Hauskat joulurunot

 sivu 1

 

 

 
 

 

 

Peikkoäiti pehmoinen

joulupuuron keitti.

Aattoaamu suloinen

lunta maahan heitti.

Pitkä päivä - peikot huokaa

kunnes ilta sarastaa,

suklaaherkut pöytään tuokaa

massut täyteen niillä saa.

Aattoillan odotuksen

lahjakääröt palkitsee,

tonttu kuullut on toivomuksen

pikkupeikot iloitsee.

Birgit Ahokas

 

 Kurkistapa korttiin

 

 

 

 

Kisu nukkui syvää unta

kuten koko luomakunta.

Kutsu kuului maailmalta

yks kaks lumihuovan alta,

pystyy nosti pörröpäänsä

kummasteli näkemäänsä.

 

Metsän halki hiippalakit

joulutontut, punalakit,

sekä itse joulupukki,

jonka parta kuuraa kukki,

pulkissansa ajelivat,

hymyilivät huiskuttivat.

 

Paketin pulkasta eteen heitti

lumi sen kohta kokonaan peitti.

Käärön heti kisu haistoi

avasi ja maistoi, maistoi...

Nukkui sitten uudestaan

hyvä hymy huulillaan.

 

 Kurkistapa korttiin

 

 

Pikkuinen tonttu hyppeli näin
jalassa tossut väärinpäin.
Pikkuinen tonttu huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
Tip tap, huuteli näin,
tip tap, huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!

 

 

 

Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.


Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.

 

 


Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusenoksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena.
Kaarina Helakisa

 

 

 

 

Nyt kukaan toistansa ei lyö -
kas kun on maassa rauha,
ja syöminen on kiire työ
ja ainoo ase kauha,
ja hyvä tahto vallitsee
ja ihmisiä hallitsee.

Kaarlo Uskela

 

 

 

Joulukuu on täynnä kiirettä ja juoksua,
paperin rapinaa, piparin tuoksua.

 

 

 

Voi jouluntulon tuntea
kun leipoo pipareita
tai kun siivoaa, paketoi, piilottaa
no jo on askareita!

 

 

 

Ilmassa leijuu juhlava aika.
Nurkissa raikaa laulujen taika.
Pöydät täytetään maittavin herkuin,
kaikkia muistetaan jouluisin terkuin.
Iloa, lämpöä, tuikkujen tunnelmaa,
tätä kaikkea joulu aikaan saa.

 

 

Mökki täynnä makeaa,
mettä, mahlaa, hunajaa,
suklaata sulavaista,
marenkia maistuvaista,
siirappia, kanelia,
neilikkaa ja mantelia.
Fariiniset ikkunat,
marsipaanisaranat,
kinuskiset lattiat,
mainiolta maistuvat.

 

 

 

Minä leivoin taikinan,
siitä paisui pulla.
Voisinpa yhtä pyöreäksi

ja tuoksuvaksi tulla.
Neilikka, kaneli ilmassa leijaa,
tuoksujen jouluinen taika.
Nallen nenää kutkuttaa
tämä onnellinen aika.

Hannele Huovi

 

 

 

Jouluruno lapsuudesta

Kynttilät ikkunoista loistaa,
jokavuotista tarinaa toistaa.
Joulun aikaa ennustavat,
valon juhlaa odottavat.


Mieli palaa jouluun moneen,
lapsosena niin koettuun somaan.

Pieni tupa keskellä lumen,
aivan kuin olisin nähnyt unen.
Totta kaikki ollut vainen,
ei nykyaika ole samanlainen.


Kiire ja stressi mielet täyttää,
kaikki tahtovat toisilleen näyttää.
Mitä kaikkea rahalla saa,
voi sitä krääsää ja mammonaa.

 

Ennen ilo suuri tuli,
ja sydän siihen paikkaan suli.
Kun paketista löytyi karamelli
ja pieni nukke nimeltään Elli.
Sitä silmien loistetta ei mikään voita,
kun näkee vielä kuvista noita:
miten lapsen mieli oli riemukas silloin,
kun pukki saapui aattoilloin.
Lapset lauloivat joulupuusta,
ja pukki löi tahtia ovensuusta.

 

Ei riemua silloin tuvasta puuttunut,
eikä pukkikaan siitä suuttunut,
kun pikkuveli tarttui partaan somaan,
ei niinkään pukin ikiomaan.
Vaan parta lähti ,kun pukki oli hies,
ja sieltähän löytyikin naapurin mies.
Nuo ajat ovat lapsuuden kultaista aikaa,
on niissä sitä joulun suurta taikaa

Bertta Bergroth

 

 

 

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua,
siinäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,
siinäkö joulu on?
Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja
seimen luona annetaan.
Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi,
siinäkö joulu on?
Lapsenko juhlaa,
paljon kun tuhlaa,
siinäkö joulu on?
Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja
seimen luona annetaan.

Jukka Salminen

 

 

 

Punatulkku laudalla,

oravanjäljet hangella,

tähtikimara taivaalla,

Joulu on jo ovella.

 

 

 

Joulu oveen kolkuttaa,
hymyy tuiskusäässä:
Lapsikullat avatkaa!
Olen aivan jäässä.
Kukkurainen vakka tää
harteita jo väsyttää.
Lahjoja on mulla.
Saanko sisään tulla?
Tule armas joulu!

Z.Topelius

 

 

 

Joulu tuo tullessaan ison ilon,

ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.

Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,

vaan nautitaan elämästä!

 

 

 

On siirapin, neilikan tuoksua,
on piirakoita ja rusinoita,
on kiireistä kaupassa juoksua

 

 

 

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,

varoen tartuin sen punaiseen hihaan.

Pyysin: viestin viethän ystävälle,

niin paljon toivoisin hyvää hälle.

Tuoksua kuusen ja kynttiläin,

iloa riemua kukkurapäin.

Lämpöä, rakkautta läheisten,

ystävän jouluisen halauksen.

 

 

Joulu on aikaa iloista,
ei silloin tehdä työtä.
Ei piitata me kiloista,
vaan syödään pitkin yötä.

 

 
 
   
 

Ennen kesä lehmättä kuin joulu akatta

(suomalainen sananlasku)
 

 

 

Tonttu Tilleri
pieni kuin pilleri
savupiippuun kurkki
uteli ja urkki.

Selville jo saikin
puuhat Matin, Maikin,
mutta liian syvään
pyrki ylettymään.

Hupsis, polvet nousi,
jalat ylös sousi,
putos uunin loukkoon,
joutui ihmisjoukkoon!

Pelästyi jo tuota,
kiirein uunin luota
oven suuhun ehti,
ulos puikkelehti.

Noki pöllähteli,
tassut tömähteli,
metsään kun hän juoksi
toisten tonttuin luokse.

 

 

 

Ystävä rakas kuule tätä,

tekemättä jotain jätä!

Näytä kiireelle kieli

ja ota rento mieli.

Muista tähdet ja taika

ja unohda sitten aika.

 

 

 

Yhä enemmän kiirettä

yhä enemmän tungosta

yhä enemmän touhua

yhä aikaisemmin.

Kulutusjuhla kuluttaa ja rassaa.

 

 

 

Oi armas auvojen ilta,
oi joulun aatto ja yö,
kun loistaa tähtien silta
ja lapset leikkiä lyö!

 

 

Jouluviikko etenee
to-do-lista pitenee
Tontut sua kyttäilee
ja muistiin merkitsee,
jos et laulain työtäs tee,
lahjatta sut jättänee

 

 

Voi jouluntulon tuntea
kun paljon on salaamista
ja aamun tullen odottaa
mitä löytyy kalenterista.

 

Voi jouluntulon tuntea
jo vaikka nenänpäässä
kun tuoksut täyttävät keittiön

ja ulkona posket ovat jäässä.

 

 

 

Joulun maut ja tuoksut,

viimein unohtuvat juoksut.

Rauhassa joulua viettää saa

myös eläimet ja äiti maa.

Kaunis olkoon kaikkien joulu,

unohtukoon melu ja touhu.

 

 

 

Kuta pienempi on itse,

sitä isompi Joulu tulee.

 

 

 

Joulu, joulu, joulu luo,

riemut tuo ja lahjat suo.
Kauemmin on vaikeaa

kiltisti vain odottaa.
Tuothan mulle lennokin?

Luistimet mä tahtoisin.
Malta emme kauempaa,

oi koeta kiiruhtaa!

 

Joulu-, joululaulut soi,

nyt jo niitä laulaa voi.
Muuten on niin vaikeaa

kiltti olla, odottaa.
Saan kai sitten lennokin?

Luistimet vain tahtoisin.
Joulu, joulu kohta saa,

oi koeta kiiruhtaa!

 

 

 

Kohta loppuu kiire, lento -
alkaa Joulun aika rento.
Hiljaisuutta kuulostele,
nuku, syö ja nautiskele.
Kunnossa on silloin kuosi
kun taas alkaa Uusi Vuosi!

 

 Kurkistapa korttiin

 

 

 

Hiljaa illan hämärässä
joulu-ukko kulkee.
Pimenevi metsän rinne
yöhön seudun sulkee.
A. Nissinen

 

 

Se on ollut aina niin että
syksy Jouluksi muuttuu,
vaik’ maisema on pelkkää vettä
ja pakkanen vielä puuttuu.

 

Tulkoon talvi kuten tahtoo,
meille Joulu silti maittaa.
Tontut touhujamme kahtoo,
joku puuron, kinkun laittaa.

 

Tauko tarpeen monen työhön,
nyt on siihen paras aika.
Lisää mittaa tulee vyöhön -
siinäkö se Joulun taika?

 

Vuosi uusi saa myös tulla,
edellisen kun jo näin.
Siitäkin on usko mulla:
jälleen mennään eteenpäin.

Matti Makkonen 

 

 

 

Pienet nenät ikkunassa,
silmät ulos tapittaa.
Koskahan se joulupukki,
oveen oikein kolkuttaa?
Pitkä matka Pukin tulla
meille lahjat antamaan.
Mikä hoppu nyt on sulla,
saapuu Joulu aikanaan.
 


 

Jos on liian vähän aikaa

kokeilehan tätä taikaa:

kääri kiire joulusukkaan

sano sille "mene hukkaan"

Johan loppuu turha touhu

saapuu rauhallinen Joulu.

 

 

 

Arkihuolesi kaikki heitä,
jouluglögit
vahvat keitä.
Mantelit ja rusinat sill´ peitä,
juoman juotuas näät enkeleitä!

 

 
 
 
   
 

Isäntä kuusen nyt tupaan nakkaa,
emäntä rosollia pieneksi hakkaa.
Katseli kuusta ja aatteli tovin:
"Oksaton raasku kuuses on kovin."

Kengistä lunta kun tupaan suli,
suutahti isäntä - Silmissä tuli !
Lakkia päähänsä porstoossa nakkaa
- Emäntä vaan tuvassa rosollia hakkaa.

Emäntä mietti: "No, johan on kumma,
pienestä suutahti isäntä tumma."
Yltyi vaan raivoksi huono tuuli,
autotallista äyskinnän kuuli.

Onkohan auton renkaat puhki,
isäntä äreissään hommia huhki.
Miettien seuraansa kaipaaville:
"Lähdenkö pukiksi naapurille?"

Illalla nostaa oven hakaa.
Isäntä tupaan - Jo emäntä makaa
pyytäen lauteelle vasemmalle
isäntää viereensä vällyjen alle.

Lapset jo sängyssä näkee unta,
pihaan on satanut paljon lunta.
Isännän mielen kiukku jo suli,
pirttiin lämpöiseen Joulu tuli!
 

 

 

-Tonttu-

Timantit kauniit puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää kohti askeltaa.

Hiljaa kuiskii puissa tuuli,
kauniisti sade metsää koristaa.

Alla kuusipuun tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta odottaa.

Siellä loistaa valo ikuinen,
takana metsän hämyisen.

Hymyillen takaa varjojen,
tonttu pieni matkustaa.

Katsoo kohti ikkunaa,
jonka kynttilä koristaa.

Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä vaeltaa.

Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja rakkauden.
Joulu jälleen luonamme on!
Annu Valo

 

Tonttulakki vilahtaa kuusen takaa kurkistaa ukko harmaa parta. Tossut hiljaa tapsuttaa tuvan permannolla kurkkaa lasten kamariin hymyy silmiin unisiin, onhan hyvä olla? Lasten leikit ymmärtää, tonttuakin väsyttää.

 

Kulkee päivän saatto
saapuu jouluaatto.

Lumi kattaa pihan
valkoisena ihan.

Äidillä on työtä
lapset hyörii myötä-

(Oisko apu noista
pikkuveitikoista?)

Isä kuusen noutaa.
Kuka muukaan joutaa?

Veli sitoo lyhteen
varpusille yhteen.

Säkkiin joulupukin
lahjansa vie kukin.

Lahjat antaa pukki
valkoparta-ukki.

Isän äidin piltti
onhan ollut kiltti?

 

Matti sukset saapi
iloon puhkeaapi.

Leena kelkan soman,
aivan ikioman.

Pikkusisko Irja
-hälle kuvakirja.

Kuusen ympärillä
ollaan leikkisillä.

Sitten ilta koittaa
uni silmät voittaa.

Kynttiläiset palaa.
Pikkutonttu salaa


katsoo oven takaa,
joko lapset makaa.

Sammuu viime valo.
Uneen vaipuu talo.

Joulun satu säilyy,
unelmissa päilyy...

 

 

Seinäkellon jouluaatto

Oli seinäkello kummisaan
ja heiluri hiljensi vauhtiaan,
sille sattui seikka kumma:
tuli lapset sisään lumissaan
ja vanhimmalla olallaan
oli joulukuusi tumma.

Piti kellon lyödä viittä kai,
kun se yskänkohtauksen sai
ja soitti seitsemän kertaa.
Piti huomenna olla sunnuntai
ja nyt oli kaikki hui ja hai
eikä siivolla ollut vertaa.

Oli tuvassa kaikki sekaisin,
ja kaiken lisäksi kuusikin
nyt pantiin keskelle tupaa.
Se kellon mielestä varmaankin
oli lasten kolttonen viimeisin,
johon heillä ei ollut lupaa.

Mutta mitäs, lapset ne häärivät
ja panivat kuuseen kynttilät
ja korua kaikenmoista.
Ja kun vanhemmat sisään ehtivät
he myös samaan leikkiin ryhtyivät.
Kuka olisi uskonut moista.
Tuli yhdeksän lyönti, ja vieläkään
ei kukaan hankkinut lepäämään,
vaan alkoivat joululaulun.
Ja lapset pyörivät piirissään,
oli venynyt pitemmäks entistään
koko naama kellotaulun.

Ja nyt vasta kello huomasi sen,
että jouluhan oli ja jokainen
kovin iloa pitää koitti.
Ja nyt kello hiukan häpeillen
veti viisarin päälle kymmenen
ja kakstoista kertaa soitti.

Ja yhä se jatkoi soittoaan
ja sinne tänne heiluriaan
se heitteli laulun mukaan.
Sillä kello nyt muisti vanhastaan,
että jouluaattona murheissaan
ei maassa saa olla kukaan.

Oiva Paloheimo

 

 

 

=> Adventtirunot

=> Hartaat joulurunot

=> Kauniit joulurunot

=> Lasten joulurunot

=> Birgitin joulurunot

=> Eino Leinon joulurunot

Aakkoshakuun

 

 

=> Sivulle 2

=> sivun alkuun

 

 

 

Tulostettavia  joulurunoja

 

 

 

Katsopa muutakin mukavaa
 

Muista Uutena Vuotena!

Uuden Vuoden kortit