NALLE PUH runot

 

 

 

 

 

 

 

 

Synttärikortit

 

Ikä-kortit

 

 

 

 

 

 

 

 

IHAAN SYNTYMÄPÄIVÄ
”Mutta onko nyt oikein totta sinun syntymäpäiväsi?”, kysyi Puh.

"On", vastasi Ihaa.
”Ai! Paljon onnea sinulle päiväsi johdosta.”
”Ja paljon onnea sinulle.”
”Mutta eihän tänään ole minun syntymäpäiväni.”
”Ei, vaan minun.”
”Mutta sinä sanoit: ’Paljon onnea’ --”
”Miksi ei? Et kai sinä halua olla onneton, kun minulla on syntymäpäivä?”
”Ai jaa”, sanoi Puh.
”Siinä on tarpeeksi kestämistä”, sanoi Ihaa murtumaisillaan
”että minä olen onneton, kun ei ole lahjoja, eikä kakkua, eikä kynttilöitä, eikä kiinnitetä asianmukaista huomiota, mutta jos kaikki muutkin rupeavat olemaan onnettomia...”
 

 

SYNTYMÄPÄIVÄ

Pöllö kirjoitti näin:
HYVY HÄVY SYNSYNYMÄYÖPÄIVÄN SYMÄPÄVÄÄ.
Puh katsoi ihailevasti.
”Kirjoitin vain: Hyvä Syntymäpäivä”, sanoi pöllö huolettomasti.
”Mukavan pitkä”, sanoi Puh syvästi vakuuttuneena.
Itse asiassa kirjoitin: ”Erittäin hyvä Syntymäpäivä Rakkaudella Puhilta.”
Kynää kuluu luonnollisesti varsin paljon kun kirjoittaa niin pitkästi.
”Niin varmaan”, sanoi Puh.

 

 

Tosi ystävä

"Ihaa", hän sanoi juhlallisesti,
"minä Nalle Puh, etsin sinun häntäsi."
"Kiitos, Puh", sanoi Ihaa.
"Olet tosi ystävä. Et kuten eräät", hän lisäsi.

 

 

Ystävyys

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua"...paitsi ystäviä..."
Nalle Puh sanoi: "Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät!"

 

 

Lähellä

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
”Puh!”, kuiskasi hän.
”No mitä?”
”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
”Tarkistin vain että olet siinä.”

 

 

Rakkaus

Nasu: "Miten rakkaus kirjoitetaan?"
Nalle Puh: "Sitä ei kirjoiteta,
se tunnetaan sydämellä.”

 

 

Satavuotias

”Puh, lupaa että et koskaan, koskaan unohda minua. Et sittenkään kun minä olen satavuotias.” Puh ajatteli hetken. ”Kuinka vanha minä olen silloin?” ”Yhdeksänkymmentäyhdeksän.” Puh nyökkäsi. ”Lupaan”, hän sanoi.

 

 

Hyvää yötä

"Kuiskaan aina hyvää yötä sinulle" sanoi
Nasu Puhille.
"Mutta mehän asumme metsän eri laidoilla" Puh sanoi.
"Juuri siksi. Silloin tuntuu, että olisit lähellä."

 

 

Ystävän rinnalla

Nalle Puh ja Nasu kävelivät polulla.
Nalle Puh kysyi yllättäen "Nasu?".
"Mitä?" kysyi Nasu.
"Varmistin vain, että olet siinä YSTÄVÄNI!"

 

 

Nalle Puh rakentaa

Mikä hätänä, Ihaa?
”Ei mikään. Mitä minulla, pikku juttu. Et varmaan ole nähnyt taloa tai sen tapaista näillä main?”
”Millaista taloa?”
”No, taloa.”
”Kuka siinä asuu?”
”Minä. Ainakin luulin asuvani. Mutta nähtävästi en asu. Niin kai se on, ei meillä kaikilla voi olla taloa.”

 

 

Kaveri

Nuuskamuikkunen on Muumipeikon kaveri. Nasu on Nalle Puhin kaveri, Timon on Pumban kaveri. Sinäkin olet minun kaveri.

 

 

Nalle Puh ajattelee

”Mistä sinä pidät kaikista eniten maailmassa?” ”Kaikista eniten”, sanoi Puh ja sitten hänen täytyi pysähtyä ajattelemaan. Sillä vaikka hunajan syöminen oli todella mukavaa, sitä ennen oli hetki joka oli vielä parempi, mutta hän ei tiennyt miksi sitä sanottiin. Ja sitten hän ajatteli että Risto Reippaan kanssa oli hyvin mukava olla, ja se että Nasu oli lähellä tuntui hyvältä, ja ajateltuaan kaikkea tätä hän sanoi: ”Kaikista eniten pidän siitä kun Minä ja Nasu tulemme tapaamaan sinua ja sinä sanot: ”Ottaisitko jotakin pientä?” ja minä sanon: ”Jotakin pientä voisimme varmaan ottaa, vai mitä Nasu?” Ja ulkona on hyräilevä päivä ja linnut laulavat.”

 


Pikku-Tikru
Miten lie pikku Tikru-paran laita?
Se ei isoksi kasva
jos mikään ei maita.
Ei hunajaa, terhoja,
ohdakkeita se huoli:
on maku väärä
tai piikkejä toinen puoli.
Se mikä on muille
eläimille mieleen
on vaikea niellä
tai pahasti pistää kieleen.
”Hän on kyllä jo tarpeeksi iso”, sanoi Nasu.
”Ei hän oikeastaan ole kovin iso.”
”Hän näyttää isolta”.

 

Puhin hyvät ehdotukset

”Mutta Ihaa”, sanoi Puh osaanottavasti, ”mitä me voimme…
tuota kuinka me voimme… entä jos me…”
”Oikein”, sanoi Ihaa. ”Hyviä ehdotuksia. Joku varmasti käy. Kiitos Puh”

 

Ihaan ystävät

”Olisi pitänyt arvata”, sanoi Ihaa. loppujen lopuksi ei ole aihetta valittaa. Minulla on ystäväni. Vasta eilen joku puhui minulle. Ja viimeviikolla – vai oliko se edellisellä – Kani törmäsi minuun ja sanoi: ”Voi harmi!” Se on sitä seuraelämää. Aina sattuu ja tapahtuu.”

 

Nalle Puhin lupaus

”Mitä?” sanoi Puh avuliaasti.
”Puh, kun minä…tiedätkö…sitten kun en tee enää
Ei Mitään, tuletko joskus tänne?”
”Yksinkö?”
”Niin.”
”Tuletko sinä myös?”
”Tulen, tulen varmasti. Lupaan, että tulen.”
”Hyvä”, sanoi Puh.

 

Liikaa syöty

”Kaikki johtuu siitä”, sanoi Puh vihaisesti, ”että on liian pienet ulko-ovet.”
”Kaikki johtuu siitä”, sanoi Kani tuimasti, ”että syö liikaa. Minusta tuntui jo silloin – mutta jätin sen sanomatta – että jompikumpi meistä söi liikaa”, hän jatkoi. ”Enkä se ollut minä.”

 

Kani

”Kani”, sanoi Puh itsekseen. ”Kani on sellainen että hänen kanssaan on mukava puhua. Hän puhuu järkevistä asioista. Hän ei käytä kummallisia ja vaikeita sanoja niin kuin Pöllö. Hän käyttää yksinkertaisia ja helppoja sanoja, sellaisia kuin: ”Maistuisiko ruoka?” ja Ole hyvä, Puh”. Eiköhän olisi kaikkein viisainta mennä tapaamaan kania.”

 

 

 

Etusivu Kauneus Laihdutus Talous Koti Terveys Matkailu Viihde