiällekin kosteus voisi tehdä hyvää, mutta kuka hullu tuonne ulos nyt nokkaansa tunkisi. Onneksi armas siippani on ahkeroinut netissä ja löytänyt meille pakopaikan Madeiran kesäisiin maisemiin. Voihan se olla, että sielläkin sataa, jos huono tuuri käy. Edellinen Madeiran reissu tehtiin helmikuussa 2010, jolloin sataa losotteli miltei päivittäin, eikä hienosta saaresta osattu nauttia ihan täysillä!!!

 

31.8.2013  klo 20:52

Nyt taas naaman rypyt oikenee, kun Aronia-pensaasta saa flavonoideja jogurttinsa höysteeksi. Mustikkaahan meillä on pidetty varsinaisena terveyspommina, mutta aroniassa on antioksidantteja (160) viisi kertaa enemmän kuin mustikassa (28).  Ja katit noista rypyistä, mutta nuo aronia-marjan vitamiinit (C-vitamiinia 50mg/100g ja E-vitamiinia 5,1 mg/100g) pitäisi kyllä ottaa talteen tuolta pensasaidoista. Tänä talvena aion herkutella näillä marjoilla ihan itsekseni, miehelle ne eivät enää maistu jogurttiin piilotettuinakaan.

 

30.8.2013  klo 22:13

Onneksi syksyn myötä saadaan uutta katseltavaa telkkariin niiden iän ikuisten uusintojen tilalle, vaikka kovin vähän tv:n ääressä aikaa vietänkin. Päivittäin pyrin pysähtymään sen verran, että katselen ainakin PS:n, jonka juontajiin olen tykästynyt. Tänään aiheena oli superaktiiviset seniorit, joiden elämää seurattiin Sun Cityn kaupungissa Jenkkilässä. Perin mielenkiintoista - oma asuinalue yli 65-vuotiaille. Enpä tiedä, viihtyisinkö ihan niin tarkkaan iän mukaan harkitussa kaupungissa. Jos kiinnostuit, käypä katsomassa Ylen Arenassa: http://areena.yle.fi/tv/1985085 , jossa se on katseltavissa 29.9. saakka.

 

29.8.2013  klo 22:05

Terveen paperit!!!  Vuotuisessa terveystarkastuksessa lääkäri totesi labrassa otettujen kokeiden olevan kunnossa ja taas voin mennä porskuttaa entiseen malliin. Sydänkin oli piirtänyt filmille kaunista tasaista kuviota, joten en liene ollut mitenkään stressaantunutkaan  (miten sitä eläkeläinen voisi kärsiä stressistä??). On se kummaa, että lääkäreillä on parantava vaikutus jo päiviä ennen niiden tapaamista - jalkavaivojenkin valittaminen olisi ollut hölmöä, kun koko viikolla en ole tuntenut minkäänlaista kolotusta. Niin että valitetaanpa vasta sitten, kun sen aika koittaa!

 

28.8.2013  klo 22:02

Vanha horopää löysi kuin löysikin Klaukkalan kirjastosta thai-kielen oppimateriaalia, oppivihkosen ja CD:n, jolta voi kuunnella oikeaoppista ääntämistä. Huh, huh - oppikirja näytti täysin heprealta thai-kijaimineen ja tonaali-ääntämisohjeineen. Enpä vielä ottanut niitä tyynyni alle, kun jäin vielä harkitsemaan, onko koko opiskeleminen viisasta ja uskallanko ollenkaan aukoa päätäni siellä lomamatkalla. Netistä löysin lisävalaistusta tähän oppimiskammooni: "Thaimaalaiset ovat kuuluisia lämpimästä ja herkästä hymystään. Osasyynä siihen saattaa olla heidän korvissaan kovin hassulta kuulostava ulkomaalaisten puhe. Iloista ”moi moi” tervehdystä kannattaa jopa välttää, sillä moi merkitsee kehon erään alueen karvoitusta, josta häveliäisyyteni estää kertomasta, sen enempää kuin, että hoi löytyy myös sieltä päin. ”Kiitos” saattaa myös nostattaa satunnaisen kuulijan kulmia, sillä kii tarkoittaa kehon sivutuotteista sitä kiinteintä, kun taas tot tarkoittaa sitä kaasuna livahtavaa." Että sellaisia kielikukkasia!

 

27.8.2013  klo 22:13

Varhainen aamu - mittari näyttää ulkolämpötilaksi alle kymmenen astetta "lämmintä". Pakko on jäädä vielä odottelemaan, että aurinko ehtii hiukan lämmittää tienoota, ennen kuin pääsee ulkoiluttamaan kävelysauvojaan. Edellisenä aamuna tungin jo pitkälahkeista verkkaria ylleni, mutta rivakka lenkki nostaa kyllä hien pintaan, joten tyydyin tänä aamuna shortseihin. Tästä kelistä on nyt otettava kaikki irti, kun kohta alkaa taas se frouvan ainainen marina syksyn ankeista keleistä.

 

26.8.2013  klo 21:06

Kotiarestipäivä. Kyllä ihmisen täytyy olla pikkuisen päästään vialla tai masokisti, kun itse vapaaehtoisesti moisen kurituksen itselleen järjestää. Paastopäivänä nestettä tulee ryystettyä siihen malliin, että WC:n oven on parasta olla näkyvissä koko ajan. Niinpä kylille ei ole kovin viisasta lähteä humputtelemaan.

Aamulenkin jälkeen olen istua kököttänyt tässä koneen ääressä ja koettanut olla ajattelematta ruokaa. Nyt ollaan jo voiton puolella ja kohta haukkaan jotain kiinteää evästä - mustikkarahkaa!

 

25.8.2013  klo 22:15

Taas oli mummu eilisillan huningolla. Eipä kolottanut polvea, eikä kipuillut kantapää, kun tanssia jytistettiin Lapinjärven Blues illassa. No tanssi ja punaviinihän sopivat hyvin tähän mun laihdutusohjelmaani, joten eipä tainnut tulla tyrittyä laihista tänäkään viikonloppuna. Kivaa oli tutustua myöskin Hotelli Hanhen uusiin omistajiin, Nataliaan ja Vasilyyn. Hengen ravintoa ja kulttuuria haettiin jo päivällä Loviisan Wanhat Talot-tapahtumasta.

 

23.8.2013  klo 22:57

Hip hei  hurraa! Taas onnistuin kehittämään itselleni ylivireystilan. Nukuttuani  vain kolme tuntia, heräsin kello kaksi yöllä ja heti alkoi ADHD-vaihteelle siirtyneet aivot raksuttaa! No nukupa siinä sitten, kun ajatusta ja ideaa pukkaa päähän niin että hirvittää ja muistankohan nyt kaikki jutut aamulla herättyäni. Turha huoli - ei se nukku-matti sitten enää  tullutkaan. Siinä lakanoissa pyöriessäni mietin uutta tutkimusta punaviinin terveellisyydestä ja hyvän unen antajasta, mutta enpä sitten kuitenkaan mennyt kaapille vaan nousi toteuttamaan niitä "hyviä" ideoitani.

 

22.8.2013  klo 22:05

Sainpa kuin sainkin viimein tahkottua yöpöydällä kaksi kuukautta lojuneen kirjan, Merete Mazarellan "Ainoat todelliset asiat". Miten ihmeessä tuo kirjaan keskittyminen onkin ollut niin työlästä viime aikoina? Viekö tämä netti nyt muka kaiken huomion, eikä vanha kunnon harrastus enää kiinnostakaan? Vai enkö ole osannut valita tarpeeksi kiinnostavaa luettavaa, joka houkuttelisi pujahtamaan kirjan kansien väliin? Täytyypä mennä kirjastoon ottamaan asiasta selvää!

 

21.8.2013  klo 19:23

Aamulla hutera olo - liekö syynä ollut rankka paastopäivä ja sen jatkeeksi ystävän seurassa nautitut parit punaviinit. No aamiaiseksi vähän leipää, kinkkua ja kananmunaa, niin johan kone oli taas kunnossa, eikä kauniissa kesäsäässä huiskittu sauvalenkkikään tuntunut ollenkaan pahalta. Taidankin ottaa tavaksi pienen punkkulasillisen nauttimisen paastopäivän jatkeeksi, jos se antaakin potkua aineenvaihdunnalle.

 

20.8.2013  klo 22:20

Aamun "ihana" aloitus - ilman ravintoa ja pieni vesitilkkanen ennen labran verikokeisiin menoa. Siitäpä olikin sitten helppo jatkaa paastopäivää, kun oli joutunut kituuttamaan edellis illasta ilman minkäänlaista ravintoa. Kyllä vihreätee ja lihaliemi on tänään sitten maistunutkin.

Ystäväni Merja soitti ja kertoi olevansa tulossa kaupunkiin. Samalla reissulla hän voisi tulla meitä viihdyttämään ja yökyläänkin - no jo vain se passaa. Kaapista löytyy punkkua jos jonkinmoista ja kiva on saada illanistujaisseuraa. Ongelmana on tietysti se, että tähän "yön yli"- dieettiin ei tuota punkkua suositella nesteeksi. Onneksi ilta-kahdeksalta on paastopäivän tunnit täynnä ja  viiniäkin voi maistella ihan häpeämättä ja dieettiä romuttamatta.

 

19.8.2013  klo 22:32

Miten voikaan ihminen ikääntyessään kangistua jokapäiväisiin rutiineihinsa - ainakaan näitä arkisia rutiinejaan ei tahtoisi millään sotkea ikävillä yllätyksillä ja söhläyksillä.  No pakko mikä pakko - joskus täytyy ottaa lusikka kauniiseen käteen ja suostua tekemään asioita poikkeavalla tavalla. Tämän motkotuksen taustalla on se, että ensi yönä vessakäynnit ei olekaan rutiinia, vaan pisut on tehtävä laboratorion isoon purkkiin. Ohje käskee vieläpä säilyttämään purkit jääkaapissa; voi hyvä tavaton - tässä kohtaa taidan harrastaa kansalais-tottelemattomuutta ja kiikuttaa purkin aamulla kiireen vilkkaa laboratorioon ilman kylmäkuljetusta.

 

18.8.2013  klo 22:11

Tällaisena mukavan lämpimänä syyskesän päivänä on ihan pakko viedä itsensä lounaalle luontoon, kun siellä vielä tarkenee ilman takkia ja villahousuja. Eikä sen lounaan tarvitse olla mitään ihmeellistä, termarista kahvia ja ruisleivästä väännetyt eväät - siinäpä maittava ja sopiva retkieväs. Tämän viikonlopun retkipaikaksi haluttiin jotain uutta ja ajeltiin muutaman kymmenen kilometrin päähän Nukarin koskelle, jossa siltapenkeillä istuskellen nautittiin auringon lämmöstä.

 

17.8.2013  klo 22:47

Eipä tehnyt pahaa se eilisiltainen punaviinin juonti, vaikka pelkäsin, ettei se tähän dieettiin millään sovi. Olo oli aamulla ihan hyvä, eikä päänsärkypillereitäkään kaivattu. Normaaliin tapaan käytiin aamulenkillä Tornimäessä ja jalka nousi keveästi pahimmissakin mäennyppylöissä. Siispä voin suoda itselleni jatkossakin lasin punkkua silloin tällöin!

 

 

16.8.2013  klo 17:30

 

Miksei ne voisi tehdä sellaista härveliä, joka laskisi kaloreiden laskemisen sijasta sen, montako viinilasillista olen polkemisellani ansainnut!

 

No tänään aion kuitenkin ottaa sauna-illan juomaksi lasin tai pari punkkua - olkoon siinä sitten kuinka monta kaloria tahansa.

   

 

15.8.2013  klo 23:04

Voi miten yksitotiseksi voi elämä muuttua, kun alkaa tuijottaa omaan napaansa ja itse keksimiinsä rajoitteisiin. Ei näin totista touhua ja kaloreiden vahtaamista jaksa pirukaan kovin kauan harrastaa. Viikon, pari katselen ja armahdan itseni syömään sen jälkeen hiukan tuhdimmin. Kyllä ei voi kuin ihmetellä, miten ihminen voisi tulla toimeen jatkuvasti alle tuhannella kalorilla. Taannoin uutisoitiin jostain uskonlahkosta, joka vaatii jäseniltään pitäytymistä (muistaakseni) 500 kaloriin päivässä. Ihan hirveää!!!! Kilvoittelemista on taatusti tuossa nyt muotiin tulleessa dieetissäkin, jossa syödään kahtena päivänä viikossa 500 kaloria ja muina viikon päivinä saa syödä normaalisti.

 

14.8.2013  klo 22:08

Kylläpä on mukavaa viettää syksyn alkua sisätiloissa, kun taivas heittää vettä vähän väliä. Ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että istuu sisällä nokka kiinni tietsikan näytössä. Niin ja on tässä kesän aikana jäänyt kirjojakin lukematta, joihin voisi nyt syksyn tullen paneutua. Leipomisharrastustakin voisi elvyttää, mutta kun pitäisi sitten jättää syömättä ne hiilaripaukut, ei kaulimen varteen ole hirmuista hinkua. Kaloreiden laskemiseen on tuhertunut viime päivinä aikaa senkin edestä.

 

13.8.2013  klo 22:03

Katseltiin aiemmin tallennettua dokumenttia "Ulkosuomalaisia Afrikassa". Aluksi kaikki näytti kovinkin ruusuiselta ja kun olen tällainen vilukissa, niin ajatuksissa kävi, että tuonnekin voisi talveksi muuttaa. Mutta, mutta.... Ongelmansa ne on sielläkin. Vaikka aurinko paistaa, eikä lämmityskuluja tarvitse murehtia, ei se elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista varakkaillakaan asuma-alueilla. Kyllä turvallisuus ja rauhallinen asuinympäristö sentään ovat tärkeintä, vaikka lunta tupruttaisi silmät suut täyteen. Jääköön sitten muuttaminen Etelä-Afrikkaan - pysytellään vaan turvallisesti täällä pohjoisessa, vaikka välillä karataankin lämmittelemään.

 

12.8.2013  klo 22:58

No nyt se on sitten aloitettu - läskikampanja! Olen varma, etten ole yksin kamppailemassa tämän kirotun paino-jojoilun kanssa, kun kesämetsäläiset palailevat mökeiltään omien puntariensa ääreen. Kirjoittelen päivittäin potutukset ja riemunkiljahdukset "Minä teen sen" laihissivuilleni, josta voi lukea viikkoruokalistaa, laihispäiväkirjaa ja katsoa taulukosta, miten paino kohisten putoaa. Ehkä jollekin toisellekin sivustosta voi olla apua ja hyötyä!

 

11.8.2013  klo 22:47

Voi täällä kotomaassakin päästä ihan eteläisiin merenrantatunnelmiin, kun osaa valita paikan, missä rennot ihmiset viettävät lämmintä kesäpäivää rantabulevardien kuppiloissa istuskellen. Kun on nyt koluttu Etelä-Euroopan ihania venesatamien katuja, oli mukavaa tehdä retki ihan suomalaisiin maisemiin - on kuin olisi kauemmaksikin matkustanut! Viiden tunnin kiertomatka Inkoo - Fagervik - Tammisaari - Fiskars ja tietysti kaffeet Tammisaaren satamakuppilassa paikkasivat kummasti kaukokaipuuta. Nyt ei haikailla ulkomaille, ainakaan muutamaan päivään!

 

10.8.2013  klo 22:47

Hiljaista "pehmeää laskua" oman-navan-tuijottelukauteen. Lidlin lauantaitarjouksesta hankittiin kaksi isoa pussia (n.3kg) Heraproteiinijauhetta ja kolme pakkausta Nutriletin nälän torjuntaan tarkoitettua juomaa. Painonpudotuksen seurantaan trimmasin laskentataulut ja ruokapäiväkirjani ajan tasalle - kuusi viikkoa ajattelin nyt ensialkuun kilvoitella ja laskea syömisiäni.  Sen pitäisi riittää tavoitepainoon pääsemiseksi. Johan on kumma, jos ei näillä eväillä läskit saa kyytiä!

 

9.8.2013  klo 22:57

Viime yöksi ennustettu hirmuilma ukkosineen ei sitten kaartanutkaan meidän kattojemme ylle, vaikka heräsinkin kahden aikoihin kaukaiseen  jylinään ja odotin ukkospilven sieltä nousevan pian meitä häiriköimään. Aamu valkenikin sumuisena ja hämäränä, mutta onneksi iltapäivällä taivas kirkastui ja saatiin viettää mukavaa kesäpäivää ystävien kanssa  meidän patiolla. Vielä tuntuupi olevan kesää jäljellä!

 

8.8.2013  klo 22:41

Henkinen valmentautuminen ensi maanantaiksi aiottuun paastopäivään aloitettu. Olo on niin PÖNÄKKÄ, että on ihan pakko tehdä jotain. Netissä seikkaillessani törmäsin vähän väliä pariinkin mielenkiintoiseen "maailmaa puhuttaneeseen" paasto-dieettiin, joita olen tutkaillut nyt vähän tarkemmin ja tullut siihen tulokseen, että ei ne ainakaan voi pahaakaan elimistölle aiheuttaa. Niinpä ajattelin kokeilla "Yön yli - dieettiä", joka tuntui helpoimmalta toteuttaa. Ostin jopa kolme purkkia Nutrilet Hunger Control-juomaa, joiden avulla voin halutessani porskuttaa läpi sen paastopäivän. Ikinä aikaisemmin en ole moiseen vielä sortunut - no siinäpä tulee kokeilluksi sekin hömpötys!

 

7.8.2013  klo 20:52

Yle-femmalta alkaa pian "Helteinen helmikuu", jota asetun taas hartaudella katselemaan. On se vaan hassua, miten näin pian uusintana tuleva ohjelma voikin saada minut jumittumaan tv:n ääreen! Olenkohan ollut "edellisessä olomuodossani" pieni thaimaalainen, kun Thaimaa tuntuu niin kiehtovalta. Nythän sitä ohjelmaa katselee ja ennen kaikkea kuuntelee vähän tarkemmin kuin edellisellä katselukerralla, kun yrittää tavoittaa puheesta jotain opittavaa. Hemmetin vaikea kieli se on, eikä nettiopiskelusta aina tiedä, onko ihan oikeilla jäljilläkään. Saattaahan olla, että vahingossa haistattelee omalla väärällä ääntämisellään, vaikka tarkoitus olisi olla kohtelias ja ystävällinen!

 

6.8.2013  klo 23:10

Kun kesä tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan, pitäisi siitä osata nauttia täysillä. Kotona löytää aina muka tärkeääkin tekemistä sisätiloissa, jossa ei sitten suven suloisuutta huomaa muusta kuin siitä, että hiki virtaa pienestäkin ponnistelusta. Niinpä vietettiin eilinen kaunis kesäpäivä Lammilla hyvästä ruoasta ja juomasta nauttien. Kotiin palattua oli tarkoitus siivota patio, mutta auringon porottaessa ei sinne hullukaan olisi mennyt touhuamaan. Yritetäänpä hoitaa se urakka huomenna aamun sarastaessa, kun yö ehtii vähän viilentää paikkoja.

 

4.8.2013  klo 23:10

Jihuu - ensimmäistä kertaa sauvalenkillä kahteen viikkoon. Aluksi kaikki sujui ihan mainiosti, mutta ylämäessä päkiä ja varpaat muistuttivat olemassaolostaan ja ehdin jo manailemaan, että taasko näitä vammoja joutuu parantelemaan kuukausitolkulla. No loppupäivä sujui kuitenkin miten kuten grogseissa lompsotellen ja aion ottaa huomisaamuna uusintakierroksen, jos yö ei muuta tilannetta pahempaan suuntaan. Olisi todella sääli jättää kauniit kesäaamut käyttämättä, kun tietää, että muutamien viikkojen päästä tämä ihanuus on enää muisto vain.

 

3.8.2013  klo 20:49

Mistä huomaa helpoimmin, että helmoihin on karttunut muutamia vuosirenkaita painolastiksi? No omalla kohdalla ainakin siitä, että päivän juoksentelu Tallinnan ostosparatiiseissa käy jo raskaaksi. Ennen muinoin sitä jaksoi kummasti kahdeksan tunnin rättisulkeiset mennen tullen, mutta eilen ei huvittanut yhdenkään rätin sovittaminen, niinpä keskityttiin ruoka- ja juomapuolen hankintoihin. Ja sanomattakin on selvää, etten nauti merimatkasta kakofonisen meluisessa laivassa; pakkopulla mikä pakkopulla!

Elokuun alun juhlakautta jatkettiin lauantaina tyttären synttäripäivällisillä.

 

1.8.2013  klo 22:20

Nappiin osunut miehen "synttäripäivä", juuri sankarin oman näköinen. Suvaitsin antaa sankarilleni lahjaksi jakamattoman läsnäoloni koko päiväksi ja niinpä ajelimme pitkin poikin  Eestin maaseutua ihaillen suuria viljapeltoja ja ihmeellistä haikaroiden määrää, jotka pesivät asumusten liepeillä. Onneksi ilmojen haltijakin oli tajunnut päivän tärkeyden ja järjesti meille iltapäiväksi hienot terassikelit. Illan huipennukseksi "järjestin " vielä Puh pill-orkesterin puhaltelemaan taustamusaa, kun nautimme illallispihviä Raatihuoneen torin keski-eurooppalaisessa tunnelmassa. Todella mukava päivä!

 

31.7.2013  klo 21:00

Niin kuin kaikki suuret sankarit, halusi tämä minunkin uljas sankarini livistää matkoille merkkipäiväänsä pakoilemaan. Ei siinä auttanut rouvan inistä omia suunnitelmiaan mukavista, suurista kekkereistä. Niinpä olemme nyt ulkomailla "piilossa" ja vietämme huomenna mieheni syntymäpäivää ajelemalla Peipsijärven rantamia miehen toivomuksen mukaan. No tuleepahan sekin osa Eestiä nyt katselluksi ja Tartossa on mukavaa viettää parin päivän lomaa asustellen kaupungin keskustassa, vanhan kaupungin laidalla kävelykadun vilinästä nautiskellen.

 

30.7.2013  klo 21:52

Että ihmisen pitääkin valita eläkepäivien riemuksi juuri se kaikista vaikein harrastus mitä ikinä voikaan enää pälkähtää päähän! Kaksi viikkoa sitten sain "hyvän idean" alkaa opiskelemaan thai-kieltä, kun sinne Thaimaahan ollaan talvella menossa kahdeksi kuukaudeksi lomailemaan. Enpä arvannut, mitä hullua olin itseltäni vaatimassa! Googlen kääntäjän avulla ajattelin voivani oppia mielettömän määrän sanoja ja lauseita, kun aikaa lähtöön on vielä viisi kuukautta. Voi voi - siinä onkin tekemistä tällaiselle lahopäälle, joka ei joskus muista edes suomalaisia sanoja, vaan esittää miehelle pantomiimina sanottavaansa. Opiskelun tueksi tein itselleni mukamas hauskan thai-sanakirjan, jota nyt sitten täydentelen ja lisäilen sitä mukaa, kun pääkoppa kestää. Thai-kielen kirjoitusta en edes haaveile ikinä oppivani, vaikka melkoinen optimisti olenkin - vai mitä sanoisit tästä ดวงอาทิตย์จะส่องแสง = aurinko paistaa, lausutaan jotenkin "dung ati ta song säng".

 

29.7.2013  klo 22:00

Vähän taidan olla myöhässä, kun askartelin lomatoivotus-kortteja nyt, kun suurin osa kansaa on jo lomansa pitänyt. No voinhan ilahduttaa joskus itseänikin hauskalla e-kortilla. En nyt sentään niin kahjo vielä ole, että sen itselleni oikein sähköpostilla lähettäisin lomalla avattavaksi. Tällaisia ovat nyt tämän loppukesän harrastukset - eivät rasita jalkoja, korkeintaan istumalihaksia ja pikkuisen ehkä pääkoppaakin. Pahaa pelkään, että voi aiheuttaa pientä pyöristymistä tuonne vyötärön ja lantion seudulle - harmillista! Ystävä meilasi muutaman vuoden takaisen kuvan, jossa harrastan paskan lapioimista; olisi ehkä terveellisempi vaihtoehto tälle sisällä nyhjäämiselle!

 

28.7.2013  klo 23:06

Hienosta kesäkelistä huolimatta päivä on ollut varmaan monelle melankolinen, kun paras osa vuosilomasta on vietetty ja huomenna pitäisi pystyä palaamaan arkeen. No tällaiselle loppu elämäänsä lomaa viettävälle ei näillä päivien kulumisella luulisi olevan mitään merkitystä, kun koko kesästä saa nauttia täysin siemauksin. Niinpä, mutta kyllä se tuo kesän kääntyminen loppukesän puolelle jotenkin apeasti mieleen vaikuttaa. Piipahtaminen systerin kukoistavaan puutarhaan ja "kesähuoneessa" nautitut kaffeet sentään pelastivat tämän päivän.

 

27.7.2013  klo 22:48

Kun jalka on pitänyt rauhoittaa rasittamiselta, niin käyhän se ulkoilu ajellen nelipyöräiselläkin. Tuntuu melkein kuin olisi ulkomailla käynyt, kun piipahdettiin Porvooseen jätskille. Vanha kaupunki oli täynnä turisteja ja helteinen ilma toi retkeen oman tunnelmansa. Jotain aivan uuttakin harrastin alkuillasta, kun sohvalla löhöillen seurasin telkkarista kuninkuusraveja - ja sehän olikin  ihan KIVAA  katseltavaa! Samalla siinä hölväsin pohjelihaksiini runsaasti hevosbalsamia - jos siitä on apua noille koville menijöille, niin miksi ei olisi tällaiselle köpöttelijällekin!

 

26.7.2013  klo 21:58

Miten ihmeessä tähän on tultu - kaunis kesäpäivä ja yksi muija murjottaa koko päivän neljän seinän sisällä? Eilinen iloitseminen koiven paremmasta kunnosta oli lievästi ennenaikaista. Sen lisäksi, että jalan polkeminen permantoon aiheuttaa yhä kipua, on nyt pohjelihaksetkin kipeänä vääränlaisen polkemisen takia. Huomenna on pakko päästä jo luontoon ja aionkin ottaa grogsit käyttöön, jos niillä kulkeminen olisi hiukan helpompaa.

 

25.7.2013  klo 21:22

Olipa se täpärällä, että ehdin "heittää talviturkin" ennen kuin Jaakko viskasi kylmän kiven veteen! Ei se kahdeksantoista asteinen vesi silti miltään linnunmaidolta tuntunut, kun sinne kuuman saunan lauteilta molskahdeltiin. Taidanpa sittenkin jättää nuo uintipuuhat tuonnemmaksi, jos jostain löytyisi vielä kolmikymmenasteista räpiköintivettä.

 

23.7.2013  klo 21:57

Huomiseksi luvassa hellerajan ylittävää hikoilukeliä - mikäpä mukavampaa, kuin pakata kassinsa ja hurauttaa ystäviä tapaamaan Evolle, jonne he ovat majoittuneet vanhaan tukkikämppään kesälomaa viettämään. Eksotiikkaa on siis tiedossa ja alueen vaellusreititkin houkuttaisivat, kun vaan tuo jalan perhana antaisi siihen mahdollisuuden. Toivossa on hyvä elää!

 

22.7.2013  klo 22:57

Mikä, mikä, mikä - mikä hemmetin kipusalama iski aamulenkillä kuin kirkkaalta taivaalta oikean jalan päkiään ja akkavarpaaseeni? Onneksi kotiovelle oli matkaa vain parisataa metriä ja pääsin lynkyttämään sillä hemmetin koivella perille kuin vaivainen ankka. Nyt kun olen riemuinnut kantapään paranemisesta, niin tietysti sen tilalle piti tulla toinen ruikutuksen aihe. Ei ollut apua Thaimaasta tuodusta tiikerisalvasta, ei tulehduskipulääkkeestä, ei hieronnasta, ei venytyksestä eikä vanutuksesta. Vielä on kokeilematta (joka vammaan tepsivä) konjakki, mutta vahvasti epäilen, että silläkään olisi muuta kuin lämmittävä vaikutus. Silti aion sitä kokeilla nukkumaan mennessä.

 

21.7.2013  klo 22:01

Oi voi reisiparkojani! Kurinpalautus normaaliin aamujumpparytmiin ja normaalia kovemmat aamulenkit saaneet parin viikon löysäilyyn tottuneet reisilihakset todella aroiksi. Tiedä sitten, onko tässä rääkissä mitään järkeä, vai meneekö koko touhu harakoille? No ainakin tämän aamun lenkki Luukin kuntopolulla tuntui mukavalta, kun siinä samalla voi lennossa napata suuhunsa muutaman mustikan ja vadelman. Ensimmäiset herkkutatitkin olivat jo ilmestyneet polun varteen. Täytyypä käydä tarkastamassa, joko "omasta vakio piilosta" löytyisi jotain pannulle pistettävää.

 

20.7.2013  klo 22:02

Olipa mukava kesäpäivä, kun pyyhälsimme nostalgiaretkelle nuoruuden vapaa-ajan maisemiin Porkkalanniemeen, jossa sileitä kallioita ja meren selkää ihaillen joimme termarikahvit ja söimme eväsleipiämme. Ja eikös vaan törmätty puheliaaseen austraalialaiseen kaveriin, joka jutteli ensin englanniksi, mutta vaihtoi sitten hämmästykseksemme melkoisen hyvään suomenkieleen. Mukavaa, että tämä 60-luvulla Suomesta poismuuttaneiden vanhempien jälkikasvu osaa vielä suomea ja haluaa tulla tutustumaan tänne "maailman perälle".

Mukava meininki oli huvivenesatamassakin, jossa väki oli tullut lounaalle ja päiväkaljalle - me syötiin vain jätskit ja katseltiin rannan rentoa elämänmenoa.

 

19.7.2013  klo 21:15

Kun sade ropisee pation permantoon ja varpaita palelee villasukista huolimatta, on maailman paras paikka istuskella saunan lauteilla. Siinä suloisessa lämmössä istuessani katselen ulos saunan ikkunasta - joko kesä on niin pitkällä, että kirsikkapuu alkaa punastella marjoillaan ja omenapuukin yrittää urhoollisesti värittää hedelmiään? No toivottavasti kesää on vielä paljon jäljellä ja saunan jälkeen voidaan nauttia vilvoittelusta patiolla viileää juomaa siemaillen.

 

18.7.2013  klo 22:55

Tässä sitä on yritetty pistää kaappien sisältöä uuteen järjestykseen. Miten ihmeessä tämä vanhojen vaatteiden ja kenkien hävittäminen voikaan olla vaikeaa? Lieneekö homman hoitaminen vastenmielistä siksi, että samalla joutuu myöntämään itselleen, ettei onnistu pääsemään entisiin mittoihinsa ja kuteiden säilytteleminen kaappien täyttönä on turhaa. Luulenpa, että tämän projektin kimpussa tulen pyörimään vielä päivän jos toisenkin!

 

17.7.2013  klo 21:18

Elämä koostuu pienistä onnen murusista. Tämän päivän ilonhippunen oli (ihan totta) se, että sain inspiraation siivota sukkakorini, jonne jostain ihmeen syystä oli piiloutunut nilkkureita, joita en ikipäivänä enää jalkaani laittaisi! Vähän suurempi mielihyvän hykerrys helli sielua, kun kaunis kesäpäivä houkutteli meidät ja tyttären kaksosineen eväsretkelle Pirttimäkeen. Voi suven suloisuutta!

 

16.7.2013  klo 22:00

Voi miten opintie voikaan olla takkuinen, kun asioita opettelee yritys ja erehdys periaatteella! Sähläsin videonteko-ohjelman kimpussa puoli päivää, eikä tulos ole silti kummoinenkaan - onko vika sitten kamerassa, kuvaajassa vai filmin toisto-ohjelmassa? Jättäisin näiden videoiden teon viisaammilleni, mutta kun näillä mummun tekeleillä on ainakin kaksi uteliasta silmäparia, jotka eivät kyllästy katselemaan omia touhuilujaan, niin teenpä ainakin nuo pikku-äijät iloisiksi näillä kesätouhuvideoillani.

 

15.7.2013  klo 22:33

Yhdeksän tunnin yöunet - kyllä nyt pitäisi koneen olla taas timmissä kunnossa!!!!! Aamulenkki ei kuitenkaan maistunut, joten terveellisten elämäntapojen jatkaminen lomaretostelujen jälkeen ei ihan vielä onnistunut. Retkahdimpa vielä juustohampurilaiseenkin, kun ajeltiin kahville Vantaan Kuusijärven rantakuppilaan. No ehkäpä päivälliseksi nautitut uudet perunat olivat sitten sitä terveellisempää ruokaa, josta tähän aikaan vuodesta on ihan pakko saada nauttia.

 

14.7.2013  klo 20:58

Puhki, puhki, puhki - olo on kuin tyhjiin puhalletulla kuminukella. Eivät nämä matkalta kotiinpaluut laukkujen purkamisineen ole sen helpompia kuin matkalle lähtiessä pakkaamisetkaan. Miten jalatkin voivat olla näin vetelät - lieneekö paino noussut viikon aikana ja jalkaparat sitten joutuvat  siitä syöpöttelystä nyt kärsimään? No se selviää huomisaamuna, kun varovaisen sirosti yritän laittaa varpaita puntariin. Sitä en ainakaan mene myöntämään, että näillä vuosirenkailla olisi minkäänlaista merkitystä jaksamiseen. Kyllähän mummot nyt aina yhden viikon jaksaa rulettaa!

 

13.7.2013  klo 22:36

Kun kesäkoti on melkein kuudensadan kilometrin päässä omasta kodista, ei sinne joka viikonloppu tule mökkeilemään lähdettyä. Olisiko niin, että ne harvinaiset hetket siellä omilla lapsuuden kotikonnuilla viettää sitäkin tiiviimmin, kun sinne harvoin matkustaa? Tunne on kovin voimakas, kun huomenna taas suunnataan kohti omia arkisia ympyröitään ja jätetään hyvästejä omille hyville mökkinaapureilleen. Ehkäpä taas kukutaan näillä karjalankunnailla yhdessä taas ensi suvena.

 

12.7.2013  klo 20:48

Kovin on mökissä steriili ja hiljainen tunnelma, kun aamupäivällä puunasin paikat pikku äijien suunnattua takaisin kotiansa kohti. Tänään olenkin ehtinyt saada aikaan näitä omia juttujani enemmän kuin koko alkuviikosta yhteensä, kun pikkuapulaiset eivät ole häärimässä ympärillä apuaan tarjoamassa. Muutenkin päivää on vietetty rauhoittumisen ja levon merkeissä - sen verran tehtiin myönnytyksiä, että Harri sai viimein kaipaamansa miesten saunaillan; akat ja kakara saunovat vasta sitten, kun miehet kypsyvät "löylyn" ottamiseen.

 

10.7.2013  klo 15:30

No nyt on mölyä mäellä, kun kaikki kolme mökkiä on täyteen miehitetty! Pian Pepe-systerin rokkakattilan ääreen istahtaa kahdeksan aikuista ja kolme kakaraa. Meitä on luvattu helliä lisäksi muurinpohjaletuilla, joten kyllä tämän sateisen välipäivän noilla herkuilla saa vietettyä - huomiseksi on luvassa jo kuivempaa keliä. Ihana yllätys on ollut, että hyttyset ovat älynneet muuttaa muille maille vierahille ja me saadaan rellestää tanterilla vähissä vetimissä.

 

8.7.2013  klo 19:42

Hellurei ja hellät tunteet! Eipä ehdi mummu tässä koneen ääressä aikaansa kuluttamaan - siitä pitää huolen pienet kiitäjät näillä mummun kesätantereilla. Ohjelmaa riittää, niin että tuskin nukkumaan ehtii, etenkään Paulus, jolla alkoi jo ensimmäisenä päivänä olla vieteristä virta vähissä. Eikä mikään ihme, kun tappinen aloitti päivän jo aamu kuudelta. Milloinhan virta loppuu mummun koneesta?

 

6.7.2013  klo 22:23

Ja taas meillä pakataan!  Ei, ei tämä matkalle lähtö ole koskaan mitään herkkua, kun joutuu ennustajaeukon hommiin ja miettimään, mitä vaatetta kassiin pakataan - säistä kun ei voi olla koskaan ihan varma, vaikka täällä suloisessa Suomessa kesää nyt eletäänkin. Siis tarkoitus on kuitenkin huomenna vaihtaa farkut verkkarihousuun, kun lähdetään joukolla Pohjois-Karjalaan. Viimeinkin kaksoset saavat toteuttaa hihittelemäänsä "Pohjois-Karjala"-laulua ja pääsevät mummin lapsuuden maisemiin.

 

5.7.2013  klo 21:51

Melkein kuin ulkomailla olisi vieraillut - Suomenlinna kuhisi ulkomaan eläviä, kun kaksosten kanssa retkeiltiin viimeisenä hoivaamispäivänämme pojille uusissa maisemissa. On tosi  hämmästyttävää, miten aasialaisen näköiset vipeltäjät (kiinalaiset?) ovat tännekin rantautuneet kameroineen, niin kuin heitä näkee laumoittain joka puolella turistikohteita. Ehkä olivat tulleet Suomenlinnaa ihailemaan Helsingissä vierailevalta risteilijältä. Kielten kirjo ympärillä oli kyllä melkoinen, suomenkieltä kuului vain harvakseltaan.

 

4.7.2013  klo 22:01

No jopas sattui somasti - kun Yhdysvaltain suurlähetystön väki vietti kansallispäivää Pirttimäen ulkoilualueella, satuttiin mekin änkeämään itsemme samoille tulille grillikatokseen. Meitä oli kolme perhekuntaa (isovanhempia lapsenlapsineen) nauttimassa kauniista kesäpäivästä, pannukahvista ja hiillosmakkarasta, kun yhtäkkiä bongattiin suurlähettiläs Bruce Oreck väen joukosta. Hyvin mahduttiin joukkoon ja mukavia ihmisiä tuntuivat olevan. Siinäpä päivä menee mukavasti niin isovanhemmilta kuin lapsiltakin, kun löytää vertaistansa seuraa.

 

3.7.2013  klo 21:47

Jo vain tämä passaa - tosi hieno juttu, että sateet tulevat öisin, eivätkä ole sekoittamassa kesästä nauttivien ihmisten päiväelämää. Pitkälle on kesä päässyt ja vasta tänään käytiin metsässä juomassa "nokinenäkahvit" ja paistamassa makkaraa. Helpompaa on viedä kakarat riekkumaan ulkoilupaikkojen kiipeilytelineisiin, kuin yrittää viihdyttää heitä kotinurkissa. Ehkä sellainen pilkkijakkara olisi mukava lisävaruste, jossa vanha nainen voisi lepuuttaa jalkojaan leikkikentän reunalla päivystäessään!

 

2.7.2013  klo 21:39

Mikähän ihmeen "murphyn laki" toistuu joka heinäkuussa? Kun työikäiset alkavat viettää ansaitsemiaan kesälomia ja terveys- ym. palvelut käyvät vajaamiehityksellä, niin eiköhän vaan meidän perheessä juuri silloin tule tarvetta näiden palveluiden käytölle. No onneksi "Kunto Karppisella" on yksi hoitava niksauttaja töissä ja mies pääsee apua hakemaan huomenna jo monta päivää vaivanneeseen selkäsärkyynsä. Onneksi näiden niksauttajien apua on ylipäätään saatavilla, ettei tarvitse niellä tulehduskipulääkkeitä, joista ei yleensä edes ole mitään apua hankalaan selkäsärkyyn.

 

 

Alkuvuosi

 

 
 
 
 
 

 

 

V.2012 loppu

V.2012 alku

 

V.2011 alku

V.2011 loppu

 

V.2010 loppu

V.2010 alku

V.2009