Kauneimmat joulurunot

 sivu 1

 

 

 

 

Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin jälleen valokseni
tähtien hehkun himmenneen.
Jossain tiedän tähden vielä
säteilevän pimeyteen.
Tahtoisin löytää joulun valon
voimaksi sielun väsyneen.

Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin kuulla jälleen soivan
enkelilaulun vaienneen.
Jossain tiedän laulun tuovan
taivaan tänne turhuuteen.
Tahtoisin löytää joulun rauhan
voimaksi aikaan kiireiseen.

Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin löytää lohdukseni
lapsuuden joulun kadonneen.
Jossain tiedän muistojen
vievän onneen hiljaiseen.
Tahtoisin löytää joulun lahjan
voimaksi kaikkeen mitä teen.

 Kurkistapa korttiin


 

Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa,
toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa.

 


 

Huurteinen metsä ja luminen maa.

Otsaasi enkeli koskettaa.

Lävitse roudan ja paksun jään

taivas tuo lämpöään.

Ohi on kiireisen kaupungin hälinä ja työ.

Tässä on nyt rauha ja jouluyö.

 

 

Tänä jouluna maa on lumeton,
pimeys ikkunoista siintää.
Voiko joulu olla niin lohduton,
mieleen harmautensa piirtää?
Lämmön jouluun tuovat läheiset,
kaikki rakkaat, rakkaat ihmiset
ja yhdessäolonhetket nuo
ne joulumielen sieluun tuo.

Birgit Ahokas

 

 

Kauniit joulurunot
joulumaahan johdattaa
Ajatusten siivin palaan
lapsuuteeni vuotten taa.

 


 

LUMIENKELI
Istuu hiljaa lumessa,
kuun hohde kasvoilla.

Katsoo kohti taivasta,
lumipeitto suojana.

Pakkanen hänet kaunistaa,
timantit päälle varistaa.

Hän luonamme on,
enkeli pienoinen,
lumesta me teimme sen.

Annu Valo


 

Katsoo ikkunasta keltainen kuu
ja pakkanen nurkissa paukkuu.
Oksiaan ojentelee huurteinen puu
jossain kaukana Halli haukkuu.
Jouluyön aitoa tunnelmaa
hakee ihminen mielestänsä,
vai onko se pelkkää unelmaa
jonka löytää vain sielustansa?

Birgit Ahokas

  Kurkistapa korttiin

 

 

Syttyy ikkunalla joulunvalot
loistaa tähdet, tuoksuu joulupuu.
Hangen alle peittyy maat ja salot.
Kiire mainen hetkeks’ unhoittuu.
Avaa sydämesi joulun tulla
etsi todellista joulun tunnelmaa.
Huolet maalliset vaik ois sulla
joulurauha mieles valloittaa.

 

Kurkistapa korttiin

 

 

Nyt mielessäin utuisen matkan teen

ja palaan muistojen lapsuuteen,

jolloin Joulu oli sadun ihmemaa

ja kaikki siinä kuin unelmaa.

 

Vaikka aika oli köyhä ja puutteellinen,

oli joulun tunnelma täydellinen.

Jostain äiti herkut taikoi ja loi

ne tyhjästä leipoen pöytään toi.

 

Tuoksui rakas kotimme kanelilta,

joulukuusen oksilta, omenilta,

joulupuuronkin aromi ihanalta,

kun se leijaili sieraimiin kannen alta.

 

Kunpa tunteet lapsuuden saisi takaisin

ne lapsenlapsille muistoiksi jakaisin.

Kaiken lämmön, hellyyden, rakkauden

soisin aarteeksi tulevien polvien.

Birgit Ahokas

 

 

Tumma taivas jouluyönä,
tähdet tuikkii valovyönä,
ilmassa on ripaus taikaa,
Rauhallista Joulunaikaa!

 

 

Hanki maassa, kuura puussa.
Taivas hohtaa illan suussa.
Päällä tähti tuikkivainen,
alla oksa huojuvainen.

Immi Hellen

 

Joulun rauhaa, rakkautta
sylin täyden saa,
kun itse jakaa ystävyyttä,
hyvin vaeltaa.

 

Ja niin on taasen joulu, ja lumihahtuvat
ne taivahilta leijaa kuin perhot valkeat.

Niit enkel lapset pienet sirottaa yli maan,
kun taivaan ikkunoilla ne seisoo polvillaan.

Kas tuonne vielä vähän ja tuonne hiukkasen,
Hei vaan! Jo musta maa on pian vitivalkoinen.


Ja pienet enkel lapset käsiään taputtaa.
Ja Pietarin luo sitten ne juosta reputtaa.

Oi avaa oveasi, sa hiukan, hiukan vaan,
niin että joulun viedä me saamme maailmaan!

Ja Pietari hän hymyy, oveaan raottaa.
Mut älkää vilustuko! Pian kotiin joutukaa!

Ja niin kuin tähtein välke,
kuin paiste kuutamon
yökoltuissaan ne lentää
Ne maassa kohta on.

Ne kulkee sormi suulla,
ne hiljaa hipsuttaa. Avaimenreikäin
kautta, ne salaa puhaltaa.

Ja katso, missä käy ne, siell ihme tapahtuu:
pois sieltä huolet väistyy, ja hymyyn menee suu.

Sydämet siellä syttyy valohon , ilohon.
Ja siell on hyvä tahto ja siellä joulu on.

Lauri Pohjanpää

 

 

Kauniita joulunkelloja
saan hartaudella kuunnella.
Kauniita valkohankia
saan hiihtää ja katsella.

 

 

Luonto nukkuu jo talven unta,
aukesi pilvet, uutta lunta
maa nyt yllensä saa.

 


 

Kylmästä meidät on taottu.
Tähtikirkkaista pakkasöistä.
Hangista paukkuvan pakkasen
ja raskaiden päivien töistä.

Mutta helposti ei taitu ihminen,
jolla usko on luontoon suuri.
Pimeyttä kestää vain hetkisen
ja aurinko tuli esiin juuri!


 
 

 

Pakkasilta ikkunaruutuun
joulutähtiä piirtää.
Metsänlaidasta saunan sauhut
kodikkaana siintää.
Pihakuusen pienet jouluvalot
talvi-iltaan tuo tunnelmaa.
Odottaa kaikki kylän talot
jouluaattoa rauhaisaa.
Tauonnut on kiire ja touhu,
ihmismielet herkistyy,
vain kerran vuodessa on joulu,
siinä iloon hyvä syy.
Birgit Ahokas
 
 

Lausun toiveeni hiljaisen,

vain tähdet saavat kuulla sen:

Tule Joulu kultainen.

 

 

Valkeana kimmeltää jo maa,
Pukki rekeään valjastaa saa,
Kuusipuu komeana loistaa,
Murheet joulu kaikkien kasvoilta poistaa,
Lapset hymyilee jo innoin,
Nautitaan joulusta täysin rinnoin.

 

 

Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.
Eino Leino

 

Lumivaipan alla uinuu maa

hämy laskee ylle tienoon.

Luonto huokuu rauhan tunnelmaa

mielen johtaa Joulun viettoon.

Jouluaaton lempeä hiljaisuus

valaa iloa sieluillemme,

on lämmin yhdessäolon tilaisuus

jonka luomme rakkaillemme.

Birgit Ahokas

 

Katso taivasta, tähtiä ja kuuta,

vieläkö joulu on jotain muuta.

Ystävän halaus ja aatos jalo,

tuttua on myös kynttilän valo.

Joulun maun tuntee jo kieli, mutta
tärkein on kuitenkin hyvä mieli.

 

 

 

 

Ensilumi
Ensilumi maahan satoi;
kaunis, hento valkoinen.

Hiljaa leijui taivaasta,
kuin laulu enkelten.

Iloitsi metsä ja puut,
juhlapuku huurteinen;
peittänyt on alleen sen.

Hetki on aikaa,
olla hiljaa ja viaton.

Puhdas ja valkoinen.
Annu Valo

 

 

On valkea lumi 
peittänyt maan.
Jo käymme joulua 
juhlimaan.

 

 

Kynttilät taas valon tuovat
joulunajan hämärään.
Pakkastaivaan kirkkaat tähdet,
yöhön antaa loistettaan.

 

 

Se, joka tähtiä katselee,

sitä enkeli suojelee.

Joka taivaita tähyää,

sitä enkeli ymmärtää.

Joka tuulelta kyselee,

sille enkeli hymyilee.

 

 

Enkeli joulun viestiä kantaa,
rauhaa ja iloa lahjaksi antaa.

 

 

Sydämet sykkivät rakkauden kieltä,

koti  on tulvillaan jouluista mieltä.

Lumi  maan sulkee luoden taikaa,

aatos jo kulkee, kohti joulun aikaa.

 

 

Hiljaisten hankien sinistä taikaa,
joulu on ihmeiden iloista aikaa.

 

 

Taivahalta sataa lunta,
on kaunis joulun valtakunta.

 

 

Jo hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön.

 

 

On joulussa tuoksua, lämpöä taikaa
On joulussa hitunen mennyttä aikaa.

 

 

Joulu!
Aika sytyttää vieraanvaraisuuden

tuli eteiseen,
antelias hyväntekeväisyyden

tuli sydämeen.



Kurkistapa korttiin

 

 

Lumen alle peittyy maa,
kun käymme kohti juhlan aikaa.
Pian arki taakse jäädä saa,
sillä ilmassa leijuu jo joulun taikaa.
Kajossa kynttilöiden,
tehkäämme tunnelmaan retki.
Keskelle kuulaiden talviöiden,
saapuu vihdoin aattoilta – odotettu hetki.

 

 

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syöksy kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii hangen alla.

Eino Leino

 

 

Jouluruno MINUN JOULUNI

Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja paljaana vihreä puu,
lapa uunissa, nurkassa pussi
ja pussissa puputijussi
ja hauvalle lihainen luu.
 
Minun jouluni silloin on parhain,
kunhan leipää ja lämmintä on vain
ja sovussa sydän ja suu,
kun on nälkää ja kylliksi unta,
pihamaallani valkoista lunta
ja lumessa laulujen puu.
 
Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja verkalleen valmistuu juhla,

laulu ja lapsonen nukkuu,
muistonkäki vain pirtissä kukkuu,
parhain jouluni uneksuu.
Toivo Hyyryläinen

 

 

Valon tulva tää niin maan yli kirmaa.

Se päihdyttää.

On kuin jokin kristallimalja väikkyis

kädess´ enkelin

- viiniä maahan läikkyis.

Uuno Kailas

 



Arjen pikku tähtiä,
jos antaa pitkin vuotta,
ei joulutaivaan kirkkain tähti
loista silloin suotta.
 

 

Vein joulukuusen metsään suojaisaan,
se sieltä loistaa meille valoaan.
On ympärillä jäljet jänöjen
ja oksillansa suoja lintujen.


Alla kuusen oksain vihreiden
On helminauhajälki hiiren varpaiden.
Ja kun kissat uinuu takkavalkealla,
on Joulurauha meillä kaikkialla.

 

 

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan,
ja hiutale sulaa lennostaan,
ja pimeä ruutu valkenee,
ja tähti suurena säteilee.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan,
hän on joulun tuoksua tulvillaan,
hän on torttu ja luumu ja runsaus,
hän on herkullisin aistimus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään
ja tähdyn hymy ja riemu jään.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus,
hän on nauru ja salainen supatus,
ja kirkas tiukujen kilahdus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro Lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaan.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.
Hän kerkeä, kukkiva, joulun tuo.

 

 

Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.
Immi Hellen

 

 

Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset
– tiedän että hymyilet.

 

 

Lämpöä, rauhaa talven juhlaan,
sydämen tunnetta paljon tuhlaan.
Joulua rauhaisaa!

 

 

Oli lempeä yö juuri joulun alla,
kun satoi lunta ja sitä oli kaikkialla,
se pyrysi kaduilla, taivahalla.
Se vaimensi hämyn ja helinät sanan.
Se hidasti askeleet kiiruhtajain.
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.

 

 

Kun ilta saapuu ylle maan,
luoden maahan sinihohdettaan.
Kuulen laulun hiljaisen,
rauha täyttää sydämen.

 

Ikkunasta katselee
pieni piltti rukka.
Ikkunahan ilmaantuu
jäinen kultakukka.

Lapsi katsoo kaihoten
katsoo ikkunalla.
Hiihtää jouluenkeli
hiljaa kuutamolla.

 

Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika.

Kurkistapa korttiin

 

 
 
 
 

Soi hiljaa joulunkellot,
ne juhla julistaa.
Lumi peittää metsät, pellot,
hohtaa valkeana maa.
On joulujuhlan aika,
on aika lahjojen.
Kaiken yllä outo on taika
kaikuu laulu lapsosten.
Ja tuikkii tähdet taivaan,
kuin tarinaa kertoen taas;
niin hyvä, lämmin on mieli-
on jälleen rauha maas.

 

 

Kaikki muistot joulun herää

keritään kuin lankakerää.

Vuotta uutta odotellaan,

vanha taakse pudotellaan.

Olkoon alkava vuosi tää

täynnä iloa, elämää.

 

 

Ystävyys on ilo suuri

elämämme tukimuuri.

Ilman elo tyhjää ois,

se ei kulu koskaan pois.

Joulua nyt juhlitaan,

ystäviä muistetaan.

Kortti tämä viestin tuo

ajatukset kiirii luo.

 

 

Timantit kauniit puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää kohti askeltaa.
Hiljaa kuiskii puissa tuuli,
kauniisti sade metsää koristaa.

Alla kuusipuun tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta odottaa.
Siellä loistaa valo ikuinen,
takana metsän hämyisen.

Hymyillen takaa varjojen,
tonttu pieni matkustaa.
Katsoo kohti ikkunaa,
jonka kynttilä koristaa.
Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä vaeltaa.

Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja rakkauden.
Joulu jälleen luonamme on!

 

Pieni joulun lapsi,
joulu meille tuo.
Saavu joka kotiin,
saavu lasten luo.

Saavu sinne, missä
epäsopu on,
anna koteihimme
henki sovinnon.

Saavu sinne, missä
joku yksin jää.
Anna jouluilon
hänet yllättää.

Pieni joulun lapsi,
valo maailman.
Sinä meille annat
juhlan oikean.
Jukka Salminen

 

 

Elämässä vähän on pysyvää,

joka sydämeen Joulusta Jouluun jää.

Vaikka nähdä, kuulla ääntäs en voi

Joulu muistot kauniit mieleen toi.

Tässä jouluterveisen lämpimän

rakas ystävä Sulle lähetän.

Birgit Ahokas

 

 Kurkistapa korttiin

 

 

Himmenee aattoilta

tähtien hopeasilta

kimaltaa yllä maan.

Hiljenee ihmistalot

lämpöiset jouluvalot

syttyvät ikkunaan.

Kaikuvat kirkkojen kellot

lumiset tiet ja pellot

ääneti odottaa.

Jälleen ihminen siellä

lapsuuden juhlamiellä

jouluhun vaeltaa.

 Kurkistapa korttiin

 

 

Sydämeeni joulun teen

On jouluyö,

sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta

pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.

Näin sydämeeni joulun teen

ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

 

On jouluyö

ja lumihuntuun pukeutunut maa,
Kun yhtä puhdas itse olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun

virittymään saa
Kuin harras sävel sisälläni soisi.

Näin sydämeeni joulun teen

ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

 

On jouluyö,

sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat

loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta.

Näin sydämeeni joulun teen

ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

Vexi Salmi

 

 Kurkistapa korttiin

 

Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa
ylitse maan ja ylitse puun.
Kuuran kourissa seisoo kuuset
kullassa talvisen aamunsuun.

Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.

Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.

Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu.
Lauri Pohjanpää

Jouluikkuna

Pienen pirtin ikkunassa
nyt jo kynttilä palaa.
Se sydämiimme toivoa valaa.

Ulkona nyt lunta sataa,
kohta joulurauha maahan palaa.

Omassa kodissa, sydämessä,
siellä asuu rauha ikuinen.
Annu Valo

 


Jääkiteet ruudulla kimmeltää,
kun kuu niihin hohtoa valaa.
Niitä poikanen tarkaten tähystää,
koko illaksi ikkunanpieleen jää
niin ääneti, aivan kuin salaa.

Mitä lukee se ruudusta poikanen,
mitä piirteli tähtöset hälle?
Koko maailma siellä on ihmeitten,
jäätähtöset talven ne omisti sen,
sille pienelle tähystäjälle.

 

 

Keskellä kiireiden,
arkisten askarten,
mietin jopa murehdin.
Tuleeko jouluni jouluksi,
saanko kaiken valmiiksi,
mitä antaisin sinulle,
mitä tekisin toiselle.

Entä jos jääkin jotain tekemättä,
kyselen hymyilemättä.
Näen peilistä kasvot kovat,
pelästyn – ne ovatkin ikiomat.…
Tässä on hyvä pysähtyä
ja pieneksi hetkeksi hiljentyä.

En ikinä maailmaa valmiiksi saa,
ei huomaa se yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen,
jos tunteen tuhlaa kiireeseen.
Joulun tarkoitus on toinen
– sanomaltaan suurenmoinen!

Annankin lahjaksi aivan uutta
– itsestäni iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,
niin itsekin sitä saamme.
Miten ihanaa on joulun odotus,
kun rintaa ei paina ahdistus.

 
 
 
 
 

Matka joulun salaisuuteen alkaa hiljalleen.
On kuin joku koskettaisi syvään kaipaukseen,
on kuin joku sytyttäisi yöhön kynttilän,
liekin, joka valollansa voittaa pimeän.

Anna-Mari Kaskinen

 

 

Lankee lumi jouluinen,
putoo hiljaa, seuloen
himmeätä hohdettaan
yli tyhjän mustan maan.

Lankee lumi hiljainen
yli sydänmurheiden
niin kuin talven talttumus,
tyhjä tyyni valkeus.

L. Onerva

 

 

Jo hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön.
Irma Koskinen

 

raikas valkoinen.

Peittää puhdas hanki

nurmet pihojen.

Joulunkellot jälleen

soivat kautta maan.

Arkitöiden jälkeen

juhlaan astutaan.

 

 

Vielä tahtoisin kokea ihmeen joulun
kokea mukavan, salaisen touhun
istua pöytään rakkaiden kanssa
nähdä lapset iloitsemassa.
Saisinpa vielä kynttilän sytyttää
sitten kun on jo pimeää
Enkeli taivaan jos kuulisin vielä
kaikki olisi tallella siellä.
Menneet joulut muistojen kerälle
laitan ne hiljaa sydämen perälle.

 

Tunturi tähyää järven jäätä,
pakkasen parta hilisee,
salaisessa hämärässä
tonttujen kellot kilisee.

Pikkuinen kelkka,
pikkuinen käärö,
käärössä pikkuinen uni;
vielä voit painaa silmäsi kiinni,
vielä on sinistä lumi.

Hannele Huovi

 

 

Jos on liian vähän aikaa,
kokeilehan tätä taikaa:
Kääri kiire joulusukkaan,
sano sille: Mene hukkaan!
Johan loppuu turha touhu,
saapuu rauhallinen joulu!

 

Jo hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön.
Irma Koskinen
 

 

Kun on taivas tähtikirkkain,
syttyy jouluvalot.
Löytää tonttu piippalakki
kaikki tuvat, talot.

 

 

Joulu, joulu suloinen,

joulu aina uusi!

Tummat oksat säteillen

seisoo joulukuusi.

 

 

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino

 

 

Sytytän sinulle kynttilän, keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan iloa, ystävyyttä.

Sytytän sinulle kynttilän, näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan siivillä tähdenlennon?

Anna-Mari Kaskinen

 

 

joulun kellot kajahtaa.

Vaiti kuulee ihminen

ääntä joulun kellojen.

 

 Hyvän tahdon sanomaa

 joulun tähti tuikahtaa.

 Vaiti katsoo ihminen

 yössä kimmellystä sen.

 

Hyvän tahdon sanomaa

joulun ihme julistaa.

Herkistyypi ihminen

joulumieltä tuntien.    

Aune Castrén-Saarnio

 

 

Tervetuloa taas, sinä talvinen pimeä,

sinä tuttu, rauhoittava hämäryys

Juhani Aho

 

 

Kun päivän silmä sulkeutuu
Ja syttyy tähdet, nousee kuu,
Yön lapset liikkuu valveillaan.
On unikukat kulmillaan.

Ne soittaa kelloin hopeisin,
Ne kutsuu kuiskein viehkehin.
Taas herää kaipuu kauneuteen!
Ja sielut vaipuu kaikkeuteen.

Niin sineen kaukorantojen
Nyt kierii kaiku kellojen.
Kun sinne kuolee, kaikumaan
Saa sieluissamme uudestaan.

Nää vavahtavat haaveissaan
Ja havahtavat toimimaan
Nyt toden, kauniin etehen.
Niin vaatii soitto kellojen.

 

Tule Joulu, tuo pehmeää lunta
puiden oksiin hauraisiin.
Joulun rauhaa, kuin suloista unta
tuo mieliimme kiireisiin.

 

 

EINO LEINON jouluruno

Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö -
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll´ on kädessään
niinkuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku tähtiä -
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on mitä kerrotaan:
kulkiess´ sen enkelin
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku - saapuu enkeli.
Eino Leino
 

 

Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.

Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.

Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aam kirkastuu.

Lauri Pohjanpää

 

 

ilon kyynel lämpöinen,

kun nyt meille joulu tuli,

joulu, juhla juhlien.

Lena Hahn

 

 

Liekki lämmin ikkunoista
talvi-iltaan kajastaa.
Tupa pieni, puitteet joista

hyvän joulumielen saa.

Lasten silmät kilvan loistaa
Joulua ne odottaa.
Joka vuosi samaa toistaa,
juhla luoksemme kun saa.

Koti muuttuu satumaaksi
tuikut syttyy loistamaan
lapsuusjoulun ainiaaksi
muistoihini kauniin saan.

Birgit Ahokas

 

 

Joulu vanha, ikuinen
aina yhtä kultainen,
kaunis, herkkä, hempeä,
pyhä, lämmin, lempeä.
Onnellista odotusta,
hyvän joulun toivotusta!

 

 

Jouluilta hämärtyy,
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan
tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Metsän vakaat asukkaat
saapuu illan juhlihin,
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu
sinne tänne kallistuu.
Kettujenkin leikki on
jouluyönä viaton.
Oiva Paloheimo

 

 

Taas tultiin jouluun,
ja riemuita saa.
Kun vuosi on mennyt,
käy uusi oven taa.
Näin pääsimme jouluun,
on valkea maa.
Vaan ystävät rakkaat,
on toivottavaa,
et jouluilon jälkeen
vielä iloita vois
ja tulevat päivät
veis pelkomme pois.
Joulun rauhaa,
joulun rauhaa,
joulun rauhaa vaan.

Näin pääsimme jouluun,
on valkea maa.
Vaan meillä niin paljon
on toivottavaa.
Me pääsimme jouluun
- se takaako sen,
että maailma kerran
ois onnellinen?
Jos jouluilon jälkeen
vielä iloita vois,
ei parempaa lahjaa
nyt toivoa vois.
Joulun rauhaa,
joulun rauhaa,
joulun rauhaa vaan.

 

 

Ympärillä jouluyön hiljaisuus,
maassa rauha, nukkuu kaikki muut.
Vain hento joulunsävel heläjää
se lapsuusmuistot mieleen herättää.
Yksin istun tuoksuista nauttien,
kuljettaa hyasintit taakse vuosien.
Kodin lämpö lapsen sieluun jää,
se joulunaikaan mielen lämmittää.
Birgit Ahokas

 

 

Terve, terve, jouluaatto!
Sua toivoi äiti, taatto -
hartahammin - usko mua,
lapset odottivat sua.

Kello naksautti kuusi,
niin jo pieni Paavo huusi:
- Kukas tuolta kiipeää
rantatietä viertävää?

Lapset kaikki ikkunaan
heti lentää katsomaan,
näkivätkin selvästi,
kirkas kuu kun valaisi.

Etkö tuntis tulijata,
säkin suuren kantajata,
partasuuta ukkoa,
vanhaa sekä viisasta.

Heti ovi avattiin,
saliin vieras kutsuttiin,
saatiin lahjat loistavat,
viikunat ja omenat.

Ukko etsii lahjaa uutta,
lapset huutaa täyttä suuta:
- Mulle, mulle, ukkoseni,
anna parhain lahjasi!

Pieni Helmi hiljaisna
seisoo toisten takana
eikä pyydä laisinkaan
kunhan toiset saisi vaan.

- Kuka sinisilmä siellä
aivan lahjatonna vielä?
Lapsi, ah, sun sydäntäs!
Lausuu ukko älykäs.

- Etkö luule nähneheni
tästä ohi rientäissäni -
annoit lelus ainoisen
köyhän lapsen kätehen.

Niin, ja näinpä kerran vielä
kuinka kulkeissasi tiellä
sairaan linnun tapasit,
hellästi sen korjasit.

Lahjan sinun arvoisesi
lahjoittaa toinen sulle,
ota multa omaksesi
kultahelmet kaulallesi!

Immi Hellen 

 

 

MUUMIPEIKKO

Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli.
Hän tavoitti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken,
hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti.
Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän,
pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat.
"Näinkö se käykin, mietti Muumipeikko,
ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaalta päin!"

Tove Jansson

 Kurkistapa korttiin

 

 

On se Sinullekin annettu
tehtävä jouluna ja joulun jälkeen:
iloksi Sinutkin on tarkoitettu
iloa viemään, valoa pimeään
hymyä, hyvää sanaa.
Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.
Ilo annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.

Maaria Leinonen

 

 

YSTÄVÄLLE

Oi kuulehan ystävä parahin
mitä sulle lahjaksi antaisin.
Mikä elämässä kaikkein kalleinta ois
sitä sinulle tässä toivottaa vois.
Käärin pakettiin ystävyyttä jatkuvaa
siitä paljon iloa, lämpöä saa.
Paketin solmin onnellisuuden nauhaan
solmut sidon rakkauteen ja rauhaan.
Anteliaisuuden laitan ruusukkeeksi
terveyden ja vaurauden koristeeksi.
Otav vastaan multa lahjat nää
se mieltäni jouluna lämmittää.
Birgit Ahokas

 

 

Tule, jouluni, niinkuin ennen
tulit lapsuusleikkini majoihin.
Olet muuttunut vuotten mennen.
Vai minäkö muuttunut, vavahdin.

Toit silloin lahjana mulle
pyhän joulurauhan ja siunauksen.
Vai eikö voi avata sulle
sydänovea arkinen ihminen?

Oli lapsuusjouluni
syvä jumalanpelko ja hiljaisuus.
Nyt joulumarkkinat kyllä
ja joulukadut ja sieluttomuus.

Tule, jouluni, niinkuin ennen.
Tuo tullessas tuike taivainen.
Olen muuttunut vuotten mennen.
Sydän kuitenkin kaipaava ihmisen.

Hilja Aaltonen

 

 

Minne nuo muistot johtavatkaan
kun hohtava hanki valaissut maan?
On yllämme yö ja taivaan tähdet,
saat muistella hetken mennyttä aikaa
ja tuntea talvisten öiden taikaa.

Esko-Pekka Tiitinen

 

 

Kellot jo kaikuvat kaamoksen yössä,
yhä vain hyörimme kiireessä, työssä.

Hetkeksi vaivumme odotuksen valtaan
tuttujen tuoksujen, kuusen, maltaan.

Olkoon Joulunne juhlaa, rauhoittumista;
tehty lämmöstä, herkuista, tunnelmista.

Kurkistapa korttiin

 

 

Hiljaa hiihteli enkeli kuutamolla,
säde näkyi ikkunalla.
Kauniin ajatuksen sulle suon,
joulurauhan viestiä perille tuon.

Ilmassa on jouluntaikaa,
Joulu on kulta-aikaa.
Joulupöydässä tavataan vanhat ja tutut,
vaihdetaan toistemme jutut.
Jouluna kauneinta on lapsenriemu.
Sydämmiimme kultaamme joulunmuistot.
Lapsille kivointa on mäessä luistot.

TONTTU

Tuima talven on pakkanen,
tähdet kiiluvat yössä.
Kansa kartanon hiljaisen
nukkuu jo, uupunut työssä.
Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Ometan ukselle vaiti jää
harmaana hankea vasten,
kuuta taivaalla tirkistää
tuttuna vanhain ja lasten,
katsoo muuria hongiston
takana nukkuvan kartanon,
pohtien iäti uutta
ongelman salaisuutta.

Kouransa partaan ja tukkaan vie,
puistaa päätä ja hilkkaa -
"ei, tämä pulmista vaikein lie,
ei, tämä järkeä pilkkaa" -
heittää, niin kuin jo kiire ois,
moiset pulmat ja mietteet pois,
lähtee toimeen ja työhön,
lähtee puuhiinsa yöhön.

Aitat tutkii hän peljäten
lukkojen auki jäävän -
lehmät lehdoista uneksien
torkkuvat oljilla läävän.

Ruuna myös unen heinää syö,
suitset ja siimat ei selkään lyö:
seimeensä saa se tuohon
tuoreen ja tuoksuvan ruohon.

Lampaat ja vuonat karsinaan
makuulle jättää ukko.
Kanatkin nukkuvat orsillaan,
ylinnä ylpeä kukko.

Koppiinsa Vahti vainun saa,
nousee ja häntää heiluttaa,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu.
Pirttiin puikkii hän nähdäkseen
isäntäväkensä oivan,
tietäen heidän siunanneen
tonttunsa työn ja hoivan;
sitten hiipii hän lasten luo
nähdäkseen vesat hennot nuo;
ken sitä kummeksis juuri:
hälle se onni on suuri.

Halki sukujen vaihtuvain
seuras hän ihmeellistä
näkyä pienten nukkujain -
mistä he saapuivat, mistä?
Polvi varttui ja ahkeroi,
vanheni, lähti - mut minne, oi?
Ongelma eessä on jälleen,
selvittämättä tälleen.

Viimein jää ladon parveen hän,
siellä hän vartoo kesää
tuoksussa heinän lämpimän
lähellä pääskysen pesää:
vaikka pääsky nyt poissa on,
kukkiin noustessa nurmikon
saapuu se tänne varmaan
seurassa puolison armaan.

Silloin se laulaa ja tirskuttaa
matkamuistoja tieltä,
mutta ei tunne ongelmaa,
näin joka vaivaa mieltä.
Seinän raosta paistaa kuu
vanhuksen rintaan heijastuu,
kuunsäde kimaltaa partaan
tontun miettivän, hartaan.
Vaiti metsä on lintuineen,
luonnon mahlat on jäässä,
koski vain ihan hiljalleen
pauhaa matkojen päässä.
Tonttu lumoissa kuutamon
kuulevinaan ajan virtaa on,
miettii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.

Tuima talven on pakkanen,
tähdet kiiluvat yöhön,
kansa kartanon hiljaisen
nukkuu aamuun ja työhön.
Verkkaan laskee jo kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Viktor Rydberg

 

katso kuvakertomus

 

Voi ystävä kaksijalkainen,
jättäisit touhun kiireisen ja
kanssani kerällä loikoillen,
odottaisit joulua kehräten.

 

 

=> Sivulle 2

 

RUNOKORTIT

Pyhä yö  -  Yrjö Jylhä

Hymyilevä Apollo -  Eino Leino

Mierolaisen Joulu -  Eino Leino

Lapsuuden Joulu -  Kaarlo Sarkia

Jouluruno lapsuudesta -  Bertta Bergroth

Lapsuusjoulu -  Bertta Bergroth

Johanneksen joululaulu -  Heli Laaksonen

 

 

=> Adventtirunot

=> Hartaat joulurunot

=> Hauskat joulurunot

=> Lasten joulurunot

=> Birgitin joulurunot

=> Eino Leinon joulurunot

Aakkoshakuun

=> sivun alkuun

 

 

 

Tulostettavia  joulurunoja

 

 

UUSI  VUOSI

Uuden Vuoden kortit

 
 

Katsopa muutakin mukavaa

 

Joulukalenteri

 

 

Lasten joulukalenteri