
Etusivu |
|
Birgit
mummun blogi (vuosi 2009) |
Valikkoon=> |
|
|
|
|
|
|
|
Pakkomyyntiä
19.9.2009
Konstit on monet , kun
tietsikan käyttäjälle yritetään väen väkisin netin kautta markkinoida
jos jonkin laista aineellista ja aineetonta rompetta. Sivustoilla olevaa
mainontaa alkaa olla niin paljon, ettei sitä asiaa, mitä olet sieltä
hakemassa, meinaa enää kaiken krääsän keskeltä löytyä. Sitten on vielä
nämä ponnahdusikkunat, jotka avautuvat itsestään taustalle, kun olet
kiinnostuneena pahaa aavistamatta surffailemassa tuiki tavallisessa
sivustossa.
Tällä viikolla koin
nettielämäni aikaisen kovimman jutun. Jotain matkailuun liittyvää sivua
etsiessäni sain näytölle yhtäkkiä varoituksen, että tietokoneeseeni oli
ratsastanut 346 Troijan hevosta. Englanninkielinen teksti vilkkui ja
rääkyi punaisena, että minun oli välittömästi hankittava koneeseen
virusturvaohjelma, tai muuten salasanojani paljastuisi rosvojoukoille,
Troijalainen rouskuttaisi luomani ohjelmat palasiksi ja tuhkaa ja
tulikiveä alkaisi sinkoilla, ellen toimisi siinä silmänräpäyksessä.
Sivulla oli tietysti pelastava "nappi", jolla tilanne saataisiin
hallintaan. Ei olisi kannattanut panikoida ja painaa tuota pirun nappia!
Kun yritin avata
nettisivustoa, ilmestyi sivun ylälaitaan ilmoitus, että kone oli saanut
infektion mainosohjelmasta. Toiselle sivulle siirtyminen aiheutti
pattitilanteen: en pystyisi surffaamaan netissä, ennen kuin
rekisteröisin tuon heidän markkinoimansa virustorjuntaohjelman sivulla
olevasta "Download"-napista.
Aloin siinä sitten
pähkäilemään, että minulla on koneessa useampikin torjuntaohjelma,
joiden pitäisi mielestäni olla ajan tasalla ja vahtia yötä päivää
kallisarvoisia tiedostojani. Niinpä päätin tutkia, olivatko ne jossain
välissä uuvahtaneet ja päästäneet Troijalaiset mellastamaan koneeseeni.
Parin tunnin syynäämisen jälkeen ohjelma ilmoitti, että yhtään virusta
tai matoa ei ollut löytynyt Troijalaisesta puhumattakaan. Sen sijaan tuo
hätänapin painaminen oli asentanut koneeseeni haittaohjelman, joka
minuutin välein reväytti näytölle kesken työskentelyni tekstin, että
masinassani on Troijalainen virus ja kertoi mitä kaikkea pahaa se voi
minulle aiheuttaa. Yritin kaikin konstein tuhota tuon koneeseeni
viekkaudella ja vääryydellä luikerrelleen häirikön, mutta sepä oli
rakennettu niin, ettei sitä tällainen tavallinen harrastelija pystynyt
edes hävittämään. Koneen äly oli vietävä "tohtorille", joka poisti tuon
häirikköpirulaisen.
Voi pyhä jysäys!!!
Kuvitteleeko joku pissapää markkinamies, että ostaisin tuollaisen tempun
tekijältä yhtään mitään? Mitähän niitten päässä oikein liikkuu, vai
liikkuuko mitään? Onko ihan viisasta ensin suututtaa perusteellisesti
mahdollinen asiakas? Tuskin kovin moni surffailija, jonka muoto mustenee
häiriön aiheutumisesta ja korvista nousee savupilvet ärtymyksestä, on
valmis painamaan tuota "ostan heti" - nappia. Vai onko?
Uudistusvimma
12.9.2009
Nyt se taas salakavalasti
iski!!!! - se jokasyksyinen uudistusvimma. Kiireisen ja työntäyteisen
aamupäivän jälkeen istahdin sohvalle jalkojani lepuuttamaan ja iskipä
siinä pöydällä lojuva huonekaluliikkeen mainos silmiini. Salamannopeasti
sain esille mittanauhan ja eikun ruokapöydän kokoa mittailemaan. Hyvä! -
tuo ruokailukalusto me haetaan NYT!!! Ja niinpä meillä oli reilun tunnin
päästä kasa huonekalupalapelin osia miehelle koottavaksi.
Mitäs tehdään entiselle
ruokailuryhmälle? Kamera käteen - kuvat
huutonettiin ja sitten vaan jännityksellä odottelemaan, josko
halukkaita ostajia sattuisi löytymään. Ei ole järin miellyttävää, kun
kotinurkissa on kaaokseen asti varastoituna kalustetavaraa. No, aika
näyttää, miten kauan näitä on vielä säilöttävä.
Nytpä kelpasi ruokailutilaa
katsella uusine kalustoineen. Eipä kauan! Nythän nuo verhot ei sovi tuon
tumman kaluston väreihin ollenkaan. Aamulla hypätään autoon ja
huristellaan Ikeaan verhokangasta ostamaan! Samalla on uusittava myös
tuon erkkerin verhot, koska ne eivät sitten sovi taas ruokailutilan
uusien verhojen pariksi.
Kauheeta on tämä
"syyskohtaus" - toivottavasti se kuitenkin on nyt näillä toimilla
taltutettu!
Estrogeeniä
kokonaisen elämä!
5.9.2009
Elämä on
epäoikeudenmukainen meitä naisia kohtaan. Naishormonin vaikutuksesta
elämä on yhtä vuoristorataa - ensin tulee muutoksia kuukautisten myötä,
synnytykset aiheuttavat hormonitasapainoon omat muutoksensa - ja sitten
tulee nämä "tasannevuodet". Naama kiiltää hiestä märkänä, yö menee
peittoa heiluttaessa ja yöpaitaa vaihtaessa, hermostuttaa, ahdistaa,
mieli on maassa ja alakulo painaa.
Naisia itseäänkin usein
ihmetyttää nämä vaihdevuosissa esiintyvät "hulluuskohtaukset". Sitä jää
ihmettelemään omaa reaktiotaan, kun asian ei tarvitse olla suuren suuri
ja silti se saa kohtuuttomat mittasuhteet, "mutta kun itselle ei mahda
mitään"! Sain tässä taannoin ystävältäni postia, jossa hän kuvaa
rehellisesti estrogeenin puutteesta johtuvia tuntemuksiaan:
"Mä olen ollut niin
raivoissani, että olen haukkunut molemmat tyttäreni, ystäväni, Soneran
asiakaspalvelun ja mieheni suht´koht´ joka päivä. Sitten olen haukkunut koko
tietokoneen systeemin sillä lopputuloksella, että
mies oli salaa tilannut mulle uuden, tosi hienon ja kalliin koneen.
Kaiken tämän rytinän jälkeen menin apteekkiin ja sanoin tutulle apteekkarille, että jos et anna mulle nyt heti ilman reseptiä estrogeenia niin voi olla, että tapan jonkun ja onkos sitten kiva
olla osallisena suunniteltuun tappoon? No niinpä sain nappini (reseptin toimitan jälkeenpäin, kunhan kerkiän lääkäriin). Nyt jo
vähän alkaa helpottaa tämä kestovitutus. Eilen pyysin tyttäreni, mieheni
ja ystäväni syömään ja pyysin anteeksi käytöstäni. Ystäväni sanoi, että sulla olikin sellainen hullun kiilto silmissä. Että sitä se teettää, ei tässä uskalla näköjään olla ilman lääkitystä."
Hormonikorvaushoidoista
ollaan monta mieltä, mutta jos elämänlaatu ikääntymisen myötä
totaalisesti romahtaa, on mielestäni oikeus ja kohtuus hakea siihen
parannusta vaikka sitten keinotekoisilla hormoneilla. Käyttäjiä
pelotellaan syöpäriskillä ja muilla hormonin käyttöön liittyvillä
sivuvaikutuksilla, mutta estrogeenin tuomat hyödyt ainakin minulle painavat
vaakakupissa enemmän.
-
Hormonihoito hidastaa
luiden haurastumista ja ehkäisee osteoporoosia.
-
Gynekologi Pirkko Brusilan mukaan
hormonihoito suojaa tietyiltä sairauksilta, jos hoito on aloitettu
vaihdevuosissa ja jos sitä on jatkettu ilman taukoja. Sydän- ja
verisuonisairauksilta estrogeeni suojaa laskemalla kokonaiskolesterolia
ja lisäämällä suonia suojelevaa hyvää kolesterolia.
-
Vaihdevuosissa kehon rasva
siirtyy haitalliseen suuntaan - pakaroista, reisistä ja lantiolta vyötäröä kohti.
Estrogeenilisän ansiosta rasva jakautuu keholla ”naisellisemmin”
eikä kerry vyötärölle.
-
Jos estrogeenin määrää
ei lisätä, hormonitasapaino kääntyy testosteronivoittoiseksi ja nainen lähenee
fysiologisesti miestä: keskivartalolihavuus
lisääntyy ja joillakin naisilla varsinkin partakarvoitus lisääntyy.
-
Estrogeenin vajaus altistaa
myös virtsan pidätyskyvyn heikkenemiselle ja uusiutuville virtsarakon tulehduksille.
-
Estrogeenin väheneminen kiihdyttää myös elimistön normaaleja
vanhenemismekanismeja kuten ihon ja limakalvojen ohenemista sekä
keskushermoston rappeutumista.
Niinpä niin, asia on
jälleen valintakysymys - mitä elämältäni
odotan nyt ja
tulevaisuudessa, uskonko ja uskallanko
luottaa tuotetutkimuksiin, jotka
lupaavat "parempaa elämää".
Edellä oleva luettelo korvaushoidon
hyvistä vaikutuksista kovasti
houkuttelee kuulumaan "pilleristien"
piiriin!
Kaikesta huolimatta, nautitaan täysillä elämästä, joka ei ole
suinkaan vain
sukuhormoneja, vaan itsestämme ja
toisistamme välittämistä.
Mielestäni asiallista tietoa
vaihdevuosista löytyy
DUODECIM:n Terveyskirjasto-sivulta.
|
|
|
|
|
|
Laihis
26.8.2009
Syksyn tullen ihminen
terästäytyy kesän mässäilyn ja laiskottelun jälkeen ja aloittaa
innokkaana jonkun hyvän harrastuksen tai alkaa tarmon puuskassaan
sisustamaan kotia. Itselleni mieleen alkaa hiipiä ajatus
sienestämisestä. Mutta voi, metsässä sieniä tavoitellessa joutuu
kulkemaan hankalassa maastossa ja kykkimään sammalikossa. Ei mikään
helppo juttu kesäherkkujen pyöristämälle vartalolle!
Siispä ennen metsään menoa
on suotavaa karistaa muutama ylimääräinen kilo vyötäröltä. Kun en ole
mikään sokerisirkku, ei makeisten ja leivonnaisten karttaminen ole
mikään ongelma. Arkijuomaksikin kelpaa kahvi, tee, vesi ja maito - eikä
alkoholin kaloreita siten tarvitse sulatella. Rasvaisista ruoista en
pidä muutenkaan, joten niitäkään ei jää dieetillä kaipaamaan. Mitä
eväitä sitten pitäisi lautaseltaan alkaa karsimaan?
Olen löytänyt netistä
oivallisia apuvälineitä, joiden avulla pystyy laskemaan oman
kulutustarpeensa ja sovittamaan syömisensä niin, että kiloja
takuuvarmasti karisee.
Helppoahan tuo itsekurin
palautus ei missään nimessä ole, mutta näitä hauskoja testejä
kokeillessa voi löytää pienen kipinän, jolla pääsee hyvään alkuun.
Kokeilepa nyt,
miltä Sinä koneen mielestä "näytät"!
Painoindeksin
sivulta
pääset kokeilemaan, onko vyötärö-lantiosuhteesi
sopiva ja paljonko
pitäisi vyötäröltä karistaa senttejä, jotta olisit normaalin kirjoissa!
Kehonkuva-sivulla
kerrot millainen kuvittelet olevasi muodoiltasi ja millainen haluaisit
olla, ruutu kertoo sitten, menivätkö arviosi muodoistasi pieleen.
Miten noihin
ihannemittoihin sitten päästään?
Energiantarve
ja
Kokonaisenergiankulutus-sivulta
näet, paljonko päivän aikana voit syödä lihomatta.
Kokeilepa
VIRTUAALIRAVINTOLAA,
jossa tilaat eri annoksia ja laskuri kertoo paljonko olet yhteensä
popsinut. Ravintolasivulta pääset suoraan PersonalTrainerin pakeille,
joka kertoo paljonko on liikuttava, että tuo ateria on kulutettu.
Ruokapäiväkirjan
tai
Finelin kalorilaskurin
avulla pystyt
hahmottamaan, paljonko kaloreita missäkin ruoka-annoksessa luuraa.
Liikuntaa lisäämällä voi
jonkin verran vaikuttaa laihtumiseen, mutta ilman ruokavaliomuutoksia se
tuskin on kovin tehokas keino.
Kulutus
eri liikuntamuodoissa
kertoo kaupassakäynnistä
tikanheittoon, paljonko kulutat määrätyssä ajassa energiaa.
Kun kerrot
Personal Trainer
ille painosi ja
kalorimäärän, jonka haluat kuluttaa sekä ruksaat liikuntalajin, kertoo
Trainer sinulle, kuinka kauan sinun on rehkittävä kuluttaaksesi tuon
haluamasi määrän kaloreita.
Tohtori.fi
kertoo myös samaan
tapaan, missä lajeissa rehkimällä tuo haluttu määrä energiaa kuluu.
Lisää tietoa
kaipaaville
on tarjolla eväitä
Birgit-mummun
laihis-sivulla.
Kaksi viikkoa olen nyt
noita kaloreita ja kulutuksia kyttäillyt, käynyt 70 minuutin tehokkaalla
(6 km/t) sauvakävelylenkillä päivittäin. Muutamana päivänä homma on
mennyt läskiksi vierailujen ja matkapäivien vuoksi. Tuloksiakin on
saavutettu, olo on kaksi kiloa kevyempi ja vyötärö kuusi senttimetriä
kapeampi. Hyvältä tämä tuntuu!!!!!
Tallinnan
turvallisuus
22.8.2009
Onko Tallinna turvallinen
kaupunki turistin kulkea? Pahin uhka ovat taskuvarkaat, jotka
hiippailevat siellä, missä turistit parveilevat muhkeine lompakoineen.
Tähän päivään asti siellä liikkuessamme olemme pärjänneet hyvin
maalaisjärkeä ja normaalia tarkkaavaisuutta käyttäen. Koskaan
aikaisemmin ei tielle ole osunut yhtään ryöstön yrittäjää.
Nyt Vanhassakaupungissa
sitten saimme kokemusta tästäkin turistin riesaksi tulleesta
urheilulajista. Kauniina, aurinkoisena aamupäivänä Turist-infon
nurkalla katselin, kun tummaa nuorta miestä heitettiin
niska-perse-otteella ovelta rappusille. En vaan silloin tiennyt, että
heittäjänä oli oma siippani. Onneksi hänen tuntoaistinsa pelasivat
erinomaisesti, kun vieras käsi tavoitteli lompakkoa housujen
reisitaskusta. Refleksit toimivat ja käpälöijä sai äkkilähdön
ulkotiloihin. Tällä kerralla siis selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja
kokemuksesta viisastuneena ollaan jatkossa entistä huolellisempia
lompakon kaitsijoita.
Mitenkähän kävi niille
kahdelle italialaisturistille, jotka istuivat illallisella viereisessä
pöydässä ravintola Troikassa, nauttien hyvästä ruoasta runsaiden snapsien
kera. Venäläiseen tunnelmaan pääsemiseksi he olivat kutsuneet oppaaksi
paikallisen ilotytön, joka kävi välillä tekemässä tiliä tapahtumista
paikalle tupsahtaneelle sutenöörilleen. Olikohan miesten lompakot vielä
aamulla tallella reisitaskuhousuissa? No, kyllähän se mukava ilta
"alkuasukkaan" opastamana useimmiten kalliiksi käy, mutta hienoa on, jos
noista retkistä rahalla selviää!
Troikassa meilläkin oli
mukavaa, vaikkei "paikallisoppaita" pöydässä pyörinytkään. Varmasti
menen uudelleenkin syömään taikinakuorella hunnutetun pelmeeniruukun,
niin herkulliset muistot siitä mieleen jäivät!
(Klikkaa viereistä
kuvaa, niin pääset nauttimaan ravintolan tunnelmasta videoesityksenä!!!!)

Pielisen
balladi
29.7.2009
Vietettiin iltaa
syntymäseudulla mukavassa seurassa tarinoiden lapsuusajan muistoja.
Kyllä vesi silmistä tirisi, kun hauskaa tarinaa kylän menneisyydestä ja
myös nykymenosta pärisi ilmoille solkenaan. Vakavampaakin asiaa
puhuttiin kylien autioitumisesta ja muuttumisesta "kesäasutukseksi".
Pohjoisesta ja itäisestä
Suomesta on jouduttu lähtemään leivän perään kasvukeskuksiin jo
vuosikymmeniä. Tuvat kylmenevät ja tilat pannaan pakettiin. Loma-aikaan
palataan sitten lahoavia nurkkia korjailemaan ja pihoja siivoilemaan.
Sentään jokunen palaa kotiseudulle eläkevuosia viettämään, mutta
asuminen vuosia poissa synnyinsijoilta on totuttanut erilaiseen
elämänmenoon, eikä paluuta entiseen ole ihan helppoa toteuttaa..
Näitä suuriin ikäluokkiin
kuuluvien, kotiseudultaan poiskaranneiden kokemuksia ja tuntoja kuvaa
riipaisevan sattuvasti
Pielisen balladi-runoelma, joka kuvaa aikaa vuosikymmeniä
sitten, mutta on vielä tänäänkin tuore ja ajankohtainen. |
|
|
|
|
|
Jäähyväiset kiloille
4.7.2009
Meistä kuuskymppisistä
naisista melkein kaikki tietävät miten laihdutetaan, on sitä lajia
tullut elämän aikana harrastaneeksi useampaan otteeseen. Harvalle meistä
on kuitenkaan selvinnyt, miten ne tuskalla hävitetyt kilot saisi myös
pysymään poissa. Luin viime sunnuntain Nurmijärven Sanomista toimittaja
Erpo Heinolaisen tuskien/herkkujen taipaleesta ja hänen päätymisestään
laihdutusleikkaukseen. Siteeraan lyhennellen tässä hänen tarinaansa:
Olin lihonut viidessä ja puolessa vuodessa 35 kiloa. Se oli oikeastaan
väistämätöntä. Jos kulinarismin huippua on edustanut aiemmin
lihapiirakka nakilla, autolautan (työskenteli Finnjetillä)
herkkuja notkuvat pöydät murentavat kenen tahansa mielenlujuuden.
Ja ne illat henkilökunnan ravintolassa.... Yksinkertainen bacardi-cola
maksoi markan, tupla kaksi markkaa - mutta yksinkertaisia sai vain
pyynöstä. Heinolainen tunnustaa olevansa sosiaalinarkomaani: Viihdyn
hyvässä seurassa, jossa kerrotaan huikeita tarinoita maailman meriltä ja
satamista. Sekä syödään ja juodaan hyvin.
Tottakai Erpo Heinolaista kannustettiin laihduttamaan. -
Painostettiin, mies korjaa hymyillen. Lähipiirin tomerin kannustaja oli
sisko. - Hänelle minun painostani on muodostunut suoranainen pakkomielle
tai ainakin kiinteä harrastus. Huomautuksia kaikissa mahdollisissa
väleissä. Häissäni sain henkilökohtaiseksi häälahjaksi Painonvartijoiden
lahjakortin. (Kävin kaksi kertaa ja totesin, ettei koskaan enää)
50-vuotisjuhlilleni hän oli valinnut itsensä juhlien seremoniamestariksi
ja aloitti kekkerit toteamuksella: "Tervetuloa näihin juhliin, joita ei
pitänyt koskaan tulla. Noilla kiloilla ja noilla elämäntavoilla ei
pitänyt koskaan elää viisikymppiseksi." Niin ja monessa muussa
tilanteessa tuli piikkiä, mutta ilman vaikutusta.
Kolmekymmentä vuotta väsymätöntä kannustusta läheltä sekä kaukaa,
ja Heinolainen sen kuin lihoi. Käännekohtaan tultiin kolmen päivän
veneretkellä Saarenmaalle. - Veneessä oli kasi muuta miestä, jotka
molemmat liikkuivat yhtä huonosti kuin minä, mutta - nyt tulee se
ratkaiseva kohta - olivat vuosia vanhempia. Se riitti. Erpo päätti
vaihtaa viiteryhmää. Perinteistä laihduttamista hän ei edes harkinnut.
Sensijaan hän varasi ajan terveyskeskukseen ja tiedusteli siellä,
voisiko hän päästä lihavuusleikkaukseen. - Lihavuusleikkaukseen ei vain
mennä, sinne pitää päästä!!!
Mitä ajatuksia leikkaus ja sitä seuraavat asiat ovat saaneet liikkeelle
- niistä hän kertoo hauskasti blogissaan osoitteessa
Jäähyväiset kiloille
Omalla kohdallani yritän
vielä räpistellä perinteisin keinoin eroon muutamasta ylimääräisestä
kesäkilosta, jotka onnistun pyydystämään vyötärölleni totuttuun tapaan
heti kesän alkajaisiksi. Arkeen herääminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun
sovitettavana on kolmannet niistä viimekesäisistä ihanista capreista,
eikä niidenkään vetskari sitten millään suostu menemään kiinni!!!!
Jotain on tehtävä ja äkkiä - enkä tarkoita isompien housujen ostamista.
Mielikuvan muutos
27.6.2009
Olimme lomamatkalla
Turkissa Antalyassa kolmetoista vuotta sitten (v. 1996).
Palattuamme olimme sitä mieltä, että "eipä sinne enää tarvitse nokkaansa
pistää". Vastenmielisyyttä aiheuttivat lähinnä agressiiviset
kaupustelijat, joilta ei saanut olla rauhassa missään. Jos istahdit
katukuppilaan hetkeksi jalkojasi lepuuttamaan, jo oli tennissukan myyjää
edessäsi jonossa tarjouksiaan tuputtamassa. Närää aiheuttivat myös
häiritsevän aktiiviset basaarien ja kuppiloiden sisäänheittäjät. Toki
tämä arabialainen kauppatapa oli tullut jo muilla matkoillamme tutuksi,
mutta näin ahdistavana emme sitä olleet muualla kokeneet.
Niinpä odotukset matkan
ihanuudesta eivät olleet kovin korkealla, kun lastenlasten kanssa
matkasimme äkkilähdöllä Alanyaan. Paikan mukavuus löi meidät ällikällä,
niin hyvin kaikki toimi! Ja ne paikalliset ihmiset!!!!!! Olivatko ne
vaihtaneet Turkkiin uudet asukkaat näiden vuosien aikana? Ja paikan
siisteys!!!! Eipä käy moittiminen kaupungin viihtyisyyttä ja siisteyttä.
Olisiko näillä asioilla jotain tekemistä Turkin EU:hun pyrkimisen
kanssa.
Heti ensimmäisellä
aamiaisella ihastuimme paikan "sieluun" ALIIN, jonka suomenkielen taitoa
täytyi todella hämmästellä (mies ei ole edes koskaan
käynyt Suomessa) ! Ali jaksoi heilua joka puolella ja hauskuttaa
talossa asuvia. Lapsetkin olivat ihastuneita hänen kepposiinsa. "Respassa"
palveli herttainen ja auttavainen Heidi, jolle myös kymmenen pistettä
miellyttävyydestä.
Kaupungilla liikkuessa,
retkillä, takseissa, ravintoloissa, kaupoissa ...joka puolella kohtelu
oli ystävällisen kohteliasta. Basaarissa tietysti joutuu hieromaan
kauppoja ja tuputukselta ei voi välttyä, mutta ainahan voi valita
ostospaikaksi kaupan, jossa saa katsella rauhassa, eikä kukaan yritä
myydä sopimatonta vaatetta väkisin.
Meidän koko porukalle jäi
matkasta niin mukavat muistikuvat, että varmasti palaamme Turkkiin vielä
uudelleen. Niinpä mielikuva inhokista vaihtui tällä matkalla
fani-paikaksi.

klikkaa kuvaesitykseen !
Elämäntarkoitus?
15.6.2009
Eläkeikään varttuneena sitä on ehtinyt jo runsaasti
pohtia elonsa syvintä olemusta ja tarkoitusta.
Selviönä alkaa oivaltaa miten tärkeitä ovat läheiset
ihmiset, oma perhepiiri, sisarukset ja ystävät.
Sieltä suunnalta sitä elämän tarkoitusperää voisi
lähteä hakemaan.
"Autuaampi ottaa onko vaiko antaa?" Ajan ilmiönä
puhutaan nykyihmisen itsekkäästä "minulle kaikki ja
heti"- asenteesta. Olisiko henkisen pahoinvoinnin
siemenet kylvetty tästä asenteesta. Löytyisikö
elämän suunta ja tarkoitus maallisen mammonan ja
omaisuuden haalimisesta? Tuottaako tiliotteiden
lukeminen suurimman tyydytyksen?
EI -
ehdottomasti olen sitä mieltä, että elämään suolan
ja sokerin saaminen edellyttää jotain itsestään
antamista:
aikaa,
kokemusta, huolenpitoa, rakkautta, kuuntelemista,
iloista mieltä, lohdutusta, rohkaisua ja kannustusta.
Kun omastansa auliisti jakaa, huomaa saavansa myös
itsellensä jotakin - ainakin hyvän mielen. Olisiko
tässä koko elämän juju?!
Kun
ajattelen taannoin mananmajoille muuttaneen iäkkään
anoppini elämää, jonka ainoa tarkoitus tuntui olleen
loppuun saakka työn tekemisessä ja omaisuuden
kartuttamisessa, olen yhä vakuuttuneempi - TÄTÄ
EN ITSELLENI HALUA!
Äkkilähtöjä
3.6.2009
Aamulaivalla Tallinnaan.
Oli sovittu pigmentoinnin kakkosvaihe Kaidrinossa kello kahdeksitoista.
Täsmällisenä suomalaisena saavuin hyvissä ajoin paikalle. Siellä minä
seisoin oven takana ihmettelemässä, kun ketään ei ollut paikalla. Aikani
pähkäiltyäni päätin soittaa kosmetologille ja kysyä milloin hän aikoo
tulla paikalle. "Voi, olen nyt Turkissa ja palaan ylihuomenna." ?!@#&%?-kele!
Sanoinkuvaamaton pettymys! Turha reissu, kun nimenomaan tätä
varten olimme tänne tulleet.
Miten tässä nyt näin kävi!
Siispä kännykän saapuneita ja lähetettyjä viestejä selaamaan. Kyllä -
ihan yksiselitteinen lähettämäni viesti "Tulen siis 1.6. klo 12:00"
Hemmetin hemmetti!
Nyt tämä juttu on
käännettävä positiiviseksi, eikä antaa sen myrkyttää mieltä. Siispä
hyväpuoli tässä on nyt se, ettei tarvitse istua tuntitolkulla
sisätiloissa pisteltävänä tällaisena ihanan aurinkoisena päivänä! Nytpä
päästään Vanhaan kaupunkiin terassille turisteja töllistelemään.
Aamutelkku lupaa kesäsäätä
Pohjois-Karjalaan; lämmintä 5-13 astetta, kovaa tuulta ja sadetta.
OIKEIN KIVAA!! Mitä tekemistä me siellä Lieksassa noilla lukemilla
lapsille keksitään! Yli viikko sisätiloissa! Hulluksihan siinä tulee.
Onneksi on oma fläppäri reissussa mukana; löytyisköhän netin
äkkilähdöistä paikkaa, jossa taatusti päivä paistaisi? Turkin Alanya -
no, samapa tuo. Pääse tytöt ainakin uima-altaaseen polskuttelemaan.
Kiinni veti!
Ja ehditäänhän me
Lieksaankin pariksi päiväksi, joslähdetään heti, kun kotomaahan
päästään. Käydäänpä satamassa kysymässä, jos saatais muutettua
laivaliput aiemmalle lähdölle.
Nyt vaan Tallinnan ostokset
pois autosta, mökkivarustus autoon ja kuudeksi tunniksi tienpäälle.
Johan me ollaan puolenyön aikoihin perillä!
|
|
|
|
|