Pääsiäisrunoja

ja pääsiäisvärssyjä

uskonnollisia runoja ja kortteja

virpomisrunoja

 

 

Pääsiäisvalikko

 

 
 

TIESITHÄN, että voit lähettää hauskan kortin viestinä suoraan älypuhelimeen

Katso ohjeet TÄÄLTÄ

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VINKKI!

Mitäpä jos lähettäisit tekstarin sijaan tervehdyksen korttina  kännykkään!

 

 

 

 

 

Animaatiokortit

Lähetä kaunis pääsiäiskortti

birgitmummu

 

 

 

 

 


 

 

 

 

Etsii, etsii, kurkistelee
Pääsiäisen ahertaa.
Mistä löytyy, mistä löytyy
Pääsiäisen ihmemaa.

Kori täynnä suklaamunaa,
suklaisia herkkuja.
Tiput vaeltaa ruohikossa
etsii pupuserkkuja.

Lasten suut on messingillä
Pääsiäisaamu kun sarastaa.
Kohta saadaan, kohta saadaan
maistaa monta makeaa.
Birgit Ahokas

 



Keväthymni
Herran henki mailla kulkee,
haudat kaikki aukeaa.
Kas, jo katkee kääriliinat!
Sydän uuden uskon saa.

Maa, mi nukkui hangen alla,
herää uuteen elohon,
kautta ilman kannel kaikuu:
Vapahtaja noussut on.

Herää sydän ihmisenki
iloinensa, suruineen.
Astu aatos, lennä, liidä
kirkastuksen korkeuteen!
Eino Leino

 

 

 

Valo talven tumman voittaa,
Suomen luonto virkoaa.
Silloin uusi aika koittaa,
luonnon voimat voiton saa.

Ihminenkin katso tuota,
kuule tuulten huminaa.
Sinisimmän vuokon luota
löytyy kesän ihmemaa.

Kohta kukkii tuomen oksa,
kohta kesä kukoistaa,
muuttolintuin lauleloissa
suven elon tunnistaa.

Taas kun koittaa uusi aamu,
sydän lauluun puhkeaa.
Pois jo haihtui talven haamu,
kanna emme muistoaan.

Ystäväni kukkateille
astu paljain varpahin.
Tule suven tantereille,
laula laulu kaunehin.

Tunne Suomen suven tuoksut,
kohtaa luonnon kauneus.
Kuule kevätkoskien juoksut,
näe kesäöiden valkeus.

Suomen suvun lauleloissa
elää luonnonrakkaus.
Vaik´ oot kaukana ja poissa
sulla on kotiin kaipaus.

 Missä Suomen kansan lapsi
maailmalla lienetkään.
Tulethan, vaik’ harmaahapsi,
kesää Suomeen viettämään!

Eino Leino


 

 

Pajunkissa valkoinen,
kananpoika keltainen
iloiseksi mielen saa,
pääsiäistä ennustaa.
 

 



Lensi maahan enkeli,
joutuisampi tuulta.
Suuren kiven vieritti
hän syrjään haudan suulta.
Suuren kiven vieritti
hän syrjään haudan suulta.

Kivelle hän istahti,
puhui iloisesti:
Jeesus nousi haudastaan
ja elää ikuisesti.

Jeesus, taivaan kuningas,
kuolon vallan voitti.
Jälkeen pitkäperjantain
näin pääsiäinen koitti.

Niin kuin taivaan enkeli
mekin iloitsemme.
Saamme rientää kertomaan:
Nyt elää Jeesuksemme.

 

 

Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää.
Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.
Vesi puroon huuhtoutuu,
on siis metsän huhtikuu

 

 

Kana tietä kulkee sipsuttaa,
tie on liukas jalkaa lipsuttaa.
Vastaan tulee jyrä suuri,
kävipä kanalla huono tuuri.

Jyrän alle kana parka jää,
pyörän alta näkyy vain pää.
Jyrä painaa vauhdilla hanaa,
ei se huomaa pientä kanaa.

Kun kana pääsee jyrän alta,
tuntuu olo mahtavalta.
Sulat pöyhii ja kuntoon laittaa,
päänsä somasti kenoon laittaa.

Kun on kunnossa viimeinenkin sulkatukko,
huokaa kana:
"Ohoh... olipahan kerrankin kunnon kukko!"

 

Loisto liljan ja pääsiäisnarsissin
kevään tunteen ne meille tuo.
Mielen täyttää keväiset muistot,
aurinko kun taas hehkuaan suo.


Kukan hehkuva keltainen väri
sielun sopukat soimaan saa,
kun kahleista jään ja roudan
vihdoin vapautuu pohjoinen maa.


Tuo auringon loistava väri
ilon esiin loihtii ja luo,
mieleen nostaa hartaan toiveen,
kevät saavuthan vihdoin jo luo.
Birgit Ahokas

 

 

Näytä päivä silmiäsi,
Lonkottele luomiasi,
Sinisetkö, vai punaiset,
Vaiko kellankarvalliset,
Vaiko viertehen näköiset,
Tahi vaahtivalkeuiset.
Paista päivä paimenelle.
Kanteletar


Kanalassa kaaos painaa,
naapurit ottaneet kukon lainaan.
Nyt on kiire ja hoppu,
koska kanamunat ovat loppu.
Kanat siitä aatteen sai,
hyvän sellaisen totta kai.
Yhdessä matkaan ennätti,
naapurin kukon luokse lennähti.
Tule meille kukko hyvä,
anna meille kultajyvä.
Kotiin tietä samaa käyttää,
tuleeko munia sen aika näyttää.
Hyvää pääsiäistä!

- nitta -

 

 

Nyt herää horroksista maa,
nyt pääskyt, peipot palajaa,
kun taittui talven valta.
Nyt välkkyy vienot siniveet,
ja elon uuden säveleet
soi kirkkaat kaikkialta.

Immi Hellen

 
Talitintin titityy
kevätsointiin virittyy.
Mäyrämuori havahtuu,
joko nyt on maaliskuu?

 

Aurinko tienoota lämmittää
sulaa pihoilta paksut nietokset, jää.
Viimeinkin saapui kevät.

Pääsiäisen tunnelman aavistaa,
aurinko paistaa, sulaa maa.
Viimeinkin on kevät.

Birgit Ahokas

 

 

 

Olipa kerran pikkuinen noita-akka,
jolla oli pikkuinen noitavakka.
Vakassa sillä oli noitapilli
ja pillissä noitasävel villi.
Kun noita puhalsi pilliin kerran,
satoi karamellejä tonnin verran.
Kun noita puhalsi kertaa kaksi,
kasvoi kissa taloa suuremmaksi.
Kun noita kolmasti soitti,
niin uni kaikki voitti.
Noita pani pillinsä vakkaan,
sillä uni tarttui myös noita-akkaan.

 

 

Aivan kohta luonto hennosti vihertää,

talven nietoksista vain muisto jää.

Pajun oksilla kissat paksut ja harmaat

tuovat mieleen muistot lapsuuden armaat.

 

Ovenpielessä narsissit jo tarkenee,

helmililjat vielä lämmintä odottelee.

Kevään väri on kirkkaan keltainen,

tulppaanien loiste meille kertoo sen.

 

Suven ihmettä ihminen odottaa

heti kun roudasta sulaa maa.

Pääsiäisen aika kevättä enteilee,

aurinko paistaa, myös vettä satelee.

Birgit Ahokas

 

Pajunkissat meille muistuttaa
kevät pian luoksemme tulla saa.
Puutarha nukkuu viel´ alla lumen
potee mieli odotusta saapuvan suven.
Kun kevään aurinkoa naurattaa,
se kasvunihmeen aikaan saa.
Kukkia täynnä on pientareet, pellot,
viherpeukalon sielua soittaa sellot.
Birgit Ahokas

 

 

 

Yhä vieläkö, aurinko, karkeloit
ilotanssia taivaalla pääsiäisaamun
kuin lapsuuden vuosina?
Kaarlo Sarkia

 

 

 

Auringonsäde kultainen
pajun herättää.
Lämpimästi poskea sen
hiljaa silittää.
- Kevät on tullut, herää jo!
kuiskaa korvaan tuon.
- Katso ympärillesi,
kevään sulle suon.
Aika on silmut avata
pajut pehmentää.
Silkkinukalla kaunistaa
kevätelämää.
Jouluenkeli


 

Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää.
Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.
Vesi puroon huuhtoutuu,
on siis metsän huhtikuu.


Pääsiäisen onnenhiput,
puput, munat, ruohot, tiput.
Mielen valtaa ajatus jalo,
kun kukkii tulppaanit, narsissit
ja auringon valo.

 


 

On rankkaa olla kana
kotkottaa topakkana
niellä jyvät ja akanat
muita parempana.

On rankkaa olla kana
kukon jahtaajana
nokkia toisia päivät yöt
ja munia ahkerana.

On rankkaa olla kana
tipujen hoivaajana
sukia sulkia, heiluttaa helttaa
toimia saarnaajana.

 



Lenteli pikkuinen noita-akka,
luudassaan täysi pajuvakka.
Sieltä se nakkeli pikkutaikoja,
toivotellen hyviä pääsiäisaikoja.


Pii paa puu, terve huhtikuu!
Kohta kevät tekee terää,
pajunkissa oksaan herää.
Nauraa täysikuu, onhan huhtikuu.

 

 

 

Pajunkissa valkoinen,
silkinhieno pehmoinen
kevätpäivään aukenee,
aurinko kun hymyilee.

Kevään ensi airut on
pajunkissa peloton.
Kohmeta ei halla, jää
silkkinukka lämmittää.

Aikaan pajunkissojen
ihme yhtä keväinen
syntyy pesään lämpimään
piipittäen äänellään.

Kananpoika keltainen,
untuvainen herttainen
pikkuvarpain piipertää,
emon suojaan vielä jää.

Pajunkissa valkoinen,
kananpoika keltainen
iloiseksi mielen saa,
pääsiäistä ennustaa.

 

 

 

Oi kuulautta näiden kevätöiden,
kun kaikki taivaan valo ikävöiden
maan päällä viipyy, hennomatta pois,
kun heleimmillään hymyy kevään multa,
ja puistot hohtavat ja arkaa tulta
säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
Ui punertuen pilvet meren yli,
se syvään hengittää, niin kuultavana syli,
se, kirkas, taivaan armautta juo.
Hymyssä auerten en nähdä saata,
mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.

Saima Harmaja

 

 

Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
sulavan hangen alta nosti pään
ma keltaperhon tiellä nähdä ehdin,
ja päivä paistoi siipeen heleään,
- se sydämeni on, ma virkoin sulle,
kun vangitsit sen kätees lämpimään.

Saima Harmaja

 

 

=> Kevätrunot

=> Virpomisrunoja

=> Pääsiäistekstarit

=> Uskonnolliset

=> Runoilijan aakkoshaku

=> Runoilijat aihepiireittäin

 

 

On raitis aamu, Palmusunnuntai,
ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta,
mut kylmä tuntu on sen tuoksullai -
on vielä talvi, viel' on hallan valta.

Jo kirkkahana aaltoo avaruus,
jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki,
vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus
ja taivas valju on ja maa on vanki.

Niin luonto nukkuu kuni lapsonen,
mi onnen untaan uinuu herttahinta,
ja tuskin kuulee hengitystä sen,
on otsa puhdas sekä tyyni rinta.

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Näin kevätunelmoita urpupuun
ja lemmen haavehia hangen alta
lie nääkin nuoret laulut maaliskuun,
kun vast' on aavistettu kevään valta.
Eino Leino  

 

 


Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.
 

 

Aurinko meiltä lumet sulattaa,
pian vihertää jo jäinen maa.
Aina suloista on kun saapuu kevät,
ihmiset ilosta hymyilevät.


 

Pajunkissat valkeat,
suklaamunat maistuvat
pääsiäiseen kuuluvat.
Trullit, noita-akat luutineen,
piristyksen tuovat kevääseen.
Mämmit, munat, lampaanviulut,
kenties sahtikiulut
koko kropan ravitsee,
juhlamielen kohottelee.


 

On taasen päästy aikaan,
kun luonto herää taikaan.
Lumivaippa on saanut muodon uuden,
kun on kasvattanut tilalle rapakon suuren.
Pesimispuuhissa linnut häärää,
voita ei mikään tuota laulujen määrää.
Leskenlehti työntyy penkalta ojan,
ja antaa meille näyn soman.

Bertta Bergroth

 

Kun narsissin kukat ilmestyy
on siihen oikein hyvä syy.
Painotuore lehtinen
kertoo meille uutisen
tiedotuksen iloisen
ja otsikoi sen huolella:
Ollaan jo kevään puolella!

 

 

Jo meille hymyy huhtikuu,
- käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.

 

 

Räystähältä vesi pirskuu,
iloisena tintti tirskuu.
Kohta kevät tekee terää,
pajunkissa oksaan herää.
Kissat innostuu,
onhan maaliskuu.

 

 

Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,
nietokset sulavat, aurinko paistaa.
Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.

 

 

 

Huhtikuu
On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.

Oi, tiedättehän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
- käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.

Ja kuitenkin: se säikkyvä,
se uusi, hento elämä,
se, joka puissa mullassa
nyt sykkii kohti valoa,
ja jolle viima ulapan
on niin kuin viesti kuoleman,
se vieno, joka palelee
ja värisee ja vapisee,
- oi, jaksaako se yhä odottaa,
siks’ kunnes auringossa herää maa?

Oi, tietääkö se kaikkein viluisin
sen vapahtavan, minkä minäkin?
Oi, tietääkö se arka, vaalea:
ei kevään rakkaus voi sammua.
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!
Saima Harmaja
 

 
 

Hauskoja pääsiäiskortteja

facebookiin

 

 

Kurkkaapa

Yllätyssivulle

 

Tule viihtymään:

 

 
 
 

Etusivu

 
 

Katsopa muutakin mukavaa