Marraskuu 2011

Marraskuu 2007

Kaikki Thaimaan matkani

 
 
 
 
 

Matkakokemuksia Hua Hinistä

 

 

Thaimaa - Hua Hin

Tammi - helmikuu 2013

 

Bigin sivulle

 

=> HUA HIN - SIVU

 

 

19.2.2013 klo 20:22 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Onneksi huono olo meni nopeasti ohi ja aamulla pakkaaminenkin sujui mallikkaasti. Taksia sen sijaan jouduttiin odottamaan puolitoista tuntia, kun tutun firman taksi teki oharit ja uuden taksin saaminen otti oman aikansa. No se saattoi olla pelkästään hyväksi, kun kuljettajaksi saatiin mukava kaveri, josta kerron lisää blogissani.

Bangkokissa hotellimme sijaitsee lähellä lentokenttää, eikä tässä ihan lähellä ole mitään mielenkiintoista katseltavaa, mutta Bangkokin mammuttikaupungin keskustaankaan ei enää näin loman lopussa ole mitään intoa lähteä sekoilemaan. Onneksi huone on viihtyisä, joten lepäillään nyt "kotosalla" ja kerätään voimia huomista pitkää lentoa varten.

 

 

18.2.2013 klo 20:30 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kuvottava olo!!  Ei puhettakaan, että tekisi mieli lähteä hakemaan illallista hotellin ulkopuolelta. Toivottavasti riittää, että vain kerran heitin ryynit pönttöön. Ruokakaan ei maistu, joten lipittelenpä loppuillan pelkkää vettä. Ei sen puoleen, etteikö pieni paasto tässä vaiheessa tekisikin terää.

Tavaroita on kokoiltu pikku hiljaa matkalaukkuihin - onneksi taksi tulee vasta kymmenen aikaan aamulla noutamaan, joten hyvin ehditään pakkaamaan aamullakin, jos vaikka kunto tästä kohentuisi ja ruokahalu taas palaisi ennalleen.

 

 

17.2.2013 klo 21:21 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Istun aurinkotuolissa rannalla. Leppeä tuuli leyhyttelee hiuksia ja aurinko hellii ihon pintaa. Välillä pinkaisen meren aaltoihin, jotka ovat kuin vaahtoavaa lämmintä maitoa. Enää yksi päivä ja tälle kaikelle ihanuudelle on sanottava hyvästit. Kotona odottaakin sitten jo ihan toisenlaiset tunnelmat - eipä tarvittane hikiliinoja ja tuuletusviuhkoja.

....Mutta, mutta - kylläpä tekee hyvää tuo tuleva elämänmuutoskin. Kovin on ristiriitaista tämä ihmisen elämä; millään ei haluaisi luopua tästä tropiikin ihanuudesta, mutta sielu riemuitsee myös kotiinpaluun tuomasta mielihyvästä ja omien rakkaiden ihmisten tapaamisesta.

 

 

16.2.2013 klo 21:02 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kuinka en sitä jo aiemmin hoksannut, miten viuhkan käyttö helpottaa elämää näissä hiton helteisissä maissa? No nytpä sain päähäni hankkia sellaisen kapineen. Vanhoissa leffoissa hienot mantillaan pukeutuneet naiset keimailevat viuhkansa takana, mutta itselläni viuhkan käyttöön ei liity minkäänlaista diivailua. Ensimmäisen illan koekäyttö illallisravintolassa osoitti, että kannattaa olla ennakkoluuloton ja helpottaa oloansa kaikin mahdollisin keinoin. Enpä minä muilla sellaista viuhkaa nähnyt, mutta hikoilevia naamoja sitäkin enemmän. Saattaa olla, että huomenna on jo muillakin kanssasisarilla viehkeä viuhka käsilaukussaan illalliselle tulessaan.

 

 

15.2.2013 klo 20:54 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

No johan oli päivä! Hiustenkuivaus pesun jälkeen luonnon menetelmällä rannalla, uintia ihanan lämpimässä meressä, rennon mukavaa rantaelämää ja lounas tutussa rantakuppilassa. Viereisestä pöydästä saatiin mukavaa seuraa suomalaisesta pariskunnasta, joka kutsui meidät siitä paikasta huvilalleen pienen kävelymatkan päähän. No mikä ettei?!

Samalla rantareissulla käytiin syömässä (rantamekossa) myös illallinen japanilaisessa ravintolassa, jossa hienosti taiteiltiin kevätkääryleet suihimme puikoilla.

Hiuksetkin tuli harjattua ensimmäistä kertaa päivässä vasta kotiin palattua tuk-tukilla kello yhdeksäntoista jälkeen illalla.

 

 

14.2.2013 klo 21:31 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Lepopäivä. Jalkojen säästämiseksi tyydyttiin jäämään hotellin puutarhaan, kun onnistuttiin ihmeeksemme sattumalta saamaan aurinkopunkat, joita on nurmikolla todella vähän. Jotenkin tähän löysään elämänmenoon on jo niin tottunut, etten saanut edes aloitettua viimeistä lukematonta kirjaanikaan, vaan jäin seuraamaan hiukan alempana olevan rannan tapahtumia. Lounaalle sentään käveltiin tuttuun rantapaikkaamme pitkin rantaa. Ystävänpäivän kunniaksi mies kokkaili illalliseksi spaghetti-makkara-aterian (länsimaiseen tyyliin ilman chiliä). Ja huomenna jalat kiittää tätä rauhallista elämänmenoa!

 

 

13.2.2013 klo 23:07 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kantapäät oireilee kivuliaasti. Sen siitä saa, kun kävelee ensin parin kilometrin matkan ostosparatiisiin ja siellä sitten löntystelee kaupasta toiseen tuntitolkulla. Ei siinä auta Eccot eikä Crocsit, kun vanhat vammat muistuttelee olemassaoloaan. Matkalaukun täytettä kertyi kumminkin ihan mukavasti - tuliaisia lapsenlapsille, uudet verhot makkariin, itselleni helmi- korvakorut ja kun en voinut vastustaa kiusausta, tempaisinpa marketin rekiltä vielä pari ihanan kirkasväristä (puoli-ilmaista) paitista ostoskärryymme.

Illalla syömään lähtiessä olikin laitettava jalkaan korkokengät, jotta kantapäillä olisi edes jotenkin siedettävä olo. Keskustan tavaratalosta löysin tuttua kitkerän hajuista tököttiä, jota laitankin yöksi paksun kerroksen töppösiini; eiköhän se vamma siitä aamuun mennessä tokene tällä alkukantaisella aineella. Ja ettei homma menisi pelkästään frouvan hyysäämiseksi, miehellekin löydettiin pari tarpeeksi kookasta paitaa, joilla luulisi pärjättävän loppuloman.

 

 

12.2.2013 klo 21:00 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Eilisiltana turvauduttiin lähikaupan pakastealtaan tarjontaan, kun miehelle ei tullut mieleenkään lähteä iltahuvituksia ja ruokaa kaupungilta etsimään. Kuvan perusteella viattomalta näyttävä jauheliha-spaghettiannos osoittautui sangen tuliseksi, kun sen mikrossa ateriaksi valmistimme. Enpä ole tainnut koskaan syödäkään näin ärhäkkää ruokaa - hyvin olisi voinut mennä hammaslääkärille poskihampaita poistattamaan ilman puudutusta; huulet olivat tunnottomat varmaan puoli tuntia aterian jälkeen. Kyllä täytyy näiden täkäläisten olla rakennettu ihan eri tarvikkeista, kun pystyvät hyvällä ruokahalulla näitä eväitä nauttimaan!

 

 

11.2.2013 klo 21:29 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Täysin uudenlainen päivä! Minä hotellin uima-altaalla, mies sisällä ilmastoidussa huoneistossa. Ei - kyse ei ollut parisuhteeseen roihahtaneesta välirikosta, vaan miehen yön pimeinä tunteina kokemasta raivokkaasta vatsataudista, jonka alkuperä oli ilmeisesti illalliseksi nautitussa salamipizzassa.

Vielä kaiken kukkuraksi illallispaikaksi oli valittu hotelli Hiltonin kulmilla oleva "fiinimpi" pizzeria, kun on loman aikana ehditty ruokailla jos jonkun moisessa kansankuppilassa ja ahmia sisuksiinsa merenelävä poikineen saamatta minkäänlaisia vatsanväänteitä. Taitaapa olla parasta siirtyä takaisin thai-ruokaloihin ja mausteisiin sörsseleihin.

 

 

10.2.2013 klo 21:30 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Olen näihin päiviin asti ihmetellyt ihmisiä, jotka lomallaan päivästä toiseen viettävät aikaa vaan rannalla makoillen. Enpä ihmettele enää. Eihän tässä helteessä jaksa muuta, kuin aamulla pakata rantakassinsa ja hakeutua rannalle, jossa on helpompaa olla vilvoittavassa tuulessa. Vielä kotimaassa suunnitelmissa oli retkeillä ympäristössä, mutta kun seutu on jo aiemmilta reissuilta niin kovin tuttua, ei helteessä talsiminen enää ole jaksanut houkuttaa.

Ihon värikin alkaa huolestuttavasti muistuttaa paikallisten väritystä, onneksi hiusten väri vielä erottaa meidät eurooppalaisiksi turisteiksi.

 

 

9.2.2013 klo 22:11 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Saa nähdä, miten levottomaksi ensi yö muodostuu, kun täällä vietetään vuoden suurinta juhlaa - kiinalaista uutta vuotta ja meno on tietysti sen mukaista. Jo pitkin aattopäivää ovat papatit pitäneet hurjaa meteliään, kun thaimaalaiset ajavat lohikäärmeen vuoden matkoihinsa käärmeen vuoden tieltä.

Pitihän meidänkin uteliaisuuttaan päästä katsomaan, mistä tässä on kysymys. Hotellin edessä odoteltiin puolisen tuntia, että saataisiin tuk-tuk tai taksi. Kun homma näytti mahdottomalta, vaihtoehdoksi jäi vain lähteä tallaamaan liki 30 asteen helteessä kohti kaupungin keskustaa. Hiki virtasi - niinpä päätettiin tyytyä käymään vaan parin kilom

etrin päässä MarketVillagessa ja syömässä iltamarkkinatorin ravintolassa. Siinäpä meille kiinalaista uutta vuotta kerrakseen!

 

 

8.2.2013 klo 20:29 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Voi miten tekee mieli liha-makronilaatikkoa! Törkeesti uskallan olla sitä mieltä, että kotoinen ruoka alkaisi maistua jo näin kolmen lomaviikon jälkeen. Kyllähän tämä thai-ruoka on ollut eksoottisen hyvää, mutta pakko on välillä saada myös länsimaista pöperöä. Lounaaksi onkin rannalla nautittu jo muutamat hampurilaiset ja ranskalaisia perunoita, joihin ei tule kotimaassa sorruttua. Reippaasti olen myös uskaltanut syödä rannan lounaspaikoissa salaattia, majoneesia ja meren eläviä - toistaiseksi mahakaan ei ole niitä protestoinut.

 

 

7.2.2013 klo 21:42 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kun asutaan poissa keskikaupungin vilinästä, on mukavien ruokapaikkojenkin löytäminen työn takana. Suomalaisten "naapurien" vinkistä kokeiltiin noin puolen kilometrin päässä olevan "Sailom"-hotellin illallispöytää. Joka suhteessa onnistunut valinta - pöytä rannan tuntumassa yön aaltojen vaimeaa loiskintaa kuunnellen, elävää thai-musiikkia, hyvää thai-ruokaa ja mukava henkilökunta palvelemassa. Asiakkaiden määrästä päätellen muutkin olivat samaa mieltä paikan tasosta.

Thaimaalaisen uskomuksen mukaan meillä asuu onni talossa, kun huomasin pienen kekon puikkelehtivan huoneiston sisällä. Jos täällä ei talossa ole kekkoa, sellainen hankitaan vaikka ostamalla torilta tuomaan onnea huusholliin. Toivottavasti se raukka pääsi pujahtamaan ulos pation avoimesta ovesta, kun ulkopuolella on enemmän hyönteisiä sen ravinnoksi.

 

 

6.2.2013 klo 21:40 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Voi hyvänen, että vanhakin voi höyrähtää ostelemaan rannalta rantarättejä, vaikka onkin tähän asti pystynyt matkoillaan kääntämään selkänsä moisille hömpötyksille. No nyt on sitten tänään hankittu kiintiö täyteen; kahdet bikinit, yhdet shortsit ja yksi rantamekko.  Helppoahan se bikinien ostaminen olikin, kun koko oli tiedossa - myyjälle annoit vain toivomuksen väristä ja tyttö kipitti hakemaan jostakin tällaiselle uhkealle donnalle sopivaa liivimallia.

Toinen juttu onkin sitten mekon sovittaminen, kun et rannalla voi katsoa vaatteen istuvuutta peilistä - parasta oli turvautua vaan kanssasisarten (ruotsalaisia) hyväksyvään nyökyttelyyn ja luottaa heidän arvostelukykyynsä. Jummi - onhan tämä homma nyt ihan eri maailmasta kotoisin kuin koto-Suomessa!

 

 

5.2.2013 klo 21:07 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Tää niitä iltoja on....  kun kaupungille ei millään jaksa lähteä illallista etsimään. Onneksi tilanteeseen on osattu varautua ja jääkaappiin haalittu aamulenkin varrelta Lotus-Tescosta vararavintoa. Pakastimeen säilöttiin myöhempää käyttöä varten kroisantteja ja tuoretta juustopatonkia. Siispä mies loihti ensiluokkaisista napakoista nakeista, perunamuusista ja sipulikastikkeesta erinomaisen maistuvan illallisen.

Neljä tuntia lähirannalla kirjaa lueskellen ja rantaravintolan munakaslounaalla mukavassa (suomalais-)seurassa höpötellen veivät elimistön voimavarat niin, ettei suihkun jälkeen jaksanut muuta kuin makoilla kotisohvalla ilmastointilaitteen alla ja ahtaa sisuksiinsa jääkaapista raikkaan viileitä hedelmiä.

Onni on täälläkin omistaa oma pieni keittiö!

 

 

4.2.2013 klo 21:10 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Hellepäivän kuumuuteen etsittiin helpotusta merenrannan lempeistä tuulista. Työstä se käy tämäkin itsensä auringossa käänteleminen. Viihdettä rannalla tarjosivat rättikauppiaat, joiden tämän päivän hyvää kaupantekotuuria saatiin seurata, kun venäläiset "naapurimme" innostuivat tinkaamaan rantamekkojen ja shortsien hintoja melko hyvällä englannin kielellä. Itsekin bongasin kauppiaan hengarista hyvät bikinit, joista jouduin kovan tinkaamisen jälkeen pulittamaan 500 batia (12,50 €). Taitaapa ollakin niin, että täällä rannalla onkin se turistin paras tavaratalo, kun vaatekoot on mitoitettu kookkaille "lännen ihmisille".

Vihdoin sain tilaamani sandaalitkin suutarilta, vaikka olin jo melkein menettänyt uskoni niiden valmistumiseen.

 

 

3.2.2013 klo 22:12 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Jos aamulla jalat tuntuvat vierailta, enpä ihmettelisi ollenkaan. Sen verran kovaa touhua oli tämän aamuinen taivallus rantaa pitkin Takiabiin. Eihän matkaa ollut kuin vähän alle 4 km, mutta kun ainakin kilometrin matka jouduttiin kahlaamaan polvia myöten vellovassa aallokossa, se olikin jo suoritusten suoritus.

 

Rauhallinen rantapäivä sunnuntaipäiväänsä viettävien thaimaalaisten rannalla. Lounaaksi mausteista Tom Yam-keittoa riisikupposen kera. Meressä uidessa joku meduusa (?) kosketti käsivarteen aiheuttaen muutaman kutiavan näppylän. Eipä hätää - mukana laukussa aina kulkeva Hydrocortison-salva taltutti pienen vamman. Pieni thai-poika tuli valittamaan samaa vammaa vanhemmilleen läheiselle punkalle - hänellekin tarjosin avun samaisesta tuubista.

 

 

2.2.2013 klo 21:47 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Linja-autossa on tunnelmaa! Vaikka taksikyyti täällä on todella halpaa, me on haluttu taittaa matkoja paikallisbussilla - ja juuri tuon mainion tunnelman takia. Siinä sitä körötellään täpötäydessä ajoneuvossa niin turistit kuin paikallisetkin ja hyväntuulinen herja lentää. Kyytiin voit nousta tai poistua missä tahansa matkan varrella. Eikä hintakaan ole kovin tyyris - 10 - 15 batia (n. 0,30 €) kaupungin sisällä liikuttaessa. Tuntuu, ettei kuskilla ole minkäänlaista rajaa kyytiin otettavien määrässä; viimeiset roikkuu kiinni "takalaudassa kuin apinat. Mitähän Suomen liikenneviranomaiset tykkäis tästä hulvattomasta menosta?

 

Pranburgin bussi kulkee ihan

kotioven läheltä

Pikkuisella "vihreällä" pääsee keskustaan ja Tagiapiin 10 minuutin välein.

 

1.2.2013 klo 21:36 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kun turistit makoilee päivisin rannoilla, eivätkä ole rahojaan kuluttamassa kauppakujilla, on kauppiaiden tultava rannalle tavaroitaan esittelemään. Siinä lipuu aurinkovarjon alla silmiään raottelevan ohi kauluspaitaa, shortsia, mekkoa, hametta, huivia, kelloja, koruja, hedelmäkoria, rantaharjaa ja jos jonkinlaista evästä.

En yleensä näitä ihanuuksia jää ihmettelemään, mutta olin siipalle jo alkulomasta todennut, että kun vastaan kävelee sähkönsininen mekko, sen heti omakseni poimin. Tänään se sitten tapahtui; sovitus ja hinnan tinkiminen veivät kalliista turistin ajastani vain noin minuutin. Miehen kukkaro laihtui 200 batilla (5 €) ja nyt olen uuden sinisen koltun omistaja.

 

 

31.1.2013 klo 22:03 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Vihdoin jaksettiin muutaman "kotinurkissa" vietetyn illan jälkeen raahata itsemme illalliselle kaupungin keskustaan. Kyllä kannatti! Herkullisen thai-aterian lisäksi saatiin nauttia mukavasta illallisseurasta, kun viereemme istui nuori pariskunta, joka kertoi tulevansa Koreasta. Eivät he aasialaisia olleet, vaan toinen oli kotoisin Jenkeistä ja toinen Etelä-Afrikasta. Puolitoista tuntia vierähti kuin siivillä, kun oltiin niin kiinnostuneita toistemme eksoottisista taustoista.

Suomalaista itsetuntoa kihelmöi, kun he oma-aloitteisesti  kehuivat suomalaista koulutuksen tasoa, josta ovat opettajina saaneet erinomaisen käsityksen. Oma maailmankuvammekin taisi siinä ihan pikkuisen piirun verran laventua!

 

 

30.1.2013 klo 21:30 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kosteus tekee hipiälle hyvää!!!!  Toivottavasti! Ainakin naama on märkänä melkein koko ajan ja lisäksi taivaalta tihuttaa aika ajoin lämpimän suloista vettä. On se ihme, ettei se täällä tunnu harmitavan juuri lainkaan, kun välillä sentään aurinkokin ilmestyy pilvien raosta kuivattamaan tienoota. Jaksaapahan tällaisella puolipilvisellä ilmalla tallustaa kaupungissa paremmin, kuin paahtavassa helteessä.

Kiireettömässä allakassa luki tälle päivälle "suutarikäynti". Se kiire taitaakin olla siellä suutarin verstaassa, kun eiliseksi luvatut uudet käsintehdyt sandaalit olivat vielä tänään "vaiheessa". Vaikeaa on uskoa, että ne valmistuisivat vielä ensi perjantaiksi, niin kuin siellä nyt luvattiin. Onneksi meillä on aikaa odottaa vielä yli kaksi viikkoa!

 

 

29.1.2013 klo 22:25 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Joskus kaikki ei vaan mene niin kuin itse herätessään päivän kulkua suunnittelee. Eipä tuosta nyt täällä lomaillessa joutilaana kannata hernettä nenäänsä vetää - eletään sitä mukaa, kun tilanteet niin vaatii.

Eipä mennyt eilisillan synttäri-illallinenkaan ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Aamu valkeni pilvisenä ja aamiaista saatiin nauttia patiolla sateen raikastamassa ilmassa. No sadehan ei täällä tahtia paljon haittaa, kun lämpöä on kuitenkin reilusti yli meikäläisen hellerajan. Hyvää sade teki puutarhan kasveille ja sateen jälkeen lintujen konsertti oli todella vaikuttava.... ja ne tuoksut.....

Suorastaan mukavalta tuntui taivaltaa keskikaupungille raikastuneessa ilmastossa, josta heikosti tihuttava sade pakotti meidät kuitenkin palaamaan "bussilla" takaisin hotellille. Aiottu illallisreissu keskustaan thai-aterialla päätettiin jättää tekemättä ja kokkailla kotona yllätys-eksoottista ruokaa.

 

 

 

28.1.2013 klo 18:10 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Eipä tanssahtele rouva näillä koivilla tänään, vaikka synttärikekkerit onkin! Eilinen jyrkkä portaikko temppelialueelle pisti pohkeet lujille ja tänään onkin askellus sitten ollut yhtä ankan marssia. Totutusti helteet alkavat myös vaikuttaa nilkkoihin, joten oikein on soman näköiset elefantin töppöset, millä köpöttelin ostoskeskukseen pilvistä päivää lorvimaan. Yöpöydällä odottaakin edelliseltä Thaimaan-reissulta talteen jääneet nesteenpoistopillerit - en niitä nyt uskalla ennen iltarientoja napata, ettei kaupungilla tarvitse jalat ristissä vessaa  etsiskellä. Muutoinkin syntymäpäivää vietetään rauhallisen arvokkaasti, niin kuin vanhan rouvan tulee ikänsä muistaen tehdäkin - ajetaan pirssillä keskustaan ja syödään kunnon pihvit saksalaisessa kuppilassa.

 

 

27.1.2013 klo 22:36 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Luvassa oli tälle aamupäivälle pilvinen ilma, niinpä päätettiin lähteä Takiabiin temppeleitä tutkimaan. Pilviä olisi tosiaankin kaivattu ilmanalaa viilentämään. Nyt taitaa olla niin, että netin sääennusteiden lukeminen on pelkkää ajankulun viihdettä. Jo kolmena päivänä alueelle on luvattu sadekuuroja, mutta yhtään vesipisaraa ei taivas ainakaan meidän pään yläpuolelta ole päästellyt. Kyllä ne vesipisarat lähinnä oman nenän päästä tipahtelee, kun yli kolmenkymmenen asteen helteessä muutaman kilometrin lenkkeilee.

Toivottavasti sääennuste satuilee huomisenkin kohdalla, kun ovat povanneet runsaamman puoleista vesisadetta - tai sitten on mentävä sontikkaostoksille.

 

 

26.1.2013 klo 21:36 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Meilläpä on oma pieni puutarha, jonne pääsee tepastelemaan patiolla olevasta takorautaportista. Kovin monta neliötä suuruudeltaan ei tuo maakaistale ole, mutta vihreä pensasaita ja eksoottiset kukat antavat kodikkuutta patiolla istuskeluun.

Illalla ei kuitenkaan tee mieli tuolla patiolla istuskelemaan, kun se samainen puutarha antaa asumuksen pienille hyttysille, jotka lähtevät pimeän laskeuduttua etsimään syötävää mehevästä valkoihoisesta turistiparasta.

Makuuhuoneessa sähköinen hyttyskarkotin (spiira) yrittää pitää vainolaiset loitolla ja eilisiltana hankittiin vielä lisäksi hyttyssumute, jolla nurkissa piileskelleille annettiin lähtö autuaammille metsästysmaille.

 

 

25.1.2013 klo 21:15 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Päivän pelastus / kukin tavallaan lähtö autuaammille

Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä! Kun otat maapallon toiselle puolelle kainaloosi pienen lätyn, voit siellä sitten rennosti makoilla mukavalla vuoteella ja katsella "Pirunpeltoa, Matkaoppaita, A-studiota..." ihan kuin kotisohvalla.  Joku voi ajatella, että on tyhmää lähteä tuhansien kilometrien päähän suomen tellkariohjelmia tuijottamaan, muta kun on päivän riekkunut rannoilla tai ostoksilla ja raahannut itsensä sen jälkeen seitsemän aikoihin illalliselle, ei ajatus olekaan enää hassumpi. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin saada turvonneet nilkkansa vaakatasoon ja lepuuttaa myös aivojansa suomenkielisellä viihteellä.

 

 

24.1.2013 klo 21:36 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Voi elämän keveys!!  Voiko ihmisellä helpompaa olla, kuin makoilla ihanalla aurinkoisella rannalla apupoikien palveltavana. Tänään lepäiltiin Tagiapissa huippurannalla, jossa aurinkotuoleissa oli jopa hienot röyhelötyynyt turistiparan ruhon oloa helpottamassa. Apupojat juoksuttivat janojuomaa varjon alle ja kävivät aika-ajoin harjailemassa tuolille pöllynneitä hiekanjyväsiä ja auringossa makoilijan hiekkaisia jalkateriä. Voiko elo enää helpommaksi muuttua?

 

 

23.1.2013 klo 21:32 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Eipä älynnyt vanha rouva taaskaan eilen suojautua tarpeeksi auringolta, joten tänään olikin sitten ostospäivä Market Villagessa. Ja voi tuhannen tullimmaista, miten perhanan alentavaa tuo vaatteiden sovittaminen täällä voikaan olla. Oikein mukavan näköisiä shortseja hypistelin Lotus/Tescon naistenosastolla. Kokoakin löytyi XXL.ää, mutta en vaivautunut edes sovittamaan - näillä kun on ihan erilainen käsitys XXL-koosta. Onhan se selvää, että suurikokoisia thai-tyttöjä voisi laittaa kolme meikäläisen 176 cm:n runsasvartaloiseen nahkaan. No kyllähän hätä keinot keksii, siispä miesten osastolle shortseja sovittelemaan! Voiko nolompaa olla - eihän sielläkään ollut pohjolan tytölle sopivia housunpuntteja. Aiheeseen kyllästyneenä vaihdettiin maisemaa syömispuolelle, mutta mutta.... matkalla loikkasin sisään yhteen miesten liikkeeseen, jossa avulias myyjätyttö taikoi jostain sopivat shortsit. Siitä niin ilahtuneena olikin mukavaa mennä viereiseen kuppilaan hampurilaiselle, kun niissä shortseissakin oli nyt sen verran varaa muutamalle vyötärön lisäsentille!!!

 

 

22.1.2013 klo 22:12.(Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Ensimmäisen aamun noin viiden kilometrin taivallus Tagiabin rannan päähän olisi voinut tuntua mukavalta lämpimässä aurinkoisessa aamussa kotimaan pakkasten jälkeen - niin, olisi voinut tuntuakin ilman tuota jo ennalta arvattavaa vatsanväännettä, joka liikunnalla on tapana aiheuttaa. Ymmärrän hyvin, että moni jättää jopa reissaamisen tuon ihmiselle luonnollisen tarpeen takia. Jotenkin tuosta taipaleesta selviydyin hikeä puskien ja hammasta purren Sakain rannalle, jossa pääsin viimein livahtamaan vessaan. Mikä helpotus!

Sakain edelliskerran reissullamme toivomat suomenlippu ja salmiakkikossu saatiin kuin saatiinkin siten toimitettua rannan isännälle.

 

 

21.1.2013 klo 20:33.(Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kylläpä ei tuo kunto ole enää niin kuin nuorempana! Kymmenen tunnin yölento ja sen päälle kolmen tunnin automatka imaisi vanhuksesta mehut, vaikka koneessa onnistuikin nukkumaan muutaman tunnin. Pari kilometriä jaksettiin vielä kauppaan taivaltaa ruoka- ja juomavarastoa täydentämään, mutta takaisin piti tulla paikallisbussilla. Suunniteltua illallisretkeä Hua Hinin keskustaan ei jalat enää suostuneetkaan kantamaan. Niinpä mies käväisi lähikaupassa hakemassa valmismikroateriat, jotka juhlallisesti parvekkeella nautittiin. Loistava aloitus lomalle!  Tästä selviää vain kunnon piiiiiiiitkillä yöunilla!

   
 

Thaimaa-sivut

 

Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia, tietoa paikkakunnittain....

 

 

Mitä matkalle mukaan

 

 

 

Tunnisteet: matkakertomus Thaimaa, Thaimaan matkakertomuksia, Thaimaa blogi, Thaimaan matka, Thaimaa kuvia, kokemuksia Thaimaasta, Hua Hin matkakertomus, Hua Hin blogi, Hua Hin kuvia, matkakohde Hua Hin,