EtusivulleHua Hin-sivulleMatkailun valikkoonOmat reissut-sivuBlogi-sivulle

 
 
 
 
 
 

Tammikuu 2019

Tammikuu 2018

Tammikuu 2017

Tammikuu 2016

Tammikuu 2015

Tammikuu 2014

Tammikuu 2013

Marraskuu 2011

Marraskuu 2007

Kaikki Thaimaan matkani

 
 
 
 
 
 
 

Matkakokemuksia Hua Hinistä

 

Thaimaa - Hua Hin

Joulukuu 2019 - helmikuu 2020

Bigin sivulle

 
 

26.2.2020

Ihan tavatonta, mitä maailmalla jylläävä coronavirus aiheuttaa matkailuun. Koskaan aiemmin ei olla selvitty niin pikaisesti Bangkokin lentokentän rutiineista kuin eilen. Kun oli etukäteen tehty lähtöselvitys netissä, päästiin palvelutiskille jättämään laukut ilman mitään jonotusta. Samoin kävi myös turvatarkastuksessa. Käsittämätöntä - aina niin ruuhkaisella kentällä oli vain harvakseltaan matkalaisia. Ainakin kiinalaisten turistien määrä on romahtanut, kun heiltä vaaditaan viruksen takia lääkärintodistus maahan saapuessa.

 

Kun kone lähti vasta yhdentoista aikaan illalla, oltiin toiveikkaita, että osattaisiin nukkua monen tunnin yöunet. Turha toivo! Parin tunnin torkkujen jälkeen heräsin siihen, että turbulenssi ravisteli konetta, eikä siinä viuhomisessa uni tullut silmään. Välillä oli pienen hetken rauhallisempaa, mutta sitten voimakas ravistelu alkoi aina uudelleen ja sitä jatkui varmaan parin tunnin ajan. Eipä olla koskaan aiemmin oltu samanlaisessa rodeossa.

 

Nyt ollaan tyytyväisinä omassa pesässämme, kun päästiin maailman turuilta kotiin ennen kuin coronavirus pistää Aasian vielä pahemmin sekaisin.

 

 

 

 

25.2.2020

Se oli sitten siinä - tämän vuoden Thaimaan loma! Tänään yritetään vielä viettää päivää leppoisasti täällä Hua Hinissä kello 16 asti, jolloin taksi tulee noutamaan meitä ja kiidättää Bangkokkiin Suvarnabumin lentokentälle. Yön aikana siirrytään sitten ihan toisenlaisiin tunnelmiin.

 

Eilen käytiin rantabaarissa hyvästelemässä Naa ja Too. Illalla hurautettiin lavataksilla syömään vielä kerran Arjan, Arin ja Nathalakin kanssa.

 

Päivänkuvat

 

 

24.2.2020

Monta aamua on vesi ollut rannassa niin korkealla, ettei aamulenkille ole sinne voinut mennä. Eilen käväistiin rannassa toteamassa tilanne ja käveltiin sitten pääkatua niin pitkälle, että voitiin käydä kurkkaamassa "takapihan" puolelta Na'an kuppilaa, jossa apupoika Too oli jo työntouhussa.

 

Iltapäivällä vietettiin rannalla pari tuntia ja käveltiin vielä viimeistä kertaa "heinähattuun" lasilliselle, kun meri oli armollisesti vetäytynyt kauemmas ja jättänyt tilaa lenkkeilijöille.

 

Viimeisellä yhteisellä illallisella istuttiin Arjan ja Arin kanssa "Hua Hin Kitchenissä" riisiannosten ääressä.

 

Päivänkuvat

 

 

22.2.2020

Kotimaa alkaa siintää jo mielessä, kun lomaa on enää muutama päivä jäljellä. "Loma" lienee hiukan liioiteltu ilmaus, kun en malta pysyä pois fläppäriltä ja teen töitä päivittäin useita tunteja. Loma lienee tehnyt nyt tehtävänsä ja tätä eksoottista elämää on saatu nauttia kyllikseen. Jotain siitä kertoo se, että illallispaikkakin valitaan mieluummin kodin läheltä, eikä erikoisia elämyksiä viitsitä lähteä hakemaan. Eilen päivällä suunnittelin, että hurautetaan illalla tuktukilla kaupunkiin ja mennään syömään yötorille. Kun sitten ilta koitti, ei haluttukaan poistua "kotinurkilta", vaan käppäiltiin Sipille (Happy pig) syömään. Hyvä valinta - BBQ-vartaat oli ihan erinomaiset.

 

Lean ja Ekin kanssa on sovittu, että mennään tänä iltana meidän läksiäisillalliselle tanskalaiseen "Pikku merenneitoon".

 

Päivänkuvat

 

20.2.2020

Helteinen helmikuu - iltapäivisin ei tee mieli tuonne kuumille kaduille kuin pakosta. Ja pakkohan sinne on muutaman kerran viikossa mennä, kun aamiaistarvikkeita on hankittava. Iltapäivisin onkin mukavaa kävellä merenrannassa, kun laskuvesi on tehnyt rannasta melkein lentokentän kiitoradan levyisen.

 

Toissailtana oltiin syömässä Arjan ja Arin kanssa Hua Hin Kitchenissä, jonka äyriäispizza on mielestäni ihan parhaita näillä kulmilla. Eilisiltana oltiin syömässä Annukan ja Markun kanssa Grand Hotellin ulkoilmaravintolassa, jossa istuttiin myös pari vuotta sitten samalla porukalla - rauhallinen ja mukava paikka viettää iltaa. Illan päätteeksi käppäiltiin vielä San Paulon iltatorilla.

 

Päivänkuvat

 

18.2.2020

Mitä ihmettä? Olipa outo näky, kun aamulla avasin verhot.Taivas meren yllä oli tummien pilvien peitossa. Eipä ole moista sattunut vielä koko loman aikana. Siitä huolimatta aamulenkille lähdettiin, mutta ei rannalle, kun nousuvesi ja tuuli ovat kuitenkin kaventaneet rannan miltei olemattomiin. Tunnin käppäilyn aikana taivaalta tipahteli vain muutama harva pisara, joten kastumatta ehdittiin lenkki heittää ja mielyttävämpääkin oli kulkea, kun lämpötila oli vain 28 astetta.

 

Pilvisenä pysyi päivä, joten ensimmäistä kertaa voitiin pitää huoneiton verhot auki. Paksujen verhojen merkityksen oivaltaa täällä, kun päivällä aurinko kuumentaa ikkunalasitkin, vaikkei niihin ihan kohtisuoraan paistakaan.

 

 

16.2.2020

Ystävänpäivä näyttäytyy täälläkin kauppojen rekvisiitassa - kovin on vaaleanpunaista ja hempeää, nalleja ja ruusuja. Kukkakauppa Soi94-kadun varrella pursusi ihania kukkakimppuja, kun siitä ohi kuljettiin illalliselle Patin kuppilaan, jonne Lea ja Eki tupsahtivat meille seuraa pitämään.

 

Nyt on iltapäivisin tilaa rannalla mahtavasti, kun laskuveden aikaan ranta repeää "kiitoradaksi". Ystävänpäivänä rannalla tuuli niin navakasti, että iltapäivän lenkki jätettiin väliin, mutta eilen siellä olikin mukavaa taivaltaa leveää rantakaistaa.

 

Astan ja Markun kanssa oli sovittu eilisillaksi lähtöillallinen Moon Smile ravintolaan, he kun ovat poistumassa kotimaahan ja jättävät meidät tänne vielä pyörimään. Lähtömaljoja juotiin Maitai-baarissa.

 

Päivänkuvat

 

14.2.2020

Jos on tukahduttavan kuumaa kaduilla, niin rannalla helpottaa. Eipä tullut hiki otsalle eilen, kun kirjaa siellä lueskelin - kova tuuli piti siitä huolen.

 

Ystävät oli kutsuneet meidät "Sulon päivän" kekkereihin (Arin synttärit) ja tarkoitus oli, että niitä vietetään uima-allasalueella, joka on heidän asumuksensa "katolla". Eihän sinne altaalle voinut tarjoomuksia viedä, kun tuuli niin kovaa puhalteli. Mukavasti saatiin ilta kulumaan sisätiloissakin, kun nautittiin Arjan loihtimia tarjoomuksia ja Natalakin mainioita katkarapuja. Kiitos hauskasta illasta Arja, Ari ja Natalak.

 

Päivänkuvat

 

 

13.2.2020

No nyt ne helteet rantautuivat tänne Hua Hiniin. Eilen sääennuste kertoi, että lämpötila on +32 astetta, mutta tuntuu kuin olisi 40 astetta. Kyllä, kyllä - siltä se todella tuntui, kun iltapäivällä oli mentävä Soi94-kadulle pyykkejä noutamaan. Samalla reissulla mies pistäytyi parturissa, jossa sentään tuuletin helpotti tukalaa oloa.

 

Eikä iltakaan tuonut helpotusta tilanteeseen, kun lämpötila pysytteli 30 asteen tuntumassa. Hiusten juuret ja vaatteet märkinä istuttiin illallisella Astan ja Markun kanssa Father Teo's Irish Pubissa, jossa illan viihteestä piti huolen paikallinen Beatles-bändi. Kuumaa oli, kun paikka oli täpötäynnä väkeä.

 

 

 

12.2.2020

Vedenpaisumus - no ei ihan nyt sentään. Toissapäivänä katosta alkoi tippumaan vettä, jonka huoltomies sai loppumaan. Asunnon omistaja ilmoitti, että teknikko tulee seuraavana päivänä vielä tekemään jotain ilmastoinnille. No eihän sitä sitten eilen näkynyt, vaan tänä aamuna hän sitten touhusi ilmastointilaitteen kimpussa pari tuntia. Tunnin päästä hänen lähdettyään katonnurkasta alkoi taas vuotaa vettä, joka kiihtymistään kiihtyi ja tiputteli iloisesti sankoon, joka vuotokohtaan laitettiin.

 

Saa nähdä, mitä tästä tuleekaan - ilman ilmastointia ei täällä voi elää, kun lämpötila huitelee 30 asteen paremmalla puolella! Yöstä tuleekin sitten hauska, jos vikaa ei saada korjattua. Joutuuko kesken unien nousemaan ylös ja kippaamaan veden täyttämän sankon viemäriin?

 

Eilen illalla ajateltiin pistäytyä ihan pikaisesti syömässä Patin paikassa, kun sinne ei ole niin kovin pitkä kävelymatka. Sielläpä onkin tiistaisin joku musiikkiesitys ja paikka viimeistä tuolia myöten varattu, vaikka pöytiä ja tuoleja oli runsaasti lisätty. Siitä käveltiin pienen matkan päähän "Pikku merenneitoon", jossa sattumalta törmättiin Leaan ja Ekiin. Eipähän tarvinnut nauttia pelkästään toistensa seurasta ja kahdestaan illastaa.

 

 

 

11.2.2020

OHO - aamulenkki merenrannassa jäi eilen haaveeksi - aallot huuhtoivat niin korkealle rantapenkereeseen, ettei sinne  rantaan ollut menemistä.

 

Umpisuolileikkauksesta toipuva Lea viestitteli, että on nyt niin hyvässä kunnossa, että yhteiselle illalliselle voitaisiin mennä. Paikaksi valittiin vietnamilainen Ga Hanoi-ravintola, jonne mentiin nyt ajoissa, ettei jäädä rannalle ruikuttamaan, niin kuin edellisellä kerralla.

 

Siitäpä me sitten lähdettiin tallustamaan kohti kotia, mutta voi - päästiin Ray's Placen kohdalle ja jotenkin kummasti se portti meidät sisään tempaisi. Hienosti saatiin vielä paikatkin, vaikkei niitä oltu etukäteen varattu - Ray sieltä syöksähti meitä tervehtimään ja järkkäsi pöydän ihan esiintymislavan eteen. Mahtava ilta - mahtava musa!

 

Päivänkuvat

 

 

10.2.2020

Helteisiä ovat nämä tropiikin päivät. Aamulenkkeilytkin on viimepäivinä tehty merenrannalla, kun siellä edes hiukan tuuli henkäilee. Tuonne kuumille kaduille mennään päiväsaikaan vaan ihan pakosta, kun aamiaistarvikkeita on käytävä hankkimassa. Onneksi lämpötila laskee iltaisin vähän alle 30 asteen, jolloin on lähdettävä illallispaikkaa etsimään.

 

Perjantai-iltana oltiin niin reippaita, että jaksettiin kävellä Ga Hanoi-ravintolaan illallista tavoittelemaan. Turha luulo - paikka oli niin täynnä, ettei me enää sinne mahduttu vaan jouduttiin siirtymään viereiseen Pung Plui-ravintolaan.

 

Lauantai-iltaa vietettiin kotoisasti ihan vaan omassa pesässään, jossa mies loihti meille herkkuaterian riisistä, jauhelihasta, sipulista ja kesäkurpitsasta - päälle vielä Cambellsin herkkusienikastike ja suussasulava herkku oli valmis. Tätä herkkua voisi valmistaa jatkossa myös kotona.

 

Eilisiltana matkattiin pirssillä cityyn, jossa oltiin syömässä ruotsalaisessa ravintolassa Astan ja Markun kanssa. Jälkkärit juotiin perinteisesti Maitai-terassilla.

 

Päivänkuvat

 

7.2.2020

Kun leivät oli loppu huushollista keskiviikkona, eikä tuonne helteisille kaduille tehnyt mieli lähteä niitä pyydystämään, tallusteltiin leveää rantakaistaa pitkin lounaalle "Heinähattuun" (rantaravintola Chansawang). Kun ei haluta syödä valkeita vehnäsämpylöitä, on kunnollisen leivän löytäminen hiukan haasteellisempaa. Eilen löydettiin Market Villagen leipomosta tummaa leipää, mutta olipa leivän hinta tähän astisista huikein - 190 bathia eli hiukan alle 6 euroa.

 

Samalla reissulla pyörittiin Arjan ja Natalakin kanssa pohjakerroksen mekkokaupassa, josta mukaan tarttui sininen pikkumekko, jota en ole vielä edes sovittanut. Kaikista kätevin on rannalle mennessä bikinien päälle kietaistava pieni, ohut huivi tai pareo - niillä pärjää päivisin.

 

Päivänkuvat

 

5.2.2020

Kyllä on erilaisia nämä Thaimaan hyttyset, kuin meillä siellä pohjolassa - ei kuulu, eikä näy, mutta jättävät iholle sellaiset paukamat, joita saa paranella ainakin viikon. Toissailtana en muistanut töhriä sääriä hyttysmyrkyllä, kun lähdettiin syömään Hua Hin Kitcheniin ja eikös heti pöytään istahdettua alkanut jalat kutisemaan. Taisi tarjoilija nähdä kun siinä kutisevana venkoilin ja kiikutti heti karkotepullon oloa helpottamaan.

 

Eipä vaivanneet hyttyset eilisiltanakaan, kun oltiin Pasaja-aukiolla syömässä Shangin torilla. Väkeä oli kokoontunut sankoin joukoin kuntelemaan ja katselemaan Thaimaan Elvistä. Musiikki pauhasi liiankin kovaa, niin että pitkässä pöydässä ystävien kanssa istuen joutui seurustelemaan huutamalla. Verrattoman hyvää oli pottumuusi ja ribsit, joita syötiin muovihanskat kädessä - eipä sotkeutuneet sormet sianrasvasta.

 

Päivänkuvat

 

3.2.2020

Onkohan se tämä helle, kun tekee olon niin veteläksi. Pienikin homma vaatii ponnistelua, että sihen jaksaa ryhtyä. Jopa bikinien ostaminen rannalta on ollut eiliseen saakka niin vaikeaa. Eilen bikinikauppias sai kuitenkin huomioni kiinnitettyä, kun reunimmaisena kaupusteltavissa keikkui aniliininpunainen ihanuus. Ensin aioin kieltäytyä, mutta jostain ihmeestä sain sen verran kipinää, että kauppias pääsi esittelemään tuotteitaan. Ja kun kerran kauppoihin oli ryhdytty, ostinpa toiset samanlaiset tuurkoosina. Nyt sekin homma on pois päiväjärjestyksestä.

Illalla oltiin syömässä Arjan ja Arin kanssa "pikku merenneidossa" (Mamma Toy's) Soi 94-kadulla. Aiemmin on paikassa käyty pari vuotta sitten ja ihme - henkilökunta selitti, että he muistavat meidät! Sinne mennään vielä  uudelleenkin syömään haudutettua kalaa remulaadikastikkeella ja katkaravuilla. Todella herkullista!

 

 

2.2.2020

Auts! Kovin on rankkaa jaloille tuo kaduilla kulkeminen. Viime yönä heräsin siihen, että vasen kantapää alkoi oireilemaan. Niinpä ei lähdettykään tänä aamuna aamulenkille tuonne kaduille, vaan suunnistettiin merenrantaan, jossa käveltiin paljainjaloin joustavaa hiekkarantaa. Eilen mittariin karttui yli kymmenen kilometriä, kun aamulenkin lisäksi oli lähdettävä vielä Market Villageen nettikorttia uusimaan. Jokunen askel tuli lisää myös illalla, kun oltiin cityssä illallisella Astan ja Markun kanssa. "Gordon blööt" vetäistiin Heidillä - todella herkullisia olivat, juuston määrässä ei ollut säästelty. Lauantai-illan ratoksi istuttiin vielä Maitaissa, jossa meitä viihdytti puheenpulputuksellaan tuttu tarjoilija Bow.

 

Päivänkuvat

 

31.1.2020

Siinä ne nyt sitten ovat - uudet Ecco-sandaalit, jotka löysin Bluportin myymälästä. Olivatkin ainoat, jotka kokonsa puolesta frouvalle sopivat - juu, on siinä valinnan varaa; ota tai jätä!

 

Keskiviikkona rantatuolissa ajanviete oli minimissään, kun Loirin elämänkerta tuli kahlattua loppuun, eikä mukaan tullut otettua muuta luettavaa. Niinpä illalla suunnistettiin syömään Finn Cafehen, jonka kirjastosta mukaan tarttui pari kirjaa. Ruokakin oli erinomaista, isännän suosittelemaa 6 tuntia uunissa haudutettua ankkaa. Pisteenä ii:n päälle elävää musiikkia.

 

Eilen oli sovittu Astan ja Markun kanssa Raylle jazzeihin menosta. Illallisen alkupaloja nautitiin meillä ennen varsinaista illallista italialaisessa ravintola White Crownissa, joka on uusi kuppila vastapäätä  Ray's Placea. Siitä ohikulkiessa on ihmetelty, kun paikka on miltei aina tyhjänä. Nyt syykin valkeni meille - hintataso ihan liian korkea näille kulmille. No pizzat siellä nyt kuitenkin vetäistiin.

 

Ray's Placessa meno oli edellisten vuosien mukainen - hyvät solistit ja hauska norjalainen DJ. Ray esiintyi taas entisenlaisenaan velikultana.

 

 

Päivänkuvat

 

 

29.1.2020

Kiitokset kaikille syntymäpäivääni eilen muistaneille. Rauhallisesti juhli tämä vanhus vuosittaista merkkipäiväänsä. Poikkesihan päivä sentään jonkin verran normaalista päiväjärjestyksestä - aamulla käytiin aamiaisella Soi-94:n varrella leipomon kuppilassa, josta käveltiin Market Villageen ostoksille.

 

Ei tullut lahjaksi timantteja! Paljon arkisempaa lahjaa oli tarkoitus mennä hankkimaan. Viime vuonna ostin täältä Eccon myymälästä sandaalit, joihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Nykyisillä Eccoillani on taitettu nyt matkaa sen verran, että uusille vastaaville olisi tilausta. Eipä löytynyt myymälää enää tutuilta käytäviltä. Lahja on vielä siten hankkimatta, mutta ehkä Bluportista löydetään myymälä - eri asia on löytyykö sopivat sandaalit.

 

Illanvietto aloitettiin jo klo 18, kun kiivettiin hissillä Hiltonin 17. kerrokseen Sky Baariin perinteiselle synttäridrinkille. Kreikkafanina halusin synttäriateriaksi fetaa, tzatzikia ja kanavartaita. Maitaissa hörpättiin vielä illan päätteeksi jälkkärit.

 

 

Päivänkuvat

 

28.1.2020

Vaihtelua normaalin päivän rutiineihin - pirssillä päräytettiin Takiabin rannalle päivää viettämään tutun suomalaisporukan seuraan. Mukavaa oli pulputtaa äidinkielellään isossa seurueessa ja päivä kului ihan yhdessä hujauksessa.

 

Nyt näyttää siltä, että aamupäivisin rannalla on siedettävää, mutta iltapäivällä tuulen noustua melkoisiin lukemiin, ei olo tunnu kovinkaan mukavalta, kun hiekka pöllyää pistellen ihoa ja ratisee hampaissa. Nyt sen ymmärtää, miksi arabeilla (miehillä) on kasvot peittävä, turbaania muistuttava litham-päähine.

 

 

26.1.2020

Monta päivää on toivottu, että edes jonkinmoinen tuulenvire tulisi rannalle oloa helpottamaan - no nyt se tilauksessa ollut tuuli sitten eilen tuli. Eihän sitä ihan tuollaiseksi ollut toivottu. Tuuli puhalsi sellaisella voimalla, että siellä tuulenriepotuksessa tunsi itsensä ihan hiekkapuhalletulta möykyltä. Eipä tarvinnut pyyhkiä hikeä otsalta, kun siinä tuulessa rannalla istuttiin.

 

Illalla hypättiin Arjan ja Ollin kanssa pirssiin ja hurautettiin "rottabaariin" pippuripihville. Mistähän tuokin kuppilan haukkumanimi tullee, kun sen oikea nimi on Oy-restaurant, joka oli aiemmin tuossa meidän ravintolakadulla, mutta muutti muutama vuosi sitten Soi88-kadulle. Ollin kotiinläksiäisiä jäätiin vielä viettämään "Lanla-baariin", jossa viihdyttiin ohi vanhusten nukkumaanmenoajan.

 

Päivänkuvat

 

 

25.1.2020

Mistä ihmeestä tänne on nyt hyönteiset ilmestyneet? Ei niitä oikein silmin ja korvin havaitse, mutta niiden olemassaolosta kertoo kehossa kukkivat paukamat, joita kutittaa niin maan pirusti. Eikä paukaman ilmestyminen ole mikään pikku juttu - siinä se oireilee iholla monta päivää. Pakarassa punoittava ampparin pistoskaan ei ole vielä kovinkaan paljon parantunut, vaikka pistosta on kulunut jo neljä päivää. Hydrokortinoonivoide tai tiikeribalsamikaan ei näihin paukamiin tehoa. Eilen hankittiin sumutettavaa hyttysmyrkkyä tilannetta helpottamaan.

 

Kiinalaista uuden vuoden aattoa vietettiin cityssä ja käytiin syömässä "gordon blööt" Jasminesissa Astan ja Markun kanssa. Jotenkin vaisu oli tunnelma siellä Hiltonin nurkilla, vaikka etukäteen luultiin, että melu ja melske tulee olemaan valtava.

 

Päivänkuvat

 

 

24.1.2020

Nyt se kiinalaisten invaasio on alkanut. Kun oltiin eilisiltana syömässä Hua Hin Kitchenissä, meitä länsimaalaisia oli vain muutama koko ravintolassa. Siinä meidän ympärillä kiinalaisperheet söivät puikoilla nuudeleita, joita porisi padoissa heidän pöydissään. Tänään on kiinalaisen uuden vuoden aatto, jota juhlimaan tänne saapuu massoittain kiinalaisia.

 

Mielenkiinnolla lähdettiin tänä aamuna aamulenkille katselemaan thaimaalaisten valmistautumista uuteen vuoteen. Edellisten vuosien perusteella tiedettiin odottaa värikkäitä ruokapöytiä, joita jumalille katetaan joka puolella. Autot ja mopot koristellaan kirkasvärisillä kukkasilla. Papatit paukkuivat jo aamuvarhaisella Soi94-kadulla, kun siellä kuljettiin tutuilta kauppiailta hankintoja tekemässä - mangoja hedelmäkauppiaalta, grillattuja kanankoipia aamiaiselle ja haettiin puhtaat pyykit pesulasta.

 

"Kotikulmilla" on nyt pysytty uskollisesti, kun edellisenä iltanakin käytiin syömässä Patilla, jonne seuraksi tupsahtivat Lea ja Eki. Hyvissä ajoin iltaa on laittauduttu punkkaan, jossa on katsottu fläppärillä "puoli seiskoja", jotka on syystä tai toisesta jääneet aiemmin katsomatta.  Uutisaamujakin pääsee katselemaan ja Yle-Areenasta yritetään löytää iltaan viihdettä.

 

 

Päivänkuvat

21.1.2020

Sai eilen rannalla sitkeän ihailijan, joka pörräsi siinä ympärilläni, vaikka kuinka yritin sitä hätistää pois. Vaikeaa oli keskittyä Vesa-Matti Loirin seuraan, jota rantatuolissa lueskelin. Pakko oli ponnahtaa tuolista seisomaan ja tämä häirikköpä katsoi silloin hetkensä koittaneen ja tinttasi minua takamukseen. Lieneekö ollut ampiainen vai mikä? Kovin paljon se meillä esiintyvää ampiaista muistutti, ehkä oli hiukan pienempi kokoinen. No kyllähän se heti alkoi kirvelemään, mutta hellitti sitten muutamassa kymmenessä minuutissa. Yöllä heräsin kolme kertaa siihen, että pistokohtaa kirveli ja kutitti. Pakko oli nousta sitä voitelemaan hydrokortisonilla. Aamulla koko kankkua kuumotti, kun sinne oli ilmestynyt kämmenen kokoinen punertava kohouma. Saa nähdä montako päivää paraneminen kestää? Miten ihmeessä nämä eksoottiset pöriläiset meikäläiseen ihastuvat - joka reissulla niiden pistoksia joudun parantelemaan.

 

Astan ja Markun kanssa oli sovittu, että mennään syömään illalla kreikkalaiseen ravintolaan. Mukavaa vaihtelua ruokavalioon toi tuo kreikkalainen mousaka-herkku. Jälkiruokaa nautittiin perinteisesti Mai Tai-ravintolassa, jossa vuosia meitä viihdyttänyt tarjoilija eilenkin meille höpötteli.

 

Päivänkuvat

 

20.1.2020

Tänään pilvinen päivä - ihan kivaa vaihtelua, kun saa pitää välipäivän poissa rannalta. Kuumahan tuolla ulkona siitä huolimatta on. Lounasta nautittiin omalla parvekkeella, mutta viimeiset kahvitilkat piti mennä nauttimaan ilmastoituihin sisätiloihin. Vasta illansuussa tallusteltiin Market Villageen ruokaostoksille.

 

Eilisiltana oltiin Arjan ja Ollin kanssa syömässä Finn Cafessa. Tarjoilija selitti meille, ettei heillä ole enää ruokatarjoilua. Me sitä kyselemään paikan isännältä, joka selvensi, että suomalainen ruoka oli päässyt loppumaan. Kyllä meille taikkuruokakin maistui, kun ei varsinaisesti ollut lähdettykään kotimaista evästä pyydystämään.

 

Nyt vietetään koti-iltaa ja kohta omalla parvekkeella on tarjolla jauhelihapihvejä ja pasta carbonaaraa.

 

Päivänkuvat

 

 

19.1.2020

Sunnuntai on meillä siivouspäivä. Onneksi siivooja tulee vasta kello kolmentoista aikoihin, joten aamupäivää voidaan viettää omassa ilmastoidussa huoneistossa. Iltapäiväksi meidän on paettava rannalle, jossa tänään oli melkein pläkätyyntä ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.

 

Rannan hiekka on niin hienojakoista, että sen harjaaminen pois jaloista on työn takana. Kun myöhäisiltapäivällä poistutaan rannalta, istahdetaan kujan muurille hiekkoja pois harjaamaan sellaisella hyvin kovalla harjalla, joka ostettiin vuosia sitten lasten lelusettinä. Siinä kulki ohi kiinalaisia, joista yksi mies totesi "good" (hyvä), eikä taatusti tarkoittanut frouvan sääriä - palasipa vielä hetken päästä takaisin, kun mieheni oli harjaamishommissa ja otti kännykällään valokuvan harjasta ja jaloista. Täällä rannallahan kulkee harjakauppiaita, mutta yhtään tuollaista meidän harjaa en ole heillä nähnyt. Aikoisikohan se kiinalainen alkaa valmistamaan tuota mallia ja myymään niitä täällä rannoilla?

 

Eihän tuo harjaaminen tietenkään riitä - jalat on vielä pestävä hotellin portilla olevalla jalkasuihkulla.

 

 

 

18.1.2020

Kyllä joskus menee pieleen illallisevään valinta. Toissailtana sain päähäni haluta jotain kalaruokaa. Hua Hin Kitchenin listalta valitsin meriahvenen (seabass) ja unohdin tietysti pyytää länkkäriversion (not spicy). Mies pysäytti sitten ohikiitävän tarjoilijan ja kertoi, että frouvan tilaama kala tulisi olla "not spicy". Siitä paikasta tarjoilija pyyhälsi keittiöön asiaa toimittamaan. Näyttävä (ja hintava) oli kala, kun se pöytään tuotiin ja astian alaosaan sytytettiin tuli.

 

Sitä saa mitä tilaa! Kun frouva kerran oli esittänyt toivomuksen, ettei ruoka saa olla vahvasti maustettua, oli keittiö noudattanut toivetta. Lähes mauttomalta lopputulos maistui - miedosti suolattu, pinnalla pieneksi pilkottua valkosipulia. Kyllä paistettu kalafile perunamuusilla päihittää tuhannesti tällaisen virityksen.

 

Eilisiltana hurautettiin tuk-tukilla kaupunkiin illastamaan Astan ja Markun kanssa. Moon Smile ravintolassa vietettiin paikallisia häitä, mutta puolet ravintolasta oli jätetty illalliskäyttöön. Saatiinpa siinä samalla katsella juhlapukuisia juhlijoita. Jälkiruokajuomat käytiin juomassa perinteisesti Mai Tai-baarissa.

 

Lieneekö tuk-tuk-kyydin hinta noussut huomattavasti viime vuodesta, kun eilinen kyyti Pasaja-aukiolta Hiltoniin maksoi 150 bathia. Edellisvuonna samalta matkalta joutui pulittamaan vain 100 bathia, tuon 150 bathin hinnan joutui maksamaan iltamyöhään, mutta klo 18-aikaan taksa oli halvempi. No hinnasta ei jääty kiistelemään, kun kaupunkiin oli päästävä ajoissa.

 

Päivänkuvat

 

 

16.1.2020

No johan oli liikunnallinen päivä eilen - mittariin kertyi päivän mittaan kymmenen kilometriä. Kyllähän sen illalla koivissaan tunsi, että liikkeellä on oltu! Jotenkin se kuuden kilsan aamulenkki ihan luonnostaan lipsahti, kun uteliaina kuljettiin edellistalven lenkkimaisemia tutkimassa. Päivällä oli mentävä ruokaostoksille Market Villageen, joka sekin on melkoinen ponnistus paahtavassa helteessä.

 

Kun täällä keskiviikkoisin on rantojen siivouspäivä, ei rantayrittäjät saa levittää aurinkotuolejaan ja kuppiloitaan rannalle. Kummallisinta on, että minkäänlaista siivouspartiota en ole vielä koskaan nähnyt. Kun meillä on rantatuolit omasta takaa, ei meitä mitenkään tuo keskiviikon siivouspäivä häiritse, päinvastoin - silloin rannalla on rauhallisempaa ja enemmän tilaa liikkua.

 

Hauska tapa täällä on tulla rannalle tekemään hääkuvaukset. Eilen saatiin taas seurata valokuvaajien työskentelyä valkoisiin pukeutuneen hääparin ympärillä. Oman hassun tunnelmansa tapahtumaan antaa puolialastomat rannan turistit, jotka uteliaina seuraavat touhua.

 

Jaksettiinpa illalla vielä kävellä suosittuun intialaiseen ravintolaan, jonka herkulliseen "tikka masala ganaan" ihastuin muutama päivä sitten. Tuohon paikkaan kannattaa mennä hyvissä ajoin iltaa - nyt kun paikkaan mentiin klo 19 jälkeen, jouduttiin ruokaa odottamaan yli tunti. No hyvää kannattaa aina odottaa!

 

Päivänkuvat

 

14.1.2020

Kun Hua Hinin Suomiseuran varikko on tuossa ihan kivenheiton päässä meiltä, lähdettiin eilisaamuna ennen aamiaista sinne  maanantaikahveille. Jopa oltiinkin ensimmäiset vierailijat paikalla, kun oltiin kuultu jostain väärää infoa aamukahvien ajankohdasta. No mukavastihan siinä saatiin tunti kulumaan, kun liityttiin tuttuun talkooporukkaan sämpylöitä väsäämään. Samalla saatiin vaihtaa kuulumisisa Annukan ja Markun kanssa, jotka olivat tulleet häärimään keittiöön puolta tuntia aikaisemmin.

 

 

12.1.2020

Sunnuntaiaamu - maltoinpa pysyä vuoteessa siihen saakka, että aurinko jo valaisi hennosti huonetta. Mutta voi pahuksen pahuus - netti oli yön aikana pyllähtänyt nurin, enkä saanut yhteyttä muodostettua kuin vasta yhdeksän aikoihin. Älykellon kellotaulukin oli yöllä seonnut, eikä ajannäyttö toimi kunnolla, kun suurentuneiden viisareiden numeroista joutuu arvailemaan millä tunnin lukemalla nyt ollaan seikkailemassa.

 

Miehen iPadikin sanoi sopimuksen irti totaalisesti, jota mies lähti respaan selvittämään. Vaikemapi juttu, joten huoltomies tuli meille ja istahti lattialle konetta tutkimaan. Olisi siinä meidän olkkarin sohvalla ja nojatuolissakin ollut tilaa istahtaa, mutta luonnollisemmin hänelle näytti käyvän lattialle istuminen. Löytyihän se verkkoyhteys viimein iPadiinkin, mutta se on niin surkean hidas, että surffaajan käämit siinä kärähtää. Niinpä päätettiin hankkia tehokkaampi verkko hetimmiten, kun ostoksille oli muutenkin tänään lähdetävä.

 

Ei se netin hankkiminen täällä ihan hetkessä käy - Aisin myymälässä viivyttiin liki puolituntinen. Onneksi miehellä oli passi mukana, ei sitä hommaa olisi muuoin saanut hoidettua. Myyjä otti kuvan siitä passista ja myös miehen naamasta. Mihinkähän ne täällä arkistoi kaiken sen valtavan kuvamateriaalin, jota joka käänteessä kerätään?

 

Onneksi kauppakeskuksesta palatessa kohdalle osui "vihreä bussi", jonka takariksillä roikkuen päästiin helposti palaamaan kotinurkille. Keskipäivän helteessä tuolla kadulla jalkaisin taivaltaminen on suoranaista helvettiä - nestehukka vaanii joka askeleella.

 

 

 

11.1.2020

Varmaan on nyt sitten kotiuduttu tänne "talvilaitumelle" kunnolla, kun aamuisin herään jo kuuden aikaan, jolloin ulkona on vielä pimeää. Se onkin paras ajankohta aloittaa työpäivää netissä. Tähän saakka netti on toiminut ihan kelvollisesti, mutta lienee väki lisääntynyt talossa eilen, kun yhteys alkoi takkuilla. Aamuvarhaisella muiden vielä nukkuessa ongelmia ei esiinny.

 

Helteisiä ovat päivät olleet, kun rannallakaan ei tuuloe juuri ollenkaan. Rantatuolista on pakko nousta välillä jaloittelemaan, että onnistuisi tavoittamaan edes hiukan tuulenvireestä. Nyhry (kankainen iso nenäliina) on likomärkä ihan hetkessä, kun sillä yrittää pitää kasvonsa jotenkuten kuivana.

 

Kiukkuisen refluksivatsani takia olen syönyt enimmäkseen länsiruokaa. Eilisiltana kuitenkin istahdettiin intialaiseen ravintolaan ruokalistaa tavaamaan. Löytyihän sieltä muutama rivi, jossa ei lukenut "tulista" ja kun muistin vielä tilatessani sanoa "not spicy",  niin sainpa erittäin herkullisen aterian. Ei varmaan jäänyt viimeiseksi kerraksi - niin hyvä mielikuva siitä ruokapaikasta mieleen jäi.

 

 

 

chicken tikka masala gana  ja  naanleipää

 

 

10.1.2020

Lienee kovasti muotia täällä, että heti aamusta tukka on märkänä, samoin pienen pieni mekko, alusvaatteista puhumattakaan. Tunnin aamulenkki heittää nesteet pellolle, vaikkei mitään maratoonarin vauhtia yritäkkään viipottaa. Eilisaamuna lenkkeiltiin pitkän kaavan mukaan ja matkamittariin ilmestyi viisi rankkaa kilometriä. Tänä aamuna lampsittiin kilometriä pienempi lenkki ja haettiin hedelmäkauppiaalta pomeloa ja mangoa jääkaappiin iltapäivän herkutteluhetkeä odottamaan. Näitä ostetaan aina samalta kauppiaalta, kun on todettu, että ovat parempia, kuin ruokakaupasta hankitut. Varsinkin mango, jonka kauppias kuorii ja viipaloi valmiiksi, on  meidän tämän talven suosikkihedelmä. Pieniä, makeita banaaneja ostetaan "meidän rantakauppiaalta" lounaan jälkkäriksi.

 

Kun kotoa tuodut ruisleivät alkaa olla nakerrettu, käytiin eilen illallisella Finn Cafe & Bakeryssa syömässä thai-ruokaa ja sieltä hankittiin samalla pussillinen tuota suomalaista superruokaa, jota me syödään täällä rannalla lounaaksi. Illan päätteeksi poikettiin vielä Lanla-baariin, jossa saatiin mukavaa seuraa britti-thai-pariskunnasta.

 

Päivänkuvat

 

8.1.2020

Jihuu - aamulenkillä tänä aamuna vihdoinkin! Tuonne kaduille on ängettävä lenkkeilemään mieluimmin ennen kello kahdeksaa, jolloin siellä on vielä siedettävä lämpötila kävelyyn. Muutama yö on mennyt siihen, että herään keskellä yötä kolmen aikoihin, enkä sitten pysty nukahtamaan uudelleen pariin tuntiin. Sen seurauksena vetelen makoisia unia vielä silloin, kun pitäisi viipottaa jo aamulenkillä. No tästä hommasta en aio ottaa minkäänlaista stressiä!

 

"Päiväkaffeella" eilen Na´a:n kuppilassa istui iso suomalaisporukka, jonka joukkoon mekin istahdettiin. Mukavassa seurassa vietettiin helteisiä iltapäivänhetkiä. Illalla syömässä Soi-94-kadulla "Eat at Hua Hin"-ravintolassa, jonne seuraksi tupsahtivat myös Lea ja Eki.

 

Päivänkuvat

 

6.1.2020

Ensimmäisen kerran nyt täällä lomailun aikana vietettiin koti-iltaa ja syötiin parvekkeella miehen keittelemää ruokaa. Bluportin hienosta ruokakaupasta ostettiin naudanjauhelihaa, josta valmistui riisin kanssa ihan herkullinen ateria.

 

Aikamoinen on hintaero länsimaisilla elintarvikkeilla verrattuna kotimaan hintoihin. Kun asuu hotellissa, sisältyy aamiainen useimmiten huoneen hintaan, mutta yksityisessä majoituksessa joutuu aamiaistarvikkeet hankkimaan itse. Eniten poikkeaa ehkä juuston hinta, josta joutuu pulittamaan 24 - 30 €/kilo. Kinkun hinta on 18 euron tuntumassa, edullisimmillaan sitä hankittiin "All in Hua Hin"-ravintolasta illallisreissulla ja maksettiin 15 €/kilo. Ja tuon jauhelihan kilohinta oli 16,50 €.

 

Puolen litran oluttölkistä joutuu maksamaan 1,50 € ja kolmen litran valkkaripönikkä maksaa 30 €.

 

Ravintolaruoan hinta vaihtelee tietysti paikan mukaan. Thairuoka on paljon edullisempaa kuin länsimaiset eväät. Maukkaan riisiaterian saa noin kahdella eurolla. Edellisiltana maksettiin pizza-annoksesta 8 euroa kappaleelta.

 

Kuvia

 

 

5.1.2020

Eipä ole mikään pysyvää täällä Hua Hinissäkään. Eilisiltan hypättiin lavataksiin ja huristeltiin cityyn, kun haluttiin herkutella All in Hua Hin- ravintolan "gordon bööllä". Olipa melkoinen yllätys - aiempina vuosina paikkaan oli varattava pöytä etukäteen, jos aikoi ruokailla parhaaseen illallisaikaan, nyt ravintolassa oli vain muutama asiakas, kun sinne asteltiin, eikä tilanne siitä korjaantunut jatkossakaan. Yksi ainoa tarjoilija pystyi hyvin hoitamaan koko salin, eikä kassanhoitajakaan stressistä kärsinyt kiireen takia. Ei ilmestynyt omaistajaperhekkään kantapöytäänsä, josta aiemmin olivat meitä tervehtineet.

 

Tästä kaikesta pääteltiin, että vanha isäntä on varmaan siirtynyt pilviveikkoihin - näyttihän hän kovin heiveröiseltä jo viime talvena. No illallista siellä kuitenkin nautittiin, eikä ruoan tasossa ollut valittamista. Vähän alakuloiseksi mielen kuitenkin veti, kun vuosikausia suosion huipulla porskuttanut paikka oli hiipunut henkitoreisiin. Itse siinä ravintolassa on illastettu vuodesta 2011  lähtien.

 

 

 

4.1.2020

Lieneekö ikä, lorvikatari vai trooppinen ilmasto syynä siihen, etten aamuisin pomppaakkaan sängystä anivarhain. Kahdeksan - kymmenen tunnin yöunet ovat sellaista luksusta, jota en millään kotimaassa saavuta. Lempeästi heräilen alkavaan aamuun, kun ensimmäiset auringonsäteet tunkeutuvat verhojen välistä valaisemaan huonetta. Taivaallista on myös se, ettei niveliä kolota, eikä villasukkien pukeminen edes käväise mielessä.

 

Tänä aamuna sentään oltiin niin virkeitä, että aamulenkille päästiin lähtemään ennen kuin aurinko ehti lämmittää tienoon tunkkaisen kuumaksi. "Hämmästelyjen palstalleni" voin tänään raapustaa erikoisen näyn aamulenkin varrelta. Rautatien rakennusporukka oli kokoontunut aamunavaukseen ja koko miesporukka voimisteli ja verrytteli runkojaan ohjaajan esimerkin mukaan. Ei sentään liitytty joukkoon tummaan, vaan tyydyttiin seuraamaan harjoitusta kauempaa. Saksalaisesta leipomosta mukaan napattu tuore ruisleipä palkitsi reippaat aamun lenkkeilijät.

 

Matkamittariin kertyy lukemia päivän mittaan ihan kuin itsestään, kun täällä liikutaan autolla ajamisen sijaan jalkaisin. Eilisiltana käveltiin puolentoista kilometrin matka illalliselle Ga Hanoihin, jossa nautittiin evästä vietnamilaiseen tapaan.

 

Kuvia

 

 

2.1.2020

Pitäisikö tässä aloittaa palsta "Bigin päivittäiset maailman hämmästelyt"? Ainakin huvittuneena tänään seurasin rannalla näkyä, joka oli täysin uusi kokemus minulle. Rannalle siihen ihan meidän viereen asteli arabimies, jolla oli seuranaan neljä mustiin pukeutunutta naista ja liuta lapsia. No hetipä mielikuvitusmaailmani haki järkevää selitystä ennenkokemattomalle näylle. Joku rikas sheikkihän siinä oli tuonut haareminsa rannan riemuista nauttimaan.

 

Yritin siinä istuessani syventyä "Vesa-Matti Lorin" muistelmiin, mutta syrjäsilmällä uteliaana katselin seurueen touhuja. Eihän sitä ihan joka päivä pääse tirkistelemään täysin erilaista elämäntyyliä. Vaikeaa olisi kuvitella itsensä vain yhdeksi rikkaan miehen vaimoksi, jota joutuu mielistelemään ja kilpailemaan miehen suosiosta muiden vaimojen joukossa. Todella yllätyin, kun se herra soi yhdelle vaimoista mahdollisuuden ratsastaa rannalla päivystävistä ratsuista. Hiukan oli vaikeannäköistä naisella nousta kaftaanissaan ratsun selkään. Ja miten se hevosen omistaja olisi voinutkaan auttaa, kun sen miehen omistamaan naiseen ei voi koskettaa? Kyllä on elämä paljon helpompaa meillä ronskeilla länsimaisilla naisilla!

 

 

 

1.1.2020

Nyt eilen viimeinkin aloitettiin rantaelämä, kun raahattiin mimmituolit rannalle. Eikä nahka ehtinyt kärähtää siinä tunnin aikana, joka meren äärellä vietettiin. Hotellin uima-altaallakin olisi ollut runsaasti tilaa, mutta kun sinne sisäpihalle ei tuulet ylety, ei siellä jaksa istuskella.

 

Leppoisasti alkoi uudenvuodenaaton juhliminen. Market Villagessa käytiin haukkaamassa hampurilaiset ostosreissulla. Kotona viihdyttiin iltayhdeksään netissä surfaillen, kun yhteys yllättäen toimikin. Edellisvuosien kokemuksella olin varautunut siihen, ettei nettiyhteyttä olisi saatavana moneen päivään uudenvuoden juhlinnan aikaan.

 

Eksoottinen kokemus oli kulkea iltapimeällä merenrannan hietikkoa. No eihän siellä ihan pilkkopimeää ollut, kun hotellit ja kuppilat olivat levittäytyneet rannan tuntumaan iltavalaistuksessaan. Tätä juhlailtaa kokoonnuttiin viettämään rannalle Na´an baariin suomalaisseurueessa. Aasialaiseen tapaan meteli ja melske kuuluu tällaisen juhlan viettoon - raketit paukkuivat pitkin iltaa ja varsinainen merellä olevasta proomusta ammuttu ilotulitus oli tosinäyttävä ja äänekäs. Kotimaassa rakettien paukuttelu yleisön keskellä ei olisi sallittua, mutta täällä niitä paukuteltiin hirvittävän huolimattomasti.

 

Näyttävästi alkoi uusi vuosikymmen mukavassa seurassa.

 

Päivän kuvat

 

 

31.12.2019

Uudenvuodenvietto on alkanut täällä Hua Hinissä jo edellisenä viikonloppuna, joka näyttäytyy meille valtavana liikenneruuhkana tuolla asuntomme viereisellä pääkadulla. Myös ostoskeskukset kuhisevat thaimaalaisia ja kiinalaisia lomanviettäjiä - sinne joukkoon tummaan piti meidänkin eilen sukeltaa, kun todettiin, että muoviset rantaläpsyt pitää hankkia rantakäyttöön. No paljain jaloinhan siellä hienon hienossa rantahiekassa viipotetaan, mutta kulkeutuu sitä hiekkaa muutoinkin sandaaleissa hotellille. Muoviset läpsyt on helppo huuhdella puhtaaksi portin vieressä olevalla pesupaikalla.

 

Eipä jaksanut eilenkään vielä tuonne rannalle majoittua. Sen verran siellä liikuttiin, että käytiin rantakuppilassa tapaamassa Aria, joka istuskeli Villen kanssa varjon alla. Siihen tupsahti myös meitä halaamaan Gisele, joka oli sattumalta osunut samaan paikkaan aurinkoa ottamaan.

 

Illalla ei jaksettu lähteä kovin pitkälle ruokapaikkaa hakemaan, vaan jäätiin pääkadun varrella olevaan Hua Hin Kitcheniin. Sieltä katseltiin pääkadulla matelevaa autojen ruuhkaa.

 

Paljon en ole ottanut kuvia ympäristöstämme, kun niitä on kertynyt jo melkoisesti edellisinä vuosina näiltä samoilta seuduilta. Ohessa vain muutama kuva joulutunnelmasta täällä etelän lämmössä.

 

Kuvakollaasi

 

30.12.2019

Ensimmäinen aamulenkki saatu jotenkuten laahustettua. Neljänkymmenen minuutin ponnistus otti koville, kun flunssa ei ole vieläkään hellittänyt kokonaan otettaan. Täytyy nyt kuitenkin yrittää lähteä liikkeelle aamuisin, ettei kunto ihan kokonaan rapistu.

 

Eilisen liikuntaosuus hoidettiin patikoimalla Bluport-ostariin keskipäivän helteessä. Lisäliikuntaa saatiin, kun tallusteltiin rannalla Na´a:n kuppilaan.

 

Vaikka pääkadun ylittäminen iltaisin ruuhkaisessa liikenteessä raivostuttaakin, on sinne vaan pieni pakko mennä, kun ruokapaikat sattuvat olemaan siellä kadun toisella puolen. Eilisiltana käveltiin pitkälle Soi94-katua ja katseltiin mitä uutta on ehtinyt tapahtua kymmenen kuukauden aikana. Anakin meidän suosima saksalainen ravintola "U2" on lopettanut toimintansa. Illallista syötiin Ga Hanoi ravintolassa, josta on näköjään tullut suosittu edullisten hinojensa siivittämänä.

 

 

29.12.2019

Ihmeellinen ilmiö eilen Hua Hinissä - aurinkoisen aamun jälkeen taivaalle ilmestyi tummia pilviä ja vettäkin pilvestä  roiskasi ihan kuin malliksi. No ei se sade kauan kestänyt ja kuivin jaloin päästiin Market Villageen ostoksille. Joskus ammoisina aikoina olisi pilvinen päivä aiheuttanut pientä mielipahaa, mutta nyt "viisastuneena" ei pilvisyys tunnu ollenkaan pahalta. Ostoksilta palatessa istahdettiin Mix & Matchin terassille, jossa tavattiin Maija ja Ville ohikulkumatkallaan.

 

Lounasta syötiin omalla parvekkeella, johon ei aurinko paista enää iltapäivällä. Aamiaistakin pystyy parvekkeella nauttimaan, kun siivouskomerosta löydettiin jonkun sinne jättämä päivänvarjo, jonka mies viritteli parvekkeen kaiteeseen auringon suojaksi. Rannalla käytiin vain kääntymässä myöhään iltapäivällä. Valkonaamat olivat vähemmistönä, kun rannan olivat valloittaneet viikonloppua viettävät thaimaalaiset.

 

Samanlaiset olivat iltakuviot kuin edellisinä vuosina. Pääkadun toiselle puolelle pääseminen on edelleen yhtä hankalaa vilkkaan liikenteen vuoksi. Tuntuu kuin Soi94-kadun alkupään hieromoiden määrä olisi yhä lisääntynyt. No paljon tuttuja iloisia kasvoja siellä oli meitä tervehtimässä. Pesulasta syöksähti tuttu "pyykkäri" meitä oikein halaamaan.

 

Patin paikkaan istahdettiin illalliselle. Melkein arvasin, että pian tavataan tuttu brittipariskunta, joka on täällä vuosia talvehtinut. Niinpä pian kadun toisella puolen huomasin iloisesti vilkuttelevan parin, joka tuli meitä halaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Illallisseuraksi ilmestyivät myös Lea ja Eki, jotka olivat arvanneet löytävänsä meidät tutusta ravintolasta.

 

Helposti on nyt siis päästy normaaliin elämänrytmiin täällä toisessa kotikaupungissamme.

 

 

 

28.12.2019

Kyllä nyt kelpaa - piiiiitkät yöunet raskaan lennon jälkeen tekee terää! Se lentokoneessa nukuminen on sellaista lumeunta, että pallo on hukassa sitkeimmälläkin valvostelijalla lennon jälkeisenä päivänä. Me kömmittiin nukkumaan "uudessa kodissa" lopen uupuneina illalla jo seitsemän aikaan. Yöllä heräsin muutaman kerran, mutta aamulla vasta puolikymmenen aikaan päätin nousta ihailemaan ihmeellistä valoilmiötä, joka tunkeutui makkariin verhojen raosta. Kolmen- neljäntoista tunnin yöunet on jotain niin käsittämätöntä, jota ei kovin usein tapahdu!

 

Kymmenen tunnin lento sujui paljon pelättyä paremmin, eikä flunssasta ollut tietoakaan koko lennolla. Passintarkastukseen olivat keksineet taas jotain uutta - nyt sinne on asennettu laitteet, jotka skannaavat molemmat käden jäljet ja vielä erikseen peukalot. Niin ja tietysti sinusta otetaan valokuva entiseen tapaan.

 

Taksimatka Hua Hiniin ja asuntoon kirjautumismuodollisuudet sujuivat mutkattomasti. Jalat tuntuivat tonnin painoisilta, kun väsyneinä helteessä käveltiin Market Villageen ruokatarvikkeiden perusvarastoa hankkimaan. Samalla ostettiin tuuletin makuuhuoneeseen, kun yön aikana ilmastointilaitteella viilentäminen ei tee hyvää terveydelle.

 

Kauppareissu tuntui niin raskaalta, että päätettiin syödä illallista omalla parvekkeella - millään ei jaksettu enää lähteä etsimään ruokapaikkaa kaupungilta. Paistettu lenkkimakkara ja pasta herkkusienikastikkeella hupenivat ihan mallikkaasti nälkäisiin suihin.

 

Thaimaa-sivut

 

Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia, tietoa paikkakunnittain....

 

 

Mitä matkalle mukaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tunnisteet: matkakertomus Thaimaa, Thaimaan matkakertomuksia, Thaimaa blogi, Thaimaan matka, Thaimaa kuvia, kokemuksia Thaimaasta, Hua Hin matkakertomus, Hua Hin blogi, Hua Hin kuvia, matkakohde Hua Hin,