EtusivulleMatkailun valikkoonOmat reissut-sivuBlogi-sivulle
 

Kroatia-blogi - Duprovnik

Kokemuksia ja tunnelmia Duprovnikista ja ympäristöstä.

Tule mukaan nojatuolimatkalle tämän blogin mukana!

 

 

Bigin sivulle

 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

 

 

 

 

 

Kroatia - Duprovnik

Matkalla 10.9. - 24.9.2016

 

 

 

23.9.2016

Vieraanvaraisuuttaan taivas oli tänään pukeutunut sinisimpään viittaansa tänä loman viimeisenä päivänä. Kylläpä mielen pohjiin tallentui kuva näistä mahtavan kauniista maisemista, kun korkealla rannikkotiellä ajeltiin vielä kerran Molunatiin rantapäivää viettämään. Nyt on taas kerran tankattu D-vitamiinia syksyn varalle.

 

Enää ei ole intoa lähteä illallisellekaan kuppilaan, vaan kodin uuniin laitetaan Lidolosta hankittu lasagne, jota nautitaan kynttilän valossa omalla patiolla kera punaviinin.

 

 

22.9.2016

Eikö EU:ssa olekaan yhtenäistä käytäntöä ruoka-aineiden suolaamisessa? Oman makuaistini mukaan, kuten myös siippani mielestä, maistuu ruoka täällä Kroatiassa huomattavasti suolaisemmalta kuin kotona. Jopa Lidlovasta (kroaattiversio meidän Lidl:stä) ostetut piiraat ja makkarat maistuvat todella suolaisilta. Ehkä tuoteselostetta tankkaamalla voisi saada valaistusta tähän asiaan, mutta kun en ole kotimaassakaan tullut tutkineeksi etikettien suola-arvoja,  ei tieteellistä faktaa asiasta liene löydettävissä.

 

Yhden hyvän ruokavinkin aion täältä mukanani kotiin tuoda. Kun söin ravintolassa grillattuja sardiineja (ehdoton suosikkiherkkuni), tarjottiin niiden kanssa keitettyjä perunoita ja vihanneksia. Koskaan aiemmin en ole syönyt niin hyviä perunoita, eikä kotona keitetyt kukkakaali-parsakaali-porkkanatkaan ole maistuneet samalta kuin täällä. Aikani ruoan makua ihmeteltyäni, hoksasin että kokki on takuuvarmasti lisännyt keitinveteen merisuolan lisäksi valkosipulia. Jokohan Ahokkaan kattilassa kiehuu ensi sunnuntaina tämä uusi yksinkertainen herkku?

 

Ja nyt illalliselle tuota herkkuperunaa ja sardiineja syömään!

 

Päivän kuvat

 

21.9.2016

Joskus matkaseuraksi istuu itse piru takapenkille ja tuntuu, ettei sellaisena päivänä onnistu mikään. Huolettomina astuttiin aamulla pikku kärryymme ja ajattelimme viettää mukavan päivän naapurimaan puolella Monte Negrossa. Etukäteen katsottiin kartalta pari mielenkiintoista kaupunkia, jossa voitaisiin katsella vanhaa kaupunkia ja syödä lounasta viihtyisässä pikku ravintolassa. Mutta, mutta.... joskus mielikuvitusmatkailu on tarua ihmeellisempää...

 

Tulleissa tuhertui aikaa heti kättelyssä puolisen tuntia - no mitäpä tuosta, lomallahan tässä ollaan! Riemukkaasti siitä vaan kohti uusia seikkailuja. Miten täällä on tähän aikaan vielä näin paljon turistiliikennettä? Jonot matelee edellä tuskastuttavan hitaasti. Siellä hienossa Kotorin kaupungissakin liikennevalot on laitettu vilkulle ja poliisit ohjaavat liikennettä joka puolella. Frouva tahtoisi ottaa ainakin muutaman foton muistoksi vanhan kaupungin porteilta - no ei puhettakaan - autoja on vaan niin paljon, ettei siellä mihinkään voi pysähtyä!

 

No ehkä sitten seuraavassa Budvan kaupungissa voidaan viettää mukavaa rantapäivää lounaineen! Turha luulo - sama ruletti pyörii näilläkin kaduilla ja tumma pilvi vahvistuu frouvan otsalohkossa! Pois, pois täältä on päästävä. Niinpä olen lainannut netistä kuvat Kotorista ja Budvasta, kun sinne ihanalle mäelle ei voinut pysähtyä kuvaamaan.

 

Hups - kaupungin ulkopuolella silmiin osuu kyltti, jonka tulkitsemme osoittavan rantabulevardille - siis sinne! Kovin on nukkavierun näköinen paikka, mutta kun on nälkä, niin ei tässä käydä nirsoilemaan. Paikasta voi aistia vielä menneen maailman rähjäisine asuntovaunu asumuksineen. Hyvältä maistui kuitenkin pasta carbonara ihan siistissä kuppilassa, juomana raikasta vettä!

 

Kun unohtaa sen hysteerisen liikenteen ja matkantekoon tuhertuneen ajan (6 t), oli reissu ihan mukava kauniine maisemineen. Matkailu avartaa!

 

Päivän kuvat

 

 

20.9.2016

Nyt sen oivalsin! Sitten, kun täältä kotiin palataan ja päivänvalon määrä vähenemistään vähenee, on yksi keino, jolla tämän lomailun tunnelman pystyy palauttamaan mieleen. Auringossa lekotellessa en läträä aurinkorasvojen kanssa, mutta pilvisenäkin päivänä minun on parasta sipaista 50-kertointa nenänpäähän. Ja kas - siinäpä tuoksu, joka herättää mielessä aurinkoisen rannan tunnelman. Niinpä laitankin sen aurinkoputkilon matkalaukustani suoraan omalle työpöydälleni. Kun en nyt tänä alkutalvena pääse pimeyttä pakoon fyysisesti, voin sipaista aurinkoa nenänpäähän ja leijailla tuoksun siivittämänä lämpimälle hiekkarannalle.

 

 

19.9.2016

Nytpä vietetäänkin koti-ilta. Ehkä kynttiläillallinen patiolla joudutaan kuitenkin jättämään väliin, kun sade on kastellut tuolit ja vettä ripottelee aika-ajoin runsaastikin. Kyllä me rannalle tänäänkin laittauduttiin, mutta se lysti jäi vain tunnin mittaiseksi. Palatessa ei tiennyt istuuko autossa vai veneessä, niin runsaasti taivas kaatoi vettä niskaan, joka sitten kasaantui "merivirroiksi" tielle. Vilkkaalla tiellä vesi lensi kaarena sivuille autojen auraamana.

 

Ihan kivaa on olla "kotonakin"! Mies on luvannut paistaa meille pihvit ja niiden seuraksi laitetaan kermaista pastaa. Vararavinnoksi varasin vielä Lidlistä herkullisia fetapiirakoita. Eilisen ravintolassa nautitun simppukkaillallisen jälkeen maistuu kotiruokakin.

 

Jotain erikoista turistin viihdykettä löytyy täältäkin - ravintolakadulla useissa juottoloissa voi katsella kävelykadun kuhinaa heilutellen itseään puutarhakeinussa. Aika kiva juttu!

Päivän kuvat

 

18.9.2016

On minulla kätevä ja kekseliäs mies! Eilinen mimmituolisekoilukaan ei häntä lannistanut. Yritin vaisusti ehdottaa uuden persuksenalustan hankkimista, mutta ei - rautakauppaan siitä kävi tiemme. Pienen haeskelun jälkeen löytyi se pelastusrengas, jeesusteippi. Ihan itse oli sekin etsittävä, kun ei tiedetty, mitä jeesusteippi on kroatiaksi. Oman aurinkotuolini ylimääräisistä härpäkkeistä rakentui sitten sen teipin avulla uudet käsinojat. Mies oli jo heittämässä pois turhaksi jäänyttä tuolini aurinkolippaa, mutta häntä siitä varoittelin, kun sitäkin voisi tarvita varaosana, jos hänen tuolinsa kangas syystä tai toisesta sattuu repeämään. Että sellaisella säästölinjalla perhe Ahokas nyt täällä maailmalla seikkailee!

 

No se tuoli jäi nyt sitten tältä päivältä koeistumatta, kun sunnuntain ratoksi ajeltiin Mali Stoniin, jossa mies sai istua rauhassa rannalla seisovalla puistonpenkillä. Sieltä sitten ihailtiin Stonen kaupungin 5 km pitkää keskiaikaista muuria, kun kantturajalkaisena ei itse muurille tehnyt mieli kiipeilemään.

 

Duprovnikin Vanhakaupunkikin tuli katseltua auton tuulilasin läpi. Todella hieno linnoitus, mutta tänne on tultava tervejalkaisena. Ehkä sitten ensi syksynä otetaan uusiksi.....

 

Päivän kuvat

 

17.9.2016

Kun meri oli yöllisen ukkosen jäljiltä muuttunut rauhattomaksi ja aallot huuhtoivat yli aurinkopaikkamme permannon, ei sinne platalle ollut menemistä. No pikkuruinen tasanne löytyi rantaan johtavalta portaikolta. Siihenpä jäätiin lueskelemaan omille tuoleillemme. Jopa näin ketterälle pantterille tuottaa vaikeuksia nousta suorille jaloilleen seisomaan sieltä maanrajasta, kun peppu miltei viistää maata. Mies istui siinä ihan vieressä eilen kokoon parsimassaan tuolissa ja ojensi frouvalle auttavan kätensä. Räts - samassa huolella korjattu tuoli pettää hänen allaan. Niin siinä sitten istutaan me kaksi pantteria maassa nauruun tikahtumaisillaan. Mies on hirttäytynyt taskuistaan kiinni tuoliin ja harkitsee shortsien pois riisumista, joka vaatisi jo melkoisen fakiirin taitoja. No kyllähän sieltä maasta jotenkin jaloilleen selvittiin ilman ruumiillisia ja henkisiä vammoja. Nyt on sitten tullut toteen näytetyksi, että se kotona aloitettu kuntosaliharjoittelu on enemmän kuin tarpeen näille harmaille panttereille!

 

 

16.9.2016

Ympäristöstään kun kiinnostuneita ollaan, pitihän meidän päästä kurkkaamaan naapurimaan puolelle Bosnia Herzegovinaan. Kartalta bongattiin 36 km:n päässä rajalta oleva Trebinjen kaupunki - siispä sinne! Oli kuin olisi astuttu vuosikymmeniä taaksepäin. Jotakin paikan köyhyydestä kertoo jo autokantakin - vanhan mallisia Golfeja sun muita rotiskoja melkein kaikilla! Enpä olisi muistanut tuollaisia olleen olemassakaan. Jotenkin kaupungin yllä leijaili yhä vanha itäeurooppalainen leima. Reissun kohokohtana olivat tienvarressa kasvavat viikunapuut, joista kävin poimimassa noita makeita herkkuja välipalaksi.

 

Kroatian puolella etsiskeltiin rantapaikkaa, jossa syödä omia eväitä (terveyspommi ruisleipää). Löydettiinkin aivan viehättävä MLINIn pikkukylä, mutta autollepa ei löytynytkään parkkipaikkaa. Kun iltapäivä oli jo pitkällä, onnistuttiin Cavatissa pääsemään autolla rantakadulle ihan meren äärelle. Aamupäivällä ei sinnekään olisi ollut mitään asiaa. Pahaksi onneksi miehen ihanan Mimmi-tuolin muoviset käsinojat hajosivat. Uutta samanlaista tuolia ei varmasti onnistuta saamaan, joten tuolla se pellepeloton nyt äheltää ja yrittää korjata jollain kikalla sattuneen vahingon!

 

Päivän kuvat

 

15.9.2016

Olisihan se kovin mukavaa käydä tuolla hienossa Vanhassa kaupungissa, vaikkei me sinne linnoituksen muurille voidakaan mennä kiipeilemään. Aamupäivällä siellä jo MELKEIN käytiin, mutta voi! - ruuhka oli ihan omaa luokkaansa, joten kurvattiin siitä jonosta pois heti, kun se oli mahdollista. Muutenkaan liikkuminen autolla ruuhkaisessa kaupungissa ei houkuttele. Mieluummin ajellaan eteläpäässä, jossa liikenne on vähäistä. Ehkä sinne Vanhaan kaupunkiin on mentävä sunnuntaina ani varhain, jos vaikka muut turistit olisivat silloin vielä pitkin pielusta!

 

Rauhallista löhöilypäivää vietettiin suosikkipaikassamme Molunatissa. Sieltä palatessa sitten seisottiinkin liki puoli tuntia ruuhkassa - joku onneton oli ajanut prätkällä vuoren kylkeen. Näillähän on koko ajan niin valtava kiire, että ohi on mentävä paikassa kuin paikassa. Tällaisilla mutkaisilla vuoristoisilla teillä ei ole mikään ihme, että usein rytisee!

 

Päivän kuvat 

 

14.9.2016

Oi voi - tänä aamuna ei iho ollut ollenkaan onnellinen eilisen auringossa vietetyn kolmituntisen jälkeen, joten päätettiin lähteä ajelemaan pitkin rannikkoa maisemia katselemaan. Passitkin muistettiin ottaa mukaan, kun ihan pieneksi tuokioksi poistuttiin EU:n alueelta - noin 10 kilometrin matka huristeltiin Bosnia Herzegovinan alueella.

 

Metkovicin kaupungista löydettiin jopa pankki, jossa onnistuttiin vaihtamaan valuuttaa - pieni mukava konttori, jossa saatiin erittäin ystävällinen palvelu. Mukavaa oli ajella siellä pitkin jokivartta ja katsella valtavia hedelmätarhoja. Missään en ole ennen nähnyt niin paljon hedelmien tienvarsimyyntikojuja.

 

Merenrannassa kulkeva tie on kyllä henkeäsalpaavan kaunis. Tänne palataan varmasti vielä uudelleen.

 

Päivän kuvat 

13.9.2016

Uskomatonta mitä vaikeuksia rahanvaihtopaikan löytäminen on meille tuottanut. Eilen haeskeltiin pankkia matkan varrelle osuneista pikkukaupungeista, mutta kun sellaisen kuvitteli löytäneensä, osoittautuikin se sitten kopperoksi, jonka seinässä komeili pelkkä rahannostoautomaatti.

 

Tänä aamuna onnistuttiin saamaan autolle parkkipaikka vähän matkan päähän asumuksestamme ja löydettiinpä palvelua tarjoava pankkikin. Jonotuslappu kertoi, että edellä on vielä kymmenen palveltavaa. Jäätiin siihen sitten tilannetta seurailemaan, kun kymmeneen minuuttiin ei tapahtunut yhtään mitään, katsottiin parhaaksi poistua paikalta.

 

Tähän asti on tultu toimeen Suomessa lentoasemalla vaihdetulla pikkusummalla ja pankkikortilla ostoksia maksamalla. Hyvä olisi taskussa ola kuitenkin jonkin verran paikallista valuuttaa pikkuostoksiin. Niinpä sain sitten kuningasajatuksen - kun nyt ollaan kerran menossa Molunatiin, niin voitaisiin käydä Monte Negron rajalla rahanvaihdossa, sehän on siinä ihan lähellä. No eipä ollut sielläkään yhtään rahanvaihtajan kojua. Jossain hotelissa voisi tietysti käydä rahaa vaihtamassa, mutta kokemuksesta tiedetään, että niilläpä on suoranainen ryöstäjän kurssi.

 

Ehkä huomisaamuna mennään vanhaankaupunkiin - luulisi sellaisessa turistirysässä jonkun rahanvaihtajankin luuraavan!

 

Onneksi löydettiin miehelle puutarhamyymälästä se vihon viimeinen Mimmi-tuoli, niin ettei tyhjää kaljakoppaa sitten tarvinnutkaan hankkia.

 

Päivän kuvat 

 

12.9.2016

Kyllä kertotaulun osaaminen on vielä tänä päivänäkin jalo taito! Vaikeaa olisi joka käänteessä kaivaa puhelimesta laskin esiin ja alkaa sen avulla räknäämään hintoja. Hienoista totuttelua vaatii taas tähän uuteen valuuttaan sopeutuminen. Kun hinnat jakaa seitsämällä, saa hinnan euroina - tai jotain sinnepäin, riippuen siitä, paljonko on joutunut vaihtopalkkiota pulittamaan.

 

Lidlissä kerättiin ostoskärryihin aamiaistarvikkeita, olutta, viiniä, bikinin yläosa ja aurinkotuoli. Valkkarin pullohinta on 4 euron paikkeilla ja 3 litran hanapakkaus maksaa 40 kunaa, eli n. 5,50 € - - ei ollenkaan paha! Puolenlitran oluttölkin saa 70 sentillä. Itselleni ostettu aurinkopunkka maksoi 24 €. Mies ei sellaista matalaa mallia itselleen huolinut ja sanoi ostavansa jostain tyhjän kaljakorin, jonka päällä sitten rannalla istua kököttää.

 

Sunnuntaina tehtiin autolla tutustumiskierros ympäristöön ja ajeltiin etelään Molunatiin, josta löydettiin ihanan rauhallinen rantapaikka. Sinnepä palataan vielä uudelleen rantapäivää viettämään. Tänään löydettiin vahingossa idyllinen pikku kaupunki Ston, jonka pitkä vanha muuri teki vaikutuksen. Ehkä tuolla rinteillä kiipeillään mekin, sitten kun mies saa uudet polvet. Viereisessä Mali Stonen kylässä jäätiin rannalle lueskelemaan ja eväistä nauttimaan.

 

Näin ensituntumalta taitaa  Kroatiasta tulla se meidän mansikkapaikka - niin kaunista ja siistiä on joka puolella!

 

Päivän kuvat 

 

11.9.2016

Eilisestä matkustuspäivästä selvitty kunnialla pitkien yöunien ansiosta!!! Vaikka lentoaika ei kovin pitkä ollutkaan (3 tuntia), kyllä se siirtyminen ihan toisenlaiseen atmosfääriin ja asettuminen uuteen kotiin ottaa oman osansa.

 

Lentokentälle varattu auto ei ollutkaan enää saatavana, kun kotona netissä varausta tehtäessä tekniikka temppuili ja varaus tulikin lopuksi sitten kahtena. Mies peruutti puhelimitse toisen ylimääräisen varauksen, sillä seurauksella, ettei meille ollutkaan täällä sitten autoa. Nou problem - kaikki kyllä järjestyy mutkan kautta toisen vuokraajan avulla, mutta kääk - luottokorttilasku oli kyllä huomattavasti suurempi kuin varauksessa. Siellä luvattiin, että ylimääräinen maksu palautuu luottokorttitilille välittäjän kautta. Aika näyttää miten tässä sitten käy!

 

Onneksi varattu majapaikka löytyi ilman mitään vaikeuksia. Vähän kummastelin, kun navigaattori kertoi huonokuntaisen kerrostalon kohdalla, että tässä nyt se tuleva kotimme on, mutta heti luoksemme asteli valkoisiin pukeutunut emäntämme, joka ohjasi meidät omalle autopaikallemme. Vau - heti tämä huoneisto tuntui omalta kodilta. Haastavaa on, että rantakadulle on kyllä ihan lyhyt matka, mutta portaita on sentään melkoisesti kiivettäväksi huonopolviselle miehelle.

 

Päivän kuvat 

 

 

Mitä matkalle mukaan

 

Tunnisteet: Kroatia blog, Duprovnik matkakuvia, Duprovnik matkakertomuksia, Duprovnik matkakokemuksia, Duprovnik matkapäiväkirja, Duprovnik kokemuksia, Duprovnik päiväkirja, Kroatia matkakertomuksia. Duprovnik blogi 2016, matkakohde Duprovnik.