EtusivulleMatkailun valikkoonOmat reissut-sivuBlogi-sivulle

 
 

Autoillen Euroopassa-blogi - matkakokemuksia

Kokemuksia ja tunnelmia automatkalta Euroopassa

Reitti: Eesti - Latvia - Liettua - Puola - Tsekki - Itävalta - Slovenia - Kroatia

- Montenegro - Kroatia - Slovenia - Italia - Itävalta - Saksa - Tanska - Ruotsi

 

Reittisivu

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
  

 

 

 

 

 

Omat reissut

Automatkalla Euroopassa

20.8. - 18.9.2017

Bigin sivulle

 

 

Ruotsi

Reftele,

VikingLine

17.9.2017

Kirkas syysaamu Helsingborgissa. Rauhallinen, uinuva kaupunki ajella, kun suunnattiin kohti pohjoista. Todellinen paluu arkeen ja syksyisiin tunnelmiin - paksussa maitorokkasumussa saatiin suunnistaa puolitoistatuntia, ennen kuin aurinko tuli esiin.

 

Matkanvarrella kiepattiin Refteleen tapaamaan Marja-Leenaa, Annaa ja Henryä muutamaksi tunniksi ja Marja-Leenan valmistamalle lounaalle. Anna (87 v.) oli paistanut aamuvarhaisella karjalanpiirakat, joita tunki meille matkaevääksi. Hyvältä maistuivat aidot karjalaiset piirakat Ruotsin teitä huristellessa.

 

Eipä voi muuten matkantekoa nautinnolliseksi väittää - vettä tuli taivaalta kaatamalla, kun ruuhkaisia moottoriteitä suunnistettiin kohti Tukholmaa. Navigaatttori oli tällä kertaa armollinen ja opasti meidät lauttasatamaan venkoilematta, vai olisiko niin, että tällä kertaa oltiin äärimmäisen hereillä isolle kirkolle tultaessa ja toteltiin opastusta ihan kiltisti.

 

Päivän kuvat

 

 

Ruotsi

Helsingborg

16.9.2017

Jaksaa, jaksaa, jaksaa.....  Neljän viikon reissun viimeisiä hetkiä tässä eletään. Vielä piti pinnistää, että Tanskan läpiajosta jaksoi nauttia.  No mikä ettei - aurinko paisteli mukavasti ja päätettiin ajella nostalgisesti Köpiksestä vanhaa rantatietä pitkin Helsingöriin. Siitä onkin kulunut yli pari vuosikymmentä, kun siellä viimeksi ajeltiin. Todella komeita pytinkejä ovat pygänneet koko rannan pituudelta.

 

Komeita siltojakin ovat rakentaneet saarien välille. Lautalla tultiin Ruotsin puolelle, niin kuin silloin joskus historian hämärissä. Erona entiseen oli, ettei nyt tarvinnut jonottaa lautalle tuntikausia - melkein suoraan päästiin lautalle.

 

Päivän matkasta kyllikseen saaneina asetuttiin vielä yhdeksi yöksi Helsingborgiin hotellimajoitukseen. Siihen sitten päättyykin laukkujen raahaaminen ja aina uudet lakanat uudessa paikassa!

 

Päivän kuvat

 

 

Saksa

Handewit

(lähellä Flensburgia)

15.9.2017

Taivaallisen kirkas, kaunis aamu. Nyt baanalle kohti Flensburgia, viimeistä yöpymiskohdetta Saksan puolella. No löytyihän niitä sadekuurojakin matkan varrelle. Kun majoituspaikka oli noin 10 kilometrin päässä kaupungista, ajeltiin Flensburgin kaupunkiin ostoksille ja kaupunkia ihailemaan. "C&A"-han oli ihan pakko päästä jotain lämmintä päälle pantavaa ostamaan. Tummansininen villatakki sujahti ostoskassiin - sillä varmaan pärjää kotiin saakka.

 

Majapaikka maaseudun rauhassa - todella rauhallinen paikka, ei ravintolaa eikä muutakaan riekkumispaikkaa. IHANAA - tänään sitten syödäänkin paikallisesta Lidelistä ostettuja eväitä. Varmaan ollaan ainoat asiakkaat tässä majatalossa.

 

Päivän kuvat

 

 

Saksa

Göttingen

14.9.2017

Syksy se hiipi väkisinkin tähänkin huusholliin! Tässä vaiheessa oli aika heittää kesämekko perimmäiseen laukun nurkkaan ja kaivaa esille lämpimät kuteet, kun lämpötila kieppui kymmenen asteen tuntumassa.

 

Tänään sitten aloitettiin pitkäpiimäinen kotiinpaluu. Googlen karttaohjelma kertoi toiveikkaasti, että 600 kilometrin ajomatkaan Göttingeniin menisi alle 6 tuntia, kun Saksan moottoriteillä voi päästellä periaatteessa ilman nopeusrajoituksia niin paljon kuin sielu sietää. Niinpä - välillä viipotetaan sataakuuttakymppiä, mutta välillä istutaan ruuhkassa liikkumatta mihinkään. Tänään tuohon 600 kilometrin matkaan saatiin kulumaan 9 tuntia. Kivaa oli - vettä satoi paikoitellen kaatamalla ja näkyvyys tiellä oli sen myötä suoranaisen heikko.

 

Kyllä kotimaa kangastelee mielessä tällaisena päivänä todella taivaallisena paikkana. No sinne on vielä muutaman päivän ajomatka!

Päivän kuvat

 

Saksa

Grainau

13.9.2017

Nautinnollinen päivä!!!!  Eihän siihen muuta tarvita, kuin silmien eteen jumalaisen kaunista Alppien maisemaa. Italian Trentosta Brenneron solan kautta Insbrukkiin ja siitä Garmish-Partenkirchenin  jylhiin maisemiin.

 

Garmish-Partenkirchenissä on oltu aiemminkin ja kaupunki tuntui heti tutulta. Lähellä oleva Grainaun kylä on todella viehättävä. Aurinko paistoi, lämmintä 20 astetta ja vettä pirskahteli taivaalta aika ajoin, niin kuin Alpeilla usein tapahtuu.

 

Päivän kuvat

Eilinen VIDEOFILMI Gardan rannoilta

 

Italia

Malcesine

12.9.2017

Tänäkin aamuna vettä tuli kaatamalla, kun meidän oli poistuttava Sirmionen sokkeloisilta kaduilta. Homma sujui kuitenkin yllättävän hyvin, kun turisteja ei ollut ehtinyt virrata kaupunkiin vielä "miljoonittain".

 

Vielä yksi päivä vietettiin Gardan rannoilla ennen "pohjoiseen" siirtymistä. Tänään siirrettiin matkalaukkuja huikeat kuutisenkymmentä kilometriä pohjoisen suuntaan, Malcesinen kaupunkiin. Matkalla todettiin, että onpahan helppoa siirtyä seuraavaksi Saksan puolelle, kun kaikki saksalaiset ovat nyt tulossa tänne Italiaan. Todella - kymmenien kilometrien autojonot, joista ainakin 90 % näytti olevan saksalaisilla rekkareilla.

 

Pienen haeskelun jälkeen löydettiin majapaikkaankin iltapäivällä, joten meille jäi mukavasti aikaa nauttia todella ihanasta "kodista", jonka patiolta aukeaa näkymä järvelle ja linnan torneihin.

 

Aamulla jätämme tämän ihanan paikan haikein mielin, kun on tultu siihen tulokseen, ettei tänne enää jaksa valtavien ruuhkien vuoksi palata. Kun autojen määrä vuosi vuodelta lisääntyy, käy täällä liikkuminen suorastaan raivostuttavan hitaaksi. Naurettavalta tuntuu tämän jälkeen Klaukkalan kotoiset ruuhkat, joita niitäkin manailee ihan kiitettävästi!

 

Tein videofilmin Gardan kauniista rantamaisemista, mutta heikolla nettiverkolla en saanut siirrettyä sitä tänne. Yritän seuraavassa paikassa huomenna saada sen sivulle. Valokuvia on niin paljon edellisiltä reissuilta, etten niitäkään nyt paljon räpsinyt.

Päivän kuvat

 

 

 Aiemmat reissut Italian järvialueella

Garda / Riva del Garda  v. 2015 Blogi
Garda / Malcesine  v. 2014 Blogi
Lido di Jesolo, Sirmione  v. 2013 Blogi
Lecco  v. 2012 Blogi

 

Italia

Sirmione

11.9.2017

No johan nyt - vettä tuli taivaan täydeltä, kun rämmittiin autolle sateenvarjojen täyttämillä vetisillä kaduilla. Mitäpä muuta ohjelmaa olisi tähän hätään keksinyt, kuin lähteä katselemaan vetisiä maisemia ympäri Gardajärven. Näihin maisemiin tuskin kyllästyy koskaan - satoi tai paistoi. Ja paistoihan se viimein, kun päästiin järven pohjoispäähän Rivan kaupunkiin. Mutta voi - paluumatka järven itärantaa kestikin sitten ikuisuuden. Aivan ihania kaupunkejahan tämä ranta on vierivieressä ja se kyllä näkyy turistien (autojen) määrässä. Auton tuulilasin läpi niitä ehti hyvin ihailemaan kävelyvauhtia matelevissa jonoissa.

 

Illallispaikkoja ja jäätelömyymälöitä täällä pikkuniemellä on riittämiin. Istahdettiin kodikkaanoloiseen pizzeriaan, jonka henkilökunta oli normi-italialaista tummempaa. Mukavaa oli, tunnelma kansainvälisen rentoa! Täst miä piän!

Päivän kuvat

 

 

Italia

Sirmione

10.9.2017

Yöllisen ukkosen jälkeen patio oli märkä ja aamiainen syötiin sisätiloissa. Kun säätiedotus lupasi matkustaville kosteita kelejä, päädyttiin ajelemaan kohti Gardajärveä pikkuteitä pitkin. Uskomatonta, noin 400 kilometrin matka taitettiin nousematta kertaakaan moottoritielle. Aikaahan siihen tuhertui liki kahdeksan tuntia, mutta tulipahan nähtyä Italiaa ihan aidoimmillaan. Vettä satoi välillä rajustikin, mutta Gardajärvelle tultua pilkisteli jo aurinkokin pilvien raosta.

 

Kun luulee kokeneensa melkein kaiken majoittumishommista, oli tämänpäiväinen vielä ihan uusi kokemus. Ajettiin sisään Sirmionen vanhaan kaupunkiin, kun ilmoitettiin vartiokopilla, että meillä oli lupa Hotelli Speranzalta. Ihan hirveästi ihmisiä kapeilla kaupungin kujilla! Eihän täällä kukaan autolla ajele - paitsi me ja muutama muu turisti! Saatiin respasta ilmaisen parkkipaikan lappu ja mies lähti viemään autoa annetulle paikalle. Oman haasteensa asetti festaritapahtuma, joka sotki ennestään vaikeat parkkeerauskuviot. Monen mutkan jälkeen auto on nyt tallessa ja meillä "oma kotikolo" ihan vanhan kaupungin sydämessä. Ikkunaluukkujen välistä voi katsella alas vilkkaalle turistikadulle - uusi kokemus sekin.

 

 

Kroatia

Porec

9.9.2017

Aamuinen sade erehdytti luulemaan, että päivästä tulisi pitkä ja tylsääkin tylsempi. Siinä aamiaisella mietittiin, mitä päivän ratoksi keksittäisiin. No ainahan ympäristöön voi lähteä tutustumaan autolla. Niinpä olivat tuumanneet muutkin alueella lomailevat turistit. Kovin on haasteellista parkkipaikan saaminen, kun syyskuu näyttää olevan täällä ihan normaali turistisesonki.

 

Porecin kaupungissa pyörähdettiin rantakadulla. Samoin kaunista Rovinjin vanhaa kaupunkia ihailtiin vain matkan päästä, kun parkkipaikkaa oli mahdoton saada. Pulan kaupunki on tuttu muutaman vuoden takaa, joten entisiin tuttuihin maisemiin Verudeelaan oli helppo palata. Niin ja siitä sateesta ei ollut enää tietoakaan, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta koko iltapäivän.

 

Edellisiltana ei jaksettu kaiken kieppumisen jälkeen lähteä illalliselle vastapäiseen trattoriaan, vaikka sen pihassa näytti olevan vilskettä, kun pihagrillin vartaassa pyöri kokonainen sika. Olisi pitänyt mennä. Tänään ei sitten saatukaan maistaa tuota grillissä pyörinyttä possua, vaan jouduttiin tyytymään pizzaan. Jo päiväajelullamme saatiin hämmästellä ravintoloiden pihoissa olevia grillirakennelmia, joissa avotulen yllä pyöritettiin kokonaisia possuja.

Päivän kuvat

 

Kroatia

Vabriga

8.9.2017

Vaikka aamuvarhaisella ukkosherra murisikin koko voimallaan ja kasteli parvekkeen, sitkeästi päätettiin nauttia aamiaista ulkotiloissa. Kovin näytti surkealta sää, kun ajeltiin korkealla vuoristossa ja pilviverho kietoutui miltei pään ympärille ja kosteus oli ihan käsin kosketeltavaa.

 

Onneksi Porecin lähellä pilvet katosivat ja päästiin nauttimaan kesäkeleistä uudelleen. Hmmmm - nauttimaan todella! Mielestäni mies näytti todella hermostuneelta, kun navigaattori ei tunnistanutkaan varauksessa annettua osoitetta. Itse olin jo kaiken kokemuksen perusteella varautunut etukäteen tilanteeseen ja suhtauduin asiaan rauhallisella huumorilla.

 

Kun meillä on matkassa hämmästyttävä määrä kaikenlaisia apuvälineitä eksymisen välttämiseksi, pitää pottumaisessa tilanteessa vetää henkeä ja lähteä selvittämään tilannetta. Miten ihmeessä nämä voivatkaan ilmoittaa Bookin-Comin-sivuilla osoitteen, joka ei vie minnekään (tai pikemminkin jouduttiin jonkin omakotitalon pihaan)? Googlen karttaohjelman ja ystävällisien paikallisten avulla löydettiin viimein perille.

 

No nyt meillä on kuitenkin mahtava kämppä käytössämme - tilaa on sadan neliön verran. En vaan keksi mitään käyttöä toiselle yläkerran makuuhuoneelle, ellei nyt välirikko satu yllättämään ja sille toiselle makuuhuoneellekin löytyy järkevä käyttötarkoitus.

Päivän kuvat

 

Kroatia

Trogir

7.9.2017

Tänään taas todettiin, että on ihanaa asua siellä pohjolan perukoilla, jossa kansaa on vain kourallinen, kun vertaa vilskettä täällä etelämpänä. Lähdettiin puolenpäivän aikoihin autolla läpi Trogirin kaupungin ja suunnattiin merenrantaa kulkevalle tielle aurinkorantaa etsimään. Voih - kaupunkiin päin oli ainakin viiden kilometrin ruuhka. Alkoi jo heti kaduttamaan, että sinne tulikin itsemme tungettua. Mitään kiertotietä ei ollut olemassa, joten sitä samaa tietä olisi illansuussa palattava takaisin kaupunkiin. No onneksi ruuhka paluumatkalla oli vain noin puolen kilometrin pituinen, eikä siinä tuhertunut aikaa kuin 45 minuuttia. Pieni kaupunki on vaan niin täynnä autoja, ettei autolla liikkumisessa ole mitään mieltä.

 

Tuntuu jotenkin turhalta ottaa valokuvia kaupungista, jota on kuvannut vain kaksi vuotta sitten. Niinpä laitoin ne silloin otetut kuvat tänne uudelleen.

Trogirin kuvia (v.2015)

 

Kroatia

Trogir

6.9.2017

Kun päivän ajomatka Trogiriin oli vain kaksi ja puoli sataa kilometriä, ei mentykään moottoritielle, vaan ajeltiin pitkin Kroatian kaunista rannikkoa. Mielestäni tuo rannikko on kyllä Euroopan kaunein. Oheinen räpeltämäni video ei ihan anna oikeaa kuvaa, kun auton tuulilasin läpi sitä joutuu kuvaamaan.

 

Täällä Trogirin kaupungissa vietettiin neljä päivää juhannuksen tienoossa kaksi vuotta sitten. Tämä viehättävä pikkukaupunki jäi tuolloin niin mukavana muistona kummittelemaan, että haluttiin nyt tänne palata uudelleen. Majapaikkakin, Villa Maslina, löytyi pienen haeskelun jälkeen helposti, vaikkei navigaattori löytänytkään annettua talon numeroa - yhden kaupan parkkipaikalle poikettiin asiaa ihmettelemään, ja kas, siinäpä silmiini osui majapaikan kyltti. Vähällä hiellä selvittiin tänään majoitustouhuista!

Päivän kuvat

VIDEO -

Kroatian kaunis rannikko

 

 

Kroatia

Duprovnik

5.9.2017

Tänään oli tarkoitus mennä Duprovnikin vanhaan kaupunkiin. Voi voi - aivan hillittömän ruuhkainen kaupunki, mieli halajaa ihan toisaalle! Bussillakin sinne pääsisi, mutta tästä majasta pitäisi laskeutua rappuja pitkin "triljoona askelta" tuonne alas ja kävellä bussiasemalle - ei kuulosta ihan meidän hommilta. No kukas meitä sinne pakottaa menemään? Mukavamminkin voi päivän viettää. Niinpä ajeltiin vanhaan tuttuun paikkaan - Mali Ston pikku kaupungin rannalle. Käydään sitten siellä vanhassa kaupungissa seuraavalla matkallamme.

 

Yllätys - illalliselle laskeuduimme sieltä omalta salaiselta pikkukadultamme ravintolakadulle. Eihän siinä ollut kuin 90 askelmaa. Tietysti täyden vatsan hinaaminen takaisin kämpälle asettaa omat haasteensa. Ehkä kuntosalitreenit syksyllä ovat taas ihan paikallaan! Reissu kannatti kuitenkin ihan ehdottomasti - viimeinkin löysin ravintolan, jolla oli ruokalistalla grillattuja sardiineja. Ainakin puoli vuotta olen niitä turhaan eri paikoista pyydystänyt - ja nyt täällä tärppäsi!

 

Parhaan illallisen olisi varmaan saanut naapureiltamme - kiinalaisseurue kokkaili ilmoille mahtavan tuoksuisen aterian, no ihan niin pitkälle ei tutustumisessa ehditty, että olisi päästy noita kokkauksia maistamaan.

Päivän kuvat

 

Kroatia

Duprovnik

4.9.2017

Oli aika vaihtaa maata ja valuuttaa. Todellakin hassunkurista - Montenegro ei kuulu EU:hun, mutta käyttää valuuttana euroja. Kroatia kuuluu EU:hun, mutta valuutta on kuna. No joka tapauksessa tuntui todella hyvältä päästä EU:n puolelle. Kännykkäänkin voi taas laittaa data-siirron päälle, kun EU:ssa ei tarvitse pelätä kalliita puhelinkuluja. Vaikka Montenegron puolella tullissa ei ollutkaan ruuhkaa, sai ne jostain ihmeen syystä kulumaan tullimuodollisuuksiin liki yhden tunnin. Kummallista on se, että syynäävät maasta poistuvia! Kroatian tulli toimi suhteellisen ripeästi.

 

Kroatian puolella koukattiin edellisen syksyn paikkoja katselemassa Molunatissa. Tähän aikaan vuodesta viikunat alkaa olla kypsiä ja viikunapuita on tuolla alueella ihan pieninä metsiköinä. Tienvarresta poimin noita makeita herkkuja pieneen koriin autossa nautittaviksi.

 

Kun päivän ajomatka oli vain viitisenkymmentä kilometriä, piti keksiä ohjelmaa ennen majapaikkaan majoittumista. Päivä meni mukavasti Kavtatin rannalla Lidlistä ostettujen eväiden kanssa.

 

Illansuussa se painajainen, majapaikan etsiminen, oli sitten edessä. Kun maasto on jyrkkärinteinen ja talot "roikkuu" siellä rinteillä, ei navigaattori useinkaan osaa opastaa ihan perille saakka. Niinpä nytkin se käski ihan siinä "kotikolon" lähellä kääntyä tiukasti oikealle - eihän siinä ollut edes katua, vaan kapeat jyrkät kiviportaat laskeutuivat alemmalle kadulle, jossa ei saanut edes ajaa autolla. Taas kysyttiin tietä paikallisasukkaalta, joka opasti menemään jalkaisin sinne alakadulle. "Villa Maren" kylttikin löytyi yhden köynnöstä kasvavan puutarhaportin päältä, mutta se oli lukossa, eikä ovikelloa näkynyt missään. Onneksi viereisen talon parvekkeella oli mies, joka kyseli, minne ollaan menossa ja opasti meitä pistämään käsi portin läpi, josta voi sitten vääntää avainta. Kyllä on melkoista extreemiä tämä kämppien hakeminen - hiki siinä otsalle kihoaa!

 

 

Montenegro

Herceg-Novi

3.9.2017

Kun sunnuntaiaamu valkeni epävakaisena sadekuuroineen, päätettiin lähteä tutustumaan Montenegron sisämaahan, vuoristoon ja Niksicin kaupungin lähellä olevalle järvelle. Itse kaupungissa ei ollut mitään mielenkiintoista, mutta matkan varrella katseltiin ikävännäköisiä ränsistyneitä kivitaloja, jotka olivat ihan ilmeisesti joutuneet 90-luvun alussa pommituksen kohteiksi sisällissodan pyörteissä. Ajatella - siitäkin kauheuksien ajasta on kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta!

 

Kun me niin tykätään tullissa jonottamisesta, niin pitihän meidän keksiä, että ajetaan kotiin Bosnia-Herzegovinan puolelta. Tullimiehelle lykättiin rajalla passit ja auton paperit kouraan - no hemmetti, sehän alkoi mussuttamaan, että meillä pitäisi olla Bosnian puolelle oma green-card. No jo on pirua! Ei me sellaista nyt aleta käydä hankkimaan, vaan käännytään rajalta takaisin. Jotain hän kävi sisällä tullikopilla raapustamassa ja palautti sitten passit ja ohjasi meidät ystävällisesti takaisin tulosuuntaan. Samapa tuo - ei ne maisemat olisi siitä kuitenkaan sen vaihtelevammaksi muuttuneet - jyhkeää vuoristoa kaikki tyynni!

 

Hurjia rallikuskeja tuntuvat olevan nämä etelän pojat! Kun me ajellaan ihan rajoitusten mukaan, hönkii joku aina takapuskurissa kiinni. Hieno, musta Audi pyyhälsi siellä jossain vuoristotiellä meidän ohitse. No eihän siinä mitään - jos on kiire, niin mennä täytyy! Mutta voi - sen samaisen Audin kiireet olivat loppuneet nokkakolariin lähellä Kotorin rantatietä. Pahalta näytti koheltamisen jälki, toivottavasti oli vain pelkkää peltiä mennyt pahasti ruttuun!

 

Päivän kuvat

 

 

Montenegro

Herceg-Novi

2.9.2017

Takuuvarma aurinko ei ollutkaan ihan niin takuuvarma, kuin olin kuvitellut.  Illansuussa taivas pilvistyi ja heittelipä taivas muutaman pisarankin, joten hyvin joudettiin pois rannalta. Nytpä oli sitten aikaa käydä vanhassa kaupungissa.  Olisihan se ollut outoa, jos ei sinne olisi tullut mentyä ollenkaan, kun se tuossa ihan muutaman sadan metrin päässä luokseen houkuttelee. Paluumatkalla sitten ehdittiinkin saada virkistävä suihku taivaalta kaupanpäällisenä.

 

Kun sateista iltaa tiedettiin odottaa, haettiin kaupan pakastealtaasta pussillinen pelmenejä, jotka mies keitteli lihaliemessä meille illalliseksi. Parvekkeella illastettiin miellyttävän lämpimässä hämyssä sadetta ja salamointia katsellen.

 

Päivän kuvat

 

 

Montenegro

Herceg-Novi

1.9.2017

Kyllä taitaa tuo epäilemäni metsäpalo olla voimakkaasti liioiteltu kuvitelma. Kun päivällä ajeltiin ympäristössä, ei siellä tuota savunhajua tuntunutkaan. Kuitenkin tähän meidän omalle parvekkeelle savunhaju leijuu ihan selvästi, eikä se tule mistään tupakoinnista.

 

Ystävämme Sinikka tuli joogamatkalle tuohon puolentoista kiloterin päässä olevaan hotelliin. Napattiin hänet takapenkille ja ajeltiin Kotorin lahden rantaa yhdelle beach-klubille virvokkeita nauttimaan. Pieni on tämä meidän maailmamme, kun ystäviin voi törmätä näinkin kaukana kotoa!

 

Päivän kuvat

 

 

Montenegro

Herceg-Novi

31.8.2017

Eipä paistele kirkkaasti - jotenkin kummallisen sumuinen ilma. Luultavasti jossain on metsäpalo, kun lievä savunhajukin nenään leijailee.

 

Eilen tavattiin rannalla veneeltään palaileva mukava "alkuasukas". Ukkeli kertoi käyneensä v.1958 Turussa. Luuli ensin, että me ajellaan täällä vuokra-autolla ja hämmästeli suuresti, kun kerrottiin, että on tultu omalla autolla Suomesta saakka. Lähtiessään sanoi vielä, että asuu tuossa tien toisella puolella, jos satutaan jotain tarvitsemaan, niin voidaan tulla sieltä pyytämään.

 

 

 

Montenegro

Herceg-Novi

30.8.2017

Kova tuuli helpotti rantapäivänviettoa, kun yli 30 asteen helteessä ei yhtään hikipisaraakaan tarvinnut otsalta pyyhkiä. Saattoi se silti tehdä tepposet elimistölle, kun yöllä heräsin jalkojen kramppaamiseen. Kyllä jalkoihin ottaa myös jyrkkä mäki, jota ylös kiivetään täydellä vatsalla illalliselta palatessa. Lienee viisainta turvautua merisuolarakeisiin, joita matkoilla pienestä purkista napsitaan.

Patiolla on mukavaa istuskella, kun aurinko on laskemassa

 

 

 

Montenegro

Herceg-Novi

29.8.2017

Milloin oppii ihminen, että edellisenä vuonna koettu näytelmä voi jatkua tänäkin vuonna ihan samanlaisena?

 

Kun aamulla taivas näyttäytyi yllättävän pilvisenä, keksittiin lähteä Kotorin ikivanhaan kaupunkiin aikaa viettämään. VIRHE! Ihan yhtä ruuhkainen paikka, kuin edellisenäkin vuonna. Siinä istua nökötettiin ruuhkassa 40 minuuttia ja matkaa oli taitettu tuossa ajassa hätäisesti vähän päälle kilometri. Niinpä jäi tälläkin kertaa kaupunki katselematta. Vanhan kaupungin reunaa katseltiin vain auton tuulilasin läpi. Ikinä en tänne edes yritä kuvitella koskaan tulevani!

 

Matkaa jatkettiin Kotorin lahden kapeaa rantatietä ihastellen. Maisemat oli kyllä huikaisevat, mutta tie hirvittävän kapea ja mutkainen. Oli todella hiuskarvan varassa, että onnistuttiin välttämään kolarointi u-käännöstä yrittävän hurjapään kanssa.

 

Pari tuntia vietettiin jossain matkan varrella, kauniilla Kotorin lahden rannalla.

 

 

 

Montenegro

Herceg-Novi

28.8.2017

Voi kiesus mikä päivä!!!  Joskus se ottaa vaan niin koville........

Päivän iloinen yllätys oli, että rajanylitys Bosnia Hertzegovinan rajalla sujui pelkällä hetkisen pysähtymisellä. Montenegron rajalla roikkumiseen tiedettiin varautua, eikä puolentoista tunnin jonottaminen ollut mitään sen rinnalla, että kuviteltiin rajanylitykseen kuluvan jopa neljä tuntia. Kylmäboksissa odotti aamulla tehdyt eväät ja termarissa kuuma kahvi. Fläppäriä räpeltäessä ajan sai kulumaan jotenkin siedettävästi. - - Mutta, mutta - kun vihdoin päästiin tullin kopille, meille valkeni jonon hitaan matelun syy. Virkailija kysyi "green cardia", kun ojensin hänelle auton paperit. Ei ole! - eikä ollut monella muullakaan turistilla. Siitä vaan mies kipittämään läheiseen pankkiin sitä  hankkimaan. Huh - no 15 eurolla siitä sitten selvittiin.

 

Yllätys oli, että kännykkä ilmoitti heti rajalla datasiirron 62 €:n saldorajan tulleen täyteen. Niinpä tietysti - oma yhteyspiste oli kännykässä päällä, kun tultiin rajalle ja heti lasku alkoi raksuttamaan.  Pahaa pelkään, että eteen tulee vielä kosolti vaikeuksia nettiyhteyksien kanssa!

 

Majoituspaikan löytäminen oli miltei katastrofi. Navigaattori väitti meidän olevan perillä sille annetun osoitteen mukaan. Eipä siinä kohtaa ollut tietoakaan meidän majatalosta. Useaan kertaan yritettiin ajaa annettua reittiä - turha vaiva! Tultiin siihen tulokseen, ettei ikinä löydetä perille omin voimin. Taksiasemalta otettiin taksi ajamaan meidän edellä "omaan kotikoloon". Olihan me siitä jo ohi ajettu, mutta ei oivallettu, että se meidän huusholli ei ollutkaan kadun varrella, vaan sinne oli KÄVELTÄVÄ toisen rakennuksen läpi! Reseptionissa ei ollut tietenkään ristinsielua - mies siitä soittelemaan ovessa olleeseen puhelinnumeroon. Saatiin todella epämääräinen ohje soittaa ovikelloa ovella 13. Kukaan ei tullut avaamaan. Onneksi ohi kulki englantia puhuva talon asukas, joka ystävällisesti soitti johonkin ja saatiin ohje odottaa kymmenisen minuuttia, kunnes joku tulisi ohjaamaan meidät omaan luukuumme.

 

Kaiken koheltamisen jälkeen meillä on nyt tilava huoneisto ja paikka autotallissa, josta päästään suoraan hissillä "kotiovelle".  MATKAILU AVARTAA!!!!

Päivän kuvat

 

 

Kroatia

Zadar

27.8.2017

Rento sunnuntaipäivä. Zadarin vanha kaupunki oli ehdottomasti käytävä katsomassa. Vähän oli ongelmia, kun ajettiin auto maksulliselle parkkipaikalle. Automaatti ei millään huolinut kunan kolikoita, eikä portti antanut mitään lappua, kun sisään ajettiin. Siinä sitten ihmeteltiin, mitä nyt pitäisi tehdä. Onneksi paikalle osui paikallisia, jotka meille tulkkasivat, ettei sunnuntaina peritä mitään maksua. Automaatin teksti oli pelkästään kroatian kielinen, joten ymmärrys ei ihan yltänyt sitä itse tulkitsemaan.

 

Uskomattoman paljon täällä riittää kaunista rantaviivaa katseltavaksi. Ja kyllähän sen huomaa, että eurooppalaiset ovat nämä kirkasvetiset rannat löytäneet - hirvittävät määrät kämping-alueita ja apartamentos-huoneistoja. Tänään tupsahdettiin Sukasanin rannalle, josta poistuessa ajeltiin rantaa pitkin ihmettelemässä noiden majoituspaikkojen määrää. Ei liene suurikaan ihme, että ruuhkaa pukkaa moottoriteillekin moinen kansanpaljous.

 

Huomenna jatketaan taas matkaa - ja luultavasti kiristellään hampaita ruuhkassa autossa istuessa.

Päivän kuvat

 

 

Kroatia

Zadar

26.8.2017

Lauantaihan on ollut perinteisesti suomalaisille saunapäivä. Vahvasti kuvitellen, voitaisiin nytkin kuvitella, että täälläkin saunotaan lauantain kunniaksi. Ainakin lämpötila omalla parvekkeella hipoo 40-asteen lukemia keskipäivällä. Siinäpä hiki kirpoaa, ihan kuin kotoisilla saunan lauteilla. No eihän me tietenkään vietetä päivää omalla parvekkeella, veden äärellä on vähän viileämpää ja mukavampaa nauttia auringosta ja lämmöstä.

 

Karttaa tutkimalla onnistuin löytämään taas ihan uudenlaisen maailman - turkoosi meri ja beesin väriset, paljaan karut rantakalliot. Dinjskan kylästä löytyi mukava rantakin rantapäivän viettämiseen.

Päivän kuvat

 

 

Kroatia

Zadar

25.8.2017

Pientä on ruuhkat kotimaan teillä - vai miltä tuntuisi istua autossa 45 minuuttia ruuhkassa, joka liikahtaa tuossa ajassa suunnilleen yhden kilometrin, jos sitäkään.  No sellainen ruuhka koettiin tänään, kun  juututtiin Slovenian moottoritiellä tuhansien eteenpäin pyrkivien autojen joukkoon. Muutenkin matkasuunnitelma tuntui menneen heti aamusta persiilleen, kun oltiin navigaattorin kanssa erimieltä reittivalinnasta. 

 

Hauska mielleyhtymä tuli, kun navigaattori kesken matkan lakkasi näyttämästä auton kuvaa, missä oltiin tuolloin menossa. Sanoin miehelle, että nyt se suuttui, kun ei toteltu sitä, vaikka se kuinka yritti piipittää, että meidän on välittömästi käännyttävä takaisin. No tosiasiassa luulen, että mies räpelsi siellä jotain, joka sai navigaattorin "pimeään tilaan".  No vaimollahan on aina varasuunnitelma vaikeiden tilanteiden varalta. Niinpä kaivoin esiin vara-navigaattorin, joka ihan kiltisti suunnisti meidät oikealle reitille. Ja tietysti minulla on myös ihan vanhanaikainen karttakirja, joka on mielestäni ehdoton navigaattorin rinnalla - eihän siitä navigaattorista pysty hahmottamaan mitään kokonaiskuvaa.

 

Yhdeksän ajotunnin jälkeen päästiin vihdoin perille Kroatian Zadarin kaupunkiin ja Toni Apartments -"kotikoloon". Vaikuttaa todella lupaavalta. Isäntä Hans oli todella mukava ja näytti kartalta, minne meidän kannattaa suunnistaa itseään viihdyttämään. Täällä lepäillään koko viikonloppu ja nautitaan joutilaisuudesta ja lämmöstä (tänään auton mittarin mukaan 34 astetta).

Päivän kuvat

 

 

Itävalta

Leoben

24.8.2017

Viisi päivää on ajettu kesää etsimässä - nyt löytyi! Kun päästiin Itävallan puolelle, teki mieli vaihtaa vaatetusta kevyempään. Auton lämpömittari kertoi, että ulkona porottaa 29 asteen voimalla. Eihän tällaisia lukemia enää muistanut  olevan olemassakaan!

 

Maisematkin vaihtuivat ja saatiin nauttia vihreiden laaksojen ja vuorten tutuista näkymistä. Majapaikka Pension Jahrbacher löytyi vaivatta ja saatiin huoneen avaimet jo oven ulkopuolella, kun omistajan sisko oli meitä vastaanottamassa. Hienoa - ketään muita ei sitten koko majatalossa majailekaan ja saadaan pitää koko talo itsellään.

 

Mukavan pieni itävaltalaiskaupunki Leoben kävelykatuineen oli onnistunut valinta. Tarkkana oli oltava katukuppiloissa, ettei saanut juoman ja evään mukana ampiaista kurkkuunsa - uskomaton määrä niitä hyöri kuppiloissa istuvien kimpussa.

 

Löytyipä sieltä kelvollinen ostosparatiisikin - pakko oli poiketa C&A:n ovesta sisään katsomaan, mitä kivaa olisi tarjolla. Snoopy-paita lökärihousuineen sujahti ostoskassiin. Loppumatka matkustetaankin ne päällä - no ainakin huominen päivä!

Päivän kuvat

 

 

Tsekki

Ostrava

23.8.2017

Mikä maa, mikä valuutta? Puolan slotit vaihtuivat tänään Tsekkien  koruunoiksi. Ei tosin fyysisesti koruunoja vaihdettu, kun luottokortilla pystytään yhden yön ostokset maksamaan.

 

Puolan puolelta ostettiin moottoriteiden maksutarrat Tsekin, Itävallan ja Slovenian teillä ajelua varten. Ihan pakollinen menoerä (62 €), jos aikoo sakoilta moottoritiellä välttyä. 

 

Best Western Hotel Vista-hotelli Ostravassa on keskellä asutuskeskusta, eikä lähistöllä ole mitään mielenkiintoista - siis sopiva paikka levätä neljän päivän matkaamisen jälkeen.

 

Päivän kuvat

 

 

Puola

Gdansk

22.8.2017

Todella runsaan aamiaisen jälkeen oli hyvä lähteä taas ajelemaan Puolan pikkuteille ja ihailemaan maalaismaisemia. Kun laittaa lähtiessä navigaattoriin osoitteeksi hotellin (Kobza Haus) Gdanskissa, niin eiköhän tämä ryökäle lähde opastamaan meitä kohti Venäjää, kun eihän se voi tietää, ettei meillä mitään Venäjän viisumeita ole! No asia valkeni minulle vasta kotvan kuluttua ja pieni mutka tuli matkareittiin. Ihan mukava erehdys loppujen lopuksi - nähtiinpä aitoa Puolan maaseutua ja talosta karannut pieni musta possukin oli keskellä tietä meitä hauskuuttamassa.

 

Hotellin etsiminen Gdanskissa oli taas kerran hiukan haasteellista, kun navigaattori väitti, että ollaan perillä, vaikkei hotellin nimeä näkynyt missään. Kaiken kukkuraksi ruuhkaisesta kaupungista oli tosi vaikeaa löytää parkkipaikkaa edes hetkeksi. No tuikattiin auto yhteen sopivaan rakoseen ja mies läksi jalkaisin hotellia metsästämään, minä jäin autolle lappuliisoja kyttäämään. Onneksi oli varattu etukäteen hotellin kellarista autolle paikka, joten yhdeltä murheelta säästyttiin, kun vihdoin löydettiin hotelliin perille.

 

Gdansk - mahtavan hieno vanha kaupunki!! Istahdettiinpa yhden kuppilan terassille aurinkoisena iltapäivänä virvokkeita nauttimaan. Kaupanpäälle saatiin makeat naurut, kun laskunmaksunaika tuli. Tarjoilijatyttö palasi hetimmiten pöytään ja kertoi, ettei vanha 50-slotin seteli enää kelpaa - kertoi, että tuollainen seteli on ollut käytössä joskus 80-luvulla. Voi pyhä jysäys!!! Kyllä meillä nyt nauru piisasi. Mistä tuo seteli on meidän lompakkoon sitten päässyt pujahtamaan. Asiaa pohdittua selvisi, että mies oli löytänyt laatikostani kirjanmerkkinä käyttämäni vanhan setelin ja sujauttanut sen jemmassa olleiden slotien joukkoon. Ollaan me jo melkoisia fossiileja - oltu reissussa Puolassa jo ammoisina itäblokin aikoina!

 

Päivän kuvat

 

 

 

Puola

Suvalki

21.8.2017

Etelää kohti ollaan menossa. Helteet eivät ole vielä päässeet meitä hellimään. Aamulla Pärnussa vilu värisytti niin, että vetäisin jalkaani legginsit ja päälleni pari villatakkia. No puolenpäivän aikaan jouduin ne päältäni repimään, kun aurinko porotti tuulilasin läpi suoraan syliini. Monenlaista keliä ehti päivän pitkälle ajomatkalle siunaantua - ukkoskuuroja ja paistetta, pilvistä ja paistetta.

 

Kun perustaa ympärilleen autoon pienen toimiston, ei matkantekoon ehdi pitkästyä. Tietysti silloin, kun tie on kuoppainen, on fläppäri ja kirjoitusvälineet parasta pistää syrjään. Yllättävän hyvässä kunnossa olevilla teillä saatiin tänään ajella.

 

Ainatsissa, Eestin ja Latvian rajalla, käytiin alko-puodissa hintoja ihmettelemässä. Eipä ole ihme, jos eestiläisten viinastenostosreissut alkaa suuntautua Latvian puolelle, niin paljon edullisempaa lientä siellä on tarjolla. No jotain pientä sieltä meidänkin takakonttiin siirtyi. Heti etuovella oli pyydys, joka sujahti ostoskärryihin - pari pakettia, joihin oli pakattu kolme pulloa olutta ja kaunis olutlasi, hinta 4,49 € / paketti.

 

Puolaan tullessa päästiinkin taas samaan tuttuun rekkarulettiin, jota en lakkaa päivittelemästä ikinä. Ihan uskomaton määrä noita teiden isoja mörököllejä sulloutuu juuri tälle Puolan pohjoiselle rajaseudulle. Oltiin onnistuttu varaamaan mukava majapaikka Hotel Akvilonista, muutaman kymmenen kilsan päässä rajasta, Suvalkin kaupungista. Kivan näköinen, vehreä kaupunki, mutta voih - kauniin järven rannalta ei löytynytkään mitään ruokapaikkaa, eikä niitä muuten löytynyt lähistön joenrantakaduiltakaan! MITÄ TUHLAUSTA!

 

 

 

Eesti

Pärnu

20.8.2017

Vähän ihmeteltiin vastaan tulevien autojen paljoutta, kun ajeltiin kohti Pärnua. Tuntui kuin koko kansa olisi kiivennyt autoihin ja olisi nyt palaamassa viikonlopun vietosta. Jotenkin muistelin, että heillä vietetään itsenäisyyspäivää elokuussa, siitä kertoivat  myös joka puolella liehuvat Eestin liput. No Pärnussa asia vahvistui, kun kadun varressa oli myyntikojuja ja kansaa kuljeskeli  letkeästi ympäriinsä - no itsenäisyyspäiväähän he viettävät 20. elokuuta.

 

Varattu majoitus vähän oudoksutti ulkopuoleltaan, kun sitä navigaattorin kanssa etsittiin. Olihan se Green Villa vihreä talo, mutta oli kuviteltu sitä vähän uudemmaksi. No olihan se sentään isokokoinen huone ja isot ikkunat avautuivat kadun puolelle. Kyllä kelpasi yhden yön majataloksi.

 

Päivän kuvat

 

 

 

 

 

Reissu-sivu

 
 

Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia....

 

 

 

Mitä matkalle mukaan

 

 

 

 

Tunnisteet: matkakertomus Eesti - Latvia - Liettua - Puola - Tsekki- Slovenia - Itävalta - Kroatia - Italia - Saksa,

matkakertomuksia, matka blogi, automatka, Autolla Euroopassa, autoillen Euroopassa, lomamatka autolla Euroopassa