Etusivu

Birgit mummun blogi  (vuosi 2009)

Pakkomyyntiä

19.9.2009

Konstit on monet , kun tietsikan käyttäjälle yritetään väen väkisin netin kautta markkinoida jos jonkin laista aineellista ja aineetonta rompetta. Sivustoilla olevaa mainontaa alkaa olla niin paljon, ettei sitä asiaa, mitä olet sieltä hakemassa, meinaa enää kaiken krääsän keskeltä löytyä. Sitten on vielä nämä ponnahdusikkunat, jotka avautuvat itsestään taustalle, kun olet kiinnostuneena pahaa aavistamatta surffailemassa tuiki tavallisessa sivustossa.

Tällä viikolla koin nettielämäni aikaisen kovimman jutun. Jotain matkailuun liittyvää sivua etsiessäni sain näytölle yhtäkkiä varoituksen, että tietokoneeseeni oli ratsastanut 346 Troijan hevosta. Englanninkielinen teksti vilkkui ja rääkyi punaisena, että minun oli välittömästi hankittava koneeseen virusturvaohjelma, tai muuten salasanojani paljastuisi rosvojoukoille, Troijalainen rouskuttaisi luomani ohjelmat palasiksi ja tuhkaa ja tulikiveä alkaisi sinkoilla, ellen toimisi siinä silmänräpäyksessä. Sivulla oli tietysti pelastava "nappi", jolla tilanne saataisiin hallintaan. Ei olisi kannattanut panikoida ja painaa tuota pirun nappia!

Kun yritin avata nettisivustoa, ilmestyi sivun ylälaitaan ilmoitus, että kone oli saanut infektion mainosohjelmasta. Toiselle sivulle siirtyminen aiheutti pattitilanteen: en pystyisi surffaamaan netissä, ennen kuin rekisteröisin tuon heidän markkinoimansa virustorjuntaohjelman sivulla olevasta "Download"-napista.

Aloin siinä sitten pähkäilemään, että minulla on koneessa useampikin torjuntaohjelma, joiden pitäisi mielestäni olla ajan tasalla ja vahtia yötä päivää kallisarvoisia tiedostojani. Niinpä päätin tutkia, olivatko ne jossain välissä uuvahtaneet ja päästäneet Troijalaiset mellastamaan koneeseeni. Parin tunnin syynäämisen jälkeen ohjelma ilmoitti, että yhtään virusta tai matoa ei ollut löytynyt Troijalaisesta puhumattakaan. Sen sijaan tuo hätänapin painaminen oli asentanut koneeseeni haittaohjelman, joka minuutin välein reväytti näytölle kesken työskentelyni tekstin, että masinassani on Troijalainen virus ja kertoi mitä kaikkea pahaa se voi minulle aiheuttaa. Yritin kaikin konstein tuhota tuon koneeseeni viekkaudella ja vääryydellä luikerrelleen häirikön, mutta sepä oli rakennettu niin, ettei sitä tällainen tavallinen harrastelija pystynyt edes hävittämään. Koneen äly oli vietävä "tohtorille", joka poisti tuon häirikköpirulaisen.

Voi pyhä jysäys!!! Kuvitteleeko joku pissapää markkinamies, että ostaisin tuollaisen tempun tekijältä yhtään mitään? Mitähän niitten päässä oikein liikkuu, vai liikkuuko mitään? Onko ihan viisasta ensin suututtaa perusteellisesti mahdollinen asiakas? Tuskin kovin moni surffailija, jonka muoto mustenee häiriön aiheutumisesta ja korvista nousee savupilvet ärtymyksestä, on valmis painamaan tuota "ostan heti" - nappia. Vai onko? 

Uudistusvimma

12.9.2009

Nyt se taas salakavalasti iski!!!! - se jokasyksyinen uudistusvimma. Kiireisen ja työntäyteisen aamupäivän jälkeen istahdin sohvalle jalkojani lepuuttamaan ja iskipä siinä pöydällä lojuva huonekaluliikkeen mainos silmiini. Salamannopeasti sain esille mittanauhan ja eikun ruokapöydän kokoa mittailemaan. Hyvä! - tuo ruokailukalusto me haetaan NYT!!! Ja niinpä meillä oli reilun tunnin päästä kasa huonekalupalapelin osia miehelle koottavaksi.

Mitäs tehdään entiselle ruokailuryhmälle? Kamera käteen - kuvat huutonettiin ja sitten vaan jännityksellä odottelemaan, josko halukkaita ostajia sattuisi löytymään. Ei ole järin miellyttävää, kun kotinurkissa on kaaokseen asti varastoituna kalustetavaraa. No, aika näyttää, miten kauan näitä on vielä säilöttävä.

Nytpä kelpasi ruokailutilaa katsella uusine kalustoineen. Eipä kauan! Nythän nuo verhot ei sovi tuon tumman kaluston väreihin ollenkaan. Aamulla hypätään autoon ja huristellaan Ikeaan verhokangasta ostamaan! Samalla on uusittava myös tuon erkkerin verhot, koska ne eivät sitten sovi taas ruokailutilan uusien verhojen pariksi.

Kauheeta on tämä "syyskohtaus" - toivottavasti se kuitenkin on nyt näillä toimilla taltutettu!

Estrogeeniä kokonaisen elämä!

5.9.2009

Elämä on epäoikeudenmukainen meitä naisia kohtaan. Naishormonin vaikutuksesta elämä on yhtä vuoristorataa - ensin tulee muutoksia kuukautisten myötä, synnytykset aiheuttavat hormonitasapainoon omat muutoksensa - ja sitten tulee nämä "tasannevuodet". Naama kiiltää hiestä märkänä, yö menee peittoa heiluttaessa ja yöpaitaa vaihtaessa, hermostuttaa, ahdistaa, mieli on maassa ja alakulo painaa.

Naisia itseäänkin usein ihmetyttää nämä vaihdevuosissa esiintyvät "hulluuskohtaukset". Sitä jää ihmettelemään omaa reaktiotaan, kun asian ei tarvitse olla suuren suuri ja silti se saa kohtuuttomat mittasuhteet, "mutta kun itselle ei mahda mitään"! Sain tässä taannoin ystävältäni postia, jossa hän kuvaa rehellisesti estrogeenin puutteesta johtuvia tuntemuksiaan:

"Mä olen ollut niin raivoissani, että olen haukkunut molemmat tyttäreni, ystäväni, Soneran
asiakaspalvelun ja mieheni suht´koht´ joka päivä. Sitten olen haukkunut koko tietokoneen systeemin sillä lopputuloksella, että mies oli salaa tilannut mulle uuden, tosi hienon ja kalliin koneen.
Kaiken tämän rytinän jälkeen menin apteekkiin ja sanoin tutulle apteekkarille, että jos et anna mulle nyt heti ilman reseptiä estrogeenia niin voi olla, että tapan jonkun ja onkos sitten kiva
olla osallisena suunniteltuun tappoon? No niinpä sain nappini (reseptin toimitan jälkeenpäin, kunhan kerkiän lääkäriin). Nyt jo vähän alkaa helpottaa tämä kestovitutus. Eilen pyysin tyttäreni, mieheni ja ystäväni syömään ja pyysin anteeksi käytöstäni. Ystäväni sanoi, että sulla olikin sellainen hullun kiilto silmissä. Että sitä se teettää, ei tässä uskalla näköjään olla ilman lääkitystä."

Hormonikorvaushoidoista ollaan monta mieltä, mutta jos elämänlaatu ikääntymisen myötä totaalisesti romahtaa, on mielestäni oikeus ja kohtuus hakea siihen parannusta vaikka sitten keinotekoisilla hormoneilla. Käyttäjiä pelotellaan syöpäriskillä ja muilla hormonin käyttöön liittyvillä sivuvaikutuksilla, mutta estrogeenin tuomat hyödyt ainakin minulle painavat vaakakupissa enemmän.

• Hormonihoito hidastaa luiden haurastumista ja ehkäisee osteoporoosia.

• Gynekologi Pirkko Brusilan mukaan hormonihoito suojaa tietyiltä sairauksilta, jos hoito on aloitettu vaihdevuosissa ja jos sitä on jatkettu ilman taukoja. Sydän- ja verisuonisairauksilta estrogeeni suojaa laskemalla kokonaiskolesterolia ja lisäämällä suonia suojelevaa hyvää kolesterolia.

• Vaihdevuosissa kehon rasva siirtyy haitalliseen suuntaan - pakaroista, reisistä ja lantiolta vyötäröä kohti. Estrogeenilisän ansiosta rasva jakautuu keholla ”naisellisemmin” eikä kerry vyötärölle.

• Jos estrogeenin määrää ei lisätä, hormonitasapaino kääntyy testosteronivoittoiseksi ja nainen lähenee fysiologisesti miestä: keskivartalolihavuus lisääntyy ja joillakin naisilla varsinkin partakarvoitus lisääntyy.

• Estrogeenin vajaus altistaa myös virtsan pidätyskyvyn heikkenemiselle ja uusiutuville virtsarakon tulehduksille.

• Estrogeenin väheneminen kiihdyttää myös elimistön normaaleja vanhenemismekanismeja kuten ihon ja limakalvojen ohenemista sekä  keskushermoston rappeutumista.

Laihis

26.8.2009

Syksyn tullen ihminen terästäytyy kesän mässäilyn ja laiskottelun jälkeen ja aloittaa innokkaana jonkun hyvän harrastuksen tai alkaa tarmon puuskassaan sisustamaan kotia. Itselleni mieleen alkaa hiipiä ajatus sienestämisestä. Mutta voi, metsässä sieniä tavoitellessa joutuu kulkemaan hankalassa maastossa ja kykkimään sammalikossa. Ei mikään helppo juttu kesäherkkujen pyöristämälle vartalolle!

Siispä ennen metsään menoa on suotavaa karistaa muutama ylimääräinen kilo vyötäröltä. Kun en ole mikään sokerisirkku, ei makeisten ja leivonnaisten karttaminen ole mikään ongelma. Arkijuomaksikin kelpaa kahvi, tee, vesi ja maito - eikä alkoholin kaloreita siten tarvitse sulatella. Rasvaisista ruoista en pidä muutenkaan, joten niitäkään ei jää dieetillä kaipaamaan. Mitä eväitä sitten pitäisi lautaseltaan alkaa karsimaan?

Olen löytänyt netistä oivallisia apuvälineitä, joiden avulla pystyy laskemaan oman kulutustarpeensa ja sovittamaan syömisensä niin, että kiloja takuuvarmasti karisee.

Helppoahan tuo itsekurin palautus ei missään nimessä ole, mutta näitä hauskoja testejä kokeillessa voi löytää pienen kipinän, jolla pääsee hyvään alkuun.

Kokeilepa nyt, miltä Sinä koneen mielestä "näytät"!

Painoindeksin sivulta pääset kokeilemaan, onko vyötärö-lantiosuhteesi  sopiva ja paljonko pitäisi vyötäröltä karistaa senttejä, jotta olisit normaalin kirjoissa!

Kehonkuva-sivulla kerrot millainen kuvittelet olevasi muodoiltasi ja millainen haluaisit olla, ruutu kertoo sitten, menivätkö arviosi muodoistasi pieleen.

Miten noihin ihannemittoihin sitten päästään?

Energiantarve  ja Kokonaisenergiankulutus-sivulta näet, paljonko päivän aikana voit syödä lihomatta.

Kokeilepa VIRTUAALIRAVINTOLAA, jossa tilaat eri annoksia ja laskuri kertoo paljonko olet yhteensä popsinut. Ravintolasivulta pääset suoraan PersonalTrainerin pakeille, joka kertoo paljonko on liikuttava, että tuo ateria on kulutettu.

Ruokapäiväkirjan  tai Finelin kalorilaskurin  avulla pystyt hahmottamaan, paljonko kaloreita missäkin ruoka-annoksessa luuraa.

Liikuntaa lisäämällä voi jonkin verran vaikuttaa laihtumiseen, mutta ilman ruokavaliomuutoksia se tuskin on kovin tehokas keino.

 Kulutus eri liikuntamuodoissa  kertoo kaupassakäynnistä tikanheittoon, paljonko kulutat määrätyssä ajassa energiaa.

Kun kerrot  Personal Trainer ille painosi ja kalorimäärän, jonka haluat kuluttaa sekä ruksaat liikuntalajin, kertoo Trainer sinulle, kuinka kauan sinun on rehkittävä kuluttaaksesi tuon haluamasi määrän kaloreita. Tohtori.fi   kertoo myös samaan tapaan, missä lajeissa rehkimällä tuo haluttu määrä energiaa kuluu.

Lisää tietoa kaipaaville on tarjolla eväitä Birgit-mummun laihis-sivulla.

Kaksi viikkoa olen nyt noita kaloreita ja kulutuksia kyttäillyt, käynyt 70 minuutin tehokkaalla (6 km/t) sauvakävelylenkillä päivittäin. Muutamana päivänä homma on mennyt läskiksi vierailujen ja matkapäivien vuoksi. Tuloksiakin on saavutettu, olo on kaksi kiloa kevyempi ja vyötärö kuusi senttimetriä kapeampi. Hyvältä tämä tuntuu!!!!!

Tallinnan turvallisuus

22.8.2009

Onko Tallinna turvallinen kaupunki turistin kulkea? Pahin uhka ovat taskuvarkaat, jotka hiippailevat siellä, missä turistit parveilevat muhkeine lompakoineen. Tähän päivään asti siellä liikkuessamme olemme pärjänneet hyvin maalaisjärkeä ja normaalia tarkkaavaisuutta käyttäen. Koskaan aikaisemmin ei tielle ole osunut yhtään ryöstön yrittäjää.

Nyt Vanhassakaupungissa sitten saimme kokemusta tästäkin turistin riesaksi tulleesta urheilulajista. Kauniina, aurinkoisena aamupäivänä Turist-infon nurkalla katselin, kun tummaa nuorta miestä heitettiin niska-perse-otteella ovelta rappusille. En vaan silloin tiennyt, että heittäjänä oli oma siippani. Onneksi hänen tuntoaistinsa pelasivat erinomaisesti, kun vieras käsi tavoitteli lompakkoa housujen reisitaskusta. Refleksit toimivat  ja käpälöijä sai äkkilähdön ulkotiloihin. Tällä kerralla siis selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja kokemuksesta viisastuneena ollaan jatkossa entistä huolellisempia lompakon kaitsijoita.

Mitenkähän kävi niille kahdelle italialaisturistille, jotka istuivat illallisella viereisessä pöydässä ravintola Troikassa, nauttien hyvästä ruoasta runsaiden snapsien kera. Venäläiseen tunnelmaan pääsemiseksi he olivat kutsuneet oppaaksi paikallisen ilotytön, joka kävi välillä tekemässä tiliä tapahtumista paikalle tupsahtaneelle sutenöörilleen. Olikohan miesten lompakot vielä aamulla tallella reisitaskuhousuissa? No, kyllähän se mukava ilta "alkuasukkaan" opastamana useimmiten kalliiksi käy, mutta hienoa on, jos noista retkistä rahalla selviää!

Troikassa meilläkin oli mukavaa, vaikkei "paikallisoppaita" pöydässä pyörinytkään. Varmasti menen uudelleenkin syömään taikinakuorella hunnutetun pelmeeniruukun, niin herkulliset muistot siitä mieleen jäivät!

(Klikkaa viereistä kuvaa, niin pääset nauttimaan ravintolan tunnelmasta videoesityksenä!!!!)

Pielisen balladi

29.7.2009

Vietettiin iltaa syntymäseudulla mukavassa seurassa tarinoiden lapsuusajan muistoja. Kyllä vesi silmistä tirisi, kun hauskaa tarinaa kylän menneisyydestä ja myös nykymenosta pärisi ilmoille solkenaan. Vakavampaakin asiaa puhuttiin kylien autioitumisesta ja muuttumisesta "kesäasutukseksi".

Pohjoisesta ja itäisestä Suomesta on jouduttu lähtemään leivän perään kasvukeskuksiin jo vuosikymmeniä. Tuvat kylmenevät ja tilat pannaan pakettiin. Loma-aikaan palataan sitten lahoavia nurkkia korjailemaan ja pihoja siivoilemaan. Sentään jokunen palaa kotiseudulle eläkevuosia viettämään, mutta asuminen vuosia poissa synnyinsijoilta on totuttanut erilaiseen elämänmenoon, eikä paluuta entiseen ole ihan helppoa toteuttaa..

Näitä suuriin ikäluokkiin kuuluvien, kotiseudultaan poiskaranneiden kokemuksia ja tuntoja kuvaa riipaisevan sattuvasti Pielisen balladi-runoelma, joka kuvaa aikaa vuosikymmeniä sitten, mutta on vielä tänäänkin tuore ja ajankohtainen.

Jäähyväiset kiloille

4.7.2009

Meistä kuuskymppisistä naisista melkein kaikki tietävät miten laihdutetaan, on sitä lajia tullut elämän aikana harrastaneeksi useampaan otteeseen. Harvalle meistä on kuitenkaan selvinnyt, miten ne tuskalla hävitetyt kilot saisi myös pysymään poissa. Luin viime sunnuntain Nurmijärven Sanomista toimittaja Erpo Heinolaisen tuskien/herkkujen taipaleesta ja hänen päätymisestään laihdutusleikkaukseen. Siteeraan lyhennellen tässä hänen tarinaansa:

Olin lihonut viidessä ja puolessa vuodessa 35 kiloa. Se oli oikeastaan väistämätöntä. Jos kulinarismin huippua on edustanut aiemmin lihapiirakka nakilla, autolautan  (työskenteli Finnjetillä) herkkuja notkuvat pöydät murentavat kenen tahansa mielenlujuuden.

Tottakai  Erpo Heinolaista kannustettiin laihduttamaan. - Painostettiin, mies korjaa hymyillen. Lähipiirin tomerin kannustaja oli sisko. - Hänelle minun painostani on muodostunut suoranainen pakkomielle tai ainakin kiinteä harrastus. Huomautuksia kaikissa mahdollisissa väleissä. Häissäni sain henkilökohtaiseksi häälahjaksi Painonvartijoiden lahjakortin. (Kävin kaksi kertaa ja totesin, ettei koskaan enää) 50-vuotisjuhlilleni hän oli valinnut itsensä juhlien seremoniamestariksi ja aloitti kekkerit toteamuksella: "Tervetuloa näihin juhliin, joita ei pitänyt koskaan tulla. Noilla kiloilla ja noilla elämäntavoilla ei pitänyt koskaan elää viisikymppiseksi." Niin ja monessa muussa tilanteessa tuli piikkiä, mutta ilman vaikutusta.

Kolmekymmentä  vuotta väsymätöntä kannustusta läheltä sekä kaukaa, ja Heinolainen sen kuin lihoi. Käännekohtaan tultiin kolmen päivän veneretkellä Saarenmaalle. - Veneessä oli kasi muuta miestä, jotka molemmat liikkuivat yhtä huonosti kuin minä, mutta - nyt tulee se ratkaiseva kohta - olivat vuosia vanhempia. Se riitti. Erpo päätti vaihtaa viiteryhmää. Perinteistä laihduttamista hän ei edes harkinnut. Sensijaan hän varasi ajan terveyskeskukseen ja tiedusteli siellä, voisiko hän päästä lihavuusleikkaukseen. - Lihavuusleikkaukseen ei vain mennä, sinne pitää päästä!!!

Mitä ajatuksia leikkaus ja sitä seuraavat asiat ovat saaneet liikkeelle - niistä hän kertoo hauskasti blogissaan osoitteessa Jäähyväiset kiloille

Omalla kohdallani yritän vielä räpistellä perinteisin keinoin eroon muutamasta ylimääräisestä kesäkilosta, jotka onnistun pyydystämään vyötärölleni totuttuun tapaan heti kesän alkajaisiksi. Arkeen herääminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun sovitettavana on kolmannet niistä viimekesäisistä ihanista capreista, eikä niidenkään vetskari sitten millään suostu menemään kiinni!!!! Jotain on tehtävä ja äkkiä - enkä tarkoita isompien housujen ostamista.

Mielikuvan muutos

27.6.2009

Olimme lomamatkalla Turkissa Antalyassa kolmetoista vuotta sitten (v. 1996). Palattuamme olimme sitä mieltä, että "eipä sinne enää tarvitse nokkaansa pistää". Vastenmielisyyttä aiheuttivat lähinnä agressiiviset kaupustelijat, joilta ei saanut olla rauhassa missään. Jos istahdit katukuppilaan hetkeksi jalkojasi lepuuttamaan, jo oli tennissukan myyjää edessäsi jonossa tarjouksiaan tuputtamassa. Närää aiheuttivat myös häiritsevän aktiiviset basaarien ja kuppiloiden sisäänheittäjät. Toki tämä arabialainen kauppatapa oli tullut jo muilla matkoillamme tutuksi, mutta näin ahdistavana emme sitä olleet muualla kokeneet.

Niinpä odotukset matkan ihanuudesta eivät olleet kovin korkealla, kun lastenlasten kanssa matkasimme äkkilähdöllä Alanyaan. Paikan mukavuus löi meidät ällikällä, niin hyvin kaikki toimi! Ja ne paikalliset ihmiset!!!!!! Olivatko ne vaihtaneet Turkkiin uudet asukkaat näiden vuosien aikana? Ja paikan siisteys!!!! Eipä käy moittiminen kaupungin viihtyisyyttä ja siisteyttä. Olisiko näillä asioilla jotain tekemistä Turkin EU:hun pyrkimisen kanssa.

Heti ensimmäisellä aamiaisella ihastuimme paikan "sieluun" ALIIN, jonka suomenkielen taitoa täytyi todella hämmästellä (mies ei ole edes koskaan käynyt Suomessa) ! Ali jaksoi heilua joka puolella ja hauskuttaa talossa asuvia. Lapsetkin olivat ihastuneita hänen kepposiinsa. "Respassa" palveli herttainen ja auttavainen Heidi, jolle myös kymmenen pistettä miellyttävyydestä.

Kaupungilla liikkuessa, retkillä, takseissa, ravintoloissa, kaupoissa ...joka puolella kohtelu oli ystävällisen kohteliasta. Basaarissa tietysti joutuu hieromaan kauppoja ja tuputukselta ei voi välttyä, mutta ainahan voi valita ostospaikaksi kaupan, jossa saa katsella rauhassa, eikä kukaan yritä myydä sopimatonta vaatetta väkisin.

Meidän koko porukalle jäi matkasta niin mukavat muistikuvat, että varmasti palaamme Turkkiin vielä uudelleen. Niinpä mielikuva inhokista vaihtui tällä matkalla fani-paikaksi.

klikkaa kuvaesitykseen !

Elämäntarkoitus?

15.6.2009

Eläkeikään varttuneena sitä on ehtinyt jo runsaasti pohtia elonsa syvintä olemusta ja tarkoitusta. Selviönä alkaa oivaltaa miten tärkeitä ovat läheiset ihmiset, oma perhepiiri, sisarukset ja ystävät. Sieltä suunnalta sitä elämän tarkoitusperää voisi lähteä hakemaan.

"Autuaampi ottaa onko vaiko antaa?" Ajan ilmiönä puhutaan nykyihmisen itsekkäästä "minulle kaikki ja heti"- asenteesta. Olisiko henkisen pahoinvoinnin siemenet kylvetty tästä asenteesta. Löytyisikö elämän suunta ja tarkoitus maallisen mammonan ja omaisuuden haalimisesta? Tuottaako tiliotteiden lukeminen suurimman tyydytyksen?

EI - ehdottomasti olen sitä mieltä, että elämään suolan ja sokerin saaminen edellyttää jotain itsestään antamista: aikaa, kokemusta, huolenpitoa, rakkautta, kuuntelemista, iloista mieltä, lohdutusta, rohkaisua ja kannustusta. Kun omastansa auliisti jakaa, huomaa saavansa myös itsellensä jotakin - ainakin hyvän mielen. Olisiko tässä koko elämän juju?!

Kun ajattelen taannoin mananmajoille muuttaneen iäkkään anoppini elämää, jonka ainoa tarkoitus tuntui olleen loppuun saakka työn tekemisessä ja omaisuuden kartuttamisessa, olen yhä vakuuttuneempi -  TÄTÄ EN ITSELLENI HALUA!

Äkkilähtöjä

3.6.2009

Aamulaivalla Tallinnaan. Oli sovittu pigmentoinnin kakkosvaihe Kaidrinossa kello kahdeksitoista. Täsmällisenä suomalaisena saavuin hyvissä ajoin paikalle. Siellä minä seisoin oven takana ihmettelemässä, kun ketään ei ollut paikalla. Aikani pähkäiltyäni päätin soittaa kosmetologille ja kysyä milloin hän aikoo tulla paikalle. "Voi, olen nyt Turkissa ja palaan ylihuomenna." ?!@#&%?-kele! Sanoinkuvaamaton pettymys! Turha reissu, kun nimenomaan tätä varten olimme tänne tulleet.

Miten tässä nyt näin kävi! Siispä kännykän saapuneita ja lähetettyjä viestejä selaamaan. Kyllä - ihan yksiselitteinen lähettämäni viesti "Tulen siis 1.6. klo 12:00" Hemmetin hemmetti!

Nyt tämä juttu on käännettävä positiiviseksi, eikä antaa sen myrkyttää mieltä. Siispä hyväpuoli tässä on nyt se, ettei tarvitse istua tuntitolkulla sisätiloissa pisteltävänä tällaisena ihanan aurinkoisena päivänä! Nytpä päästään Vanhaan kaupunkiin terassille turisteja töllistelemään.

Aamutelkku lupaa kesäsäätä Pohjois-Karjalaan; lämmintä 5-13 astetta, kovaa tuulta ja sadetta. OIKEIN KIVAA!! Mitä tekemistä me siellä Lieksassa noilla lukemilla lapsille keksitään! Yli viikko sisätiloissa! Hulluksihan siinä tulee. Onneksi on oma fläppäri reissussa mukana; löytyisköhän netin äkkilähdöistä paikkaa, jossa taatusti päivä paistaisi? Turkin Alanya - no, samapa tuo. Pääse tytöt ainakin uima-altaaseen polskuttelemaan. Kiinni veti!

Ja ehditäänhän me Lieksaankin pariksi päiväksi, joslähdetään heti, kun kotomaahan päästään. Käydäänpä satamassa kysymässä, jos saatais muutettua  laivaliput aiemmalle lähdölle.

Nyt vaan Tallinnan ostokset pois autosta, mökkivarustus autoon ja kuudeksi tunniksi tienpäälle. Johan me ollaan puolenyön aikoihin perillä!